luopuja löytyy

muuttolinnulle

Juuri tuo "Kaltainen voi kaltaisensa tuntea" sai minut tällaisen sivun avaamaan. Aiemmin en ole ollut missään keskustelussa mukana enkä muista edes seuranneeni näitä. Vilkaissut vain - että ovat olemassa.
Minulle jäi keväällä loppuneesta vesimies/vesimies -suhteesta niin paljon ajateltavaa että lähdin lukemaan horoskooppeja, mitä meistä sanotaan jne. Siitä tämä lähti, mutta tämä muu pohdinta on saanut alkunsa jo kolmisen vuotta sitten. Kahlasin silloin sen hetkiseen nälkään kaikkea mahdollista, runot ja rukouskirjatkin.
Innostuminen voisi olla sitä vesimiehen vapauttakin: kun uusi uoma löytyy, lähdetään villisti matkaan!

Keijuli kirjoitti:

Juuri tuo "Kaltainen voi kaltaisensa tuntea" sai minut tällaisen sivun avaamaan. Aiemmin en ole ollut missään keskustelussa mukana enkä muista edes seuranneeni näitä. Vilkaissut vain - että ovat olemassa.
Minulle jäi keväällä loppuneesta vesimies/vesimies -suhteesta niin paljon ajateltavaa että lähdin lukemaan horoskooppeja, mitä meistä sanotaan jne. Siitä tämä lähti, mutta tämä muu pohdinta on saanut alkunsa jo kolmisen vuotta sitten. Kahlasin silloin sen hetkiseen nälkään kaikkea mahdollista, runot ja rukouskirjatkin.
Innostuminen voisi olla sitä vesimiehen vapauttakin: kun uusi uoma löytyy, lähdetään villisti matkaan!

Lue lisää

yhdistävä tekijä. Se on vain pieni osa kokonaisuutta. Mutta kyllä Sinä fiksuna naisena saat ne muutkin selville. Kuu horoskooppi kannattaa tutkia. Ainakin minun tapauksessa piti kohtuullisen hyvin paikkansa. Ja sitten on vielä pari muuta. Tutki, yhdistele ja mikä tärkeintä taas kerran ole rehellinen itselle ja saat jo aika hyvän lähtökohdan kokonaisuuteen. Olet muuten ensimmäinen vesimies, jonka kanssa olen päässyt samalle aaltopituudelle. Tiedän sen siitä, ettemme ole kertaakaan sortuneet väittelemään. Se on aika harvinaista herkkua mulle keskusteluissa. Joka kerta siviilissä, kun osallistun johonkin keskusteluun, alkaa aika usein muilla se ihmeellinen pätemisen tarve. Ja minä vaan haluan ottaa selvää mistä puhutaan. Voidaakseen keskustella asioista täytyyhän silloin oikeasti tietää mistä on kyse. Muuten se menee paskanjauhamiseksi. Sitä tekee politiikot ympäri maailmaa jo ihan riittävästi ilman meitäkin.

Kaltaisuus tulee kyllä aika pitkälti siitä elämästä minkä on elänyt. On totta, että saadaan tietyt kyvyt ja lahjat mukaan syntymässä. Mutta onko niistä hyötyä, jos ei opita käyttämään niitä.
Otan esimerkiksi musiikin. On sävelkorvaa ja rytmitajua. On helppoa aloittaa jonkun soittimen soittaminen. Oppii todella paljon helpommin, kuin moni muu. Mutta joudutaanhan käyttämään niitä kykyjä ja lahjoja joita olemme mukaan saaneet. Sillä ei ne itsestään soita mitään. Se vaan helpottaa kykyjen omistajaa oppimaan soittotaitoa. Mutta jos jollakin on ne kyvyt ja se luottaa siihen, että hänelle riittää ne pelkät kyvyt, ettei hänen tarvitse oppia soittotaitoa, niin muusikkoa ei siitä ainakaan tule. Ehkä vaan vähän keskivertoa parempi kuuntelija.

Olen jo tainnut höpöttää vähän liikakin täällä. Vetäydyn taustalle seuraamaan. Eiköhän tässä ala olla jo riittävästi lukijoille sulatettavaa. On vähän turhauttavaa puhua niin ilmiselvistä asioista, mitä jokaisen täytyisi tietää itse. Se ei ole edes vaikea. Kunhan rauhoittuu vähäksi aikaa, miettii omaa elämää, omia valintoja ja kyselee itseltä kysymyksiä vastaten niihin rehellisesti. Ikävä kyllä ei kestä ihmiset totuutta. Kaikkein vähiten jonkun toisen kertomana.

ei ole ainoa kirjoitti:

yhdistävä tekijä. Se on vain pieni osa kokonaisuutta. Mutta kyllä Sinä fiksuna naisena saat ne muutkin selville. Kuu horoskooppi kannattaa tutkia. Ainakin minun tapauksessa piti kohtuullisen hyvin paikkansa. Ja sitten on vielä pari muuta. Tutki, yhdistele ja mikä tärkeintä taas kerran ole rehellinen itselle ja saat jo aika hyvän lähtökohdan kokonaisuuteen. Olet muuten ensimmäinen vesimies, jonka kanssa olen päässyt samalle aaltopituudelle. Tiedän sen siitä, ettemme ole kertaakaan sortuneet väittelemään. Se on aika harvinaista herkkua mulle keskusteluissa. Joka kerta siviilissä, kun osallistun johonkin keskusteluun, alkaa aika usein muilla se ihmeellinen pätemisen tarve. Ja minä vaan haluan ottaa selvää mistä puhutaan. Voidaakseen keskustella asioista täytyyhän silloin oikeasti tietää mistä on kyse. Muuten se menee paskanjauhamiseksi. Sitä tekee politiikot ympäri maailmaa jo ihan riittävästi ilman meitäkin.

Kaltaisuus tulee kyllä aika pitkälti siitä elämästä minkä on elänyt. On totta, että saadaan tietyt kyvyt ja lahjat mukaan syntymässä. Mutta onko niistä hyötyä, jos ei opita käyttämään niitä.
Otan esimerkiksi musiikin. On sävelkorvaa ja rytmitajua. On helppoa aloittaa jonkun soittimen soittaminen. Oppii todella paljon helpommin, kuin moni muu. Mutta joudutaanhan käyttämään niitä kykyjä ja lahjoja joita olemme mukaan saaneet. Sillä ei ne itsestään soita mitään. Se vaan helpottaa kykyjen omistajaa oppimaan soittotaitoa. Mutta jos jollakin on ne kyvyt ja se luottaa siihen, että hänelle riittää ne pelkät kyvyt, ettei hänen tarvitse oppia soittotaitoa, niin muusikkoa ei siitä ainakaan tule. Ehkä vaan vähän keskivertoa parempi kuuntelija.

