"Purkaukseni" ajautui alunperin väärälle palstalle, mutta tännehän tämä kuuluu. (eikös naisille usein käy näin, asiat ajautuvat ilman , että itsellä on osuutta tapahtuneeseen)
Olen jokin aika sitten päättänyt, että kaikenalainen pelien pelaaminen (kissat ja hiiret mukaan lukien) eivät kuulu aikuisten välisiin suhteisiin. Olen päättänyt, että luovun kaikista miellyttämisleikeistä, joita nuorempana ja epävarmempana "harrastin".
No, mitenkäs on käynytkään?
Olen kohtalaisen nopeasti syttyvää tyyppiä. En ihastu kovin helposti, mutta sitten kun niin käy, eivät tossut tahdo millään pysyä maanpinnalla. Uudesta asennoitumisestani johtuen olen nyt näyttänyt ihastumiseni, kertonut miten hyvin toisen seurassa viihdyn, soittanut silloin kun siltä tuntuu (ajattelematta, että mitä se nyt mahtaa ajatella mun ajattelevan jne. tippaleipäaivojen loputonta kaaottisuutta), kertonut, että tahtoisin tavata jne. Ja vastaanotto on ollut seuraavanlainen lähes järjestään... Alkujaan lähes kuolaamiseen asti innostuneet miehet pakenevat paikalta kuin aropuput, nostavat päätään toki pensaasta aika-ajoin ja lähestyvät arasti, mutta ovat selvästikin hämillään.
Äitini jaksaa väittää, että miehet ovat syntyneet saalistajiksi ja heidän pitää antaa jahdata ja saalistaa, heidän pitää antaa tehdä työtä valloittamisen eteen, jotta he valloitustaan arvostaisivat. (En puheenvuorossani tarkoita sänkyyn hyppäämistä) Minusta moinen juuri on tuota pelaamista, minun pitäisi teeskennellä vähemmän kiinnostunutta, jotta herra saisi rauhassa toteuttaa metsästysriittejään. Mutta kun ole niin lopen kyllästynyt moisten pelien pelaamiseen. Kertokaas siis arvon herrat, olenko auttamattomasti ulkona "markkinoilta" ja näivetyn sinkkuna (kärjistettyä, rusinoitumisesta ei ole vielä merkkiäkään) ellen heittäydy peliin mukaan.
Pitääkö miehen saada saalistaa?
-N-
Olen jokin aika sitten päättänyt, että kaikenalainen pelien pelaaminen (kissat ja hiiret mukaan lukien) eivät kuulu aikuisten välisiin suhteisiin. Olen päättänyt, että luovun kaikista miellyttämisleikeistä, joita nuorempana ja epävarmempana "harrastin".
No, mitenkäs on käynytkään?
Olen kohtalaisen nopeasti syttyvää tyyppiä. En ihastu kovin helposti, mutta sitten kun niin käy, eivät tossut tahdo millään pysyä maanpinnalla. Uudesta asennoitumisestani johtuen olen nyt näyttänyt ihastumiseni, kertonut miten hyvin toisen seurassa viihdyn, soittanut silloin kun siltä tuntuu (ajattelematta, että mitä se nyt mahtaa ajatella mun ajattelevan jne. tippaleipäaivojen loputonta kaaottisuutta), kertonut, että tahtoisin tavata jne. Ja vastaanotto on ollut seuraavanlainen lähes järjestään... Alkujaan lähes kuolaamiseen asti innostuneet miehet pakenevat paikalta kuin aropuput, nostavat päätään toki pensaasta aika-ajoin ja lähestyvät arasti, mutta ovat selvästikin hämillään.
Äitini jaksaa väittää, että miehet ovat syntyneet saalistajiksi ja heidän pitää antaa jahdata ja saalistaa, heidän pitää antaa tehdä työtä valloittamisen eteen, jotta he valloitustaan arvostaisivat. (En puheenvuorossani tarkoita sänkyyn hyppäämistä) Minusta moinen juuri on tuota pelaamista, minun pitäisi teeskennellä vähemmän kiinnostunutta, jotta herra saisi rauhassa toteuttaa metsästysriittejään. Mutta kun ole niin lopen kyllästynyt moisten pelien pelaamiseen. Kertokaas siis arvon herrat, olenko auttamattomasti ulkona "markkinoilta" ja näivetyn sinkkuna (kärjistettyä, rusinoitumisesta ei ole vielä merkkiäkään) ellen heittäydy peliin mukaan.
