Olen ihastunut jopa rakastunut esimieheeni. ja hänkin minuun.
Molemmat tiedetään tämä asia, emmekä etene, yhteisestä sanattomasta päätöksestä.
Molemmat olemme varattuja. Mutta on kutkuttavaa käydä töissä. Heitämme hymyjä ja paksua julkista flirttiä (kuten muidenkin kanssa) Työt luistavat, tuemme usein toistemme päätöksiä.
Tätä on kestänyt jo viisi vuotta.
Jos tilanne olisi toinen, vaan kun se ei ole.
Molemmat tiedetään tämä asia, emmekä etene, yhteisestä sanattomasta päätöksestä.
Molemmat olemme varattuja. Mutta on kutkuttavaa käydä töissä. Heitämme hymyjä ja paksua julkista flirttiä (kuten muidenkin kanssa) Työt luistavat, tuemme usein toistemme päätöksiä.
Tätä on kestänyt jo viisi vuotta.
Jos tilanne olisi toinen, vaan kun se ei ole.
Vastaukset 41
Vanhimmat
saa vetää viivan seinään jos ei jompi kumpi ole varattu
johan sen tuossa kirjoitin.
eroatte kumpikin ensin tahollanne ja menette sitten yhteen.
Seuraava kysymys?
eihän me toki erota, miksi ihmeessä?
eikä toden näköisesti koskaan mennä yhteen.
ei kaikkea rakastamaansa/haluamaansa tarvitse saada "omaan käteen" tai "itselle".
Kukankin voi jättää kukkimaan sinne missä se on.
Nauttii vaan jokaisesta päivästä jonka saa jakaa yhdessä.
sitten kauniisti sanoihin verhottu totuus pettämisestä...
Kokeile terapiaa, et itsekään huomaa kuinka sairas olet!
pahasti. Totuus on joskus julma...sori vaan , kun et sitä tajua.
Toivottavasti vointisi paranee, vaikka et tilaasi nyt tiedostakkaan. Voimia perheellesi!
hurmostilassa, molemmat varattuja, ei erota.
loput jonkun muun sekoiluja.
ja sit toi että nautin vaan...juttu
jos sillä on muuta merkitystä kuin logistiikan kannalta
...........
uskotaan, uskotaan.
Eikö sun miehesi huomaa mitään?
Kun sun rakkaus esimiestäsi kohtaan on näin syvä,
niin kumpi heistä on mielessäsi kun olet peiton alla miehesi kannssa?Helppo veikata.
oma mieheni on erittäin hyvä rakastaja. Ja seksi kaikinpuolin loistavaa.
Esimieheni on erittäin ihana ihmisenä. (mitään seksuaalistahan emme ole siis yhdessä kokeneetkaan)
Vaan missä sun ajatukset ovat silloin.
Rakastat esimiestäsi mutta et harrasta seksiä sen kanssa,harrastat seksiä miehesi kanssa vaikka et rakasta sitä näköjään enää kun kerran kirjoitit että "jos tilanne olisi toinen mutta kun ei ole".Elikä se on vähä kuin "pakkoliitto"
nykyään.Sun rakkaus esimiestäsi kohtaan ei ole yksin sun asia,kyllä se yhtä lailla koskee miestäsi myöskin.elikä jos olet reilu ja sulla on selkärankaa,niin sun pitäisi kertoa mielellesi
rehellisesti että olet rakastanut toista miestä jo viisi vuotta.Silloin hän voisi tehdä omat johtopäätökset,hyväksyy hän sitä että hän joutuu
jakaamaan sinut jonkun toisen miehen kanssa vai ei.
Olen toki kertonut, ja pakosti on huomannut, kun viikonloppunakin ollaan puhelimitse työasioita hoideltu, siis ihan avoimesti täältä kotoa.
oma mies hyväksyy täysin, ja luottaa minuun, eikä edes syyttä.
minkäs sille voi jos jostain ihmisestä pitää, tai synkkaa hyvin.
jos miehesi hyväksyy sitä että rakastat toista miestä,ja olet tehnyt sitä viisi vuotta.
Mutta jos todella olet kertonut...
Mutta mieheni on onnellinen niin kauan kun minä puran seksualisuuteni häneen.