Olen jo tainnut höpöttää vähän liikakin täällä. Vetäydyn taustalle seuraamaan. Eiköhän tässä ala olla jo riittävästi lukijoille sulatettavaa. On vähän turhauttavaa puhua niin ilmiselvistä asioista, mitä jokaisen täytyisi tietää itse. Se ei ole edes vaikea. Kunhan rauhoittuu vähäksi aikaa, miettii omaa elämää, omia valintoja ja kyselee itseltä kysymyksiä vastaten niihin rehellisesti. Ikävä kyllä ei kestä ihmiset totuutta. Kaikkein vähiten jonkun toisen kertomana.

Lue lisää

Horoskoopin luin jo päivällä työpaikalla.

Keijuli kirjoitti:

Horoskoopin luin jo päivällä työpaikalla.

KUU HOROSKOOPPIA. Missä kuu oli syntymän hetkellä. Se kertoo tunne-elämästä. Siitä mitä ei ihan jokaiselle näytetä.
Vetäytymisestä. Näithän jo itse. Mulla on vähän taipumusta saada ihmiset paljastamaan kasvonsa. Vaikka en edes näe niitä. Niin kuin esim. nyt. Kenestäkään muusta kun Sinusta ei ollut keskustelukumppaniksi. Mutta jatketaan vaan jos sitä toivot.

tarkoitin kirjoitti:

KUU HOROSKOOPPIA. Missä kuu oli syntymän hetkellä. Se kertoo tunne-elämästä. Siitä mitä ei ihan jokaiselle näytetä.
Vetäytymisestä. Näithän jo itse. Mulla on vähän taipumusta saada ihmiset paljastamaan kasvonsa. Vaikka en edes näe niitä. Niin kuin esim. nyt. Kenestäkään muusta kun Sinusta ei ollut keskustelukumppaniksi. Mutta jatketaan vaan jos sitä toivot.

Lue lisää

...Siis taas asia josta en tiedä vielä mitään. Mutta olihan se päivähoroskooppikin hyvä!

Keijuli kirjoitti:

...Siis taas asia josta en tiedä vielä mitään. Mutta olihan se päivähoroskooppikin hyvä!

kysyy, että mitä tähdet kertoivat? Saitko varmistuksen aavistuksellesi?

luopuja... kirjoitti:

kysyy, että mitä tähdet kertoivat? Saitko varmistuksen aavistuksellesi?

Enimmäkseen hän selvitti perusasioita, tekniikkaa. Hän toki oli myös aivan aloittelija mutta hänen kanssaan oli helppo ja mukava aloittaa ihmettely, olemme niin hyvät tutut. Minulta puuttuu syntymäni kellonaika, sen aioin selvittää ennenkuin jatkamme. Jokunen elämäni "törmäys" kyllä meni nappiin. Ei tämä tähän jää. Onko ehdotuksia, mitä teen?

Keijuli kirjoitti:

Enimmäkseen hän selvitti perusasioita, tekniikkaa. Hän toki oli myös aivan aloittelija mutta hänen kanssaan oli helppo ja mukava aloittaa ihmettely, olemme niin hyvät tutut. Minulta puuttuu syntymäni kellonaika, sen aioin selvittää ennenkuin jatkamme. Jokunen elämäni "törmäys" kyllä meni nappiin. Ei tämä tähän jää. Onko ehdotuksia, mitä teen?

Lue lisää

kaikki, mitä elämä eteen tuo, lahjana. Kaiken tarkoitus on opettaa jotain. Avoimin mielin eteenpäin. Itse pidän, asioita jotka ennen tuntuivat kiroukselta, nykyään lahjana. Se kaikki on auttanut ymmärtämään paremmin elämää. Laske syntymäaikasi numerot yhteen tyyliin 15.01. 1974
1 5 1 1 9 7 4=28 2 8=10=1 1 siksi, ettei nolla ole numero. Ja saat elämänpolkusi numeron, joka kertoo Sinulle todelliset kykysi. Se on numero joka ohjaa elämääsi. Itselläni piti kyllä aika hyvin paikkansa, mitä tulee kykyihin.

vastaan kirjoitti:

kaikki, mitä elämä eteen tuo, lahjana. Kaiken tarkoitus on opettaa jotain. Avoimin mielin eteenpäin. Itse pidän, asioita jotka ennen tuntuivat kiroukselta, nykyään lahjana. Se kaikki on auttanut ymmärtämään paremmin elämää. Laske syntymäaikasi numerot yhteen tyyliin 15.01. 1974
1 5 1 1 9 7 4=28 2 8=10=1 1 siksi, ettei nolla ole numero. Ja saat elämänpolkusi numeron, joka kertoo Sinulle todelliset kykysi. Se on numero joka ohjaa elämääsi. Itselläni piti kyllä aika hyvin paikkansa, mitä tulee kykyihin.

Lue lisää

Mitäs minä nyt siten tällä numerolla teen?

Keijuli kirjoitti:

Mitäs minä nyt siten tällä numerolla teen?

jos viimeistä edellinen numero on 11, 22, 33, 44 niin niitä ei enää yksinkertaisteta, koska ovat mestarinumeroita. Vanhoja sieluja. Jokainen numerohan symboloi jotain. 1 ainutta, yksilöllisyyttä, ensimmäistä. 2 dualismi 3 ensimmäinen tasapainoinen numero 4 on jo dualismin korkeampi aste jne. Olisin vähän yllättynyt jos et olisi joku mestarinumeroista tai 8 ja 8 kyljellään on ääretön. Ainoa suljettu numero, mikä ei ala eikä lopu. Se vaan on.

kertoa kirjoitti:

jos viimeistä edellinen numero on 11, 22, 33, 44 niin niitä ei enää yksinkertaisteta, koska ovat mestarinumeroita. Vanhoja sieluja. Jokainen numerohan symboloi jotain. 1 ainutta, yksilöllisyyttä, ensimmäistä. 2 dualismi 3 ensimmäinen tasapainoinen numero 4 on jo dualismin korkeampi aste jne. Olisin vähän yllättynyt jos et olisi joku mestarinumeroista tai 8 ja 8 kyljellään on ääretön. Ainoa suljettu numero, mikä ei ala eikä lopu. Se vaan on.

Lue lisää

Mitäh? Se vain on? Toivoton tapaus?