Pitääkö miehen saada saalistaa?
-N-
Vastaukset 48
Vanhimmat
jos vain suinkin mahdollista, ei oma-aloitteisuudessa muuten ole mitään vikaa tai et ole tavannut oikeita miehiä ...
Vastaat, ettei oma-aloitteisuudessa ole mitään vikaa, mutta jarrutella pitää jos vain suinkin mahdollista. Naisten siis odotetaan jarruttelevan, mutta eikö moinen jarruttelu juuri kuulu noihin edellä mainittuihin peleihin? Naisen logiikka ei vielä kohtaa miehen logiikkaa, joten toivottavasti saamme lisää avartavia näkökulmia.
-N-
jos liian hyökkäävästi käy "kimppuun" sitä vaan tarkoitin ...
tykkään jos nainen tekee aloitteen. Tosin useimmiten naisiin pätee sama kuin miehiinkin, ei uskalleta aloitetta selvin päin, eikä edes pienessä kännissä, tehdä vaan ollaan jo niin päissään, ettei sellaisessa kunnossa olevan kanssa kukan halua edes jutella. Näin varattuna miehenä ainoa motiivi olisikin vain juttelu ja uusiin ihmisiin tutustuminen, mutta useimmat naiset olettavat miehen joka tulee jutulle, hakevan seksi seuraa. Taitaa sekin olla myös toisinkin päin.
En tarkoita niinkään ensimmäistä kontaktinottoa vaan tilannetta, jossa tutustuminen ja ihastuminen on jo tapahtunut. Yhteydenpito on jo alkanut molemmin puoleisena.
ollut liian innostunut. Vaikka ollaan jo tutustuttu ja vähän nähtykin, niin siltikään ei saa olla vieläkään liian innostunut. Olen pilannut muutaman suhteen innokkuudellani. Kyllä sen varmaan oppii, kun oikein koittaa ja haluaa suhteen onnistuvan. Olet kiinnostunut toisesta ja olet itse mukava ja juttelevainen ihan vain tavallisesti.
Itselläni on nyt ihana poikakaveri ja jotenkin, kun kaikki alkoi osasin jotenkin olla liikaa innostumatta. Huomasinko, että tämä kaveri on paras mulle ja osasin olla rauhallinen. No, toisaalta poikakaverini oli välillä vähän liiankin innoissaan, että sain hätistellä kimpustani, mutta olin niin ihastunut jo silloin, että se ei kovin paljoa haitannut.
Ei kukaan oikeasti jaksa mitään kissa-hiiri-leikkejä.
Ei mies pelästy, jos osoitat tunteesi niin kuin normaalit ihmiset tekevät.
Päällepäsmärit ja hoputtajat saavat kyllä miehen kuin miehen perääntymään...
Olen 26 ja sinkkuunnuin puoli vuotta sitten. Ajutukseni pelien pelaamisesta on sama kuin sinulla, tismalleen. Turhaa ajan hukkaa. Jos kerran on kiinnostunut, ihastunut, niin mitä sitä salailemaan ja esittämään "vaikeasti tavoiteltavaa". Olen avoin, ystävällinen ja ihanaa miestä etsivä nainen. En ole arvoitus sen enempää kuin kukaan muukaan, vaan ihan ihminen, ja valmis pistämään itseni suhteeseen, kun hieno mies ilmestyy eteen.
Miehille tämä tuntuu olevan vaikeampaa. En ymmärrä. Haluan kiintyä ja rakastua, en pelleillä.
Vähemmästäkin lähtee karkuun, kun eukko hullunkiilto silmissään rupeaa napsuttelemaan rautapallon kettingin kiinnityslenkkiä eestaas. Siinä sitä on olo äijällä kuin karhulla haulikon edessä.
Tuollainen nopeasti syttyminen kielii jonkinverran epästabiilista tunne-elämästä, mikä sitten taas on täyttä myrkkyä, jos hiukankin lähemmässä kontaktissa pitäisi pitkiä aikoja olla. Sinne tänne puokkoilevia naisia on syytäkin juosta karkuun, jollei halua elämänsä muuttuvan yhdeksi helvetiksi.