Joskus jonkin riidan aikana kun olen (siis riidan joka ei ole liittynyt mihinkään muihin ihmisiin) hänelle sanonut kun olen ollut häneen sillä hetkellä vittuuntuuntunut. Että en pidä päätöksistäsi yhtään, enkä olisikaan kanssasi, paitsi koska olet niin loistava rakastaja. Hassua. mieheni oli onnellinen, tuosta lausunnosta. hänen mielestään on kivanpi että haluan häntä, kun että pitäisin esim hänen mopostaan.....hehehhe
kertoo siitä ettet välität hänen tunteesta tippaakaan,jos olet sanonut hänelle se mitä kirjoitit että olet sen kanssa vain sen takia että hän on hyvä sängyssä
Minä olen mies ja sen takia luultavasti ajattelen
eri tavalla.jos tämä tapahtuisi minulle se olisi mahdotonta jatkaa yhdessä.Että olisin joutunut jakaa oma kultani viisi vuotta jonkun toisen miehen kannssa se varmasti ottaisi aika lailla kipeä.
Kun tietäisi että kun hän on kotona hän vain odottaa että pääsisi töihin missä hänen rakkauden kohde on.Ja sitten kun hän sanoisi mulle että hän on kannssani vain sen takia että olen hyvä sängyssä,niin meidä yhteinen tulevaisuus loppuisi siihen.Olen luultavasti
erilainen kuin muut kun en hyväksyisi sen.Jos miehesi todella hyväksyy
tämän ja on onnellinen,niin kyllä hän on "suuri"mies
Minä en pystyisi siihen.Kuten sanoin niin kaunis päivä ei tule että jaan kultani jonkun toisen kannssa.
Hyvää elämän jatkoa sulle,miehellesi ja sun rakastama työkaverisi.
Mieheni onkin "Suuri" mies. Siksi kunnioitankin häntä ihan satasella.
Tuo miten kirjoitit että jos olist joutunut jakamaan kultasi viiden vuoden ajan, paljasti ettet ole lukenut koko ketjua, tai ainakaan ymmärtänyt lukemaasi. mutta eihän se mitään...
Kas, se että pitää/rakastaa toista/kin ei ole toiselta poissa. tai kerroppa sinä että mitä on siis poissa?
Kyllä minä jaan mieheni, käytännössä koko maailman kanssa, emmehän koko päivää ole toki yhdessä, molemmat käyvät töissä, samoin hänkin minut jakaa muun elämäni kanssa. Se kun on aivan välttämätöntä.
tajua mitä sinä tarkoitat,kyllä minäkin
jaan vaimoni koko maailman kanssa ilman muuta.
Mutta nyt tule se suuri ero, minä en tarvitse jakaa hänen rakkautensa jonkun toisen miehen kanssa.Sinä myöskään et ymmärrä mitä minä ajan takaa.Ehdotan että luet oma alkuperäinen viestisi
uudestaan.Se on työkaverisi jonka täyttää mieltäsi ja ajatuksiasi joka hetki, hyvin hyvin vähän jää miehellesi."Jos tilanne olisi toinen
mutta kun ei ole" etkö näin kirjoittanut?
Ja etkö ole kertonut hänelle että sinä olet hänen kanssa vain seksin takia?
Vaikka miehesi on "suuri",niin ennemmin tai myöhemmin koko totuus paljastuu hänelle ja silloin tulee arki vastaan.silloin et ehkä enää tarvitse jakaa rakkautesi molemmille,vaan saa keskittyä työkaveriisi.Toivon hartaasti että tämä ihastus on sen arvoinen kun se päivä tulee.
Me olemme näköjään täysin eri mieltä rakkaudesta,
ja se on hyvä että molemmilla on oikeus siihen.
Nyt minä siirryn nauttimaan vaimonin rakkaudesta.
Kiitos rupattelutuokiosta kannssasi, oli mielenkiintoista kuulla mielipitesi rakkaudesta.
Hyvää illanjatkoa.
Juu-u, totta on että töissä ollessani työtoverit ja etenkin työasiat täyttävät mieleni, montaakaan en uhraa miehelleni työpäivän aikana. Tosin kotona on sitten päinvastoin =) Takaan että kotona mieheni ei jää ainuttakaan ajatusta vaille, ja ainutkaan päivän aikana käyttämäni ajatus ei tule ajatusten tielle joita hänestä illalla ajattelen.