Keijuli kirjoitti:

Mitäh? Se vain on? Toivoton tapaus?

oletko 8? Se on äärimmäisyyksien numero. Jotain mitä ei voi hallita. Ainoa mitä voi tehdä, on oppia tuntemaan se, oppia elämään sen kanssa. Ja samalla se tuo mukanaan äärettömän oppimiskyvyn, oli sitten kyse mistä tahansa. Parhaiten pärjää sen kanssa, oppimalla olemaan tasapainoisempi. Se tasapaino täytyy löytää itsestä ja soveltaa sitä kaikkeen tekemäänsä. Se on sitä keskitien hakua kaikesta. Itse joudun pomppimaan aika kauan äärimmäisyyksissä, ennen kuin opin ettei siinä ole mitään järkeä. Mutta läpi se oli käytävä, enhän muuten olisi oppinut mitään.

edelleen kirjoitti:

oletko 8? Se on äärimmäisyyksien numero. Jotain mitä ei voi hallita. Ainoa mitä voi tehdä, on oppia tuntemaan se, oppia elämään sen kanssa. Ja samalla se tuo mukanaan äärettömän oppimiskyvyn, oli sitten kyse mistä tahansa. Parhaiten pärjää sen kanssa, oppimalla olemaan tasapainoisempi. Se tasapaino täytyy löytää itsestä ja soveltaa sitä kaikkeen tekemäänsä. Se on sitä keskitien hakua kaikesta. Itse joudun pomppimaan aika kauan äärimmäisyyksissä, ennen kuin opin ettei siinä ole mitään järkeä. Mutta läpi se oli käytävä, enhän muuten olisi oppinut mitään.

Lue lisää

Siis jonkinmoinen "lepoelämä"? Ettei pääse eteenpäin? Täytyy ajatella huolella, ei vain nyt tunnu omalta. Tai en vielä ymmärtänyt.

Keijuli kirjoitti:

Siis jonkinmoinen "lepoelämä"? Ettei pääse eteenpäin? Täytyy ajatella huolella, ei vain nyt tunnu omalta. Tai en vielä ymmärtänyt.

mitä on elämässä ollut, on maksamattomia velkoja edellisissä. Nyt ainakin minusta tuntuu, että meidän tapauksessa ne alkaa olla kuitatut. Ja se ei todellakaan ole lepoelämä. Mitä me tehdään nyt täällä keskusteltaessa? Se että me ollaan opittu jotain, ei tarkoita sitä että meidän täytyy aina olla tekemässä jotain muiden puolesta. Opettamassa muita me täälläkin ollaan. Jos nyt joku haluaa ottaa opiksi. Siinäkin tulee taas esille se vapaa tahto. Se on ehkä vaikein numero mitä ihminen voi elämäänsä saada. Mistä opitaan parhaiten? Onko se myötäkäymisistä? Ei ole ainakaan minun tapauksessa. Aina vastoinkäymisistä, menetyksistä. Ihmisen verenkiertokin tekee 8 muotoisen kierroksen. Lepääkö se niin kauan kun ihminen on elossa. Ei. Se on numero kun saa tietää, tuntea sen äärettömyyden, missä eletään. Auttaa näkemään kokonaisuuksia siellä, missä suurin osa näkee vaan palasia...
Osaat todennäköisesti tehdä paljon eri asioita. Kysynpä että oliko mikään niistä vaikea opetella? Epäilen että ei. Koska osaat oppia itse, etkä tarvitse opettajaa, opettajia. Ja eteenpäin ollaan koko ajan menossa, niin kauan kun opitaan aina jotain uutta, kasvataan ihmisinä, kehitytään henkisesti. Silloin kun ei enää sitä tehdä, niin on aika siirtyä pois täältä. Ja sinne on vielä aikaa...
Saat enemmän tietoa aiheesta kun otat selvää numerologiasta. Ja muista avoimin mielin. Siinäkin on monia eri tulkintoja. Suhtaudu siihen tiedon hankintana ja tee myöhemmin omat johtopäätökset. Sanoithan itse, ettei elämässä ole sattumia ja se on se mikä vahvistaa Sinulle sen. Sanoinhan että tarvitaan kaltainen, tunnistaakseen kaltainen. Ja vesimies on vaan yksi osa sitä.

vastoinkäymiset kirjoitti:

mitä on elämässä ollut, on maksamattomia velkoja edellisissä. Nyt ainakin minusta tuntuu, että meidän tapauksessa ne alkaa olla kuitatut. Ja se ei todellakaan ole lepoelämä. Mitä me tehdään nyt täällä keskusteltaessa? Se että me ollaan opittu jotain, ei tarkoita sitä että meidän täytyy aina olla tekemässä jotain muiden puolesta. Opettamassa muita me täälläkin ollaan. Jos nyt joku haluaa ottaa opiksi. Siinäkin tulee taas esille se vapaa tahto. Se on ehkä vaikein numero mitä ihminen voi elämäänsä saada. Mistä opitaan parhaiten? Onko se myötäkäymisistä? Ei ole ainakaan minun tapauksessa. Aina vastoinkäymisistä, menetyksistä. Ihmisen verenkiertokin tekee 8 muotoisen kierroksen. Lepääkö se niin kauan kun ihminen on elossa. Ei. Se on numero kun saa tietää, tuntea sen äärettömyyden, missä eletään. Auttaa näkemään kokonaisuuksia siellä, missä suurin osa näkee vaan palasia...
Osaat todennäköisesti tehdä paljon eri asioita. Kysynpä että oliko mikään niistä vaikea opetella? Epäilen että ei. Koska osaat oppia itse, etkä tarvitse opettajaa, opettajia. Ja eteenpäin ollaan koko ajan menossa, niin kauan kun opitaan aina jotain uutta, kasvataan ihmisinä, kehitytään henkisesti. Silloin kun ei enää sitä tehdä, niin on aika siirtyä pois täältä. Ja sinne on vielä aikaa...
Saat enemmän tietoa aiheesta kun otat selvää numerologiasta. Ja muista avoimin mielin. Siinäkin on monia eri tulkintoja. Suhtaudu siihen tiedon hankintana ja tee myöhemmin omat johtopäätökset. Sanoithan itse, ettei elämässä ole sattumia ja se on se mikä vahvistaa Sinulle sen. Sanoinhan että tarvitaan kaltainen, tunnistaakseen kaltainen. Ja vesimies on vaan yksi osa sitä.

Lue lisää

Mietin tuota. Mutta nyt on poistuttava.

vastoinkäymiset kirjoitti:

mitä on elämässä ollut, on maksamattomia velkoja edellisissä. Nyt ainakin minusta tuntuu, että meidän tapauksessa ne alkaa olla kuitatut. Ja se ei todellakaan ole lepoelämä. Mitä me tehdään nyt täällä keskusteltaessa? Se että me ollaan opittu jotain, ei tarkoita sitä että meidän täytyy aina olla tekemässä jotain muiden puolesta. Opettamassa muita me täälläkin ollaan. Jos nyt joku haluaa ottaa opiksi. Siinäkin tulee taas esille se vapaa tahto. Se on ehkä vaikein numero mitä ihminen voi elämäänsä saada. Mistä opitaan parhaiten? Onko se myötäkäymisistä? Ei ole ainakaan minun tapauksessa. Aina vastoinkäymisistä, menetyksistä. Ihmisen verenkiertokin tekee 8 muotoisen kierroksen. Lepääkö se niin kauan kun ihminen on elossa. Ei. Se on numero kun saa tietää, tuntea sen äärettömyyden, missä eletään. Auttaa näkemään kokonaisuuksia siellä, missä suurin osa näkee vaan palasia...
Osaat todennäköisesti tehdä paljon eri asioita. Kysynpä että oliko mikään niistä vaikea opetella? Epäilen että ei. Koska osaat oppia itse, etkä tarvitse opettajaa, opettajia. Ja eteenpäin ollaan koko ajan menossa, niin kauan kun opitaan aina jotain uutta, kasvataan ihmisinä, kehitytään henkisesti. Silloin kun ei enää sitä tehdä, niin on aika siirtyä pois täältä. Ja sinne on vielä aikaa...
Saat enemmän tietoa aiheesta kun otat selvää numerologiasta. Ja muista avoimin mielin. Siinäkin on monia eri tulkintoja. Suhtaudu siihen tiedon hankintana ja tee myöhemmin omat johtopäätökset. Sanoithan itse, ettei elämässä ole sattumia ja se on se mikä vahvistaa Sinulle sen. Sanoinhan että tarvitaan kaltainen, tunnistaakseen kaltainen. Ja vesimies on vaan yksi osa sitä.

