Ikäerosta parisuhteessa näyttää syntyvän meheviä keskusteluja.
Itse olen aikuinen mies ja kovin ihastunut 16-vuotiaaseen tyttöön. Ihastuksen myöntäminen oli kova pala. Samoin on ollut tytön vanhempien luottamuksen saavuttaminen.
Minua ärsyttää se, että tällaisissa suhteissa aletaan automaattisesti puhua hyväksikäytöstä. Minä satun välittämään nuoresta ystävättärestäni, enkä halua että ystävyyteni hänen kanssaan aiheuttaisi hänelle nyt tai myöhemmin mitään tuskia. En käytä häntä. En ole koskaan ollut hänen kanssaan sängyssä, enkä halua ennen kuin hän itse sitä ehdottaa - jos koskaan ehdottaa. Joillain tavalla toki osoitan hellyyttä, mutta osoitukset ovat sellaisia, ettei niitä liiemmin tarvi salailla. Halauksia ja sen sellaisia.
Kyllä. Minä rakastan häntä. Mutta en ole namusetä. Voin pyytää hänet kanssani elokuviin, ulos, ajelulle. Mitä mukavaa nyt voi tehdä keskenään. Mutta huolehdin vartavasten siitä, että hän tekee oman päätöksensä, mihin lähtee kanssani.
En ole tämän ikäeroasian ekspertti. Enkä usko että kukaan on. Sivullisilla ei ole omakohtaista kokemusta, asianosallisista nuorempi kasvaa ja aikuistuu niin huimaa vauhtia, että norsunluutornissaan käkkivät 'asiantuntijat' tuskin tajuavat - elleivät satu olemaan sen ikäisten vanhempia. Minusta on kuitenkin ollut mukava huomata, että jotkut suhteet ovat ikäerosta huolimatta toimineet ja kestäneet.
Suhteemme nimi on ystävyys. Ja vaikka odotan sitä päivää että tämä nuori nainen haluaa muuttaa sen nimen seurusteluksi, niin ainoa mitä voin ja haluan tehdä, on osoittaa että se ilmoitus aikanaan on tervetullut.
Itse olen aikuinen mies ja kovin ihastunut 16-vuotiaaseen tyttöön. Ihastuksen myöntäminen oli kova pala. Samoin on ollut tytön vanhempien luottamuksen saavuttaminen.
Minua ärsyttää se, että tällaisissa suhteissa aletaan automaattisesti puhua hyväksikäytöstä. Minä satun välittämään nuoresta ystävättärestäni, enkä halua että ystävyyteni hänen kanssaan aiheuttaisi hänelle nyt tai myöhemmin mitään tuskia. En käytä häntä. En ole koskaan ollut hänen kanssaan sängyssä, enkä halua ennen kuin hän itse sitä ehdottaa - jos koskaan ehdottaa. Joillain tavalla toki osoitan hellyyttä, mutta osoitukset ovat sellaisia, ettei niitä liiemmin tarvi salailla. Halauksia ja sen sellaisia.
Kyllä. Minä rakastan häntä. Mutta en ole namusetä. Voin pyytää hänet kanssani elokuviin, ulos, ajelulle. Mitä mukavaa nyt voi tehdä keskenään. Mutta huolehdin vartavasten siitä, että hän tekee oman päätöksensä, mihin lähtee kanssani.
En ole tämän ikäeroasian ekspertti. Enkä usko että kukaan on. Sivullisilla ei ole omakohtaista kokemusta, asianosallisista nuorempi kasvaa ja aikuistuu niin huimaa vauhtia, että norsunluutornissaan käkkivät 'asiantuntijat' tuskin tajuavat - elleivät satu olemaan sen ikäisten vanhempia. Minusta on kuitenkin ollut mukava huomata, että jotkut suhteet ovat ikäerosta huolimatta toimineet ja kestäneet.
