Meillä on kaukosuhde tyttöystäväni kanssa ja välimatkaa reilut 200km. ongelma on että en pysty luottaan häneen. Tää ongelma alko jo pitkän aikaa sitten kun hän salaili asioita vanhasta ihastuksestaan. kun tulin mustasukkaseks hän väitti mulle monta kuukautta että sillä ei oo ollu mitään tunteita siihen jätkään ikinä ja myöhemmin paljastui että oli ollut ihastunut siihen pitkän aikaa. ja myöskin salasi kaikki siihen jätkään liittyvät asiat.
joka kerta kun puhuttiin asiasta hän valehteli päin naamaa että ei oo ikinä ollu mitään tunteita siihen. ja näitä keskusteluja oli kymmeniä.
ja seuraavan kerran sain sen kiinni mun tietokoneen (kuvien, tekstien) tonkimisesta kun olin poissa ja huomasin sen kattoneen niitä ja kysyin vitsillä et ootko tonkinu mun koneelta kaikki kuvat niin siitäkin valehteli heti päin naamaa ja väitti kivenkovaan ettei oo.
ja tämä ei ole ainoa asia. musta tuntuu et se ei pysty oleen mistään rehellinen mulle vaan salaa aina kaiken. kun meillä oli lukuisia riitoja asiasta sovittiin että se ei enään valehtele eikä salaile ja kertoo mulle tästedes kaiken.
noh, taas kävi samalla lailla, hän oli salannut multa jo pitkän aikaa että meidän suunnittelema yhteen muutto ei onnistukkaan. ja väitti et olis sen muka kertonu joskus...
musta tuntuu et se yrittää vaan joka asiaa salailla ikuisuuksiin asti eikä ikinä pysty kertoon totuutta mistään.
olen itsekkin kyllä mustasukkanen luonne ja välillä ollu vähän turhastaki mustasukkanen, mutta väkisinki siinä tulee mustasukkaseks kun ei koskaan tiedä mitä se nyt taas salailee eikä se ikinä kerro mulle totuutta mistään.
ja sitten hän aina suuttuu mulle ku en ikinä usko sitä missään asiassa eikä sen päähän ole pälkähtänyt että johtuisko just sen ainasesta valehtelusta ja salailusta?
kannattaako enään yrittää vai pitääkö jo uskoo että se on paatunu valehtelija eikä siitä pysty muuksi muuttumaan?
joka kerta kun puhuttiin asiasta hän valehteli päin naamaa että ei oo ikinä ollu mitään tunteita siihen. ja näitä keskusteluja oli kymmeniä.
ja seuraavan kerran sain sen kiinni mun tietokoneen (kuvien, tekstien) tonkimisesta kun olin poissa ja huomasin sen kattoneen niitä ja kysyin vitsillä et ootko tonkinu mun koneelta kaikki kuvat niin siitäkin valehteli heti päin naamaa ja väitti kivenkovaan ettei oo.
ja tämä ei ole ainoa asia. musta tuntuu et se ei pysty oleen mistään rehellinen mulle vaan salaa aina kaiken. kun meillä oli lukuisia riitoja asiasta sovittiin että se ei enään valehtele eikä salaile ja kertoo mulle tästedes kaiken.
noh, taas kävi samalla lailla, hän oli salannut multa jo pitkän aikaa että meidän suunnittelema yhteen muutto ei onnistukkaan. ja väitti et olis sen muka kertonu joskus...
musta tuntuu et se yrittää vaan joka asiaa salailla ikuisuuksiin asti eikä ikinä pysty kertoon totuutta mistään.
olen itsekkin kyllä mustasukkanen luonne ja välillä ollu vähän turhastaki mustasukkanen, mutta väkisinki siinä tulee mustasukkaseks kun ei koskaan tiedä mitä se nyt taas salailee eikä se ikinä kerro mulle totuutta mistään.
ja sitten hän aina suuttuu mulle ku en ikinä usko sitä missään asiassa eikä sen päähän ole pälkähtänyt että johtuisko just sen ainasesta valehtelusta ja salailusta?
kannattaako enään yrittää vai pitääkö jo uskoo että se on paatunu valehtelija eikä siitä pysty muuksi muuttumaan?
