Tilanne; Kaikki on tapahtunut nopeaa.. Erosin vähän aikaa sitten miehestäni pitkän pohdinnan jälkeen, kun ymmärsin että suhteemme on vain ystävyyttä. Sitten löysin kultakimpaleen; Miehen lomaltani. Vietimme yhdessä muutaman päivän loppulomastani, ja sitten täytyi lähteä.. Palasin kotiin, ja lähdin viikon kuluttua takaisin ikävöidessäni niin paljon. Vietimme ihanan viikon, ja kummastakin tuntui taivaalliselta. Mies alkoi lomalla puhumaan sitoutumisesta todella, suunnitteli tulevaisuutta; perhettä ja häitä, ja lopuksi kihlasi..Todella nopeaa toimintaa. Sitten minun täytyi taas lähteä:( nyt kärvistelen kotona ikävissäni, ja mietin vain kuinka pääsisin hänne luokseen jälleen. Hän ei voi tulla minun luokseni vielä 1½ vuoteen armeijan vuoksi:´( En olisi ikinä uskonut löytäväni itseäni tällaisesta tilanteesta, en ikinä.. Mutta näin vain kävi.Niin nopeaa ja niin.. Ihanaa. Voiko toiseen todella rakastua näin nopeaa ja näin kovaa? Uskottelin itselleni että tämä on vain hetken huumaa, mutta kihlaus? huh. Se muutti kaiken. Olen niin sekaisin.. Tahtoisin vain pian takaisin.. Epäreilua, että työni pitää minut täällä ja armeija hänet siellä :( Onko ketään muita samankaltaisessa tilanteessa olevia?
Niin paljon matkaa
välillämme..
81848
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
toivotan onnea teille molemmille....voin vain kuvitella....itselleni myös tapahtui...minä joka ei koskaan...nauti elämästäsi...kukaan ei elä sitä puolestasi...
Toki rakastua voi silmän räpäyksessä. Se, että johtaako tämä rakastuminen todelliseen elämää suurempaan rakkauteen onkin tilanteesta kiinni.
Joskus se toinen ihminen vain yksinkertaisesti on juuri oikeanlainen ja tunteet roihahtavat. Siinä tilanteessa on vaikeaa epäillä tunteitaan, ja ehkä se on turhaakin.
Silloin kun kaikki alkaa edetä todella nopeasti kannattaa ottaa aikalisä - vaikka väkisin. Vaikka itsestä tuntuisi siltä, että tässä nyt enää mietitä vaan menään täysillä vain, ei kannata olla uhkarohkea.
Kyllähän se luo suhteelle ja rakkaudellekin paremman pohjan, kun on ensin laittanut itsensä pohtimaan asiaa ja antanut tunteilleen ja ajatuksilleen aika kehittyä.
tuo välimatka on tosi harmittava.. Mistä päin miehesi mahtaa olla..? Itselläni on turkkilainen poikaystävä ja ollaan oltu yhdessä jo 2 vuotta, tavattu 4 kertaa, mutta lähes päivittäin pidetty yhteyttä.. Hän pääsi armeijasta viime toukokuussa.. Lähden Turkkiin taas viikon päästä ja mieheni olisi tarkoitus tulla suomeen tässä syksyn aikana :)
Siis jos on tosi rakkautta niin kyllä sitä jaksaa odottaa että lopulta kaikki järjestyy ja saa olla yhdessä...
Marmariksessa, ja kotikylä tunnin ajomatkan päässä sieltä.
Olen lähdössä nyt jo kolmatta kertaa parin kk:n sisällä Marmarikseen hänen luokseen.. Viimeinen mahdollisuus nähdä ennen armeijaa :( hän lähtee armeijaan luultavasti marraskuussa. Sitten se odottaminen vasta alkaakin.. huh. Onneksi puhelimen lisäksi on olemassa messenger ja web-kamerat! :-D
olisi mukava vaihtaa ajatuksia, kun melko samanlaisessa tilanteessa ollaan:)
Itselläni aivan sama tilanne.....olisi kiva vaihtaa ajatuksia teidän kaikkien kanssa jotka samassa "liemessä" olette....meiliä voi laittaa osotteeseen [email protected]
olen "samassa liemessä". Tapasin nykyisen mieheni internetissä reilu vuosi sitten,aluksi epäilin ja pohdin uskallanko laittaa itseni täysillä "peliin". Tunteet voittivat järjen ja nyt olemme onnellisesti naimisissa.
Ikävä on kova,vaikka tämän hetkinen eromme onkin kestänyt vasta 2kk.Toivottavasti eromme päättyy pian.(minunkin mieheni turkista).
Olisi hauska vaihtaa ajatuksia muiden kanssa tästä aiheesta. :)
osoitteeseen [email protected] jutskataan lisää ;)