Luovutaan ensin siitä epätoivosta ja opetellaan elämään itsekseen, otetaan omasta pollasta selvä ja opetellaan hallitsemaan sitä, ehkä sitten voi jo natsata karpaasien kanssakin.
ja rautapallotkin saavat puolestani pysyä aloillaan.
Pullopersekapitalistisian kommentteihin tutustuneena ja kärjistämiseensä mieltyneenä en lähde vielä varaamaan terapia-aikaa tunne-elämäni stabiloimisesksi. Kohtuullisen "koulun", itseni opiskelussa, olen jo käynyt ja polla on hyvin hallinnassa. Ollos huoleton! Mutta höristän kyllä korvani kuuntelemaan, että ainakin joidenkin miesten näkemyksen mukaan nopesti syttyminen on yhteydessä epävakauteen ja poukkoilevuuteen.
-N-
Alkuperäisessä kirjoituksessa puhuttiin ihastumisen näyttämisestä ja kertomisesta, siitä, että kertoo haluavansa tavata. Ei kirkon varaamisesta, lasten hankinnasta ei edes yhteisistä viikonloppusuunnitelmista vaan ainoastaan siitä, että pitää.
Jos se tulkitaan hyökkäävydeksi, tunne-elämän epävakaudeksi ja epätoivoksi, joka johtaa helvetilliseen elämään niin millaisia lampaita te sitten "pyydätte"?
Pirulle kun annat pikkusormen niin pian sitä ollaan sitä kirkkoa varaamassa, nykyään pitää olla varovainen, kun on näitä naimahaluisia naisia niin paljon kimpussa.
Hieman tarkemmin, eräs tuolla ketjussa jo taisi niitä maagisia sanoja käyttää: 'Haluan kiintyä ja rakastua'. Liikkeellä on tätä tautia, että sitä nimenomaan halutaan tunnetta ja se mies nyt vain on siihen välikappale. Ollaan ihastuttu siihen tunteeseen, eikä toiseen ihmiseen.
Toisin sanoen halutaan saavuttaa jokin tunnetila ja oletetaan että automaattisesti mies moisen toimittaa. Siinä vain se mies itse unohtuu täysin, aivan sama idea kuin sälli käyttäisi naista patjana ja pyyhkisi verhoihin. Ei yhtäkään miestä kiinnosta ruveta ilmaiseksi tunnetukuksi fiilisnarkkarille.
Puhumattakaan biologisista kelloista, punainen tupa - komplekseista, läheisriippuvaisista ja ties mistä, jotka kaikki käyttäytyvät ripustautumalla ensimmäisen sekunnin sisään kaulaan kiinni. Kyllä moinen käyttäytyminen on punainen varoitusvalo.
ja vaaleanpunainen tupa.
Sitä krapulaa, eli arkea, ei tahdo enää kukaan kestää. Siinä vaiheessa, kun se laskuhumala alkaa, pitää etsiä uusi romanttinen fiilistelykohde, ettei tule vieroitusoireita.
muitten puolesta voi puhua mut mulla homma ei mee todellakaan tolleen, ainakin mä oon sen verran itseriittoinen ja ylpeä pikku paskiainen et mähän en ala mateleen enkä voiteleen ketään, joko pelkkä meikäläisen uljas miehinen olemus vie samantien jalat alta ja sen seurauksena on nainen joka voitelee tai kukaan ei voitele ketään :-) Hmm,miksiköhän mulla ei oo ollu koskaan älyttömästi sutinaa :-)
Sun vittumainen luonne ja ruma ulkonäkö on pari asiaa miksei sulla ole sutinaa ollut.
vähän noin just sanonu,onks vika arvon neidin lukutaidossa, luetun ymmärtämisessä vai sarkasmin tajussa.Toisaalta minkäs sitä itelleen mahtaa,pääosin on pelattava sillä mitä luoja soi ja jostain syystä mulle ei vaan kehittyny samanlaista nöyrää lampaan luonnetta kuin muille luusereille joita ne pikkulutkat pyörittelette sormienne ympärillä.
Menehän vaikka syömään siitä läski. Meillä "pikkulutkilla" on kuule paljon parempi maku miesten suhteen.
tossa puolen päivän aikoihin arvon attention whore :-) Fuck you, miks sä niinkun aikusten oikeesti kuvittelet et mua kiinnostais vitunkaan vertaa jonkun pikkubimbon mielipide itsestäni netissä tai edes irl:ssä, get real bitch.