Vastaukset 16
Vanhimmat
...kysäistä joltain tyttöystäväsi kaverilta totuutta asiasta. Siis siinä tapauksessa, että tunnet jonkun ja hän kertoisi totuuden. Tietty vähän huonot chanssit siinä mielessä, että tod.näk. ystävä on tyttöystävällesi lojaali. Paha tilanne. Mutta itse naispuolisena sanoisin, että jos oma poikaystävä käyttäytyisi noin, niin hermo menisi. Ei kenenkään tarvi jaksaa kuunnella toisen valehtelua, varsinkaan jos toinen ei myönnä valehtelevansa tai kerro totuutta, vaikka tietää, että on jo "jäänyt kiinni". Ihan älytöntä. Ehkä kannattaisi sanoa tyttöystävälle, että tää oli nyt tässä ja kanssa pidät päätöksesi, etkä pyörrä sitä heti vaikka tyttö kuinka rukoilisi jatkamaan. Näätpähän ainakin sitten, että kuinka kauan hän jaksaa sua takaisin pyydellä vai löytääkö heti seuraavan valehtelunsa uhrin. Ainakin pääsisit vähän selvyyteen. Sitä paitsi uskon, että löytäisit jonkun potentiaalisemman tyttöystäväehdokkaan, joka kohtelee sua kunnolla, jos vaan uskallat yrittää. Sorry, mutta en nää muuta keinoa. Varsinkin kaukosuhteessa luottamus punnitaan, ja jos sitä ei ole, niin on turha jatkaa. Onnea matkaan, toivon että käy hyvin!:) Ja olisi kiva kuulla täällä myöhemmin, mihin ratkaisuun päädyit!
kiitos asiallisesta vastauksesta!
ei oikeastaan ole ollut sellaista tilannetta että pääsisin puhumaan pelkästään hänen kavereiden kanssa kun olen niitäkin vain muutaman kerran nähnyt ja luulen myös että jos mun muija jotain salais multa niin ei noi sen kaveritkaan sitä mulle kertois.
mutta olet ihan oikeassa, ei tätä vaan jaksa! mutta kun en haluisi luovuttaakkaan :( koska olemme olleet jo vuoden yhdessä ja muuten meillä menee tosi hyvin nähdään joka viikonloppu ja ollaan lomat ja kesät yhdessä aina kun voidaan. ainut mistä on alkanut tulemaan riitoja on tää luottamuksen puute.
ja todellakin kaukosuhteessa tarvii sitä luottamusta muuten ei toimi. annoin noi edelliset valehtelut anteeksi ja yritin taas luottaa mutta musta oikeesti tuntuu siltä että sillä on ollu aina tapana valehdella hätävarjeluna eikä se siitä voi muuttua. se on aina luvannu uudestaan olla tästälähin rehellinen kunnes taas tulee joku asia mistä se valehtelee ja salailee.
ja eniten mua loukkaa siinä se, että se ei kerro totuutta ikinä vaan jatkaa valehtelemista vaikka kuinka kauan vaik kysyn että "valehteletko, ja salailetko multa taas jotain"
ja sitten se aina selittää et kuinka vaikee oli kertoo totuutta jos oli jo hätävarjeluna valehdellu ja väittää aina et olis sen kertonu mut vielä ei oo kertaakaan niin käyny.
aika ahdistavaa tää alkaa oleen, ku luulen että se ei pysty olemaan mulle rehellinen :(
aika neuvoton olen...
Oot ihan oikeassa; jos sulla ei ole hyviä välejä tyttöystävän kavereihin, niin yritys on varmaan turha. Lojaalius on hyvä juttu, mutta ei kyllä silloin, kun yhdessä suojellaan ihmistä, joka tekee väärin.
Ymmärrän kyllä sun tilanteen, jos teillä on jo vuosi takana. Ei siinä tilanteessa halua luovuttaa. Varsinkin jos siihen aikaan sisältyy myös paljon hyviä juttuja. Sen takia sun ehkä kannattaa vielä tehdä viimeinen suuri yritys, ja koittaa saada tyttöystävä myös tajuamaan, että jos tää ei nyt ala toimia, niin sä et voi muuta kuin erota, vaikket haluaisikaan.
Ootteko te oikein kunnolla keskustelleet asiasta? Rauhallisesti ilman syyttelyä ja puolustelua? Onko sun tyttöystävä alusta asti valehdellut "hätävarjeluna"? Ymmärrän kyllä tilanteen, että yksi valhe johtaa toiseen ja siitä tulee kierre. Sen takia ei siihen ensimmäiseenkään valheeseen pitäis sortua. Tulee väkisinkin mieleen, että eikö sun tyttöystävä luota suhun ja pidä sua totuuden arvoisena, kun ei uskalla kertoa totuutta. Sä luotat ja annat anteeksi, mutta hän ei opi ikinä, että voisi luottaa suhun sen verran, että kertoisi totuuden ja uskoisi, että pysyt silti suhteessa etkä lähde.