Ja kuulehan "jos tilanne olisi toinen, mutta kun ei ole" saattaa tarkoittaa, että jos miestäni ei olisi koskaan syntynytkään,,, mutta kun on.
Kyllähän minä sen ymmärrän mitä takaa ajat, mutta kun teet sitä ymmärätmättä minun viestini sisältöä.
Lueppa koko viestiketju, erotat minun viestini sieltä kyllä.
Ja jos olisit lukenut viestiketjun tietäisit etten suinkaan haaveile millään tasolla eteneväni suhteessa esimieheeni. Joten tälläistä päivää ei tule.
Ja sitten se mitä olen siis pahimman riidan keskellä sanonut miehelleni, etten olisi hänen kanssaan, mutta kun on niin hyvä rakastaja, niin onneksi osasi hymyillen jättää omaan arvoonsa.
Täytyy myöntää että kunnioitan hänen itsetuntoaan joka ei pienestä "potkusta" kolahda, ei kolahda muuten minunkaan. =)
Joten sääli tuottaa sinulle pettymys kun mitään suurta KOKO TOTUUTTA ei ole olemassakaan.
Ja luulempa etteivät ehkä meidänkään katsomuksemme niin paljon kun ensiksi luulet eroa rakkaudesta,
mutta avoimuudesta kyllä, ja oikeudesta omiin tunteisiinsa. Mustasukkaisuudessakin meillä lienee eroja, mikä johtunee siitä ettei meidän suhteessamme tunneta sitä lainkaan, siihen kun ei ole lainkaan tarvetta.
Minä olen ihmisenä luultavasti sellainen ettet tulisi kanssani toimeen siis puolisona, ja toisinpäin, koska minä olen avoin, olen esim. niin hyvissä väleissä työtovereideni kanssa että olen tänävuonna halannut/saanut halauksen, ainakin viittä (eri miestä)
Mustasukkaisuus kytisi sinussa heti.
Kuitenkin tapahtumat ovat olleet täysin viattomia.
Rikkautta on se että me ihmiset olemme niin erilaisia. Kaikissa on erilaisia hyviä puolia.
Ja hyvä niin.
Hauska kanssasi on kirjoitella, ties vaikka oppisin jotain toisenlaisesta mielipiteestä...
mustasukkaisuuden mittari,että ottaisi kipeä jos
vaimoni tulisi kotiin ja kertoisi että hän on rakastanut pomonsa viisi vuotta mutta ne eivät ota yhteisestä päätöksestä seuraava askel,niin kuin olet kertonut miehlles,jäisin varmasti miettimään onko hän varmasti kertonut koko tarinan.Niin myönnän rehellisesti että olen mustasukkainen,sille en voi mitään.Enkä usko että ole ainut suomessa jonka ei hyväksyisi tätä.
Oletan että sinäkin hyväksyisi sitä jos tilanne olisi päinvastainen kun kerran miehesi hyväksyy sitä täysin,niin kun pomosi vaimo varmasti myöskin tekee.
Ei vapaamielisyydestä ei ole mitään pahaa,jos kaikki osapuolet hyväksyy sitä täysin.
Lue sun ensimmäinen kerran vielä.
Kuten kirjoitin että emme etene, yhteisestä SANATTOMASTA päätöksestä,= asia on niin selvä ettei siitä tarvitse edes keskustella. En ole koskaan tuntenut tarvetta milläänlailla edetä, Sinä kuitenkin pidät sitä ilmassa sinnikkäästi.
Ja siinä olet todellakin oikeassa, puoli suomea miehiä ei varmaan kirjoitettuna tätä tilannetta hyväksyisi, varsinkin kun olen aina ollut miesvaltaisilla aloilla töissä, minusta olisi voinut olla vuosien mittaan paljonkin mustasukkainen.(ilman aihetta, tietty)
Uskon kuitenkin että kun minut oppii tuntemaan, epäilyt varisevat. Tai ainakin kaikki läheiseni hyväksyvät luonteeni, ja heitäkin on paljon.
(enpä uskoisi heidän kutsuvan minua vapaa-mieliseksi, mutta huumorintajuiseksi, avoimeksi ja sosiaaliseksi kyllä.)