Lue lisää

tarkoitus pelästyttää. En halua millään tavalla vaikuttaa Sinun ajatteluun. Tarkoitus oli antaa Sinulle hieman lisää tietoa.

ei ollut.. kirjoitti:

tarkoitus pelästyttää. En halua millään tavalla vaikuttaa Sinun ajatteluun. Tarkoitus oli antaa Sinulle hieman lisää tietoa.

Voi ei, velvollisuudet kutsuivat. Siitä oli kysymys. Saahan minun ajatteluuni vaikuttaa! Kaikki kuulemani ja lukemani on raaka-ainetta tulevalle, minä vain valitsen mitä niistä käytän. Älä sinä siitä huolehdi. Tämä on ollut mielenkiintoista, kiitos vaan. Tuota numerologiaa en ole valmis vielä nielemään. Minusta on ollut niin huimaa kuvitella että ihminen voisi yltää yhdessäkin elämässä vaikka mihin kun pistää töpinäksi. Ja tuollainen luokittelu/tieto luokittelusta ja omasta numerosta sitoo mielikuvitustani ja ajatteluani. Vesimiestä ei SIDOTA! Haa.

Keijuli kirjoitti:

Voi ei, velvollisuudet kutsuivat. Siitä oli kysymys. Saahan minun ajatteluuni vaikuttaa! Kaikki kuulemani ja lukemani on raaka-ainetta tulevalle, minä vain valitsen mitä niistä käytän. Älä sinä siitä huolehdi. Tämä on ollut mielenkiintoista, kiitos vaan. Tuota numerologiaa en ole valmis vielä nielemään. Minusta on ollut niin huimaa kuvitella että ihminen voisi yltää yhdessäkin elämässä vaikka mihin kun pistää töpinäksi. Ja tuollainen luokittelu/tieto luokittelusta ja omasta numerosta sitoo mielikuvitustani ja ajatteluani. Vesimiestä ei SIDOTA! Haa.

Lue lisää

niin. Jos joku ei ole valmis siihen ja silti hurahtaa oikein kunnolla, se saattaa alkaa elämään numeroiden ehdoilla. Ja silloin koko elämä vierähtää huomaamatta ohi. Niin kuin alla olevassa keskustelussa sanoit pidetään löytämisen ilo!

Keijuli kirjoitti:

Voi ei, velvollisuudet kutsuivat. Siitä oli kysymys. Saahan minun ajatteluuni vaikuttaa! Kaikki kuulemani ja lukemani on raaka-ainetta tulevalle, minä vain valitsen mitä niistä käytän. Älä sinä siitä huolehdi. Tämä on ollut mielenkiintoista, kiitos vaan. Tuota numerologiaa en ole valmis vielä nielemään. Minusta on ollut niin huimaa kuvitella että ihminen voisi yltää yhdessäkin elämässä vaikka mihin kun pistää töpinäksi. Ja tuollainen luokittelu/tieto luokittelusta ja omasta numerosta sitoo mielikuvitustani ja ajatteluani. Vesimiestä ei SIDOTA! Haa.

Lue lisää

Rajoittuneisuuttahan on se, että pitäytyy vaan yhdessä merkissä eikä edes vaivaudu löytämään niitä muita merkkejä, ominaisuuksia ja kykyjä mitä meissä jokaisessa on piilossa. Ei ne numerotkaan ole koko totuus. Nekin on vaan osa siitä. Ne on vaan minun tapauksessa ollut huomattavasti tarkempia kun muut. Ja ihmisissäkin tunnistan paljon helpommin numerot kuin horoskooppimerkit. Koska jokaisella numerolla on oma tapa tehdä eri asioita. Se oma tyyli. Niin kuin kävellä, puhua, nauraa... Mutta se tieto tulee kyllä enemmän käytännön kokemuksesta kun kirjoista. Kirjoista huomasi vasta myöhemmin ne yhdistävät tekijät. Sitä ennen arvioin ihmisiä päässäni ilman sanoja. Tunteen johdattelemana. Palataan...

vastoinkäymiset kirjoitti:

mitä on elämässä ollut, on maksamattomia velkoja edellisissä. Nyt ainakin minusta tuntuu, että meidän tapauksessa ne alkaa olla kuitatut. Ja se ei todellakaan ole lepoelämä. Mitä me tehdään nyt täällä keskusteltaessa? Se että me ollaan opittu jotain, ei tarkoita sitä että meidän täytyy aina olla tekemässä jotain muiden puolesta. Opettamassa muita me täälläkin ollaan. Jos nyt joku haluaa ottaa opiksi. Siinäkin tulee taas esille se vapaa tahto. Se on ehkä vaikein numero mitä ihminen voi elämäänsä saada. Mistä opitaan parhaiten? Onko se myötäkäymisistä? Ei ole ainakaan minun tapauksessa. Aina vastoinkäymisistä, menetyksistä. Ihmisen verenkiertokin tekee 8 muotoisen kierroksen. Lepääkö se niin kauan kun ihminen on elossa. Ei. Se on numero kun saa tietää, tuntea sen äärettömyyden, missä eletään. Auttaa näkemään kokonaisuuksia siellä, missä suurin osa näkee vaan palasia...
Osaat todennäköisesti tehdä paljon eri asioita. Kysynpä että oliko mikään niistä vaikea opetella? Epäilen että ei. Koska osaat oppia itse, etkä tarvitse opettajaa, opettajia. Ja eteenpäin ollaan koko ajan menossa, niin kauan kun opitaan aina jotain uutta, kasvataan ihmisinä, kehitytään henkisesti. Silloin kun ei enää sitä tehdä, niin on aika siirtyä pois täältä. Ja sinne on vielä aikaa...
Saat enemmän tietoa aiheesta kun otat selvää numerologiasta. Ja muista avoimin mielin. Siinäkin on monia eri tulkintoja. Suhtaudu siihen tiedon hankintana ja tee myöhemmin omat johtopäätökset. Sanoithan itse, ettei elämässä ole sattumia ja se on se mikä vahvistaa Sinulle sen. Sanoinhan että tarvitaan kaltainen, tunnistaakseen kaltainen. Ja vesimies on vaan yksi osa sitä.

