Miten voi ottaa oikeasti selvää, haluaako joku olla kaveri vai ei?
Ei kukaan käytöstapoja vähänkään tajuava ihminen voi sanoa toiselle, että en muuten halua olla sun kaveri yhtään. Sehän olis sama kuin haistattais sille toiselle. Eli oletan, ettei kukaan ainakaan sano sitä ääneen, jos ei haluakkaan olla kaveri, ja suurinosa ihmisistä ei sitä sanois, vaikka ajattelis siten. Eli periaatteessahan kaveritkin on näitä kavereita, mutta jotkut ei ole kuitenkaan ollenkaan tekemisissä, joidenkin näiden "kavereiden" kanssa on jopa huonot tai hyvin näennäiset kaverivälit ilman mitään tarkoitusta tai sitten kaveri voi olla tosi hyvä ystävä. Toisaalta joidenkin kanssa ollaan hyvin harvoin tekemisissä, mutta varmasti kavereita ja joidenkin kanssa yhtä harvoin, mutta ei mitenkään kavereita..
Eli kun suoraan ei voi kysyä, vastaus on aina sama, oli sitten tilanne mikä hyvänsä, niin mistä tosiaan voi tietää, pitääkö toinen vai olisiko parempi lähteä sinne missä pippuri kasvaa.
Onko siis ainut keino vain tulkita niin, että teot puhuu puolestaan? Mielipiteitä?
Ei kukaan käytöstapoja vähänkään tajuava ihminen voi sanoa toiselle, että en muuten halua olla sun kaveri yhtään. Sehän olis sama kuin haistattais sille toiselle. Eli oletan, ettei kukaan ainakaan sano sitä ääneen, jos ei haluakkaan olla kaveri, ja suurinosa ihmisistä ei sitä sanois, vaikka ajattelis siten. Eli periaatteessahan kaveritkin on näitä kavereita, mutta jotkut ei ole kuitenkaan ollenkaan tekemisissä, joidenkin näiden "kavereiden" kanssa on jopa huonot tai hyvin näennäiset kaverivälit ilman mitään tarkoitusta tai sitten kaveri voi olla tosi hyvä ystävä. Toisaalta joidenkin kanssa ollaan hyvin harvoin tekemisissä, mutta varmasti kavereita ja joidenkin kanssa yhtä harvoin, mutta ei mitenkään kavereita..
Eli kun suoraan ei voi kysyä, vastaus on aina sama, oli sitten tilanne mikä hyvänsä, niin mistä tosiaan voi tietää, pitääkö toinen vai olisiko parempi lähteä sinne missä pippuri kasvaa.
Onko siis ainut keino vain tulkita niin, että teot puhuu puolestaan? Mielipiteitä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Teot puhuvat puolestaan. Toiselle voi esimerkiksi latella vaikka kuinka paljon kauniita sanoja ja kertomuksia siitä, kuinka tärkeä toinen on. Mutta tilanteissa käy kuitenkin sanattomalla tavalla ilmi se, kuinka tärkeänä toinen pitää toista.
Entäs jos ei voi olla varma ja saa monta kertaa täysin ristiriitaista viestiä? Suoraankaan ei kannata asiasta kysyä, koska siihen ei voi odottaa tässä tapauksessa kuin yhtä vastausta, oli tilanne mikä hyvänsä. Tai jos niitä tilanteita on niin harvoin, ettei siitä kuitenkaan ota selvää? Vai pitääkö sekin tulkita niin, ettei halua olla kaveri, toisaalta joidenkin kanssa on varmasti hyväkin kaveri, joita näkee harvoin, mutta kuitenkin..
Ystävällisyys ei ole sama asia kuin ystävyys.
Tässä olen mennyt muutaman kerran niin pahasti metsään ja hakannut päätä puuhun, etten enää voi ystävällisyyden perusteellakaan sanoa mistä on kysymys.
Toisaalta voisi olla myös onnellinen niistä joista varmasti tietää olevan kaveriksi. Mutta kysyn silti itseltäni ja muilta onko silti epävarmuus muka joku syy lähteä kälppimään, jos tilanne on epäselvä. Sehän voi olla mitä hyvänsä.