Ja on pakko kysyä, että kaikkien näiden valehtelujen jälkeen, pystytkö sä oikeasti luottamaan tyttöystävääsi? Tarkoitan, että anteeksi voi antaa, mutta eikö silti takaraivoon jää ikuisiksi ajoiksi epäilys, että mitä jos taas... Yrittää voi luottaa, mutta mitä omalta kohdalta ajattelisin, niin kyllä mulla täysi luottamus menisi jo ekasta kerrasta. Voisin yrittää luottaa uudestaan, mutta en usko, että siitä mitään tulisi.
Tiedän, että sua loukkaa eniten se, että hän ei myönnä mitään. Siinä vaiheessa varmaan tekisi mieli kysyä, että kuinka tyhmänä hän sua pitää, että kuinka hän voi väittää vastaan, kun tietää että on jäänyt valehtelusta kiinni. Hulluksihan tuommosessa tilanteessa tulee. Ei ihme, ettet tiedä, mitä tehdä.
Edelleenkin sanon, että kaukosuhteessa varsinkin se luottamuksen on toimittava. Ei ilman sitä ole mitään. Pelkkiä epäilyksiä ja pahaa oloa. Itsekin olen vastikään kaukosuhteeseen ajautunut ja homma toimii vain, koska on luvattu olla rehellisiä toisillemme, kaikissa tilanteissa, ja vaikka olisi kuinka vaikeaa. Tiedän, että nyt niin on helppo sanoa ja tositilanteen tullessa voi käydä toisin. Mutta koska tässä vaiheessa meillä ei ole syytä epäillä, etteikö rehellisiä oltaisi, niin luottamus on edelleen tallella. Luotan siihen, että arvostamme toisiamme totuuden verran. Mutta kuten sanoin, jos se luottamus kerran menee, niin en usko, että siitä enää voitaisiin jatkaa.
Kaukosuhteessa, kuten myös kaikissa suhteissa, täytyy luottaa. Mutta luottamuksen täytyy olla molemminpuolista. Eli myös sun tyttöystävän pitäisi luottaa siihen, että olet luottamuksen arvoinen ja arvostaa sua, eikä valehdella. Ehdotan pitkää keskustelua. Tai ehkä voisit kirjoittaa hänelle kirjeen, jossa kerrot kaiken mitä ajattelet ja pyydät häntä vastaamaan kirjeellä, jos se on hänelle helpompaa kuin kasvokkain puhuminen.
Edelleen toivon, että kaikki menisi hyvin:) Mutta älä pitkitä sitä keskustelua. Mitä pidempään vartut, sitä vaikeampaa se eroaminenkin sitten on, usko pois.
Siksi tämä just on vaikeaa, koska tää ei oo enään mikään säätöjuttu tai "katotaan mitä tulee" juttu vaan ihan vakava suhde kummankin osalta. enkä halua ratkasta tätä asiaa eroomalla, varsinki kun tää suhde on näin vakava, vaan saada asiat kuntoon. mutta jos hän vieläkin jatkaa valehtelua ja salailua niin sitten en myöskään voi enään jatkaa tätä suhdetta :(
justiinsa käytiin isot keskustelut näistä kaikista asioista ja sillon sovittiin että nyt ei enään valheitä eikä salailuja kunnes sain tietää hänen salailleen tosta muutto jutusta, sano että oli vaikea kertoo ja olis sen kertonu heti kun olis tietäny miten. mutta taas sitä salailua vaikka sovittiin.. :(
myönnän kyllä välillä olleeni tosi mustasukkanen eri asioista mutta kun tää valehtelu ja salailu ei pelkästään rajotu esim, että se valehtelis mulle jätkistä, vaan se näköjään pätee joka asiassa. sen takia oon miettiny et onko se oikeesti noin paatunu valehtelija :/
ja kun ton valehtelun ja salailun syynä tuskin on yksin se, että se pelkää mun taas tulevan mustasukkaseks ja suuttuvan, kun se salailee multa muitaki asioita ei pelkästään niitä mistä vois tulla mustasukkaseks.
koska väittää rakastavansa mua, mutta musta on tosi outoo että jos rakastaa toista niin miten pystyy tollain pitkän aikaa valehteleen päin naamaa ja salaamaan asioita, sitä en ymmärrä, jos kerta rakastaa.. :(
ja melko alusta asti on noita "hätävarjelu" valheita ja salailuja tullut.
todellakin kaikkien näiden valehtelujen jälkeen on sellanen tunne etten pysty enään luottamaan siihen ja ensimmäisten valehtelujen jälkeen se luottamus vähän niikun menikin. anteeksi annoin, mut silti aina on se pelko et koska se taas salaa mitäkin ja mitähän se ei taas kerro ja valehteleeko se taas.. :( sit se suuttuu mulle ku mä en usko sitä!