Lue lisää

Lähden huomenna reissuun, enkä ehdi nyt kirjoittaa niin kuin toivoisin.
Mutta minulla ei ainakaan ole kuitattuna edelliset elämät. Olen juuri nyt vähän hukassa. Olen muutaman kuukauden aikana joutunut jo useasti erään pitkäaikaisen hyvän ystäväni kanssa tilanteisiin, joissa hän on kohdellut minua väärin. Ja vaikka pääni puhki miettisin, en ymmärrä mitä minun taas pitäisi tässä oppia - tai hänelle opettaa? Ja onko se edes minun tehtäväni? Vai pitäisikö väistyä vai yrittää vielä "auttaa" eli kuinka paljon otan vastuuta tämän ystäväni pahasta olosta. Sitähän se toki on, kyllä minä sen ymmärrän, mutta missä ovat omat rajani tässä asiassa. Sinä olet korostanut rauhallisuutta ja harkintaa, niitäkin olen jo kokeillut. Tilanteet vain toistuvat.
Että tällaisia täällä nyt pohdin, mutta sano pari sanaa siitä ysistä. Piristä minua!

Keijuli kirjoitti:

Lähden huomenna reissuun, enkä ehdi nyt kirjoittaa niin kuin toivoisin.
Mutta minulla ei ainakaan ole kuitattuna edelliset elämät. Olen juuri nyt vähän hukassa. Olen muutaman kuukauden aikana joutunut jo useasti erään pitkäaikaisen hyvän ystäväni kanssa tilanteisiin, joissa hän on kohdellut minua väärin. Ja vaikka pääni puhki miettisin, en ymmärrä mitä minun taas pitäisi tässä oppia - tai hänelle opettaa? Ja onko se edes minun tehtäväni? Vai pitäisikö väistyä vai yrittää vielä "auttaa" eli kuinka paljon otan vastuuta tämän ystäväni pahasta olosta. Sitähän se toki on, kyllä minä sen ymmärrän, mutta missä ovat omat rajani tässä asiassa. Sinä olet korostanut rauhallisuutta ja harkintaa, niitäkin olen jo kokeillut. Tilanteet vain toistuvat.
Että tällaisia täällä nyt pohdin, mutta sano pari sanaa siitä ysistä. Piristä minua!

Lue lisää

ystävästä. On aika vähän tietoa mutta teen parhaani. Ihan ensiksi selvitä kumpi siinä tilanteessa ohjaa Sinua? Tunteet vai järki? Se on just niitä tilanteita, missä jossain on tapahtunut "kömmähdys" Jos ne on tunteet esim. jonkinlainen pelko... Se saa kyllä ihmisen kun ihmisen toimimaan päinvastoin kuin pitäisi toimia. Ne on aina refleksinomaisia vastareaktioita. Tunteet ne kyllä aina on, mitkä saavat ihmisen toimimaan väärin. Silloin kun jokin tilanne on just silloin edessä, pitäisi pystyä reagoimaan päinvastoin kun yleensä reagoi. Esimerkiksi kun suuttumus, hermostuneisuus nousee pintaan, pitäisi päinvastoin rauhoittua heti kun huomaa, että näin on käymässä. Silloin kyllä ehti huomaamaan, mikä laukaisi toisessa sen väärin kohtelun Sinua kohtaan. Jos ei silloin huomaa sitä, täytyy pysähtyä muistelemaan menneitä. Onko hän kenties jostain katkera Sinulle, kateellinen? Oletko kenties joskus huomaamatta vienyt häneltä jotain, jonkun mitä hän himoitsi? Etsi jokin yhdistävä tekijä niihin tilanteisiin, milloin hän kohtelee Sinua väärin. Kun löydät sen, saat vastauksen. Se on yleensä jokin mitä Sinä teet tai sanot. Tai sitten miten teet tai sanot. Jokin mikä on totuus hänestä, mitä hän yrittää pitää salassa. Jokin mikä tuo hänelle mieleen jonkin epämiellyttävän kokemuksen menneestä. Hänen etunimen ensimmäisen kirjaimen numeroarvo hallitsee, ohjaa hänen luonnetta. Kaikki yhdessä kertoo kokonaisuuden mutta ensimmäinen hallitsee aina. Pitäisi pyrkiä aina siihen, että ottaa vastaan ohjauksen, neuvot, muttei anna hallita. Niin paljon siitä tiedon vähyyden takia.
Ja 9. Se on mystinen numero. Se on 6, mikä ihmisen numero, kodin numero mutta samalla on valinnan edessä, että kumpaan suuntaan pitäisi mennä koska tietoa alkaa olla tarpeeksi siihen, ylösalasin. 9 on numero kun ihminen saa elämän aikana avaimet henkiseen kypsyyteen. Silloin aletaan jo rauhoittua. Tai pitäisi ainakin. Moni 9 käyttää hyväkseen 8 taitoja ja kykyjä mitkä ne on jo kerran oppineet. Ja niistä tulee todella hyviä alalla kuin alalla, minkä ne sitten valitseekin. Onhan 8 myös materiaalisuus, aineellisuus lyömättömän luontaisen organisointikyvyn ansiosta. Ja sehän on nimenomaan sitä kokonaisuuksien näkemistä... 9 on myös sovittelija, joka mieluummin välttää riitoja, kuin päästää ne käsistä, että pääsisi loistamaan omilla sovittelu- ja kompromissi kyvyillään. Enneagrammissa numeroiden tarkoitus on kohtuullisen hyvin kuvailtu lyhyesti.
Tuon esimerkin miten numerot vaikuttaa meidän olemiseen. Yksi kaveri, kanssa vesimies. Samana vuonna, ainoastaan pari viikkoa minun jälkeen. Numero on 2. Se tarkoittaa vesimiehen ominaisuudet kertaa 2. Jos hän esimerkiksi lukisi meidän keskustelut, joutuisin hänelle varmaan 2-3 vuotta tulkitsemaan niitä, että hän edes vähän ymmärtäisi mistä on kyse. Suurimmalla osalla on kehitys- ja oppimiskyky rajoitettu. Ne näkee ympärillään ihmisiä jotka pystyy kaikkeen todella helposti ja nopeasti. Ja mitä siitä seuraa? Kateellisuus. Paras tapa tietää mihin ihminen pystyy ja mihin ei kun tietää elämänpolku numeron ja etunimen ensimmäisen kirjaimen numeroarvon. Esim. elämänpolku 2 ja etunimen eka 22. Kyvyt on 2 mutta luulot itsestä 22. Mikä on sitten mestariluku. Se aina pitänyt paikkansa. Sitä ei välttämättä heti huomaa, mutta ajan kuluessa se kyllä paljastuu aina. Yleensä siitä, ettei sanojen takana ole tekoja. Tässä oli nyt taas tarinaa kerrakseen. Ilmestyn taas Sinulle, kun Sulla tulee lisää kysyttävää. Hyvää matkaa ja nauti lomasta jos on lomamatka.

