tapasin vuosi sitten virolaisen miehen johon sitten rakastuin.
kuukauden kuluttua ilmeni kuitenkin että hän oli ollut vankilassa jonne joutui pian uudelleen.rikosten syy oli varkaus.
tämä kaikki tuli minulle yllätyksenä.
silti en ole lakannut rakastamasta häntä.olimme vuoden erossa ja tiiviissä kirjeenvaihdossa hänen istuessaan.
tänä aikana yritin kaikin tavoin unohtaa hänet.olin välillä kirjoittamattakin.
tapailin myös muita yrittäen luoda uutta suhdetta.
en pystynyt siihen.
sitten hän vapautui tänä kesänä ja jälleennäkeminen oli sitäkin antoisampi.vietimme peräti viikon yhdessä.
nyt hän on taas istumassa jo toista kuukautta virossa vanhoista jutuista.
tämä kaikki tuntuu niin älyttömälle.kirjoittelemme taas ja hän sanoo vapautuvansa pian.'
yritän olla hänelle uskollinen mutta välillä tuntuu etten jaksa tällaista.
kaipaan koko ajan häntä mutta haluaisin seurustella normaalisti.tämä on niin raastavaa.
pidän toki välillä hauskaakin,mutta useimmiten kun tulen kotiin alan heti ikävöidä tätä miestä.
en päästä kovin helposti lähelleni ketään vaikka moni olisi kiinnostunut.
onko jollakin naishenkilöllä vastaavanlaisia kokemuksia?
ei sitten mitään alapääjuttuja enkä kaipaa mitään muitakaan v -mäisiä kommentteja!
tämä on minulle vakava asia.
kuukauden kuluttua ilmeni kuitenkin että hän oli ollut vankilassa jonne joutui pian uudelleen.rikosten syy oli varkaus.
tämä kaikki tuli minulle yllätyksenä.
silti en ole lakannut rakastamasta häntä.olimme vuoden erossa ja tiiviissä kirjeenvaihdossa hänen istuessaan.
tänä aikana yritin kaikin tavoin unohtaa hänet.olin välillä kirjoittamattakin.
tapailin myös muita yrittäen luoda uutta suhdetta.
en pystynyt siihen.
sitten hän vapautui tänä kesänä ja jälleennäkeminen oli sitäkin antoisampi.vietimme peräti viikon yhdessä.
nyt hän on taas istumassa jo toista kuukautta virossa vanhoista jutuista.
tämä kaikki tuntuu niin älyttömälle.kirjoittelemme taas ja hän sanoo vapautuvansa pian.'
yritän olla hänelle uskollinen mutta välillä tuntuu etten jaksa tällaista.
kaipaan koko ajan häntä mutta haluaisin seurustella normaalisti.tämä on niin raastavaa.
pidän toki välillä hauskaakin,mutta useimmiten kun tulen kotiin alan heti ikävöidä tätä miestä.
en päästä kovin helposti lähelleni ketään vaikka moni olisi kiinnostunut.
onko jollakin naishenkilöllä vastaavanlaisia kokemuksia?
ei sitten mitään alapääjuttuja enkä kaipaa mitään muitakaan v -mäisiä kommentteja!
tämä on minulle vakava asia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heipähei! Itse olen reilun parin vuoden ajan seurustellut mieheni kanssa, ja hän on ollut välillä vankilassa. Ikävä on kova koko ajan, mutta kirjeet helpottaa aika paljon ikävää ja kaipuuta. Ei ole koskaan tullut mieleenkään, että jättäisin hänet, koska kestän kyllä ikävän ja odottamisen, kun tietää kuitenkin kuinka ihanaa on taas yhdessä kun hän vapautuu.. Ja tiedän tunteen myös, että haluaisi seurustella normaalisti jne. mistä puhuit, oisihan se tosi ihanaa, että vois koko ajan normaalisti seurustella, eikä olisi tälläsiä ikäviä asioita välillä, mutta kuitenkin kyllä sekin aika sitten koittaa! Ei ne sinne ikuisiks ajoiks oo menny sinne kaltereiden taa!
Ja ikävä ja kaipuu kuitenkin kertoo aidosta välittämisestä ja rakastamisesta.. Ja vaikka se on välillä itsekin vaikeeta uskoa, niin tää odottelu ja erossa oleminen on kasvattanu ja opettanut meitä molempia todella paljon ihmisenä ja vahvistanut suhdetta, kun kuitenkin kaiken tän jälkeen vielä rakastaa ja välittää toisesta aidosti, niin kai on ihan hyvä suhde, kun on kestänyt ylä- ja alamäet..
Toivottavasti jaksat odottaa miestäsi, jos todella välität ja rakastat häntä ja uskot että teillä voisi olla yhteinen tulevaisuus! Muista että varmasti tällä miehellä on yhtä paha olla, kuin sinulla, kun ikävä varmasti on hänelläkin ja kuitenkin hän joutuu olemaan ja elämään tosi rajoitetusti siellä kaltereiden takana! Tukekaa yhdessä toisianne! :) Tsemppiä!
