Olemme seurustelleet jo 3 vuotta, joista kaksi asuttu yhdessä. Muutin suoraan vanhempieni luota hänen kanssaan asumaan. Nyt tuntuu että jotain jäi välistä, nimittäin yksin asuminen! Haluaisin niin "oman kämpän", sinne olisi helpompi kutsua kavereita kylään kun saisi olla rauhassa. Suhteemmekin saattaisi parantua, nyt se on vähän elähtänyt, jos niin voi sanoa. Seksikään ei oikein maistu.
Millaisia kokemuksia teillä on siitä, että ensin asutaan yhdessä ja sitten erikseen? Onko se vain alku erolle, eli etääntyvätkö parit vai voiko se jopa lähentää? Onko siinä ylipäätään mitään järkeä?
Millaisia kokemuksia teillä on siitä, että ensin asutaan yhdessä ja sitten erikseen? Onko se vain alku erolle, eli etääntyvätkö parit vai voiko se jopa lähentää? Onko siinä ylipäätään mitään järkeä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No eihän siinä muuta, kuin että maksatte kahdesta kämpästä vuokrat, sähköt, vedet, televisioluvat, ostatte toiset kalusteet että kummallakin on sänkyä, sohvaa, kirjahyllyä, astioita, kattiloita yms. kämpässään.
Ja voin luvata että se ei ole halvimmasta päästä lystiä. Voittehan jakaa tavarat mitkä yhdessä olette hankkineet tähän asti, mutta se on melkein kuin ero jo ainakin minun mielestäni. Varsinkin kun erilleen muuttamiselle ei ole tuon kummempaa syytä kuin että on jotakin välistä jäänyt.
Ettet nyt lähinnä uskottelisi itsellesi vain sitä, että haluat jatkaa miehesi kanssa seurustelua ja muuttaa omaan asuntoon. Asumusero, eli käytännössä kuin harkinta-aika. Taidat haluta nyt alkaa elää sitä omaa elämää, joka on välistä jäänyt kun olet nuorena vakiintunut. Et vain halua myöntää, että yksin asuminen ja eläminen kiehtoo sinua, mutta toisekseen pelkäät sitä koska et ole aiemmin niin elänyt. :)
Ymmärrän jos töiden tai opiskelun takia muutetaan erilleen ja eri paikkakunnille omiin asuntoihin, mutta että jos huvikseen tavallaan sen takia, että suhde on elähtänyt tms.
Etköhän tekis palveluksen kumppanillesi sanomalla että suhteenne vaatii taukoa ainakin ja sinä haluat muuttaa omaan asuntoon ja miettiä asioita. Jos edes oman asunnon laittaminen käy mielessä vakiintuneessa parisuhteessa, niin taitaapa vain olla aika kokeilla siipiä niin sanotusti. Miksi sinulla nuorella ihmisellä pitää kiusata itseäsi, että olisit kumpppanin kanssa vaikka muutat hänen luotaan pois, kuin erossa? Jos tarvitset omaa tilaa ja aikaa niin radikaalisti, että on pois muutettava, niin ota se aika reilusti ja pistä suhde katkolle.
Voin olla väärässäkin, mutta tilanteesi kuulostaa juuri samalta, mitä itsellänikin on ollut joskus. Eikä se olisi vain uuteen asuntoon muuttamalla pelastunut, vaan jos täytyy saada elää ja kokea, niin silloin täytyy ottaa jalat alle ja antaa entisen olla. :)
Tsemppiä hirveesti sinulle ja päätä viisaasti, mitä päätätkin! On tosi yleistä, että iskee se menokausi kun on nuorena alkanut vakiintua ja huomaakin jossakin välissä että en minä tällaista halua vielä, jotakin on jäänyt kokematta. :)
Mutta vääjäämättä se on alku erolle.
ilmeisesti siis tarvitset sitä kuitenkin, muutoin set noin tyhmiä täällä kyselisi.
väärän miehen kanssa oot saman katon alla, ja nyt alat sen aavistaa?
No, nuorihan sä vielä olet....
Itse olen asunut avomieheni kanssa n. puolitoista vuotta yhdessä ja seurustellut lähes neljä vuotta.. viimeisen about 4 kuukauden aikana on alkanut ahdistuksen tunne valtaamaan sydäntäni.. en tiedä mikä se on ja kummaksun sitä, koska rakastan avomiestäni oikeasti.. välillä on todella vaikeaa, mutta niistä selvittyinä olemme entistä vahvempia yhdessä.. kuitenkin, olemme muuttamassa erilleen.. olen puhunut tästä avomieheni kanssa ja hänkin pitää sitä hyvänä ajatuksena, sillä hänkään ei ole asunut yksin.. näin siis tulee tapahtumaan, mutta silti eroa emme toisistamme ota.. jää sitten nähtäväksi jatkammeko myöhemmin entistä vahvempina yhdessä, vai kuljemmeko omia polkujamme.. mielestäni pitää tehdä niin, miten sydän sanoo, että on onnellinen..