Mikähän mättää? Pakostikin alkaa miettiä mitä sitä tekee väärin. Minulla on 4 pidempää suhdetta takana. Ensimmäinen oli siinä vähän alle parikymppisenä, ja sitä kesti 3 vuotta. Sitten tuli sellainen vuoden kestänyt "ylimenosuhde". Sitten tuli oltua sinkkuna jonkin aikaa ja tämän jälkeen elin 3 vuotta kaukosuhteessa. Sinkkuna olin taas n. vuoden päivät, kunnes luulin löytäneeni elämäni rakkauden. Tai ehkä ikä ja oma henkinen kehitysvaihe alkoi olla siinä vaiheessa, että olisin perheen halunnut jo perustaa. Mies jätti minut kuitenkin n. vuosi sitten, joten se siitä.
4 suhdetta siis takana...kaikki hyvin erilaisia, joten vaikea löytää mitään yhteistä tekijää. Kuitenkin pistää miettimään, että miten tässä nyt on näin päässyt käymään, että sinkkuna elelen näiden suhteiden jälkeen. Toistanko jotain kaavaa, teenkö samat virheet? Miten saan pysyvän parisuhteen. 3 ensimmäisessä suhteessa minä olen jättänyt tai ollaan yhdessä päädytty eroon. Viimeinen mies jätti minut.
Moni ihmettelee, miten ole sinkku. Olen fiksu, hyvännäköinen, koulutettu hyvässä työssä. Monen mielestä mukava ja sosiaalinen, ehkä hieman perinteistä naista raisumpi tapaus kuitenkin. Olen yrittänyt analysoida suhteitani ja löytää niistä jotain ns "virheitä" mitä on tullut tehtyä. Mutta en oikein löydä mitään. Tarkoittaakohan se sitten sitä, etten vain yksinkertaisesti ole tavannut sitä oikeaa vielä vai mitä...
4 suhdetta siis takana...kaikki hyvin erilaisia, joten vaikea löytää mitään yhteistä tekijää. Kuitenkin pistää miettimään, että miten tässä nyt on näin päässyt käymään, että sinkkuna elelen näiden suhteiden jälkeen. Toistanko jotain kaavaa, teenkö samat virheet? Miten saan pysyvän parisuhteen. 3 ensimmäisessä suhteessa minä olen jättänyt tai ollaan yhdessä päädytty eroon. Viimeinen mies jätti minut.
Moni ihmettelee, miten ole sinkku. Olen fiksu, hyvännäköinen, koulutettu hyvässä työssä. Monen mielestä mukava ja sosiaalinen, ehkä hieman perinteistä naista raisumpi tapaus kuitenkin. Olen yrittänyt analysoida suhteitani ja löytää niistä jotain ns "virheitä" mitä on tullut tehtyä. Mutta en oikein löydä mitään. Tarkoittaakohan se sitten sitä, etten vain yksinkertaisesti ole tavannut sitä oikeaa vielä vai mitä...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Oletko huomannut että yhteinen tekijä noissa suhteissa olet sinä itse? Kannattaa mennä juttelemaan vaikka ammattilaisen puheille jos tuntuu ettei itse meinaa löytää syytä miksi kaikki menee pieleen.
Vaikka ei olekaan ollut kuin naurettava 6kk suhde. Aina kaatuu...Pitäisi varmaan varata aika jollekin viisaalle.
Kenties et olisit itse tehnyt jotain väärin tai vastaavasti oletko tarkkaan miettinyt et onko edellisissä suhteissa mitään yhdistävää tekijää?
Paljon mahdollista on että et ole vielä tavannut oikeaa ihmistä itsellesi tai sitten et itse ole vielä henkisesti valmis vakavampaan suhteeseen.
Itse kerrot, että yhtä tapausta lukuun ottamatta olet itse päättänyt suhteen ja sitten kysyt, että miksi olet sinkku? ;)
Näytät myös olevan äärimmäisen itserakas.
Jotain kehitystä on sentään tapahtunut.:) Aiemmin jätit itse, mutta olet nyt kypsynyt siihen ikään, että sinut jätetään.
mullakin 4 suhdetta takana, 3 vuoden pituista, 1x4 vuoden pituinen. Eli 16-vuotiaana alkoi tuo pisin, sen jälkeen ollut noita vuoden mittaisia hyviä yrityksiä. Päällekkäin eivät ole silti menneet yhtään. Hassua. Jotenkin sitä on vielä ehtinyt siinä välissäkin treffailla n. 30 miestä. Mikähän mullakin mättää? No nyt on mennyt jo pari kk yksin, siis ilman mitään säätöä/flirttiä.
Mullakin viimeisin mies oli se, jonka kanssa olisin halunnut perheen, mutta mies jätti. Muissa suhteissa minä olen ollut se jättäjä. Tuntuu, että se viimeisin kolahti niin, että ei enää kiinnosta jatkaa sitä miesten pyörittämistä. Haluaisin vain löytää sen lopullisen kumppanin.