Suhteemme nimi on ystävyys. Ja vaikka odotan sitä päivää että tämä nuori nainen haluaa muuttaa sen nimen seurusteluksi, niin ainoa mitä voin ja haluan tehdä, on osoittaa että se ilmoitus aikanaan on tervetullut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ikäero ei oo ongelma sinällään. Ihmiset ite tekee siitä ongelman..
Mulla aikanani, siinä viidestätoista eteenpäin, oli samanlainen suhde kuin sun ystävälläsi on. Eli itsäni 12 vuotta vanhempi pikkuserkkuni tunsi aivan ilmeisesti samanlaisia fiiliksiä mua kohtaan,kuin sinä nyt. Olen ymmärtänyt sen aikuisena. Silloin vietin paljon aikaa lomilla hänen ja vanhempiensa kotona. En sen ihmeemmin analysoinut kummankaan tunteita (olinhan kuitenkin kakara), mutta viihdyin hänen seurassaan puuhaillessa kaikenlaista. Kerättiin kouluun kasvit, hiihdettiin etc.
mutta sitten ohessa oli oma lukunsa ikäiseni pojat ja ihastumiset. Pikkuserkkuuni eli tähän itseäni huomattavasti vanhempaan aikuiseen mieheen en olisi IKINÄ MAAILMASSA kuvitellutkaan ihastuvani tai seurustelevani, vaikka viihdyinkin hänen seurassaan tosi hyvin. Se oli eri juttu, joka jäi, kun aloin seurustella ikäisteni poikien kanssa. Ei huvittanut enää mennä hänen luoksensa.
No niin. tämä vaan tuli mieleeni, kun luin juttusi. Eli mikäs siinä, viettäkää aikaa yhdessä jos viihdytte kunhan muistat, että tyttö on alaikäinen jne, niin kuin näyt tekevän.
Äläkä sitten ylläty, jos tyttö ei enää haluakkaan viettää aikaa "vanhan ukon" kanssa, vaan ikäistensä poikien. Niin todennäköisesti käy.
Oletko analysoinut, miksi sinä, aikuinen mies, rakastut tyttöön, joka on vielä lapsi
Mulla aikanani, siinä viidestätoista eteenpäin, oli samanlainen suhde kuin sun ystävälläsi on. Eli itsäni 12 vuotta vanhempi pikkuserkkuni tunsi aivan ilmeisesti samanlaisia fiiliksiä mua kohtaan,kuin sinä nyt. Olen ymmärtänyt sen aikuisena. Silloin vietin paljon aikaa lomilla hänen ja vanhempiensa kotona. En sen ihmeemmin analysoinut kummankaan tunteita (olinhan kuitenkin kakara), mutta viihdyin hänen seurassaan puuhaillessa kaikenlaista. Kerättiin kouluun kasvit, hiihdettiin etc.
mutta sitten ohessa oli oma lukunsa ikäiseni pojat ja ihastumiset. Pikkuserkkuuni eli tähän itseäni huomattavasti vanhempaan aikuiseen mieheen en olisi IKINÄ MAAILMASSA kuvitellutkaan ihastuvani tai seurustelevani, vaikka viihdyinkin hänen seurassaan tosi hyvin. Se oli eri juttu, joka jäi, kun aloin seurustella ikäisteni poikien kanssa. Ei huvittanut enää mennä hänen luoksensa.
No niin. tämä vaan tuli mieleeni, kun luin juttusi. Eli mikäs siinä, viettäkää aikaa yhdessä jos viihdytte kunhan muistat, että tyttö on alaikäinen jne, niin kuin näyt tekevän.
Äläkä sitten ylläty, jos tyttö ei enää haluakkaan viettää aikaa "vanhan ukon" kanssa, vaan ikäistensä poikien. Niin todennäköisesti käy.
Oletko analysoinut, miksi sinä, aikuinen mies, rakastut tyttöön, joka on vielä lapsi