Ikäerosta parisuhteessa näyttää syntyvän meheviä keskusteluja.
Itse olen aikuinen mies ja kovin ihastunut 16-vuotiaaseen tyttöön. Ihastuksen myöntäminen oli kova pala. Samoin on ollut tytön vanhempien luottamuksen saavuttaminen.
Minua ärsyttää se, että tällaisissa suhteissa aletaan automaattisesti puhua hyväksikäytöstä. Minä satun välittämään nuoresta ystävättärestäni, enkä halua että ystävyyteni hänen kanssaan aiheuttaisi hänelle nyt tai myöhemmin mitään tuskia. En käytä häntä. En ole koskaan ollut hänen kanssaan sängyssä, enkä halua ennen kuin hän itse sitä ehdottaa - jos koskaan ehdottaa. Joillain tavalla toki osoitan hellyyttä, mutta osoitukset ovat sellaisia, ettei niitä liiemmin tarvi salailla. Halauksia ja sen sellaisia.
Kyllä. Minä rakastan häntä. Mutta en ole namusetä. Voin pyytää hänet kanssani elokuviin, ulos, ajelulle. Mitä mukavaa nyt voi tehdä keskenään. Mutta huolehdin vartavasten siitä, että hän tekee oman päätöksensä, mihin lähtee kanssani.
En ole tämän ikäeroasian ekspertti. Enkä usko että kukaan on. Sivullisilla ei ole omakohtaista kokemusta, asianosallisista nuorempi kasvaa ja aikuistuu niin huimaa vauhtia, että norsunluutornissaan käkkivät 'asiantuntijat' tuskin tajuavat - elleivät satu olemaan sen ikäisten vanhempia. Minusta on kuitenkin ollut mukava huomata, että jotkut suhteet ovat ikäerosta huolimatta toimineet ja kestäneet.
Suhteemme nimi on ystävyys. Ja vaikka odotan sitä päivää että tämä nuori nainen haluaa muuttaa sen nimen seurusteluksi, niin ainoa mitä voin ja haluan tehdä, on osoittaa että se ilmoitus aikanaan on tervetullut.
Itse olen aikuinen mies ja kovin ihastunut 16-vuotiaaseen tyttöön. Ihastuksen myöntäminen oli kova pala. Samoin on ollut tytön vanhempien luottamuksen saavuttaminen.
Minua ärsyttää se, että tällaisissa suhteissa aletaan automaattisesti puhua hyväksikäytöstä. Minä satun välittämään nuoresta ystävättärestäni, enkä halua että ystävyyteni hänen kanssaan aiheuttaisi hänelle nyt tai myöhemmin mitään tuskia. En käytä häntä. En ole koskaan ollut hänen kanssaan sängyssä, enkä halua ennen kuin hän itse sitä ehdottaa - jos koskaan ehdottaa. Joillain tavalla toki osoitan hellyyttä, mutta osoitukset ovat sellaisia, ettei niitä liiemmin tarvi salailla. Halauksia ja sen sellaisia.
Kyllä. Minä rakastan häntä. Mutta en ole namusetä. Voin pyytää hänet kanssani elokuviin, ulos, ajelulle. Mitä mukavaa nyt voi tehdä keskenään. Mutta huolehdin vartavasten siitä, että hän tekee oman päätöksensä, mihin lähtee kanssani.
En ole tämän ikäeroasian ekspertti. Enkä usko että kukaan on. Sivullisilla ei ole omakohtaista kokemusta, asianosallisista nuorempi kasvaa ja aikuistuu niin huimaa vauhtia, että norsunluutornissaan käkkivät 'asiantuntijat' tuskin tajuavat - elleivät satu olemaan sen ikäisten vanhempia. Minusta on kuitenkin ollut mukava huomata, että jotkut suhteet ovat ikäerosta huolimatta toimineet ja kestäneet.
Suhteemme nimi on ystävyys. Ja vaikka odotan sitä päivää että tämä nuori nainen haluaa muuttaa sen nimen seurusteluksi, niin ainoa mitä voin ja haluan tehdä, on osoittaa että se ilmoitus aikanaan on tervetullut.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tekstistäsi päätellen todellakin olet jo aikuinen mies. Ajattelet kypsäsästi ja pohdit asioita itsesi ja nuoren "ystäväsi" kannalta. Suhtaudut häneen kunnioittavasti ja odotat hänen päätöstään seurusteluasiassa ja suhteen viemistä intiimpään suuntaan. En tiedä kuinka paljon teillä on ikäeroa, loppujen lopuksi sillä ei kai ole merkitystä. Jokatapauksessa 16-vuotias tyttö, olkoon kuinka kehittynyt henkisesti, on edelleen lapsi ja erittäin haavoittuva. En yhtään ihmettele jos vanhemmat eivät sulata "ystävyyttänne". Se on normaalia suojelureaktio ja myös viesti siitä, että he rakastavat lastaan.
Neuvoni sinulle on, että annat tytön rauhassa kasvaa täysi-ikäiseksi ja elää normaalia nuoren naisen elämää ikäistensä nuorten seurassa siitäkin huolimatta, että tyttö haluaa seuraasi ja hakeutuu viereesi mielellään. Myöhemmin, parin vuoden kuluttua hänellä on jo kypsyyttä ajatella asioita syvemmin ja mahdollisesti sitoutua sinuun aikuismaisella tavalla. Ystävyydessä sinänsä ei ole mitään vaaraa, mutta tunteittesi perusteella et voi kieltää tosiasiaa, että toivot intiimpää seurustelusuhdetta, jossa tyttö sitoutuu sinuun kokonaisvaltaisesti.
Tosiasia on, että hän on liian nuori sinulle. Mietipä rehellisesti mikä teitä loppujen lopuksi yhdistää, mitä suhteelta haet ja saat? Mitä hän saa?
Terveisin äiti 30
Kiitos neuvosta, jonka kuitenkin jätän omaan arvoonsa.
1) Hänen vanhempansa ovat hyväksyneet minut.
2) Täysin tietoisena eräiden vainoharhaisesta suhtautumisesta ikäeroon haluan kuitenkin olla hänen kanssaan. Meillä on samoja harrastuksia, samankaltainen huumorintaju ja monella muullakin lailla samankaltainen ajatusmaailma. Enkä missään oloissa voi hyväksyä joidenkin suhtautumista, että aikuisen miehen läsnäolo jotenkin välittömästi tärvelisi teinitytön.
3) Mikä helkkarin tosiasia se on, että hän on liian nuori minulle? Tai minä liian vanha hänelle. Et esitä väitteelle mitään muita perusteita kuin omat aprikointisi. Sinulla ei ilmeisesti ole edes kokemusta tällaisista asioista, joihin vedota. Vai onko? Tolkutat vain sitä samaa, mitä muutkin mekaanisesti toistavat.
4) Hänellä on aikaa olla ikäistensä ystäviensä kanssa. Tapaan hänet ehkä noin kaksi kertaa viikossa. Sen lisäksi juttelemme puhelimessa ja netissä.
5) Kuten sanoin, minä en ole painostamassa häntä sitoutumaan. Mutta toivon sitä aikanaan. Ja taivahan tosi on, että kukaan ei aluksi kypsä sitoutumaan kehenkään. Jokainen ihmissuhde on aluksi melkoista yhteiselämän opettelua. Myös ystävyys.
Kehtasitkin laittaa ystävyys-sanan sitaatteihin! Enkö juuri päässyt sanomasta, että tietoisesti pyrin välttämään hyväksikäyttöä tai sen suuntaista toimintaa. No, äitiys tässä yhteiskunnassa antaa oikeuden olla epäkohtelias, kapeakatseinen, lyhytnäköinen ja töykeä. Ja esittää omat näkemyksensä kyseenalaistamattomana totena. Kunhan vain muistaa ottaa lauseeseen lapsen edun. Nuoren ystävättäreni vanhemmat olivat siis fiksumpia kuin silloin tajusinkaan sanoessaan, että heitä itseään arveluttaa tämä tilanne. Eivät siis edes yrittäneetkään kutsua omia huolenaiheitaan tyttärensä eduksi. Nostan hattua!
Pidä vain kiinni omista ajatuksista äläkä anna ahdasmielisten ihmisten tulla onnesi tielle!
Itse olen joutunut käymään sellaisen elävän helvetin aikoinani läpi vain sen takia, että löysin onneni ja rakkauden hieman eri lähteestä kuin mistä useiden ihmisten mielestä minun olisi se pitänyt löytää. Olin hädin tuskin 16 v. ja rakastuin itseäni reilusti yli kymmenen vuotta vanhempaan mieheen. Rakkaus oli ja on molemmin puolista! Nykyään naimisissa.
