Seksi on fyysinen perustarve. Totta.
Seksihalukkuus on suhteen alkuaikoina kiihkeää.Totta.
Seksuaalisuus muuttu ihmisten kasvamisen ja puolison tuntemisen myötä. Totta.
Seksuaalisuus on herkkä osa-alue, ja silläkin saralla vaikuttaa elämän muut osa-alueet, kriire, stressi, lapset, harrasteet.
Mitä merkitystä rakkaudella enää on?
Tuntuu noita edellisiä vastauksia lukiessa, että kaikki suhteet perustuvat yksinomaan seksiin ja saatavuuteen.
Jos homma ei toimi, puoliso vaihtoon.
Väite, että ihmiset eroavat liian helposti, pitää paikkansa. Hedonistinen ja yliseksualinen yhteiskunta-asenne vaatii aina oman tyydytyksen tavoittelua. Ei jakseta nähdä vaivaa ja oppia yhdessä puolison kanssa pääsemään vaikeuksista ylitse.
Mieluummin purnataan, mennään vieraisiin tai katsellaan nettipornoa, hakien vieraita salarakkaita siinä sivussa.
"heti mulla kaikki nyt" -mentaliteetti vallitsee.
Puolisoa ei siis nähdä enää sinä rakkaana ihmisenä, johon aikoinaan rakastui. Ehkäpä selitys tähän kaikkeen on se, että kun rakastumishuuma loppuu, ei opita rakastamaan. Mietitään vaan omia tarpeita, eli seksiä, seksiä ja vielä kerran seksiä. Ei ymmärretä mistä vaikeudet seksin saralla puolison kanssa johtuvat, helpompaa vaan hakea se muualta tai erota.
Mielipiteitä?
Seksihalukkuus on suhteen alkuaikoina kiihkeää.Totta.
Seksuaalisuus muuttu ihmisten kasvamisen ja puolison tuntemisen myötä. Totta.
Seksuaalisuus on herkkä osa-alue, ja silläkin saralla vaikuttaa elämän muut osa-alueet, kriire, stressi, lapset, harrasteet.
Mitä merkitystä rakkaudella enää on?
Tuntuu noita edellisiä vastauksia lukiessa, että kaikki suhteet perustuvat yksinomaan seksiin ja saatavuuteen.
Jos homma ei toimi, puoliso vaihtoon.
Väite, että ihmiset eroavat liian helposti, pitää paikkansa. Hedonistinen ja yliseksualinen yhteiskunta-asenne vaatii aina oman tyydytyksen tavoittelua. Ei jakseta nähdä vaivaa ja oppia yhdessä puolison kanssa pääsemään vaikeuksista ylitse.
Mieluummin purnataan, mennään vieraisiin tai katsellaan nettipornoa, hakien vieraita salarakkaita siinä sivussa.
"heti mulla kaikki nyt" -mentaliteetti vallitsee.
Puolisoa ei siis nähdä enää sinä rakkaana ihmisenä, johon aikoinaan rakastui. Ehkäpä selitys tähän kaikkeen on se, että kun rakastumishuuma loppuu, ei opita rakastamaan. Mietitään vaan omia tarpeita, eli seksiä, seksiä ja vielä kerran seksiä. Ei ymmärretä mistä vaikeudet seksin saralla puolison kanssa johtuvat, helpompaa vaan hakea se muualta tai erota.
Mielipiteitä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
miksei myös naisilla.
Yliseksuaalinen yhteiskunta asenne....ja katin kontit.
nykyään on muotia ettei harrasteta seksiä enää ollenkaan.
Ja jos joku vielä sattuis haluamaan, niin lääkitään sekin hiljaiseksi äkkiä.
kas kun suhde ei ole suhde ilman seksiä.
edes avioliitto ei ole virallinen ilman seksiä. minulle ei ole suhdetta ilman seksiä. näin on jämpti.
virallisesti avioliitto, pannaan tai ei.
tosi on
Mun mielipide on, että kaikki tämä johtuu oman itsen huonosta tuntemisesta.
Joka tuutista nimittäin tyrkytetään stereotypioita siitä, millainen pitäisi olla, miltä pitäisi näyttää, miltä tuoksua; miten pitäisi liikkua ja miten puhua; miten usein harrastaa seksiä ja millaista seksiä arvostaa.
Tässä rulianssissa ihmisen oma sisin helposti unohtuu. Aletaan haluta niitä asioita joista lehdissä puhutaan, eikä enää muisteta tykätä niistä asioista joista silloin nuorena: rehellisestä mielipiteestä, kunnon nauramisesta, vilpittömistä silmistä.
Jollei tunne kunnolla itseään, ei voi oikeasti rakastaa toistakaan.