Enpä muuta osaa sanoa, kuin että elämme kovia aikoja ;) Ei kai siinä mitään virheitä kannata etsiä ja analysoida, ennemmin kai pitäisi hyväksyä se, että virheitä on kaikissa suhteissa. Tärkeintä on löytää kumppani, joka kestää epätäydellisyyttä ja jolla on uskoa, joustavuutta ja yritystä. Ja olla itsekin sellainen. Eli tahtoa ja päättäväisyyttä tarvitaan, jos meinaa selvitä suhteessa yli vuoden. Ei nykyään ketään kiinnosta sellainen -jos parisuhteen eteen joutuu tekemään työtä tai jos sen ongelmat vähän rasittavat aivosoluja, ollaan mieluummin yksin.
Ja sen olen myös huomannut, että kun itse olen, no en ehkä raisu, mutta vähintäänkin hmmm...omalaatuinen, niin miehet ihastuvat minuun helposti, mutta pelkäävät kuitenkin aloittaa mitään oikeasti vakavaa. Enkä syytä heitä siitä, vaikka joskus tietysti toivoisi hiukan luottoa... Kun itse jo sen verran kypsä, että tiedän pystyväni hyvään kumppanuuteen. Täytyisi vain löytää joku, joka uskoo siihen.
niin koetappa joskus olla itseksesi pidempään kuin kaksi viikkoa. Vai etkö uskalla? Istu koko kesä laiturin päässä ongella ja mieti elämääsi, pysähdy. Jos et tuota uskalla tehdä, niin tiedät että et ole tasapainossa itsesi kanssa. Siitä johtuvat kaikki ongelmasi.
joku toinen jo ehdottikin samaa mikä minullakin tuli mieleen: mitä jos kokeilisit olla ilman niitä "säätöjä" vähän pitempäänkin kuin pari kuukautta.
Mitä tarkoittaa tässä yhteydessä "raisu"?
Niin, kyllä tässä oltukin jo suht pitkään ihan "pysähtyneenä", väsyneenä. En todellakaan koskaan ole ollut tasapainossa itseni kanssa. Ainaista ylä- ja alamäkeä. Ei ole oma valintani, että synnyin tällaiseksi. Olen silti ollut onnellinenkin. Ja rakastanut oikeasti.
Kai ajattelen, että tunteiden määrä on kaikilla vakio, jokaisen elämään mahtuu yhtä paljon onnea ja kärsimystä. Toiset palavat pitkään ja hitaasti säästöliekillä ja toiset nopeasti lepattaen loppuun. Aika paljon olen kokenut iloa ja surua, siis vaikka liekki nyt sammuisi kokonaan, kai on syytä olla kiitollinenkin.
juu, kokeilu on menossa. Eikä tuota tuskaa, tällä hetkellä niin väsynyt.
En siis ole raisu, siis jos sillä tarkoitetaan ulospäin näkyvästi rohkeaa/ronskia ihmistä(tai mitä kukin sillä nyt käsittääkään). Olen siis erittäin kiltti, rauhallinen, diskreetti...Mutta pinnan alla kaikkea muuta.
olet TÄYSI HUORA piste
Älä suotta itseäsi soimaa. Maailma on tänään vaan tuollainen. Tai se on olut aina. Se lupaa paljon ja antaa vähän. On hyvä miettiä millä perusteilla on astumassa suhteeseen. Sydämmen palosta vaiko " jostain " muusta palosta.?
Ihminen on tarkoitettu Jumalan kuvaksi ja siten toteuttamaan hänen käskynsä. Meidän ihmisten on turha hakea siunauksia elämällemme, jos emme ole valmiita tekemään jumalan tahtoa suhteessammekin.
Jumala ei voi sitoutua elämäämme siunaten sitä, jos me toimimme omista tarpeistamme. Silloin saamme myös kantaa vastuun seurauksista.
Itsekkin olen saanut nokkiini aika paljon, ja oppirahoja on makseltu. Tyhmä ei ole se, joka tekee virheitä, vaan se joka ei ota oppiakseen.
olen varma, että sinua odottaa jossain elämäsi prinssi, joka tekee sinut maailman onnellisimmaksi. Pitää vain oppia odottamaan, rukoilemaan ja luottamaan, että taivaaniskä hoitaa tämänkin homman parhain päin kotiin.
Voimia odottamiseen.
Kyllä se oikea vielä löytyy,sano minun sanoneen.
ja puhua puppua!
Niin, kyllä tällaisia ongelmia on varmaan aika monella.
Jos et osaa elää yksin niin olet valmis näkemään paljon vaivaa parisuhteen hyväksi...ja liitto kestää, saat paljon myös takaisin jos itse uhraudut pikkusen.
Jos vaadit enemmän kuin annat niin sitten onkin vaikeeta.
Naisen luonne on otollisin parisuhteelle jos se vahvistaa miehen egoa, mies tuntee itsensä mieheksi ja käsittelee naista naisena.
Jos nainen on raisu ja päällekäyvä niin sitten ei miehen kanssa ehkä kaikki niin toimi, ainakaan normaalin heteron.
Ohjeeksi sanoisin että mikäli olisit hellempi, kiltimpi, mukautuvaisempi, naisellisempi ja joskus myös avuttomampi niin ehkäpä....mies löytyisi.
...että sulla kävi yhdessä mielessä säkä: siis jos haluat perustaa ydinperhe ja et jäänyt yh:ksi! Moni mies "jänistää" kun eka lapsi tulee kehiin.
Sun postaus antaa siis meikäläiselle toivoa! ;)