Tämä suhteeni tähän vanhempaan mieheen ei ole millään tavoin turmellut minua tai lapsuuttani. Minua ei myöskään kukaan ole käyttänyt hyväkseen. Henkinen statukseni on tällä hetkellä parhaimmillaan.
Helpotuksena sinulle ja muille asioiden kanssa kamppaileville voin sanoa sen, että ei se aina tule olemaan niin vaikeaa. Vaikka minä sekä mieheni saimme kummatkin tasapuolisesti arvostelua ja lokaa niskaamme tuolloin on asiat nyt kuitenkin paremmin. Ihmiset oppivat hyväksymään suhteemme ja jopa olemaan puolestamme onnellisia.
Älkää ainakaan muiden ihmisten mielipiteiden takia lähtekö sulkemaan ovia, jotka voivat johdattaa teidät "paratiisiin"!!
paljon yli 50 v. ?
Lähin omainen on viranomainen. Paljon muita ei sitten ole tullutkaan elon polulla tavattua näemmä. Ei edes äidinkielen opettajaa, että ymmärtäisi lukemansa.
Moi!
Kirjoittamasi kuvio tuntuu todellakin omaltani..Olin täysin samassa tilanteessa muutama vuosi sitten nykyisen vaimoni kanssa.Hän oli myös silloin 16. Silloin ei oikein tupannut löytymään ihmistä joka olisi ymmärtänyt mistä oikein on kyse.Itselläni oli ikää tuolloin 27, ja todellakin moni ihminen sitä arvosteli.
Se on vaan niin, että eivät ihmiset tavatessaan heiluttele henkkareita toistensa nokan edessä.Jos toisen ihmisen seura miellyttää, se miellyttää oli ikä sitten mitä tahansa.En äkkisältään keksi mitään sellaista mikä olisi tuon ajan toimissani täyttänyt hyväksikäytön kriteerit.Naisellani on ollut täysi valta päättää omasta elämästään sekä siitä mitä ja keitä siihen kuuluu.
Uskon asian olevan niin, että nuorista naisista kypsemmät ovat niitä, jotka pääsääntöisesti hakeutuvat vanhemman miehen seuraan.
No, minä ainakin olen onnellinen isolla oolla.Takana on jo useamman vuoden ihana seurustelu, ja nyt hiljattain naimisiinmeno. Jatkoa tulee seuraamaan.
Usko asiaasi!!
Kiitos!
Tuntuu hyvältä saada kannustusta. Haluaisin sanoa, että äsken nimimerkki äidille väsäämästäni kärkevästä vastuksesta huolimatta suhtaudun kritiikkiin vakavasti. Harkitsen kyllä niitä asioita, joita minulle sanotaan. Pääsääntöisesti suhtaudun siihen seuraavilla tavoilla:
-Kritisoija pönkittää vain omaa egoaan toistamalla samaa virttä kuin monet muutkin.
-Kritisoijalla on perusteltua sanottavaa asiasta, ja hyväksyn hänen näkökantansa. Harkintani - johon kuuluu myös asianosaisten tunteiden huomiointi - mukaan muutan toimintaani, tai sitten en.
-Myönnän, että kritiikin antajalla on asiasta parempi tieto kuin minulla tai hänellä on jonkinlaista valtaa asiassa, ja teen kuten neuvotaan tai käsketään.
KUSIPÄÄ?
sitten minkä ikäinen? "aikuinen mies" voi olla mitä tahansa 18 ja kuoleman väliltä.
En tahtoisi ruveta tuomitsemaan sinua, ja saat suhteenne todella kuulostaamaan aika viattomalta, eikä se ehkä vaikuta hyväksikäytöltä... Mutta 16-vuotias on kuitenkin vielä lapsi. Oletko muistellut millainen itse olit 16-vuotiaana? Tuskin kypsä aikuinen kuitenkaan. Sinun kannattaisi ehkä kysyä itseltäsi miksi ylipäätänsä haluat suhteen (lähes) lapsen kanssa. Ja vieläkin enemmän pitäisi miettiä, onko 16-vuotias todella kypsä aloittamaan suhteen kanssasi, ja vaikka kohtelisit häntä hyvin etkä hyväksikäyttäisi häntä, onko suhde aikuisen kanssa sitä mitä sen ikäinen tarvitsee.