Mulla on takana vuosia kestänyt parisuhde mieheen, jota kyllä rakastan MUTTA on jo pitemmän aikaa mietityttänyt, että onko mieheni jotenkin normaalia tunnekylmempi??
Esim. jos minulla on paha mieli jostain asiasta tai suhteemme ei toimi molemminpuoleisesti (minä teen suhteen eteen "töitä" jne.) ja esitän miehelle toiveen, että hänkin voisi hieman huomioida/ottaa syliin, NIIN mies on kuin minä olisin hänelle ilmaa, katsoo vain telkkua eikä tee elettäkään vaikka itkisin samassa huoneessa!
Kaikki mitä minä tarvitsen tuntuu olevan miehelle kuin punainen vaate!
Kyllä hän ostaa mulle pari kertaa vuodessa jotain kivaa mutta siihen se melkein jääkin.
Muutenkin on kuin hänellä ei olisi käytöstapoja (vieraita kohtaan kylläkin, ettei vaan kukaan pidä häntä törkimyksenä, omakuva muiden silmissä on hänelle niin tärkeä, että hän ei ole koskaan kyennyt edes puolustamaan minua jos siihen olisi ollut tarvetta!) Minä kerään hänen jäljiltään likaiset vaatteet lattialta, astiat pöydältä jne... Vaikka olen miljoonasti sanonut että voisi itse korjata jälkensä kun mulla on lasten kanssa muutenkin kädet täynnä töitä!
Muuten hyvä mies, mutta tämä tunteettomuus tekee mulle pahaa. Itsestäänselvyys taidan olla. Puhe ei tunnu auttavan, kun mies kääntää aina puheen itseensä ja asiat onkin jo kohta niin että "nainen nalkuttaa tyhjästä" ja sit mies lähteekin vaik kamujen kans kaljalle...
Enkä todellakaan ole tästä jokapäivä sanomassa ja esitän asiani puhumalla keljuilematta!
Esim. jos minulla on paha mieli jostain asiasta tai suhteemme ei toimi molemminpuoleisesti (minä teen suhteen eteen "töitä" jne.) ja esitän miehelle toiveen, että hänkin voisi hieman huomioida/ottaa syliin, NIIN mies on kuin minä olisin hänelle ilmaa, katsoo vain telkkua eikä tee elettäkään vaikka itkisin samassa huoneessa!
Kaikki mitä minä tarvitsen tuntuu olevan miehelle kuin punainen vaate!
Kyllä hän ostaa mulle pari kertaa vuodessa jotain kivaa mutta siihen se melkein jääkin.
Muutenkin on kuin hänellä ei olisi käytöstapoja (vieraita kohtaan kylläkin, ettei vaan kukaan pidä häntä törkimyksenä, omakuva muiden silmissä on hänelle niin tärkeä, että hän ei ole koskaan kyennyt edes puolustamaan minua jos siihen olisi ollut tarvetta!) Minä kerään hänen jäljiltään likaiset vaatteet lattialta, astiat pöydältä jne... Vaikka olen miljoonasti sanonut että voisi itse korjata jälkensä kun mulla on lasten kanssa muutenkin kädet täynnä töitä!
Muuten hyvä mies, mutta tämä tunteettomuus tekee mulle pahaa. Itsestäänselvyys taidan olla. Puhe ei tunnu auttavan, kun mies kääntää aina puheen itseensä ja asiat onkin jo kohta niin että "nainen nalkuttaa tyhjästä" ja sit mies lähteekin vaik kamujen kans kaljalle...
Enkä todellakaan ole tästä jokapäivä sanomassa ja esitän asiani puhumalla keljuilematta!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei saa valittaa, jos kerran tuollaiseen mieheen olet rakastunut. Näyttää ainakin olevan parisuhteen ja perheen kannalta oikein toimiva käyttäytymismalli, koska suhde kerran on kestänyt jo vuosia. Ehkä eri tavalla toimivan miehen olisit laittanutkin kävelemään jo vuosia sitten.
...kertoo, että Veikko pitää naisen alistumista ihan itsestään selvänä asiana. Miehen putkiaivo on täysin yksisuuntainen omalle edulle. Naisen olo ja olosuhteet eivät paljoa paina, kun uroon mahtipontisuus on kyseessä!! Terve vaan ja onnea!
Eiköhän se tarkoittanut ihan sitä vakio "naiset rakastuu aina renttuihin" juttua. Jos mies olisi kiltimpi, tunteellisempi ja ymmärtäväisempi, niin tämä akka varmaan kyllästyisi ja olisi jo nyt sinkkuillut pari vuotta, tai etsinyt samanlaisen tyypin kuin nykyinen.
Onko miehesi narsisti?
Niin siinä on päässyt käymään että susta on tullut näiden vuosien aikana itsestäänselvyys miehelle. Teillä on ollut suhteessa jo kauan arki, joten mies ajattelee ettei hänen nyt tartte enää siihen suhteeseen panostaa, kerran akka on pysynyt jostain syystä näin kauan mukana kuvioissa, eikä ole edes uhkaillut erolla. Sun päätöshän se on. Mutta huonolta näyttää että mies muuttaisi käyttäytymistään suuntaan tai toiseen. Mieti nyt oikein kunnolla haluatko vielä elää noin tunnekylmän miehen kanssa?
Omalla puoliskollani on ihan samanlaiset jutut kuin sinulla. Tosin hoidan oman osani kotitöistä, ja joskus paljon enemmän. Huomioin häntä omalla tavallani mahdollisimman hyvin, ja yritän parhaani mukaan huomioida hänet, niinkuin hän haluaisi. Yrittämisestäni huolimatta teen kumminkin aina jotain päin ..ttua, koska mikään ei tunnu riittävän. Pidemmän päällä olen kyllästynyt jatkuvaan valitukseen, ja käyttäydyn toisiniaan sillä tavalla tunteettomasti, kuin kuvaat miestäsi. Jotkut tuntuvat vaativan täydellisyyttä, eivätkä tule onnelliseksi ennen kuin sen saavuttavat: eivät ikinä.