sitä ihmettelen eniten ittekkin että miks se valehtelee silti päin naamaa sillonkin, jos on jääny kiinni jostain, tai jos tietää mun epäilevän jotain..
tässä voi tietysti olla sekin, että se pelkää mun suuttuvan jos se kertoo totuuden, tai on rehellinen, mutta joku raja tollakin asialla pitäis olla! kyl mulla on oikeus tietää totuus silti vaikka siitä paha mieli tuliskin!
ja tätä luottamuksen uudelleenrakentamista ei auta yhtään se, että jos sovitaan et nyt ei enään valheita eikä salailua, niin vähän aikaa taas menee kunnes tulee joku mistä se ei oo mulle kertonu...
mitä tässä oikeen pitäis tehä? yrittää viel vai luovuttaa jo?
Aika pahasti heität, jos kysyt että valehteletko tai salailetko sinä taas jotain?
Etkö Sinä tajua että tuo on valmis SYYTÖS?
eihän tollaiseen voi mitään vastata vaikka haluaisikin? tulee jopa mieleen ettet haluakkaan suhteenne toimvan...
Suosittelen että otat psykologian oppikirjan käteen, ja opettelet purkamaan vaikeita tilanteita, syyllistämättä puolisoasi, huomaat että apu ja tasapaino onkin tosi lähellä.
kun et aseta naistasi "selkä seinää vasten" niin hänkin, (saatuaan ensin luottamuksensa sinuun takaisin) uskaltaa ruveta puhumaan Sinulle asioista.
Kuule, kyllä tuo teidän ongelmanne on molemminpuolinen. tyttö-ystäväsikin kärsii tilanteesta, et ole ainoa.
Hassua ettet ole näitä asioita itse oma-aloitteisesti huomannut.
Todellakin hassua, että rypeat syyllistämään ihmistä, joka on saanut toisen kiinni valheesta monta kertaa. Kyllähän siinä valehteliassa se vika on, kuulostaa aivan turhalta akalta. Ei muuta kuin alkuperäiselle ero eteen ja uutta kunnon naista hakemaan.
Jos ja kun ei ole osannut käsitellä sitä vanhassakaan suhteessaan.
Näin se valitettavasti menee...
Olet todellinen femakko-akka ja varmasti samanlainen patologinen valehtelija!! Yrittää nyt puolustaa selvää syyllistä. huh huh!
Sanon kuten sanoin eräästä Sirpasta; huora mikä huora. Mutta se on nykyään tapana. Ennen se oli synti, jopa rikos.
ymmärrän sinua. liian monimutkaista selitettäväksi, mut just kaikkee samaa ku sinulla.
olen päättänyt yrittää kasvaa itse ulos tuosta riippuvuudesta ja mustasukkaisuudesta ja asioiden kyttäämisestä sillä silmällä, että mitä se taas pimittää minulta.. (ei kuulemma mun reagoinnin takia halua/uskalla kertoa). koen niin edelleenkin, mutta en tee siitä numeroa. toiveenani olisi kasvaa itsenäiseksi ihmiseksi ja ulos kaikesta kuitenkin jokseenkin turhanpäiväisestä ja pienestä asiasta- koska kuitenkin olen tässä 3 vuoden aikana tullut siihen tulokseen, että hän rakastaa minua ja uskon että on uskollinenkin.
kannattaa miettiä miten paljon itse ja oma käytös kuitenkin ruokkii toista käyttäytymään tietyllä tavalla. ja jos kuitenkin luotat että hän on uskollinen sinulle ja rakastaa sinua, niin haluatko pilata jutun tuolla kaikella "turhanpäiväisellä". elämässä on kuitenkin suurempiakin juttuja..
että tavallaan näkisi asiat muullakin kuin sillä omalla suppealla silmällä, eli toisenkin näkökulmasta. keskustelu asiasta, niinkuin joku siitä mainitsikin, ei-syyttävästi, vaan "minusta tuntuu siltä ja siltä" -tasolla on rakentava tapa kehittää itseään ja suhdetta.
onnea teille
myönnän kyllä olleeni välillä tosi mustasukkanen jopa ihan turhasta, ja ymmärrän että ehkä sen jälkeen se ei uskalla kertoo mulle jotain asioita mistä vois tulla mustasukkaseks.
mutta milläs selität ton valehtelun ja salailun joka ei liity mitenkään mustasukkasuuteen tai uskollisuuteen vaan ihan muihin asioihin?
koska tällänen valehtelu ja salailu ei vaan oo oikein suhteessa...
ei sinun auta kun luottaa ja rakastaa naistasi - jos haluat hänet pitää (tollasta tenttaamista ja kyräilyä ei kukaan kauaa jaksa). hänellä on omat syynsä, sinä ja sinun mustasukkaisuus ja asioihin reagointi, ehkä jotain menneisyydestä? mene ja tiedä.
kokeiles muuttaa omaa käytöstäsi, voi olla että naisesikin herää jotain huomaamaan..