Ja siitä että olenko kertonut kaikki, sehän lienee mahdotonta, kun tarinaa kertyy ainakin 8 tuntia päivässä lisää joka päivä. heheheh,
Parhaat palat, ja kommellukset tietysti kotonakin naureskellaan puolin ja toisin.
Toki hyväksyn miehelleni vastaavan tilanteen, ja niitä on paljonkin. Hän on naisvaltaisella alalla töissä, ja ollut aina. Eipä tulisi pieneen mieleenikään olla hänestä mustasukkainen työkavereille, (hehkeille parikymppisille, jotka heittävät välillä rasvastakin herjaa...) Toki hänkin kehuu joskus jonkun hyvän tyypin maasta-taivaaseen.... mutta kivahan se on käydä töissä, kun on jotain mitä odottaa...
Joo, se täytynee sanoa, että eihän sitä herjaa/tsoukkia heitetä, hiljaisten, tosikoiden kanssa, jotka eivät sitä pystyis ymmärtämään...
vaan tasapainoisten, avointen, huumorintajuisten ihmisten, joita jostain syystä on meidän molempien työpaikoille kasaantunut sankoin joukoin,
= keskimäärin nuorekasta porukkaa... niin että on ihanaa olla töissä, ei tarvitse olla rypyt otsassa.
sitten vielä tuosta kertomisesta, joo, minä kerroin tuosta esimiehestäni ensikertaa miehelleni, jo silloin kun hänet ensi kertaa tapasin, siihenkin päivään liittyi mojova kommellus, ja nauroimme sille makeasti, taisin kehua hänet heti pilviin....
Enkä ole käsitystäni hänestä vieläkään muuttanut, ihana ihminen, reilu, rehti, hyvä kommunikoimaan, ja minulle suorastaan rakas.
Kas sellainen on hän. täysin kymmenen pisteen ihminen. Minkäs teen.
Minä kun en aiheetta kehu. Mutta kun on aihetta, osaan senkin sanoa.
Uskoisin että ystäväni jopa arvostavat minua sen luonteenpiirteeni vuoksi.
Hieman tässä kyllä, herää epäilys, että meillä, Sinulla ja minulla olisi myös jonkin asteinen kulttuuri eroavaisuus? Kerroppa jos olen ihan väärässä?
Jotenkin kuvittelen Sinun alun alkaen olevan jostain muualta kuin Suomesta?
Minulla on paljon ystäviä ympäri maailman, ja tunnen paljon ulkomaalaisia ja siksi kuvittelen tunnistavani, kun törmään kulttuuri eroon....
Voin tietty olla väärässäkin.........
kirjottaisi enää mutta näin kävi.Olen ihan tavallinen suomalainen mies vaikka äidinkielini on se toinen kotimainen.Elämänkumppani on kyllä suomenkielinen.Olen esimiesasemassa ja työporukassani on parikymmentä miestä ja kymmenkunta naista.ja minulla on erittäin hyvät välit molempiin leiriin.
Vaikka näköjään olet saanut sellasen kuvan minusta että olen tosikko ja jankuttaja,mutta minua ei pidetä tiukkapipoisena
Se on vaan se että suhtaudun hyvin vakavasti tähän aiheeseen.On han meillä ollut useita työpaikkaromansseja,mukavia ja vähemmän mukavia.
Vapaita ihmisiä jonka ovat löytäneet toisinsa työpaikalla,mikäs sen ihanampaa.Mutta sitten on niitä varattuja henkilöitä joilla on kumppani
kotona jonka elää hyvässä uskossa.Se oli se.
Ensin pitää oikaista sinua,edellisessä viestissä kirjoitin että olet vapaamielinen,se ei missään tapauksessa ollut kielteisessä tai negaiivisessa merkeissä.Käskystä olen luennut viestiketju läpi.
Mutta kantani ei muutu.
Luvallasi kopioin tänne mitä olet kirjoittanut:
Olen ihastunut jopa rakastunut esimieheeni. ja hänkin minuun.
Molemmat tiedetään tämä asia
ja
ei kaikkea rakastamaansa/haluamaansa tarvitse saada "omaan käteen" tai "itselle".
Kukankin voi jättää kukkimaan sinne missä se on.
