"Jätin" sunnuntaina elämäni miehen. Meillä piti vain olla pientä flirttiä. Tekstailtiin, pari kertaa nähtiin, kahdesti jopa suudeltiin ja rakastuttiin. Olemme tunteneet jo pitkään ja olen aina pitänyt häntä mukavana, komeana tyyppinä. Hän on monella tapaa ihannemieheni ja meillä on paljon yhteistä. Ongelmana vain on se, että seurustelen jo kuudetta vuotta avomieheni kanssa. Rakastan kyllä avokkiani, mutta en saa tätä toista mielestäni. Meillä on ollut hieman vaikeaa, mutta en vain saa häntä jätettyä vaikka tiedän olevani muualla onnellisempi. Mitä teen??
Miksen voi saada kahta?
minn@83
192058
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
kun olis lukenut 9 vuotiaan ihastus jutun...
Kai sä oot aikuinen nainen...tuskin tuo on mitään rakkautta mitä "jätettyä" kohtaan tunnet ..se on vaan sellainen tunne ja tuo määrätynlaista jännitystä sun elämään niin kauvan kun se on salaista ja sitten taas haikailet entisen perään...näillä palstoilla on koko ajan juuri tuota toistoa....
Kasva aikuiseksi
Tuo on vain ihastumista. Se menisi ohitse joka tapauksessa, ja sitten olisit taas samassa tilanteessa, uuden miehen kanssa, valmiina jättämään tämän ja ihastumaan taas toiseen.
Jos edelleen rakastat avokkiasi ja jos elämä menee hänen kanssaan suht hyvin (ei liikaa vaikeuksia), sinun kannattaa elää hänen kanssaan. Ihastuminen loppuu aina, kestävä rakkaus on eri asia ja vaatii tietoista valintaa.
Meillä menee siis ihan ok, mutta kun niin on ollut aina. Emme tee juuri mitään yhdessä emme harrasta mitään emmekä oikeastaan tee muuta kuin käymme avokkini veljen luona, kaupassa ja katsomme tv:tä. Meillä ei ole hirveästi yhteisiä mielenkiinnon kohteitä ja elämämme on TYLSÄÄ. Itse tarvitsen kauheasti virikkeitä, mutta avokkini ei niitä minulle pysty antamaan. Tiedän, että tämä ihastukseni (josta avokkinikin tietää) pystyisi minulle virikkeitä antamaan, koska hänellä on moottoriopyörä, -kelkka ja harrastaa muutenkin autourheilua. Hänen kanssaan ei elämästä vauhti puuttuisi...
ja keksi sen avokkisi kanssa jotain uutta..haloooooo
Ja jos kaipaat piristystä niin on kait sulla nais-ystäviä joiden kanssa löytyy tekemistä(lenkkeilyä..kuntosali..ym) mutta taidat kaivata tosissaan jännitystä ja vielä väärästä suunnasta, ja sitten jouluun mennessä viimmestään purat ittees ja kyselet että "sanokaa mitä teen kun tein niin typerästi"..
vielä kerran Kasva aikuseksi...
no kuule ku ei oikein oo niitä naisystäviä... Ja sitä paitsi kyl mä ihan yksikseni lenkillä ja salilla käyn
saattaa olla ongelmasi. Elämä käy äkkiä tylsäksi jos on vain yhden ihmisen seurassa. Koita löytää ystäviä!
mulla on tässäkin asiassa vähän sama tilanne. poikaystäväni ei lähde kanssani lenkille, elokuviin, teatteriin, lomalle. harvoin meitä näkee missään yhdessä.olen lähes aina liikkeellä joko yksin tai kaverin kanssa. ihmekös tuo jos sitten sinkuksi luullaan ja tullaan iskemään. sitten kun tulee joku mies joka antaisi vaikka kuun taivaalta niin sitä on pikkusen vaikea torjua!
TV:n katselusta ei ole elämän sisällöksi.
Ihminen tarvitsee elämässään jotain tarkoitusta.
Ihastuminen antaa tarkoituksen pariksi vuodeksi, koska biologiselta kannalta ihastumisen tehtävä on pitää pariskunta niin kauan yhdessä, että ensimmäinen lapsi ehtii syntyä - nykyään toimivan ehkäisyn takia niin ei yleensä käy, ja ikivanha biologinen ohjelmointi luulee parin olevan hedelmätön, ja siis yllyttää ihastumaan johonkuhun muuhun.
Teillä ei oletettavasti ole lapsia, tarvitsette siis aivan välttämättä yhteistä tekemistä ja sisältöä elämään - ette voi olla vain kämppäkavereita jotka katsovat yhdessä tv:tä iltaisin.
Yhdessä pysyminen ilman lapsia vaatii yhteistä tavoitteellista tekemistä (vastaa lasten kasvattamista...) ja/tai sitä että olette toistenne parhaat ystävät.
