Suurinta rakkautta on antaa anteeks.Niin jeesuskin teki.voi myös jättää miehen ja silti antaa anteeks.
Olen ite pysyny sellasessa suhteessa ja vihdoin väkivalta on ohi.
En ole heikko nainen,vaan vahva itseään kunnioittava.
Vaadin vain että mies lopettais,ja se lopetti.
Rakastan häntä silti,mikä merkitsee että mulla on suuri sydän.
Jotka ei usko jumalaan,ei ehkä osaakkaan ajatella asioita näin.Anteeksianto on suurinta rakkautta.Jeesus rakastaa kaikkia.
Ja anteeksianto EI ole sama kuin hyväksyminen.
Myös jättäminen väkivallan vuoksi on kyllä yleensä paras.Mutta jokainen tapaus on erilainen.
Olen ite pysyny sellasessa suhteessa ja vihdoin väkivalta on ohi.
En ole heikko nainen,vaan vahva itseään kunnioittava.
Vaadin vain että mies lopettais,ja se lopetti.
Rakastan häntä silti,mikä merkitsee että mulla on suuri sydän.
Jotka ei usko jumalaan,ei ehkä osaakkaan ajatella asioita näin.Anteeksianto on suurinta rakkautta.Jeesus rakastaa kaikkia.
Ja anteeksianto EI ole sama kuin hyväksyminen.
Myös jättäminen väkivallan vuoksi on kyllä yleensä paras.Mutta jokainen tapaus on erilainen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kiitos kauniista sanoistasi!!! Saman päätöksen tein myös minä.. Anteeksi annettaan!
Jos on tosi kipee mies päästään, niin se ei mahda itselleen mitään kun vintti pimenee. Vaikka kiva nainen vaatisi vain, että se lopettaa.
Älkää hakatut antako anteeksi oman henkenne uhalla.
Minä annoin anteeksi, rakastin koko sydämestäni. Puoli vuotta kului ja menetin tajuntani.
Aina se ei vaan ole sen arvoista...
Vielä, vielä, rakasta enemmän, mitä nyt yhden tajunnan menetys!
Kun rakastaa yli kaiken voi kato parantaa vaikka hullun!
kerran, lyö varmasti toisenkin kerran.
Teillä on jumalton usko anteeksiannon voimaan ja rakkauteen...niistä ei kumpikaan riitä.
Annoin antteksi, vaarmasti sen 77*77 ja enemmänkin ja rakstinkin minä..joskus!
Mutta jokainen isku vähensi sitä rakkautta ja anteeksipyynnöt olivat ilmoitusluontoisia. Minä vihasin elämääni ja miestä, sitten eräänä päivänä huomasin vihankin kadonneen ja lähdin pois. Ainoa, mitä kadun, etten lähtenyt aiemmin.
Siihen ei auta laupiaat silmätkään, lyöminen on pahinta oman puolison halveksimista.
jos oikeasti rakastaa, ei tarvita alistamista tai muita pakkokeinoja!
Sitä kuvittelee olevansa suurikin hyväntekijä,kun alistuu väkivaltaan ja antaa anteeksi sen kerta toisensa perään.
Miehille on lyömätön linja,missä he saavat apua,etteivät jatkaisi väkivaltaista käytöstä.
Ei siihen pelkkä anteeksianto riitä.
Ja kirjoittelu antaaksiantamisen jälkeen täällä osoittaa sen että:Anteeksi annan,mutta ikinä en unohda.Ei se ole raamatullistakaan edes.Sillä tavallahan tämä alistettu ja lyöty pääsee tavallaan siellä kuopassaan niskan päälle,kun sanoo:minä annan anteeksi.Symbioosi ja paha sellainen.