*DUMP THAT BITCH!*
Koska sisimmässäsi sä olet edelleen se arka kiusattu paksu rumilus jota kaikki välttelee. Yrität nyt vaan kovasti päteä jossain netissä. Itket siellä kun pojat ja tytötkin kiusaa sua.
vaikeeta. Eikö voi ihan normaalisti tulla vähän vastaan. Jos toisen reaktiosta näkee, että hän ei oo ihan vauhdissa mukana niin hidastaa ja toivottavasti toinen pistää vähän vipinää ja taas ollaan tahdissa. Olen kuullut kyllä joidenkin miesten sanovan että haluavat että naisessa on haastetta. Itse en kyllä oikein ymmärrä, mutta kaippa sekin siis joihinkin pätee.
Olis kiva tietää, että mitä sekin tarkottaa, että naisessa on haastetta? Tarkottaako se fyysisellä puolella sitä, ettei heti anna? Entäs mitä se tarkottaa psyykkisellä puolella? Ettei usko ihan kaikkea mitä ukko suoltaa ja osaa ja uskaltaa sanoa eriävän mielipiteensä asioista vai mitä? Olla hankala, v*ttuilla jne. tasaisin väliajoin vai mitä ihmettä?
Ainakin aikansa. Sitten pitää ymmärtää lopettaa kun sormet on verillä "ketunrautojen laukeamisista kynsille ja verkot tuhannen pillan päreinä"Tietty sitä vaatis vähän kiiltoo silmiin ja ujoa räpsyttelyä, jos suoranaista tyrkkyä harrastaa,niin loikkii varmaan pakoon siinä on etsiminen että löytyy se keskitie. *nuolee verisiä tassuja*
ymmärtää lopettaa kun jalatkin on kolmesta kohtaa poikki ...
Ei sitä niin vähällä arvaa luovuttaa haavat kestää aikansa ja sitten ne unohtaa
Itse taistelin samojen ongelmien kanssa aiemmissa suhteissa, tai niiden yrityksissä. Mutta sitten kolahti. Ei tarvinnut enää pidätellä sanojaan, soittaa sai kun siltä tuntui jne. Mies toimi samoin. Seurauksena oli nyt 6 kaunista vuotta kestänyt suhde, jossa asioista puhutaan avoimesti, toissamme kuitenkaan 24h roikkumatta. Löysin kallioni, ja mies löysi omansa minusta. Aiemmat olivat siis vain vääriä miehiä!
Kyllähän ne miehet säikkyy kun sä vähän liian aikaiseen höpötät ihastumisesta ja kaikenmaailman muusta. Kaipa sun sitten vaan täytyy olla kylmempi, äläkä näytä sitä ihastumistasi ihan heti. Anna miesten vähän kierrellä ja kaarrella. Kosiskella sua. Voi tietty olla että ne karkaa myöhemmässäkin vaiheessa kun sä sitten näytät sen kiinnostumisesi. Eipä näistä koskaan tiedä. Ehkäpä ne pelkää että joutuu jotenkin sitoutumaan suhun ennenaikojaan, ehkei ne ole vielä valmiita kyseisen uutisen kuulemiseen, ehkei niitten tunteet vaan ole samalla tasolla sun tunteitten kanssa.
Kysymys oli että pitääkö miehen saada saalistaa?
Jos joku haluaa niin ok. mutta itse kyllä huomaan varsin nopeasti ilman mitään saalistusriittejä miltä tuntuu. Turha näitä asioita on tehdä yhtään sen monimutkaisemmiksi kuin ne ovat. Kyllä arvostan Naisessakin sitä että hän tietää ja osaa näyttää sen mitä tahtoo. "Tekisipä mieli toivoa että useampi 30 nainen uskaltaisi ja tietäisi mitä tahtoo elämässä ja ihmissuhteissa,,, "
Jatka valitsemallasi tiellä -N- olemalla oma itsesi, niin silloin tunnistat ehkä toivottavasti myös paremmin omat tarpeesi tässä niin "yksinkertaisessa" ihmisuhdelbyrintissa missä ihmiset nykyään kulkee.
-M-
Näin minäkin olen ajatellut. Sytyn nopeasti jos olen syttyäkseni (usein en ole). Ja jos koen tai oikeammin pelkkä kokeminen ei vielä riitä vaan tiedän, etten ole tunteessa yksin, ajattelen voivani asian myös ilmaista.