Nauttii vaan jokaisesta päivästä jonka saa jakaa yhdessä.Väitän että tämä ei ole tavallista lähimmäisrakkautta kaikkiin muihiin ihmisiin.
Eikä ole osoitettu miehellesi vaan esimiehellesi.
Tästä on tullut tällainen "eipäs juupas"väittely.
Ehdotan että käsket miehesi lukemaan koko ketju alusta loppuun,varsinkin alkuosa ja sano että se koskee sinut ja esimiehesi.Kirjoitit että hän rakastaa ja luottaa sinuun täysin,Mutta uskon että luettuaan viestit niin silloin on kylvetty
epäilysten siemen hänen sydämmeen.Silloin herää hänessä kysymyksiä:Mitä?miksi?milloin?minkätakia?
Silloin hänen luottamuksensa murenee pikku hiljaa.
Oikeudenmukaisuuden nimessä esimihesi kumppani
pitäisi saada lukea sitä myöskin kun se nyt koskee häntä yhtä paljon kun miehesi.Silloin hänkin saa tehdä omat ratkaisut
Et muuten kertaakaan on kirjottanut että rakastat miestäsi tai että hän olisi tärkeä sulle.mutta esimiestäsi:Nauttii vaan jokaisesta päivästä jonka saa jakaa yhdessä.
En voi eikä minulla ole oikeus neuvoa sinut.
Sinulla on tulevaisuutesi ja onnesi kapulat omissa käsissä ja vai sinä päätät minne sijoitat tai kenelle annat niitä.Se on kuitenkin varma että molemmille ei voi antaa niitä.On päätettävä kenelle, ja minä paha pelkään että miehesi jää ilman.
Olipa pitkä värssy!
Tiedän että kaikki ei ole niin kauniisti kirjoitettu,joskus vähän ilkeästi.Mutta minä ei missään vaiheessa yrittänyt ta halunut loukata
sinua.Olen vain yrittänyt tuoda esiin käsitystä tilanteestasi.Kiitän huomiosta ja toivon sulle
paljon rakkautta kotona TAI työpaikalla,jossain
vaiheessa sinä joudut tekemään valintasi.
g.
tietokone ei antanut kirjoittaa tuonne alas.
Vielä siitä valinnasta josta sinä kirjoitit:
Minulle sitä ei ole olemassakaan, en edes oikein ymmärrä mitä sillä tarkoitat?, mistä siis oletat minun valitsevan? Ei ole mitään valittavaa.
Koskaan en tule valitsemaan, eikä ympäristöni pakoita minua siihen. Saan olla ihan oma itseni. Ja olisipa sairas ympäristö jos pakottaisi valitsemaan.
Kyllä valintojen pitää tulla omasta sydämestä, ei siitä mitä joku muu ajattelee. Enkä ole mitenkään ympäristöni kiristettävissä.
Minulla ei ole halua, eikä tarvetta valita mitään.
Näin ollen ei ole olemassa mitään mistä valita.
Kummallista jos et ymmärrä.
Jotenkin kirjoituksestasi toistuu ja toistuu etten pysty onneni kapuloita molemmille antamaan, siinäpä se, kylläpä pystyn. nyt ja aina. tilanne ei muutu. Milläs Sinä sen estäisit/muuttaisit, ja miksi ihmeessä? kun nyt se toimii ihanteellisesti. Nautin molemmista miehistä, ja kaikki me olemme onnellisia. Toisesta vapaa-ajalla, toisesta töissä. Olen onnellinen elämääni.
En ole erikseen kirjoittanut rakastavani miestäni, itselleni se on kai niin itsestään selvää, enhän rakastamatta naimisiinkaan toki olisi mennyt.
Naimisiin ei voi mennä kuin yhden kanssa, sen parhaan. Eikä hän todellakaan tunne oloaan uhatuksi, vaan vakaan rakastetuksi.
Eikä hän olisi nainut minua jos olisi ollut mustasukkainen mies, enkä minä olisi mustasukkaista ottanut, kyllä me toisemme tunnemme, ja olemme hyväksi/parhaiksi havainneet.
En tokikaan häntä kehenkään vaihtaisi. ei ole käynyt pienessä mielessänikään. Olen enemmän kuin tyytyväinen häneen, oletko saanut erilaisen kuvan? ja jos? niin mistä ihmeestä?