Keskustele miehesi kanssa asiasta, etsikää joku kummallekin mieluinen yhteinen harrastus, jossa voitte viettää hauskaa aikaa keskenänne.
kauankohan katselee tuollaista horoa
Ei kukaan estä sinua valitsemasta tätä "unelmiesi miestä". Miksi jäät väljähtyneeseen suhteeseen? Turvallisuudesta? Mistä? Miksi et ottaisi elämässä riskiä ja antautuisi tämän uuden miehen vietäväksi? Mietipäs nyt mitä haluat elämältäsi vai onko sinuus (lue:minuus)kin vielä kateissa? Vain sinä voit vaikuttaa elämääsi ja siihen millainen siitä tulee. Haluatko samaa kuin sinulla nyt on 10 v. päästä? Miksei tehdä muutos jo tänään? :)
Se on vaan kylmätotuus että tässsä elämässä ne valinnat on vaan tehtävä.
Itse olen onnistunut.. mulla on suhde ihanaan, komeaan mieheen jonka kanssa viihdyn ja tykkään olla ja jonka kanssa voin elää ihanaa ja täyspainoista, turvallista elämää.. mutta mulla on myös intohimoinen suhde erääseen toiseen( jonka kanssa en voisielää täysipainoista arkea, koska kysymyksessä on renttu).. nähdään vain silloin kun musta tuntuu eli joskus vain.. mutta se riittää.. kummastakaan en aio luopua..kyllä elämä on laiffii..
itselläni on hieman samantyylinen ongelma: olen seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa puolitoista vuotta. vajaa pari kuukautta sitten tapasin miehen, joka vei jalat altani. olemme yhteydessä puhelimitse, emme ole suudelleet tms. ajattelen tätä miestä kuitenkin joka hetki. minulla vaan ei ole voimaa jättää nykyistä poikaystävääni. haluan vielä tarkentaa, että nykyisessä suhteessani on ollut jonkinasteisia ongelmia jo ennen tämän miehen astumista kuvioihin.
tällä hetkellä jokainen päivä kuluu suurinpiirtein näin: joka kerta kun kännykkäni piippaa toivon se olevan tämä toinen mies. toivon näkeväni hänet edes vilaukselta. tiirailen työpaikan ikkunasta ulos, jotta näkisin hänen edes ajavan ohi. samalla poden kuitenkin huonoa omaatuntoa ajatuksistani.
asia että on vielä omatunto kunnossa...mutta ei varmaan kauvan kun tuollasta jaksat.
Mitä päässää liikkuu kun pitää tuollaseksi alata sama arki siellä vastaan tulee...
Oksettaa nuo jutut kun oikein tsempataan toisia tekemään samoin
samoin se on mulla, et aina kun puhelin pirahtaa toivon, että se on hän, lenkillä yritän tiirata jos vaikka hänen moottoripyöränsä olisi jossain... Saattaa kyllä olla että sunnuntaisen jälkeen se ei mulle tekstaria laita kun tein ratkaisuni, mutta kaipaan häntä kovasti :(. En kuitenkaan ole aivan varma pitääkö ratkaisuni, koska sydän sanoo muuta Toivottavasti löydät ongelmaasi ratkaisun! Pärjäile
.., voivat leikkiä maailman vanhinta ammattia.
Tämä on juuri sitä, voihan sitä selitellä aina muutakin, vaikka esim. hain uutta virtaa elämään, tunteet veivät mukanaan, se vain kävi niin sorry (järki jossain muualla), kyllästyin nykyiseen mieheen (ei kunnioitusta omaa miestä kohtaan).
Tietysti miehet voivat tehdä samoin, en sitä kiellä (ei siis pitäisi yleistää). Mutta tuntuu kuitenkin siltä, että naiset voivat jättää perheensä (miehensä) nykyään "pelkän" ihastumisen vuoksi. Heti on oma mies jostain syvältä.... Naiset tekevät siis rohkeita ratkaisuja, miehet jättävät/hylkäävät siippansa/ perheensä.
Tunteita ei voi kahlita, mutta voihan sitä kunnioittaa jotain mitä on (esim. rakastava mies), eikä aina haikailla mitä voisi saada (se kierre ei loppua nää).
On varmaan tosi tylsää, jos pitää käydä toisen miehen kanssa pussailemassa ja rakastuakin.
Lopeta hölmöily ja opettele kestämään tylsää arkea.
Se on nimittäin surullinen fakta, että elämässä suurin osa on sitä tylsää arkea.
Jos et todellakaan keksi muuta huvitusta kuin vieraissa käyminen, mene puhumaan psykiatrille.
Anna elämän viedä, se on kuitenkin niin lyhyt ettei kannata jäädä odottamaan kun prinssi valkoisella hevosellaan ratsastaa ohi. Enemmän tulet katumaan tekemättömiä päätöksiä kuin virhepäätöksiä. Olet sen verran nuori että laita letit heilumaan äläkä elä 40 v. elämää jos 23 vuotiaana. Rakastu ja rakasta täysin rinnoin ja pidä vaikka kolme miestä jos omatuntosi ja fysiikka kestää.
Jos kaikki osapuolet suostuvat järjestelyyn, niin miksei perustettaisi vaikka mmf- "perhettä". Kuviota ei tietty voi virallistaa mutta avioliiton kaltaiset juridiset kuviot voi kasata muillakin järjestelyillä esim. keskinäisillä henkivakuutuksilla.