Kuinka pitkän yhdessäolon jälkeen olette esitelleet seurustelukumppaninne vanhemmillenne? En hae nyt mitään ohjeaikoja vaan ihan mielenkiinnosta kyselen. Vastauksista saisi ehkä eniten irti, jos kertoisitte vielä ikänne ja sukupuolenne.
Itse olen 22-vuotias suhteen alussa oleva tyttönen ja taidan kaikessa rauhassa (yksikkönä kuukaudet) opetella elämään uuden ihmisen kanssa ennen kuin tuon hänet perheeseen.
Itse olen 22-vuotias suhteen alussa oleva tyttönen ja taidan kaikessa rauhassa (yksikkönä kuukaudet) opetella elämään uuden ihmisen kanssa ennen kuin tuon hänet perheeseen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oltiin seurusteltu noin 3kuukautta kun kävimme esuttäytymässä toistemme vanhemmille... Toisaalta ennenkuin alettiin seurustella, tai otettiin puheeksi että tässä nyt seurustellaan, oltiin oltu tiiviisti yhdessä "pari-maisesti" toiset 3kk. Eli periaatteessa tavattiin vanhemmat vasta puolen vuoden päästä.
Minä nainen 26v, mies 32v.
Taisi olla jopa niin, että olimme olleet yhdessä n. viikon, kun äitini kutsui poikaystäväni meille syömään. Sattuipa siihen sitten mummokin päräyttämään paikalle vahingossa. Isäni poikaystäväni tapasi vasta useamman kuukauden seurustelun jälkeen. Minä olin näytillä n. kolmen kuukauden jälkeen, kun saimme kutsun häihin, jotka pidettiin kaupungissa, josta poikaystäväni on kotoisin.
Minä 20 ja mies 24.
siinä vaiheessä, kun olin muuttamassa hänen luokseen :) ... olen 30 wee, nainen.
Ollaan mieheni kanssa 21vuotiaita. Ollaan seurusteltu nyt 8kuukautta. Mieheni ei ole esitellyt minua hänen vanhemmilleen mutta empä ole minäkään esitellyt omille vanhemmilleni häntä. Mielestäni ei kannata kiirehtiä sen asian kanssa kun se nyt ei ole seurustelun olennaisin asia. Ja mielestäni esittelyn kanssa ei kannata kiirehtiä ennen kuin suhde on oikeasti vakava. Mielestäni ei voi olla vielä 8kuukauden jälkeen varma siitä onko suhde vakava vai ei. Olenkohan mä nyt liian realisti sitten vai mikä on mutta näin meillä. Esittelen ehkä sitten vasta vanhemmilleni JOS muutamme yhteen, menemme naimisiin, saamme lapsia tms. ehkä sitten vasta on se oikea aika minun mielestäni.
olen varma että suhteeni on vakava. Vanhemmat tapasin muutaman kk jälkeen. Aiemmissa suhteissani en ole ollut kovin kiinnostunut tapaamaan "appivanhempia" koska olen tiennyt etten tule näiden miesten kanssa seurustelemaan ikuisesti. Niin julmalta kuin se kuulostaakin. Mies ei ole tavannut vanhempiani vielä, koska he asuvat n. 500km päässä.
minä omalle suvulle parin-kolmen kuukauden päästä, kohta puoli vuotta oltu yhdessä ja mies ei puoleltansa minua kellekään näytä.
Oltiin oltu enintään viikko yhdessä, niin hain tyttöystävän hänen kotoaan ja siinä esittäydyttiin porukoiden kanssa. Siitä omien porukoiden luo saunomaan. Eli samana päivänä molemmat porukat. 2,5v
autuutta kesti. Nyt yksin ja ikävissään molemmat.
Ollaan oltu 11 kk yhessä, eikä olla vielä käyty kummamkaan porukoitten luona. Keväällä ehdotin asiaa, mutta mies ei halunnut, koska kuulemma häntä jännittää se tilanne. Nyt on sitten omakin kynnys sen verran korkealla, että olen jättänyt asian sikseen. Mies on nähnyt sisareni pari kertaa, hänellä taas ei ole sisaruksia, joita olisi voinut tavata.
11 kk:n seurustelun jälkeen en vieläkään ole kuullut hänen suustaan muuta kuin että pitää minusta, mutta ei halua muuttaa yhteen, joten mikäs ihme tuokaan sitten on, ettei olla vanhempienkaan luokse lähdetty. Alkaa muuten vähän tuntua, että saas nähdä kuinka tässä loppujen lopuksi käy.
Minä 30, mies 32.
Minä näin appivanhempani n. 2,5kk seurustelun jälkeen (olemme seurustelleet nyt 4kk) ja miekkoseni tulee esittäytymään vanhemmilleni ensiviikolla :)
mies vei minut kotiinsa yli 200km päähän, kun oltiin seurusteltu 3kk. Kävimme sitten pian äitini luona kahvilla. Isääni en ole esitellyt vielä (seurusteltu pian 2vuotta) Syy käytökseeni on isäni alkoholismi. Tuntuu vaikealta viedä hänen luo ketään ja pelätä millaisessa kunnossa hän on tai mitä hän sanoo.
Itse olen 29 ja mies 32
Minulla on kolme pitkää suhdetta takana, jotkut niistä kultaiseen avioliittoonkin johtaneita. Tähän mennessä nyrkkisääntö on ollut ettei ainakaan puoleen vuoteen paljoa edes mainita suhteesta perheelle. Katson ensin rauhassa mitä tuleman pitää ja vasta jos tuntuu kestävältä niin sitten esitellään...
Ja nyt sitten - tapasin muutaman vuoden sinkkuelämän jälkeen naisen jonka esittelin perheelleni jo parin kuukauden päästä, vaikka perheeni asuu parin sadan kilometrin päässä. Olen tavannut hänen perheensä, sukulaisensa ja olen halukkaasti esitellyt hänet omalleni. Nyt alkaa tuntua siltä että onkohan tämä sitten 'se oikea' kun perheetkin halutaan mukaan jo aiemmin.
Mitä tästä opimme?
- olisiko se että jos haluat pitää perheesi erossa ja odotella mitä suhteesta tulee, niin mahdollisesti alitajuisesti jo tiedät ettei ko. ihminen ole se oikea ja haluat pitää itselläsi 'pakotien'
terv. kiikkustuolikotipsyko ja melkein -logi
Me oltiin oltu noin viikko yhdessä, kun näimme toistemme vanhemmat. Mä muutin heti miten tapaamisen jälkeen mieheni luo ja kihlauduimme jo 3kk tapaamisemme jälkeen. Nyt ollaan oltu yhdes pian 12 vuotta.