JOS hän ei kuitenkaan mielestäsi ole luottamuksesi arvoinen, mene pois hänen elämästään?
etkö jo huomaa että saat ne aikaiseksi omalla käytökselläsi.
Peiliin katsominen auttaa...
Opi ottamaan kritiikkiä vastaan, panematta koko ajan hanttiin, et voi oppia mitään jos et näe "malkaa" omassa silmässäsi.
tilanteessa ja meidän suhde loppui. En lopulta pystynyt uskomaan toisen muuttumiseen ja en myöskään uskonut että itse voisin elää sillä tavalla. Aloin muuttua yhä epävarmemmaksi ja muukin elämäni kärsi tilanteesta, vaikka rakastinkin. Toista ei kuitenkaan voi muuttaa, halu muutokseen täytyy lähteä hänestä itsestään ja voi olla ettei hän edes pystyisi muuttumaan vaikka haluaisikin. Ehkä tyttöystäväsi ajattelee että annat kuitenkin anteeksi, kun tähänkin asti olet antanut, eikä siksi ole edes niin motivoitunut muuttumaan?
Voimia sulle joka tapauksessa! Kannattaa todella tutkailla ja miettiä itseään: Pystytkö lopulta luottamaan häneen ja antamaan anteeksi, muuttui hän tai ei? Itse en uskonut pystyväni, vaikka yhä jollain tasolla kaipaan ja rakastan häntä. Se vain oli mahdotonta. En tiedä onko hän minun jälkeeni muuttunut, veikkaisin että ei.
..asioihin! Meidän suhteess mies kokee minun valehtelevan ja salailevan asioita. Aiemmin muissa suhteissani ei mies ole sanonut kokevansa näin. Muut seurustelusuhteeni ovat olleet avoimempia ja ollaa pystytty juttelemaan asioista hyvin. Nyt en enää halua edes kertoa kaikkia minulle täällä tapahtuvia asioita, koska mies aina syyttää minua. Onko salailu = valehtelu?
Suhteemme alussa kerroin avoimesti kaiken ja nyt saan kuulla siitä. Eli entisistä mies suhteistani, entisen poikaystäväni käytöksestä, asioista joista olemme jo sopineet..siis miksi ihmeessä enään kerron mitää, kun aina hän sitten alkaa moralisoimaan minua?
Omasta mielestäni en valehtele vaan toinen on äärettömän mustasukkainen minusta ja tekemisistäni. Jos sanon esim. että olin puhelimessa kaverini kanssa ja mainitsen siitä sivulauseessa niin hän saattaa tokaista, että sen lesbon kanssako? Siis miksi sanon, että ollaan juteltu ja oli mukavaa kuulla toisen ääntä, jos vastaanotto on tälläistä?
Suosittelen sinulle näin omasta kokemuksestani, että tarkista omaa käytöstäsi ja harjoittelet mustasukkaisuuden hallintaa. Luulen, että tyttöystäväsi ei oikeasti USKALLA kertoa sinulle kaikkea, kun kuitenkin sen itse käyt kaivelemassa ja et usko häntä. Tuskin hän sinua edes uskaltaisi pettää tms. Mutta sinä kehität omassa mielikuvituksessasi mitä oudoimipia visioita siitä mitä tyttösi tekee...totuus on jotain ihan muuta!
että monta kertaa itse aiheuttaa sen,ettei toinen uskalla kertoa asioista.Olen sen huomannut omassa suhteessani.
Tosin alussa kyllä mies salailikin juttujaan ja siitä se lähti.Vaikka ikää on,niin tunteet ovat samankaltaisia.
Kasvamista ja oman itsensä hallintaa vaaditaan,että voi luottaa ja uskoa toisen rakkauteen.Ja vaikka uskoo,niin eihän se estä mustasukkaisuutta ja epäilyksiä.
Rakentava keskustelu ilman syyttämistä,siitä on hyvä alkaa.Tsemppiä alkuperäiselle kirjoittajalle.Näin tässä on itse kunkin koetettava kasvaa ja luottaa!