Siitäkö että olemme kerran historiikkimme aikana riidelleet??? voin kertoa Sinulle, avioparit tekevät niin. Ei se maata kaada, eikä vähennä rakkautta, päinvastoin on kiva sopia peiton alla.
Sitäpaitsi kun sanot että mieheni jakaa minut esimieheni kanssa, niin työn antaja on aina jakanut minut kotiaikani/lähimmäisteni kanssa, minkäs teet. On se vaan töissä käytävä, olen vain onnekas, kun satun nauttimaan siitä.
Ja sanot ettei rakakauteni ole lähimäisen rakkautta, kas milläs eroittelet ne?
Yksi hymy liikaa??? montako hymyä lasketaan lähimäisen rakkauteen?
Totta minulle se on veteen piirretty viiva. En jaoittele rakkauttani, sallittuihin ja ei sallittuihin. on vain rakkautta.
Nyt vasta pääsin lukemaan vastaustasi , haukut mut kun minä toistan ja toistan ja ei ymmärrä ytään mitään.Oikeastaan voisin kirjota samaa,en todella tiedä kuinka se on.
Etkö ymmärrä,etkö halua ymmärrä,vai mistä on kyse.Kaikki mitä ajoin takaa oli hyvin yksinkertaisia asioita.
”Olen ihastunut jopa rakastunut esimieheeni. ja hänkin minuun.
Molemmat tiedetään tämä asia, emmekä etene, yhteisestä sanattomasta päätöksestä”.
Näin kirjoitit.
Asia ei kuuluu minulle,Mutta kun oli kirjoitettu yleisellä keskustelupalstalla niin minä luin sitä.Ja minua kinnosti kovasti mitä mieltä miehesi on ,mitä hän ajattele siitä että rakastat esimiestäsi ja hän sinut ja että tämä on jatkunut jo viisi vuotta.Kirjoitit että olet kertonut hänelle,ja hän ymmärtää sinut luottaa ja tukee sinut.Hyvä.
Nyt minä ymmärrän että on kuttkuttava olla töissä kun esimiestäsi ja sinä rakastatte toisinanne,ja miestäsi hyväksyy sitä täysin.Siihen ei kellän ulkopuolisella ole mitään sanomista se on tedän asianne,mukava kun se toimii.
Mutta sitten kävin paljastamassa tyhmyyteni kertomalla että jos saisin tietää että vaimollani olisi sama juttu,silloin mulla olisi todella paha olo.Ahdasmielistä vai mitä? Että olisin mustasukkainen tällaisesta pikku seikkasta.
Seuraavaksi:Jakaaminen.
eikä toden näköisesti koskaan mennä yhteen.
ei kaikkea rakastamaansa/haluamaansa tarvitse saada "omaan käteen" tai "itselle".
Kukankin voi jättää kukkimaan sinne missä se on.
Nauttii vaan jokaisesta päivästä jonka saa jakaa yhdessä.
Tämä työpaikalla esimiehesi kanssa.Sun kirjioittama
Sitten iltaisin kotona miehesi kanssa.
Olen vielä sitä mieltä että kyllä miestäsi jakaa rakkautesi esimiehesi kanssa.
Mutta kun miestäsi kerran hyväksyy sitä niin mikäs siinä.Toki silloin sinä et tarvitse valita,se hän on päivän selvä asia..Tilanne on ihanteellinen, päivällä rakastat esimiestäsi ja sitten illalla kotona miestäsi,elikä jaat tasaapuolisesti rakkautesi molempien kanssa.Kuten kerroit se ei silloin voi olla pois sun miehestäsi silloin. Ja vielä jakaamisesta,Kirjoitustasi päätellen olet aika terävä ihminen,että kyllä sinä ymmärsit että oli kyse sun tunteesta eikä työantajan määräämä työaika
Ja kukaan ei varmana pakota sut tehdä valinnan.Ehkä miehsi haluaa ajan päästä että valitset,mutta empä usko kun hän kerran antaa täyden tuen sulle ja sun esimhellesi rakkauteen kuten kerroit.
Kuten huomaat kyllä on aika syvä kuilu meidä näkemyksemme välillä rakkaudesta ja jakaamisesta.Ja minä ei missään nimessä väitän että mun näkökantani olisi se ainut oikea.