siitä Sinun kirjoitti:

ystävästä. On aika vähän tietoa mutta teen parhaani. Ihan ensiksi selvitä kumpi siinä tilanteessa ohjaa Sinua? Tunteet vai järki? Se on just niitä tilanteita, missä jossain on tapahtunut "kömmähdys" Jos ne on tunteet esim. jonkinlainen pelko... Se saa kyllä ihmisen kun ihmisen toimimaan päinvastoin kuin pitäisi toimia. Ne on aina refleksinomaisia vastareaktioita. Tunteet ne kyllä aina on, mitkä saavat ihmisen toimimaan väärin. Silloin kun jokin tilanne on just silloin edessä, pitäisi pystyä reagoimaan päinvastoin kun yleensä reagoi. Esimerkiksi kun suuttumus, hermostuneisuus nousee pintaan, pitäisi päinvastoin rauhoittua heti kun huomaa, että näin on käymässä. Silloin kyllä ehti huomaamaan, mikä laukaisi toisessa sen väärin kohtelun Sinua kohtaan. Jos ei silloin huomaa sitä, täytyy pysähtyä muistelemaan menneitä. Onko hän kenties jostain katkera Sinulle, kateellinen? Oletko kenties joskus huomaamatta vienyt häneltä jotain, jonkun mitä hän himoitsi? Etsi jokin yhdistävä tekijä niihin tilanteisiin, milloin hän kohtelee Sinua väärin. Kun löydät sen, saat vastauksen. Se on yleensä jokin mitä Sinä teet tai sanot. Tai sitten miten teet tai sanot. Jokin mikä on totuus hänestä, mitä hän yrittää pitää salassa. Jokin mikä tuo hänelle mieleen jonkin epämiellyttävän kokemuksen menneestä. Hänen etunimen ensimmäisen kirjaimen numeroarvo hallitsee, ohjaa hänen luonnetta. Kaikki yhdessä kertoo kokonaisuuden mutta ensimmäinen hallitsee aina. Pitäisi pyrkiä aina siihen, että ottaa vastaan ohjauksen, neuvot, muttei anna hallita. Niin paljon siitä tiedon vähyyden takia.
Ja 9. Se on mystinen numero. Se on 6, mikä ihmisen numero, kodin numero mutta samalla on valinnan edessä, että kumpaan suuntaan pitäisi mennä koska tietoa alkaa olla tarpeeksi siihen, ylösalasin. 9 on numero kun ihminen saa elämän aikana avaimet henkiseen kypsyyteen. Silloin aletaan jo rauhoittua. Tai pitäisi ainakin. Moni 9 käyttää hyväkseen 8 taitoja ja kykyjä mitkä ne on jo kerran oppineet. Ja niistä tulee todella hyviä alalla kuin alalla, minkä ne sitten valitseekin. Onhan 8 myös materiaalisuus, aineellisuus lyömättömän luontaisen organisointikyvyn ansiosta. Ja sehän on nimenomaan sitä kokonaisuuksien näkemistä... 9 on myös sovittelija, joka mieluummin välttää riitoja, kuin päästää ne käsistä, että pääsisi loistamaan omilla sovittelu- ja kompromissi kyvyillään. Enneagrammissa numeroiden tarkoitus on kohtuullisen hyvin kuvailtu lyhyesti.
Tuon esimerkin miten numerot vaikuttaa meidän olemiseen. Yksi kaveri, kanssa vesimies. Samana vuonna, ainoastaan pari viikkoa minun jälkeen. Numero on 2. Se tarkoittaa vesimiehen ominaisuudet kertaa 2. Jos hän esimerkiksi lukisi meidän keskustelut, joutuisin hänelle varmaan 2-3 vuotta tulkitsemaan niitä, että hän edes vähän ymmärtäisi mistä on kyse. Suurimmalla osalla on kehitys- ja oppimiskyky rajoitettu. Ne näkee ympärillään ihmisiä jotka pystyy kaikkeen todella helposti ja nopeasti. Ja mitä siitä seuraa? Kateellisuus. Paras tapa tietää mihin ihminen pystyy ja mihin ei kun tietää elämänpolku numeron ja etunimen ensimmäisen kirjaimen numeroarvon. Esim. elämänpolku 2 ja etunimen eka 22. Kyvyt on 2 mutta luulot itsestä 22. Mikä on sitten mestariluku. Se aina pitänyt paikkansa. Sitä ei välttämättä heti huomaa, mutta ajan kuluessa se kyllä paljastuu aina. Yleensä siitä, ettei sanojen takana ole tekoja. Tässä oli nyt taas tarinaa kerrakseen. Ilmestyn taas Sinulle, kun Sulla tulee lisää kysyttävää. Hyvää matkaa ja nauti lomasta jos on lomamatka.

Lue lisää

Voi hurja! Tulostan tämän matkaevääksi! Just jotain tämmöistä tarvitsin. Olet kiva. Kehunko vielä? Osuit oikeaan, kyllä niitä syitä löytyy...meillä on paljon yhteistä, mutta kuten tiedät ystävyys on vesimiehelle melkein pyhä asia ja minä olen aivan ymmälläni miten hän kykenee aivan harkiten sanomaan ja tekemään sellaista mitä en itse uskoisi pystyväni tekemään. Sille matkalle tulee tämä ystävä myös. Että siis lomamatka! Kiitos taas Sinulle. Kirjoitellaan.

Kiitos Sinulle ja hei!

Vastaan parhaani mukaan.

Tämä on sellainen tilanne Sinulle, missä Sun täytyy kysyä itseltäsi, että onkon se ystäväsi Sinulle oikeasti ystävä? Eikö ystävä kohtele Sinua samoin, kuin Sinä häntä? Eikö ystävä anna anteeksi, ymmärrä? Onko ystävän tehtävä tuomita, hyväksyä? Tai onko se silti se että hän ymmärtää ja on hädän hetkellä aina tukenasi? Saarnamatta, tuomitsematta... Ainoastaan ymmärtäen, tukien.

Oletko miettinyt, että luopumalla Sinua huonosti kohtelevasta ystävästä, säilytät itsesi. Sun ei tarvitse luopua itsestäsi, ystäväsi tähden. Ja sehän on kuitenkin arvokkainta, mitä meillä jokaisella on. Ainakin niillä jotka ovat löytäneet sen...

On muuten aika vaikea kommentoida asiaa kun en edelleenkään tiedä mitä erimielisyytenne koskevat. Yritin taas parhaani.