Minusta moiset riitit, teennäiset jarruttelut ja kyräilyt tekevät hyvinkin luonnollisesta asiasta vaan turhan työlästä ja monimutkaista. Ja teille jotka nyt aiotte hyökätä kimppuun ja kertoa, että ihmissuhteiden eteen pitää tehdä työtä, niin tiedän, mutta pitääkö suhteen alkuvaiheen pitää sisällään näin monimutkaisia kuvioita.
Tekisi mieleni lanseerata suhteen alkumetrien kannalta keskeiseksi tekijäksi tasatahtisuuden ja heittää tasa-arvot ja muut tasapaksuudet taka-alalle. Merkityksellistä lieneekin vain se, että sytytään samaan aikaan. Myös suhteen jatkumisen kannalta samainen tasatahtisuus taitaa näytellä suurta roolia. Väistämättä eteen tulee hetki, jolloin toinen kaipaa enenevässä määrin taas irtaantumista (ei eroamista). Jospa tuokin tapahtuisi edes lähes samassa tahdissa, niin säästyttäisiin monilta mustasukkaisuuden purkauksilta ja epäilyiltä esim. liittyen harrastuskavereihin kuten tuolla toisessa ketjussa puidaan.
-N-
Just do It -N- !
Noi se homma menee, ihmissuhteet on ihan riittävän haastellisia ilman tarpeettomia riittejä, kun molemmilla on tunteet mukana. Tietty tasatahtisuus on varmaan hyvä mutta siitäkin on aika vaikea tehdä teorioita... todellisuuteen...
-M- :)
mutta ehkä taustalla piilee edelleenkin joku luolamiesaikainen pelko siitä, että jos nainen on ns. helppo nakki, niin hän on "käytettyä" sekundakamaa.
Kyseessä voi edelleenkin olla jonkinlainen alitajuinen ajatus, että helposti ihastuva nainen on helppo. Koska, ja nyt käsi sydämelle, kukapa mies haluaa olla naisen kanssa, jonka suloista sekä Pertsa, Matti, Jukka, Kalle, Niilo ja vieläpä oma serkkukin ovat käyneet nauttimassa?
Eli hypoteettisesti ajateltuna: jos nainen on innokas suhteen alussa, niin hän on ollut sitä todennäköisesti muissakin suhteissa. Jos mies taas puolestaan on (anteeksi ilmaisu, nappasin sen eräästä toisesta keskustelusta!) niinkutsuttu "siemenlinko", naisseuraa löytyy siitä huolimatta. Ehkä me naiset hekumoimme jossain sielumme syvyyksissä ajatuksella, että "kesytämme" miehen (= pallo jalkaan ja naimisiin).
Ja naisten ympärille puolestaan on kautta aikojen riputettu mystinen verho suojaksi. Aikoinaan naisen piti olla neitseellinen ja isät varjelivat tarkkaan tyttäriensä siveyttä.
Ehkä mainitsemasi kaltainen roolileikki todellakin on perua aikaisemmilta ajoilta. Ja ehkä pojille ja miehille on luontaista kisailla naisten suosiosta vähän niin kuin linnut soitimella? Katsopa pihalla leikkiviä lapsia - pojat esittelevät pyörälläajotaitojaan nostelemalla keuloja ja tytöt hihittävät vieressä kuiskaillen toistensa korviin...
Joo varmaan on tietyt soidinmenot aina liikkeellä puolin ja toisin mutta pelaaminen on sitten erikseen... Joko sitä tekee tai ei ei tee... ihmiset on vapaita tekemään niinkuin parhaaksi näkevät mutta jos oikein kovasti alkaa pelailee niin kyllä se joskus hieman hymyilyttääkin... ei me kaikki miehet ihan hölmöjä olla, heh heh ... toivottavasti ...
-M-
itse asiassa en pitänytkään miehiä hölmönä.
Ajattelin lähinnä heidän laittavan siksi peruutusvaihteen päälle, koska
a) mikäli nainen on liian aktiivinen ja innostunut, hän on ehkä ollut sitä muissakin suhteissa.
Ja eikö jokainen meistä halua kuvitella olevansa jotain erikoista? Näin ollen liian innokas kumppani voikin olla sellainen, jolle kelpaa kaikki?
b) soidinmenojen väliin jääminen hämmentää ja pasmat menevät sekaisin.
Tälläkin palstalla aina kurnutetaan siitä, että naiset leikkivät vaikeasti tavoiteltavaa ja luulevat olevansa niin prinsessaa, niin prinsessaa. Mutta entäs jos tilanne onkin yhtäkkiä toisin päin? Kyllähän siinä voi mennä pasmat sekaisin, koska nyky-yhteiskunnassa miehet on OPETETTU vonkaamaan.
... on naisten kai syytä jatkaakin prinsessaleikkejään, esittää viileä ja vaikeasti tavoiteltava. Ihastuminen ei kuitenkaan kysy, saako jo tulla, mutta näyttää sitä ei saa ennen kuin soidinmenot on saatettu loppuu.
Loogistahan tuo on, kun peilaa ajatusta historian perspektiiviin. Näin meitä on opetettu, äitinikin opetti. Minä kun olisin halunnut tuosta jo päästää irti.
-N-
Hyviä pointteja !
a) No Jos nainen on vilpittömästi innostunut eikä pelaa mitään innostuneen roolia niin ei se peruutusvaihde ihan heti mene päälle.
Varmasti jokainen meistä haluaa tuntea olevansa merkityksellinen toiselle ihmiselle.
b) No soidinmenot on tietty tarpeelliset mutta kyllä hieman itsekkin kurnutan sitä että noita prinsessojakin on joskus huomannut olevan. No ehkäpä sitä on vedetty väärästä narusta...
Pasmojen sekaisin menosta en ainakaan omalta osalta usko olevan ongelmaa jos ollaaan Bona fide liikkeellä...
Ps. Marja-Riitta Ollila on joskus sanonut että pelkkä kova intokaan ei riitä jos taito puuttuu.
-M-
toisinpäin heti, jos kyseessä onkin nainen:
"a) mikäli nainen on liian aktiivinen ja innostunut, hän on ehkä ollut sitä muissakin suhteissa."
Niin, mitäs sitten? Naisen täytyy olla aktiivinen, muuten en kiinnostu. On siis aika loogista, että hän on ollut aktiivinen myös aiemmissa suhteissa, eikö vaan?
"Ja eikö jokainen meistä halua kuvitella olevansa jotain erikoista? Näin ollen liian innokas kumppani voikin olla sellainen, jolle kelpaa kaikki?"
Kyllä, naisen velvollisuus on saada minut tuntemaan itseni erityiseksi. Ainut tapa saavuttaa tuo tilanne on naisen aktiivisuus.
Nyt puhumme ilmeisesti jotenkin ristiin.
Siis ajattelin ja ehdotin _keskivertomiehen_ehkä_ajattelevan_alitajuisesti_näin_. En suinkaan itse ajattele näin.
Minun puolestani naiset voivat olla aivan yhtä aktiivisia kuin miehetkin, niin olen itsekin aina tarvittaessa ollut eikä kukaan mies ole vielä karkuun lähtenyt.
Paitsi, no, yksi. Tuli tosin sitten jälkeenpäin humalassa itkemään, että "voi et ymmärrä, kuinka paljon mä susta silloin tykkäsin". Niinpä. Olikohan se sitä nuoren miehen logiikkaa, että ensin lähdetään ujouksissaan karkuun ja sitten kuitenkin jälkeenpäin pillitetään rinnuksilla..?
Mua ainakaa huvita enää yhtää.
ei kaikki miehet halua saalistaa! itse ainakin arvostan naista joka tietää mitä haluaa eikä pelkää sitä näyttää!! leikit on lapsille!
"kaikenalainen pelien pelaaminen (kissat ja hiiret mukaan lukien) eivät kuulu aikuisten välisiin suhteisiin"
Ilmeisesti vahvastikin oletat olevasi suora ja aito (ehkäpä jopa "luonnollinen"). Mietipäs omaa naiseuttasi ja sen ilmaisua. Mistä se on muodostunut?
Ettei vaan olisi kulttuurimme tulosta. Mikä ei suinkaan ole arvovapaata, siis objektiivista ja neutraalia. Kyse on sukupolvien aikana muodostuneesta pelistä tai leikistä, jota me jatkamme. Sinäkin äitisi kanssa, joka parhaansa mukaan purkaa sääntöjä sinulle.
Olet keksinyt oman pelin. Säännöt saattavat olla ympärilläsi oleville epäselvät, joten ei kannata ainakaan alkaa kiukuttelemaan (jota et vielä mielestäni tee), jos muut pelaavat toisilla säännöillä.
Onhan se kivaa kuvitella olevansa vapaa tästä leikkimisestä...
Oletan olevani suorempi ja aidompi kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin käytin energiaani miettimällä, mitähän tuo ajattelee minun ajattelevan jne. Myötäilin vain ja keskityin olemaan nätti ja hilpeä. Nyt olen onnellinen yli 30:stä eletystä vuodestani, joiden ansiosta voin olla jo paljon paljon enemmän.
En tokikaan kiellä, ettenkö minä, siinä missä muutkin, olisi pitkälti kulttuurini tuote, jatke sukupolvien ketjussa. Mutta pelaammeko edelleen samoilla säännöillä, joilla isovanhempamme ja vanhempamme pelasivat. Tytöt odottivat nätteinä mekoissaan tanssilavojen reunoilla ja pojat hakivat, tytöt odottivat punehtunein poskin maitolaiturilla, tytöt odottivat pojan soittoa, tytöt odottivat... pojat toimivat, tytöt odottivat, myötäilivät, olivat nättejä.
Monessa suhteessa miesten ja naisten väliset roolit ja asetelmat ovat "hämmentyneet", mutta kuuluuko passiivisen naisen oletus vielä tämänkin päivän pelien sääntöihin vai voisiko pelinnimi jo ollakin se, ettei pelailla, ollaan vaan. Jos tuntuu hyvältä ollaan vähän lisää ja jos oikein hyvältä näytetään se ja kerrotaan, että toinen tuntuu hyvältä lähellä.
"tytöt odottivat pojan soittoa, tytöt odottivat"
Muistaakseni joku vanha mainoskin oli olemassa, jossa Anna Hanski lauloi että "jos et sä soita". Ja, tadaa, nuori n a i n e n h a n siinäkin odotti puhelua armaaltaan...
... kasvoillaan ikkunasta ulos ja ODOTTAA!
Jatkukohan se biisi jotenkin että " ... niin monen vuodenko jäleen muistatko muo enään vanhainkodissa... " vai miten se meni ...
-M- 40v.
Hei tuo vaati kyllä naiselta aika hyvää ja tervettä itsetuntoa ja aiheuttaa todennäköisesti liikenneruuhkaa missä ikinä käveletkin. Näin tulee käymään koska miehet tulevat tungeksimaan ympärilläsi ja odottavat vuoroa päästä tutustumaan aitoon Naiseen jolla on jotain ainutlaatuista annettavaa ... !
-M-
että pitää saada ainakin jonkin verran metsästää. Tai nainen ei saa olla liian helppo nakki, koska silloin miehestä tuntuu, ettei hänkään mikään erikoinen tapaus ole, jos nainen tuosta noin vaan antautuu.
Vaikka monet miehet tietoisella tasolla väittävätkin etteivät halua metsästää ja että pitävät siitä kun nainen on aktiivinen, niin alitajuisella tasolla he kuitenkin hyljeksivät sellaista aktiivista naista. Tottakai miehelle on mukavampaa, jos nainen tekee aloitteen tai on aktiivinen, koska silloin miehen ei tarvitse itse kokea mahdollista torjuntaa. Mutta ihastumista ei nainen voi tuollaisella aktiivisuudella miehessä herättää.
Piti käydä uudelleen lukemassa millaista aktiivisuutta oikein kuvasinkaan aloituksessani.
"olen nyt näyttänyt ihastumisen, kertonut miten hyvin toisen seurassa viihdyn, soittanut silloin kun siltä tuntuu, kertonut, että tahtoisin tavata"
En vieläkään koe heittäytyneeni aivan hurjaksi syöjättäreksi.
Eikä kysymys ole ollut siitä, etteivätkö miehet olisi ihastuneet ja perään soitelleet vaan siitä, että he pakenevat hämmentyneinä, kuitenkaan häviämättä. He jäävät siihen lähipensaaseen ja ilmoittelevat itsestään tuon tuostakin. He saavat narut takisin käsiinsä, mutta tiedättehän miten käy liekin, jos se suljetaan lasikuvun alle.
saadakseen täytyy jonkinverran nähdä vaivaa on arvokkaampi kuin sellainen, joka putoaa syliin mitään yrittämättä.