Olet ensimmäinen henkilö,joka ymmärtää minua!
Tosin en tästä ole paljon laulellutkaan.
Minunkin kultani on "siviilissä mitä anteliain ja kohteliain mies.Syyt jonka vuoksi hän on häkissä,ovat minulle merkityksettömät,ne eivät maailmaa kaada.Vapaalla kulkee pahempiakin rikollisia!
Olen siksi alkanut miettimään suhteen järjettömyyttä,kun ystävät varoittelevat ja sanovat,ettei siitä tule kuitenkaan mitään;unohda koko juttu!Joskus tuntuu,että ovat jopa kateellisia,kun rakastamme toisiamme niin paljon ja kirjoittelemme kirjeitä.
Onhan tää välillä tosi raskasta.Mutta,kuten sanoit,jos toista oikeasti rakastaa,kestää tämän.Raamatussakin sanotaan,että rakkaus kestää kaiken!
Voimia sulle ja kiitos vielä kerran tuestasi!
Jos sulla on lisää ajatuksia tästä asiasta,kirjoita.
kuten sanoin jos persees kestää velkojen maksuun,, myöhemmin koko suvun,,Toisin sanoen kusessa ootte kaikki
Jep! Tiedän myöskin tuon tunteen, että ystävät varoittelee ja sanoo että ei siitä mitään tule jne. Ihan kun muutenkin ei olisi vaikeeta, kun joutuu erossa olemaan miehestä, niin kiva kun ystävät vielä ajattelee noin, vaikka tukea tarvitsis just nyt eniten..
Omalla kohdallani ystävät ovat ottaneet hyvin vastaan miehen linnassa olon, ja koittaneet saada minua paremmalle mielelle, että kyllä se sieltä kohta pääsee taas. Mutta omat vanhempani ovat todella kielteisiä, enkä heihin juuri yhteyttä pidä juuri sen takia, heidän mielestä minun pitäisi jättää mies, koska hän ei ole minun arvoinen jne. No kai niitäkin pitää ymmärtää, kai ne olisvat halunneet jonkun insinöörin vävykseen, mutta minkäs teet!
Ja joku kirjotti tuossa, että varkaudet/rikokset ovat elämäntapa.. Joo, olen kyllä osittain samaa mieltä. Jollekkin se on niin.. Oma mieheni on hmm, äkkiseltään laskettuna pari, kolmekin kertaa ollut vankilassa, nuorempana se oli hänelle 'elämäntapa', eikä millään ollut merkitystä, mutta iän myötä hän on 'viisastunut' ja muuttunut paljon! Nytten hän istuu 2,5 vuoden takaisia juttuja! Eikä sen jälkeen ole tullut uusia. Uskon todella, että ihmiset pystyy muuttumaan jos tahtoa vaan riittää tarpeeksi!!
Hmm..raskasta on. Myt kyllä rakkaus voittaa!!
Varas ei muutu ,vaikka mitä vannoo se on se luonne joka on kasvatuksella luotu. Jota ei voi sieltä enää kitkeä.Seuraavaksi rakastut enempi syvemmin ,ja alat maksaan hänen huumevelkojaan, ensin euro sit kaksi, Kohta huomaat myyväsi torttuasi et saat maksettua velat jotka ovat muuttuneet teidän yhteiseksi.. Et siitä vaan jos persekestää tää on tosi koe jos et usko
..tunne joitakin ns vankilakundeja. Heillä kaikilla on tyttöystävä ja ainakin päällisin puolin näin kaverina katsottuna heillä menee hyvin (vaikka ovatkin vankilassa). Kun taas katson vankilakavereitteni elämää niin heillä yleensä on ns "risainen lapsuus" = joku vanhemmista on vankilakundi, alkoholisti, psyykkisesti sairas tai jostain syystä yksinhuoltaja. Tämä pätee kaikkiin jotka tunnen, ja se ei voi olla vain sattuma = lapsuus antaa normit elämälle. Haluan vain sanoa että on hyvin vaikeaa muuttaa toisen ihmisen elämää vaikka onkin rakastunut ja haluaa toiselle parasta. Vankilakundit yleensä haluavat "HETI KAIKKEA" = rakkautta, rikkautta jne jne koska he tutkitusti ovat 75% ADHD-potilaita, eli kaiken on taphduttava HETI-ÄKKIÄ-NYT ja vielä kun heidän elämänsä paras aika monasti vierähtää vankilassa on heillä sitäkin suurempi syy "ottaa aika takaisin" = tehdä kaikki NYT HETI. Nämä kaverit ovat kertoneet että kun he "duunaavat" = tekevät mitä tekevät niin he sitten saavat "lomaillla rauhassa vankilassa koska sieltä heitä ei ainakaan saa kiinni" = ne joille he ovat pahojaan tehneet. Jos kundisi on käynyt kerran vankilassa se voi olla erehdys, MUTTA JOS HÄN ON SIELLÄ TOISEEN KERTAAN SE ON HÄNEN ELÄMÄNTAPANSA!
Maailma täynä rehellisiä ihmisiä miksi pitää ottaa rikollinen