Luopuja.... kirjoitti:

Tämä on sellainen tilanne Sinulle, missä Sun täytyy kysyä itseltäsi, että onkon se ystäväsi Sinulle oikeasti ystävä? Eikö ystävä kohtele Sinua samoin, kuin Sinä häntä? Eikö ystävä anna anteeksi, ymmärrä? Onko ystävän tehtävä tuomita, hyväksyä? Tai onko se silti se että hän ymmärtää ja on hädän hetkellä aina tukenasi? Saarnamatta, tuomitsematta... Ainoastaan ymmärtäen, tukien.

Oletko miettinyt, että luopumalla Sinua huonosti kohtelevasta ystävästä, säilytät itsesi. Sun ei tarvitse luopua itsestäsi, ystäväsi tähden. Ja sehän on kuitenkin arvokkainta, mitä meillä jokaisella on. Ainakin niillä jotka ovat löytäneet sen...

On muuten aika vaikea kommentoida asiaa kun en edelleenkään tiedä mitä erimielisyytenne koskevat. Yritin taas parhaani.

Lue lisää

Juuri tuollaista tukea tarvitsen, ystävyydestä yleensä. Meillä ei ole erimielisyyksiä, on vain ilmeisesti jotain, mikä saa hänet sanomaan tai toimimaan niin kuin en olisi koskaan uskonut ystävän voivan toimia tai sanoa. Ulkopuolisen mielestä pikku asioita ja niin olen yrittänyt itsellenikin vakuuttaa. Sellainen ihminen kuitenkin pystyy loukkaamaan pahiten joka tuntee minut parhaiten. Niinhän se on. Ja jos minä saan hänestä esille hänen huonot puolensa, on otettava etäisyyttä.
Mutta nyt on Sinun vuorosi kertoa ajatuksistasi. Ja vaikka "kasvukivuista". En tunne ketään jonka kanssa voisin peilata sitä työtä jota itsensä kanssa joutuu tekemään ja kuinka hidasta ja tuskaisaa se joskus on. Välillä ei ole mitään ajatusta mistä ottaisi kiinni että voisi edes hetken huokaista ja huilata. Kuten nyt juuri tämä oppitunti, joka on edessä aivan sekavana. Ilo elää tulee taistelusta. Mutta tämä vaihe on kaikkein ahdistavin, kun ei tiedä mikä se taistelu on. Onko se irtautuminen, korjaaminen, kestäminen.... mihin panen voimani. Mitä Sinä teet näissä tilanteissa?

Keijuli kirjoitti:

Juuri tuollaista tukea tarvitsen, ystävyydestä yleensä. Meillä ei ole erimielisyyksiä, on vain ilmeisesti jotain, mikä saa hänet sanomaan tai toimimaan niin kuin en olisi koskaan uskonut ystävän voivan toimia tai sanoa. Ulkopuolisen mielestä pikku asioita ja niin olen yrittänyt itsellenikin vakuuttaa. Sellainen ihminen kuitenkin pystyy loukkaamaan pahiten joka tuntee minut parhaiten. Niinhän se on. Ja jos minä saan hänestä esille hänen huonot puolensa, on otettava etäisyyttä.
Mutta nyt on Sinun vuorosi kertoa ajatuksistasi. Ja vaikka "kasvukivuista". En tunne ketään jonka kanssa voisin peilata sitä työtä jota itsensä kanssa joutuu tekemään ja kuinka hidasta ja tuskaisaa se joskus on. Välillä ei ole mitään ajatusta mistä ottaisi kiinni että voisi edes hetken huokaista ja huilata. Kuten nyt juuri tämä oppitunti, joka on edessä aivan sekavana. Ilo elää tulee taistelusta. Mutta tämä vaihe on kaikkein ahdistavin, kun ei tiedä mikä se taistelu on. Onko se irtautuminen, korjaaminen, kestäminen.... mihin panen voimani. Mitä Sinä teet näissä tilanteissa?

Lue lisää

Sinulle on se, että älä avaudu omista henkilökohtaisista asioista hänelle enää. Muuten ole niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Saat jonkin ajan kuluttua nähdä, että muuttuko hänen käytös johonkin suuntaan. Sellaiset ihmiset, ainakin minun elämässä, ovat olleet todella uteliaita asioistani. Ihan sen takia, että ovat voineet kääntää ne joskus minua vastaan. Tietämättömyys taas on saanut ne lähes aina raivon partaalle. Todennäköiösesti hän on kateellinen Sinulle jostain. Tai on katkera jostain menneestä ja yrittää omalla käytöksellä näyttää sen Sinulle. Jos et ole vielä keksinyt ratkaisua niin odota. Vetäydy. Ei sinunkaan tarvitse kaikkea niellä. Jos et ole itse kohdellut ystävääsi epäoikeudenmukaisesti ja se silti tekee sitä usein niin onko sellainen ystävä tai onko se vaan hyväksikäyttäjä?

Yksi esimerkki omasta kokemuksesta. Sovin yhden kaverin kanssa tekevän yhden asian. Sovittiin puolin ja toisin hoitavamme asian. Yksityiskohtia myöten. Kun asia oli hoidettu, niin yhtäkkäiä se sopimus olikin jo muuttunut. En kyllä itse ollut siihen mitään suostumusta antanut. En alkanut riitelemään. Sanoin vaan, että hyvä kun teit sen. Nyt ainakin tiedän kenen kannssa olen tekemisissä. En vastanut sen yhteydenottoihin lähes vuoteen ja nyt vähän aika sitten kun näin sen ja se pyysi anteeksi. Olin aikaisemmin täysin ehdoitta tarjonut sille apuani, ilman korvausta jne. Satun tuntemaan ihmisiä kenestä hänelle olisi tulevaisuudessa apua. Nyt on sen kyllä aika vaikea myöntää, ettei sen suunnitelmat olekkaan niin helppoja toteuttaa ilman apuani. Mutta hän ei ollutkaan kyllä niin läheinen ystäväni. Hyvä kaveri kyllä.

Auttaisi paljon jos pystyisit kuvailemaan jonkin tilanteen, missä hän on kohdellut Sinua huonosti.

neuvoni kirjoitti:

Sinulle on se, että älä avaudu omista henkilökohtaisista asioista hänelle enää. Muuten ole niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Saat jonkin ajan kuluttua nähdä, että muuttuko hänen käytös johonkin suuntaan. Sellaiset ihmiset, ainakin minun elämässä, ovat olleet todella uteliaita asioistani. Ihan sen takia, että ovat voineet kääntää ne joskus minua vastaan. Tietämättömyys taas on saanut ne lähes aina raivon partaalle. Todennäköiösesti hän on kateellinen Sinulle jostain. Tai on katkera jostain menneestä ja yrittää omalla käytöksellä näyttää sen Sinulle. Jos et ole vielä keksinyt ratkaisua niin odota. Vetäydy. Ei sinunkaan tarvitse kaikkea niellä. Jos et ole itse kohdellut ystävääsi epäoikeudenmukaisesti ja se silti tekee sitä usein niin onko sellainen ystävä tai onko se vaan hyväksikäyttäjä?

