Eli miten ihmeessä saan miehen vakuutettua siitä, että kannattaa vielä yrittää tosissaan? Uudelleen yrittämisessä kun ei enää voi "ihastuttaa" toista, keimailut ja uutuudenviehätys toimii vain silloin ekassa yrityksessä...kai?
Siis ainakin tämän oman tapaukseni suhteen luulen, että mitkään "keimailutemput" eivät toimi, pitäisi kai voittaa luottamus ja valaa häneen uskoa...Osoittaa, että olen hänelle parasta. Miten?
Pitääkö:
a)Antaa aikaa ja puhdasta ystävyyttä
b)Tunnustaa että rakastan edelleen ylipaljon ja piirittää niin uskollisesti, että antautuu (tai hankkii lähestymiskiellon ;)
c)Luovuttaa kokonaan
d)Tehdä muodonmuutos ja hurmata hänet uudella persoonalla (sikkiä, en kyl sitä tee:)
e) Siirtyä taka-alalle ja odotella miehen itse tekevän jotain.
f) Yrittää sitä keimailua ja kaksimielistä vihjailua (epätoivoista...)
f)Joku muu ihmetemppu, mikä?
Olen siis epätoivoinen, kuten huomaatte... :/
Tämä on eka kerta, kun olen näin nöyrä ja näin vakavissani jonkun suhteen.
Siis ainakin tämän oman tapaukseni suhteen luulen, että mitkään "keimailutemput" eivät toimi, pitäisi kai voittaa luottamus ja valaa häneen uskoa...Osoittaa, että olen hänelle parasta. Miten?
Pitääkö:
a)Antaa aikaa ja puhdasta ystävyyttä
b)Tunnustaa että rakastan edelleen ylipaljon ja piirittää niin uskollisesti, että antautuu (tai hankkii lähestymiskiellon ;)
c)Luovuttaa kokonaan
d)Tehdä muodonmuutos ja hurmata hänet uudella persoonalla (sikkiä, en kyl sitä tee:)
e) Siirtyä taka-alalle ja odotella miehen itse tekevän jotain.
f) Yrittää sitä keimailua ja kaksimielistä vihjailua (epätoivoista...)
f)Joku muu ihmetemppu, mikä?
Olen siis epätoivoinen, kuten huomaatte... :/
Tämä on eka kerta, kun olen näin nöyrä ja näin vakavissani jonkun suhteen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hienoa että olet selkeästi yrittäjähenkinen. Monet luovuttavat liian helpolla. Realisti kannattaa kyllä myös olla. Enpä usko että on mitään ihmetemppuja, millä saisit miehen jotenkin "sitoutettua".
Miksi niin kovasti haluat juuri kyseistä miestä? Eikö hän halua sinua? Tuollaiset yksipuoliset jutut kaiketi harvemmin onnistuvat...
Tee mitä oikeaksi katsot. Jos olet sitä mieltä että se on sinulle parasta, niin mitäs siihen voisi sanoa?
Pitää saada mies uskomaan, ettei hän voisi löytää mitään parempaa kuin sinä. Jos aiemmat kokemukset ovat kovin negatiivisiä, se saattaa olla ylitsepääsemätöntä.
Ehkäpä sinun pitäsi saada mies vakuutettua, että sinä olet muuttunut, eikä suhteen kaataneet ongelmat voisi enää toistua. Tosin täytyy olla sinisilmäinen mies, että uskoo naisen muuttuvan.
näytä toi kirjoitukses sille niin sitte....
Monesti kun noissa "uudelleenlämmittelyissä" tuppaa homma kaatumaan samoihin asioihin kuin aiemminkin. Toista ei voi muuttaa...saatika omistaa. Aika auttaa unohtamaan. Siirry siis pikkuhiljaa elämässä eteenpäin ja kerää voimasi takaisin uusiin koitoksiin.
Kiitos kaikille ajattelemisen aiheista!
Suhteessa ei mielestäni ollut mitään vikaa...Muuta kuin se olennaisin, mitä en millään pysty itselleni myöntämään: eli suhde oli yksipuolinen! Huh, tulihan se sieltä. Kirjoitan sen vielä uudelleen: suhde oli TÄYSIN yksipuolinen. Yksipuolinenyksipuolinenyksipuolinenyksipuolinen.
Eli mies ei antautunut suhteelle niin paljon kuin olisin halunnut. Ei pystynyt siis lupaamaan mitään. Kuitenkin halusi katsoa kaikessa rauhassa. Minä taas hätäilin ja hosuin ja pilasin kaiken epävarmuudellani. Itse tiedän niin nopeasti, onko miehessä "sitä jotain" vai ei, etten luottanut miehen sanaan siitä, että hän on hidas syttymään...Kai se loppui siihen, että tukahdutin sen kytevän kipinän liian kovalla yrittämisellä :/ Saispa uuden tilaisuuden, en enää kiirehtisi... tai sitten täytyy yksinkertaisesti hyväksyä, että en vaan sytyttänyt, vaikka miten olisin käyttäytynyt. Kai se on sitä realismia.
Jooh, kyllä se menee tietysti yksinkin...
Yleensä olen innolla siirtymässä uusiin haasteisiin ja muuttamassa elämää, nyt on jotain käsittämättömiä häiriöitä :( Jäi levy junnaamaan...
No yksinäisyys menettelee, mutta jos pitäisi ajatella muita miehiä D: eeei, tuun vaan entistä surullisemmaksi, kun huomaan, ettei mistään löydy niin hyvää... kai tätä kestää aikansa. Ei vaan millään tajua luovuttaa, vaikkei kai mitään syytä pitää toivoa yllä.
että yrität selitellä itsellesi jotain parhain päin, naisille tyypillistä ...
olet oikeassa. Tunteet ja järki eivät nyt oikeen kohtaa tai jtn. Tuntuu vaan, että oon umpikujassa, sillä tämän tunteen kanssa olen taistellut hieman turhan pitkään. Eli en usko pääseväni tästä yli, olen yrittänyt kaikkeni. Mutta jos vielä 5 vuoden päästä sama tilanne, menen hoitoon.
Ja haluaisit ensin kokeilla sitä jonkun tutun ja turvallisen kanssa. Jos ei äijä suostu, ei se ole normaali suomalainen mies, eikä näin ollen kannata perään haikailla. Kun mies pääsee ryppyreiällesi, on se koukussa.