Nämä ovat asoita joista kenenkään ei saisi tinkiä. Pitkässä parisuhteessa tulee monesti hetkiä jolloin joku asia olisi helpointa ohittaa (miksi en halua tänään seksiä) jollakin tekosyyllä. Mutta olen ihan varma, että kun tiettyjä rehellisyyden ja avoimuuden ehtoja noudatetaan, parisuhde pysyy jopa vuosikymmeniä tuoreena.
Kiitos viestistäsi, ja samaa mieltä asiasta. Terve parisuhde tarvitsee terveen itsetunnon omaavat kumppanit, jolloin voidaan myös paremmin huomioida sen toisen, rakkaimman, tarpeet. Jos itsetunto on heikko, oireina ovat monesti mustasukkaisuus, omistamisenhalu, vaatimukset erilaisista asioista ottamatta huomioon tai kykenemättä näkemään toisen näkökantoja.
Joistakin kommenteista täälläkin palstalla selkeästi erottuu tuo huonon itsetunnon luoma itsensä korostaminen ja muiden arvostelu. Mutta jokaisella on tietenkin oikeus mielipiteeseen. Aina toisen "totuus" ei kuitenkaan käy toisen elämänongelmien ratkaisuksi..
Itsetuntoa ei ole olemassakaan. Avioliitoissa on yleensä ongelmana, ettei HALUTA täyttää toisen tarpeita. Yleensäkin nämä tarpeiden täyttämiset kallistuvat jommalle kummalle ja soppa on valmis.
Itse saan tarpeekseni siitä, ettei minun tarpeeni ole ikinä tärkeät miehelleni. Joudun aina joustamaan hänen mukaaansa, olen sitten miten sairas tai onneton tahansa. Hyvällä itsetunnolla voi tässä tilanteessa pyyhkiä takapuolensa. Se on pelkkää idealismia, itsetunto. Kyse on vain selviytymisestä maailmassa, elämässä.
Seksi on fyysinen tarve, sitä on vaikea kiistää ja muuttaa. Toisilla tämä tarve on suurempi, toisilla pienempi. Lyhyellä aikavälillä parisuhteen muut ongelmat voi heijastua seksiin, mutta tarpeiden erilaisuus ei muutu.
Ja jos seksielämässä ei tarpeet kohtaa, niin ongelmia tulee, vaikka miten toista rakastaa. Toisen motivoiminen ("kompromissi") on vaikeaa, kun toisella ei ole ongelmaa.
Ehkä se on sitten hedonismia. Mutta kyllä seksuaalisuus on tärkeää ihmisen hyvinvoinnin vuoksi, on tärkeää tuntea että on haluttu. Ja on vaikeaa pitää ajatuksia "rakkaudessa" jos fyysinen tarve jyskyttää takaraivossa.
mutta rakastaminen on vaikeaa ja vaatii pitkäjännitteisyyttä. Rakastuminen on päätäpyörryttävää ja kaiken muun ohittavaa "hulluutta".
Kun rakastuminen on ohi muutamassa hetkessä on pian lähdettävä hakemaan uutta. Rakastutaan rakastumiseen ja sitten ei koskaan tunneta oikeaa, todellista ja syvää rakkautta.
Rakastaminen on yhteen kasvamista. Rakastaminen on toisensa tuntemista. Se on sitä että näkee toisessa myös ne heikkoudet joita rakastuneena ei näe. Se on sitä ettei ongelmien ilmaantuessa syöksytä uuteen suhteeseen. Ei se niin hienoa ole keräillä heiloja. Pikemminkin on enemmän kuin arveluttavaa edes ruveta mihinkään semmoisen henkilön kanssa jolla on takanaan iso liuta entisiä.
Nykyajan nuoret on heikkoja. Ja vähän vanhemmatkin. Itse jo 22 :) Kyllähän se alkuhuuma on ihanaa, mut kyl se täytyy pieni kipinä kuitenkin säilyttää, muuten suhde muuttuu täysin kuolleeks. Mut ei kuitenkaan erota heti kun suurin roihu on sammunut. Tuskin kenelläkään se mahtava tunnehuuma säilyy kymmeniä vuosia. No itse seurustellu vasta pari vuotta. Oikeestaan jo muutaman kuukauden päästä se kuumin vaihe oli ohi. Itselle ainakin on tosi tärkeää että on joku siinä vieressä lämmittämässä kun menee illal nukkumaan. Ja joku jonka vierestä herätä. Ja yhdessä voi laittaa ruokaa, jutella, kattoa leffaa, kävellä yms. Kuulostan varmaan vanhalta papalta, mut mulle se seksi ei ainakaan oo tärkeintä. Oma käsikin on keksitty :) Läheisyys on parasta. Tottakai sit kannattaa erota jos on suorastaan epämiellyttävää olla toisen kanssa, mut suhdetta täytyy hoitaa ja pitää ainakin kerran yrittää uudelleen tai antaa toiselle uusi mahdollisuus. Yhteen juttuun ei saa kaatua koko homma, muuten on aika heikoilla perustoilla.