Minulla on ihania työkaverita,muutamia tyttöjä ja vanhempia naisia kaikista minä tykkään hyvin hyvin paljon.Mutta,vaimoni minä rakastan hän on minun rakkauteni kohde nyt ja on aina ollutEn minä mitään mörkö ole,minulla on paljon ystäviä ja työkavereita josta minä tykkään erittäin paljon.On sekin rakkautta mutta ei samanlaista syvä rakkautta kuin vaimoni kohtaan Siinä on se ero meidän välillämme.
Parempi en pysty selitä mitä minä tarkoitan.Olen ehkä kateellinen kun kukaan ei rakasta mua työpaikalla ja minä en rakasta ketään siellä, siis sellaista rakkautta mitä on syttynyt sun ja esimiehesi välillä.
g.
se jakaminen, siis JOS mieheni myöhemmin haluaisi että valitsen....? ...niin siis mitä tuo käytännössä sinulta siis tarkoittaa...?
sitä että jättäisin työni? huh...ei kai kukaan täysijärkinen sellaista edes tulisi pyytämään....
Vai tarkoittaisiko se ehkä etten saisi enää nauraa pomoni läsnä ollessa? (vaikeasti toteutettavaa sekin)
Vai sitä että minulta kielletään onnellinen olotila noin yleensä työ aikana? Minkäs ihminen ololleen voi?
No, onneksi sellaista ongelmaa ei ole, olemassakaan.
Totta on että meidän näkemyksemme poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä rakkauden suhteen, siksi kai halusinkin jutella kanssasi ja oppia ymmärtämään muunkinlaista kantaa kuin omaani.
Sitävartenhan kai nämä palstat ovat, että voisi laajentaa tajuntaansa.
Minä kun en ymmärrä vieläkään, että on mitään valittavaa.
Minkä ihmeen takia vedät työpaikkasi mukaan tähän keskusteluun?Sun tunteesta on kyse.Ne molemminpuoleiset tunteet sun ja esimiehesi välillä
jonka eka kirjoitustasi päätellen on paljon syvempi
kuin tavallista kaveruutta.JOS miestäsi haluaisi
että valitset?!Työpaikan?!Kuka on sitä väittänyt?
On kyse sun ja esimiehesi suhde.Mutta jos se kerran ei häiritse miestäsi,niin ei ole minkäänlaista ongelma.Sä näköjään pidät mua melkoisena tiukkapipona,tottakai työpaikalla voi olla hauska
jopa oikein hauska.
g.
miestäsi lukea koko keskustelun alusta loppuun?
g.
pomollasi voi olla muitakin "kierroksessa" olevia naikkosia, toivottavasti et korkealta tipahda.
..en ytitä omistaa...
nimittäin tolla selvästi alhainen älykkyysosamäärä (toki monet eläimetkin yksiavioisia)
Pienestä säkin pilvessä leijailet, mä voisin sitte viihdyttää sun miestä, käy sitä sääliksi.
...se viihtyis susta...
katsos kun se rakastaa minua.
ja meillä on kaikki hyvin, toki ihminen voi kahta rakastaa. vaikka kolmeakin. jne.
minä ainakin.
Jo viisivuotta?
...mitä sitten!! ketä kiinnostaa..hohhoijaa
Täällä monta tuntia tosivideoita:
http://www.saunalahti.fi/~city1/ace2468
tarina..OIKEASTA elämästä. Voihan ihminen rakastua elämänsä aikana moneenkin ihmiseen, oli sitten avioliitossa, avoliitossa tai missä ihmissuhteessa hyvänsä. Ei vakituinen suhde poissulje ihmistunteita. Jos tuntee rakkauden/ ihastuksen tunteita jotakuta toista ihmistä kohtaan, ei se ole kenenkään pettämistä. Toisin sanoen, tapauksesi osoittaa hyvin sen, mitä ihmiselämä oikeasti käytännössä on. Oikein hyvää jatkoa sinulle kaikkien hyvien tunteiden kera!
Harvat tätä tajuavat, että näin on oikeasti.
Onneksi mieheni myös tajuaa, eipä hän kai muuten kanssani olisikaan jos ei tajuaisi.