Lävistyshistoriaani

Ensimmäisen lävistyksen kasvoihin otin 15- vuotiaana, kännissä festareilla, ja nenäkoru laitettiin vieläpä ampumalla! Lapset, älkää tehkö näin... tuossa se nappi on vielä 10 vuoden jälkeen. Toinen mummo vähän vierasti aluksi, mutta se meni ohi (hänelle en kyllä tatuointeja kehtaa näyttää, muista sukulaisista ei ole väliä). Kasvoissani on ollut vaihteleva määrä koruja. Nappi huulessa keskellä oli hieno, mutta kun on taipumus ientulehdukseen, niin päädyin sitten siirtämään lävistyksen sivulle ja koruksi renkaan. Joskus kokeilin kulmalävistystä, mutta se kasvoi ulos. Ainoa lävistys, joka ei parantunut. Näkyvää arpea ei jäänyt.

Kun olin 17- vuotias, kaveri laittoi minulle napakorun isoimmalla neulalla mitä apteekista löytyi, taisi olla 1,6 mm. Hän ei ollut ennen laittanut napakorua mutta luonnonlahjakkuutena teki homman hyvin. Hän oli aiemmin harjoitellut lävistysten tekoa nenääni ja korviini.

Nännilävistykset näin livenä ensimmäistä kertaa 17- vuotiaana, kun jonkun metallibändin keikalla heilui upeakroppainen mies ilman paitaa. Aiemmin olin katsonut japanilaisen taide- elokuvan, jossa nainen teki sellaiset itselleen. Kiinnostuin, ja otin sellaiset 18- vuotislahjaksi. Uskalsin ottaa ne, sillä tiesin olevani helposti parantuvaa kudostyyppiä (eivät haittaa imetystä jos parantuvat kunnolla) ja korkea kipukynnys. Ne olivat kivuliaimmat lävistykset (mikä tarkoittaa kohdallani: ei se nyt kovin paljoa sattunut), ja parantumiseen meni jopa 2 päivää.

Tutustuin mukavaan jyväskyläläiseen mieheen, joka teki työkseen lävistyksiä. Olimme Tonin kanssa ystäviä kunnes hän kuoli viime kesänä. Hän laittoi minulle kielilävistyksen (parantuminen 5 päivää) ja yhdet kummallekin puolelle häppäreihin. Hauskin tapaus oli se, kun hän laittoi minulle clithood- lävärin lävistys- ja tatuointimessuilla lavalla näytöksessä, jännityksestä tuli adrenaliinihumala! Genitaalilävistysten parantumisaika oli 2 päivää.

Onhan tätä rojua, ja vuosien mittaan niistä on tullut kiinteä osa vartaloani. Opiskelualallani yliopistossa lävistykset eivät haittaa. Osa- aikaisessa konsultti/myyjä- työssä otan nenästä napin pois. Rengas on paikallaan aina eikä siitä ole kertaakaan sanottu, ei myöskään aiemmissa kouluavustajan ja gallup- haastattelijan töissä. Mutsi kommentoi saunassa, kun varoitin tatuoinneista ja lävistyksistä, että "ei ole mitään, mitä en olisi tähän ikään mennessä jo nähnyt".
0383
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


blackmagicwoman kirjoitti:

Ensimmäisen lävistyksen kasvoihin otin 15- vuotiaana, kännissä festareilla, ja nenäkoru laitettiin vieläpä ampumalla! Lapset, älkää tehkö näin... tuossa se nappi on vielä 10 vuoden jälkeen. Toinen mummo vähän vierasti aluksi, mutta se meni ohi (hänelle en kyllä tatuointeja kehtaa näyttää, muista sukulaisista ei ole väliä). Kasvoissani on ollut vaihteleva määrä koruja. Nappi huulessa keskellä oli hieno, mutta kun on taipumus ientulehdukseen, niin päädyin sitten siirtämään lävistyksen sivulle ja koruksi renkaan. Joskus kokeilin kulmalävistystä, mutta se kasvoi ulos. Ainoa lävistys, joka ei parantunut. Näkyvää arpea ei jäänyt.

Kun olin 17- vuotias, kaveri laittoi minulle napakorun isoimmalla neulalla mitä apteekista löytyi, taisi olla 1,6 mm. Hän ei ollut ennen laittanut napakorua mutta luonnonlahjakkuutena teki homman hyvin. Hän oli aiemmin harjoitellut lävistysten tekoa nenääni ja korviini.

Nännilävistykset näin livenä ensimmäistä kertaa 17- vuotiaana, kun jonkun metallibändin keikalla heilui upeakroppainen mies ilman paitaa. Aiemmin olin katsonut japanilaisen taide- elokuvan, jossa nainen teki sellaiset itselleen. Kiinnostuin, ja otin sellaiset 18- vuotislahjaksi. Uskalsin ottaa ne, sillä tiesin olevani helposti parantuvaa kudostyyppiä (eivät haittaa imetystä jos parantuvat kunnolla) ja korkea kipukynnys. Ne olivat kivuliaimmat lävistykset (mikä tarkoittaa kohdallani: ei se nyt kovin paljoa sattunut), ja parantumiseen meni jopa 2 päivää.

Tutustuin mukavaan jyväskyläläiseen mieheen, joka teki työkseen lävistyksiä. Olimme Tonin kanssa ystäviä kunnes hän kuoli viime kesänä. Hän laittoi minulle kielilävistyksen (parantuminen 5 päivää) ja yhdet kummallekin puolelle häppäreihin. Hauskin tapaus oli se, kun hän laittoi minulle clithood- lävärin lävistys- ja tatuointimessuilla lavalla näytöksessä, jännityksestä tuli adrenaliinihumala! Genitaalilävistysten parantumisaika oli 2 päivää.

Onhan tätä rojua, ja vuosien mittaan niistä on tullut kiinteä osa vartaloani. Opiskelualallani yliopistossa lävistykset eivät haittaa. Osa- aikaisessa konsultti/myyjä- työssä otan nenästä napin pois. Rengas on paikallaan aina eikä siitä ole kertaakaan sanottu, ei myöskään aiemmissa kouluavustajan ja gallup- haastattelijan töissä. Mutsi kommentoi saunassa, kun varoitin tatuoinneista ja lävistyksistä, että "ei ole mitään, mitä en olisi tähän ikään mennessä jo nähnyt".

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu