Suuri rakkauteni jätti minut. En pääse millään siitä yli. En ymmärrä miten hän pystyi jättämään minut, vaikka minä rakastin niin paljon. Miten tästä pääsee yli? Haluaisin vain puhua ja puhua tästä hänen kanssaan. Hänellä ei enää aikoihin ole ollut mitään puhuttavaa kanssani. On onnellinen uuden rakkautensa kanssa.
Miten aikuinen ihminen (olen 40 ja perheellinen) voi mennä näin sekaisin?
Ymmärrän jopa ihmisiä jotka tässä tunteessa tekevät epätoivoisia tekoja.
MITEN SELVIÄN TÄSTÄ? JA KAUANKO TÄMÄ KESTÄÄ?
Miten aikuinen ihminen (olen 40 ja perheellinen) voi mennä näin sekaisin?
Ymmärrän jopa ihmisiä jotka tässä tunteessa tekevät epätoivoisia tekoja.
MITEN SELVIÄN TÄSTÄ? JA KAUANKO TÄMÄ KESTÄÄ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ymmärää miten hän jätti sinut vaikka SINÄ rakastit niin paljon? Siihen kuules tarvitsee kahden ihmisen rakkauden jotta suhde jatkuu.
Ja yleensä se on niin että toinen ei vaan jaksa puhua ja puhua, vaan haluaa jatkaa eteenpäin. Todennäköisesti on tehnyt jo selväksi asiat sinulle, mutta sinä roikut. Paras olisi nyt vaan laskea irti.Ja tajuta ettei elämäsi ole yhdestä ihmisestä kiinni.
Lohduttaudu vaikka sillä että monikin ymmärtää sua, vaikka vielä useampi ei sitä varmaan sanokaan tai myönnä ainakaan. Monesti tuollaiset tunteet on niin kamalia, että monet jotka kokenutkin saman, hautaa ne ajatukset/tunteet niin syvälle ettei edes enää tiedosta omaa heikkouttaan asiaan liittyen.
kun on vaan pakko jatkaa eteenpäin. silloin ei katsota vasemmalle ei oikealle vaan suoraan ja ainoastaan suoraan eteenpäin.
Ehkä ei ole kovin hyvä liian nopeasti jatkaa eteenpäin. Sitten vasta kun tulee sellainen tunne että on pakko.
hehe toi joka on kirjoittanut nimimerkillä .... niin ei vissiin ole itse kokenut mitään tälläistä jo sinä ja minä koetaan parhaillaan.. taikka sitten hänellä on kivinen sydän. Elämä voi tosiaanki olla yhdestä ihmisestä kiinni jos se on se jota oikeasti rakastaa eikä ketään muuta haluakkaan.. Minut jätettin 3kk sitten pitkästä suhteesta ja kyllä se nainen ainakin pilasi elämäni totaalisesti..hän on elämäni rakkaus ja loppuelämäni tulen häntä rakastamaan!
Niin se vaan on että toista voi rakastaa loppuelämän vaikka suhden päättynyt, voi jopa olla niin ettei tulekaan toista rakkautta enää koskaan(toivottavasti olen väärässä), mutta en kyllä koskaan menisin sanomaan että toinen on tuhonnut elämäni. Olen surullinen, mikään asia ei ole enää tärkeä, en tiedä miten nousen aamulla ylös jne, tunnistan siis kaikki nuo asiat, mutta eihän se ole hänen vikansa, itsehän minä aiheutan sen kun rakastan ihmistä jolla ei ole/ollut tunteita minua kohtaan. Rakkautta ei voi pakottaa, toisella on oikeus omiin tunteisiin aivan kuten minulla. Mutta olen kyllä katkera kohtalolle joka järjesti asian näin ja ehkä lievästikin katkera toiselle siitä että hän lähti niin tiiviiseen suhteeseen ilman että oli ensin miettinyt asioita riittävän paljon. Siitä synty niin paljon toiveita ja odotuksia jotka nyt tekevät asian niin vaikeaksi.
Mikään muu ei auta,kun aika,mitään muita lohdutuksen sanoja en voi sanoa.Olen ollut tuossa samassa tilanteessa parikin kertaa.Sitä vaan yrittää elää arkea,vaikka mikään ei huvita OIKEASTI.Toista ihmistä ei tosiaan saa itseään rakstamaan yhtä voimallisesti,kuin itse tuntuu.
Katkeruutta se aiheuttaa.Toivoo vaan vielä olevansa joskus jollekin tärkeä.
mulla sama juttu.se oli kylläkin semmonen pika suhde,mutta sitäkin tulisempi ja nyt kaduttaa ihan saatanasti.äijä laitto yks kaunis päivä vaan viestin,että unoha mut ja kyllä vitutti ja pahasti.eikö ole aika ukolla kanttia sanoo sitä suoraan ollaan ku teini ikäsiä penskoja.vaan sai se kuulla jälkeenpäin kunniansa kun laitoin sille takasin parit viestit muistaa varmaan loppuikänsä mitä sanoin.oikeen sille luuserille.