Yksi esimerkki omasta kokemuksesta. Sovin yhden kaverin kanssa tekevän yhden asian. Sovittiin puolin ja toisin hoitavamme asian. Yksityiskohtia myöten. Kun asia oli hoidettu, niin yhtäkkäiä se sopimus olikin jo muuttunut. En kyllä itse ollut siihen mitään suostumusta antanut. En alkanut riitelemään. Sanoin vaan, että hyvä kun teit sen. Nyt ainakin tiedän kenen kannssa olen tekemisissä. En vastanut sen yhteydenottoihin lähes vuoteen ja nyt vähän aika sitten kun näin sen ja se pyysi anteeksi. Olin aikaisemmin täysin ehdoitta tarjonut sille apuani, ilman korvausta jne. Satun tuntemaan ihmisiä kenestä hänelle olisi tulevaisuudessa apua. Nyt on sen kyllä aika vaikea myöntää, ettei sen suunnitelmat olekkaan niin helppoja toteuttaa ilman apuani. Mutta hän ei ollutkaan kyllä niin läheinen ystäväni. Hyvä kaveri kyllä.

Auttaisi paljon jos pystyisit kuvailemaan jonkin tilanteen, missä hän on kohdellut Sinua huonosti.

Lue lisää

Olen toiminut eräässä minulle tärkeässä asiassa juuri noin: en kertonut heti. Olin jo menettänyt silloin luottamustani häneen joissain yhteyksisssä. Olin varovainen ja halusin aivan yksin käydä läpi tämän asiani ennen kuin kerroin. Se varmaan loukkasi häntä ja antoi tavallaan hänelle omasta mielestään "oikeuden" ilkeilyyn. Mutta kauempaahan tämä on saanut alkunsa. Osuit monin kohdin oikeaan, en vain halua kovin tarkkaan yhteisiä tekemisiämme selvittää, parempi niin, mutta luulen että suurin juttu on se, että "minulle näyttää kaikki onnistuvan!" Tiedätkö mitä tarkoitan? Minun on helppo kohdata ihmisiä, tutustua, saada huomiota jne. Olen kuin pienet lapset intoa täynnä kaikesta uudesta ja kivasta mitä hänen kanssaan liikkuessamme ja tehdessämme olemme kokeneet. Hän on estyneempi. Minulle tavallaan sattuu ja tapahtuu! Olen siis rasittava kaveri ellei osaa ottaa osaansa. Ymmärrän kyllä - mutta toisaalta hän kyllä tietää että tähän elämäniloon olen käynyt pitkän kivisen tien. Ystävyys se vasta vaativa laji onkin.
Sinä sait anteeksipyynnön! Harvinaista, uskoisin. Minulle ei ole sellaista koskaan(?) sattunut. No, miten häneen nyt suhtaudut?

Keijuli kirjoitti:

Olen toiminut eräässä minulle tärkeässä asiassa juuri noin: en kertonut heti. Olin jo menettänyt silloin luottamustani häneen joissain yhteyksisssä. Olin varovainen ja halusin aivan yksin käydä läpi tämän asiani ennen kuin kerroin. Se varmaan loukkasi häntä ja antoi tavallaan hänelle omasta mielestään "oikeuden" ilkeilyyn. Mutta kauempaahan tämä on saanut alkunsa. Osuit monin kohdin oikeaan, en vain halua kovin tarkkaan yhteisiä tekemisiämme selvittää, parempi niin, mutta luulen että suurin juttu on se, että "minulle näyttää kaikki onnistuvan!" Tiedätkö mitä tarkoitan? Minun on helppo kohdata ihmisiä, tutustua, saada huomiota jne. Olen kuin pienet lapset intoa täynnä kaikesta uudesta ja kivasta mitä hänen kanssaan liikkuessamme ja tehdessämme olemme kokeneet. Hän on estyneempi. Minulle tavallaan sattuu ja tapahtuu! Olen siis rasittava kaveri ellei osaa ottaa osaansa. Ymmärrän kyllä - mutta toisaalta hän kyllä tietää että tähän elämäniloon olen käynyt pitkän kivisen tien. Ystävyys se vasta vaativa laji onkin.
Sinä sait anteeksipyynnön! Harvinaista, uskoisin. Minulle ei ole sellaista koskaan(?) sattunut. No, miten häneen nyt suhtaudut?

Lue lisää

ihmniset on loppujen lopuksi aika ennalta arvattavia. Itselläni kestää kauemmin lukea sellaista ihmistä joka on "Ojennuksessa, ei ojennettuna" Sellaisissa ihmisissä on jo jonkin verran haasteetta. Meitä jokaista kuitenkin ohjaa tunteet. Järki tulee vasta kaukana perässä. En tunne ainuttakaan joka osaa hallita vihan, piilottaa kateellisuuden, tiukan paikan tullen pysyä rauhallisena jne. Aistin aina epävarmuuden lähelläni jos joku on vähänkin sellainen. Sitä ei ole kukaan pystynyt piilottamaan minulta.

Yksi hyvä piirre siinä Sinun ystävässä on kuitenkin. Hän ei tee sitä selkäsi takana. Ja se on jo paljon se! Huolestuneempi Sinun pitäisi olla jos asia olisi päinvastoin. Hän on todennäköisesti aika ujo luonteeltaan, ei ehkä yhtä edustavannäköinen kuin Sinä. Aika sulkeutunut arvaisin. Ja haluaisi ystävyytesi yksinoikeudella itselle. Siinä päästään mustasukkaisuuteen ja omistushaluun ystävyydestäsi. Hän todennäköisesti kokee ystävyytenne uhatuksi. Anna hänelle enemmän huomiotasi kun olete yhdessä tekemässä jotain. Anna hänelle ymmärtää sillä huomiollasi, että olet edelleen hänelle hyvä ystävä niin eiköhän se kaikki teidänkin välillä ala sujua. Ei heti kerrallaan mutta vähitelleen.

Eipä minulekaan noita anteeksipyyntöjä taivaalta sada. Ja kaverini hyvin tuntien, hänelläkään ei ollut helppoa myöntää ollensa väärässä. Ollaan hnyvissä väleissä edelleen, muttei niin hyvissä kuin aikaisemmin. Mulla on harvoin ollut ongelmia aikuisissä kavereiden kanssa. Olen yrittänyt valita ne aika tarkkaan, kuka lähelleni pääsee. Eipä niitä olekkaan kun muutama. Suurimmat ongelmat ihmisten kanssa olen kokenut naisten, jotka ovat enemmän tai vähemmän liittyneet elämääni. Yleensä siitä, että kun en ole ratkaisemassa ongelmia niin olen automaattisesti aiheuttamassa niitä. Mutta se siitä. Eiköhän jatketa jollain iloisemmalla aiheella. Etköhän Sinä luovana ihmisenä keksi jotain. Laitan Sinulle tästä yhden vanhan kiinalaisen sanonnan jos et ole vielä kuullut sitä " Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito. Eikä sekään ole kovin tärkeää"

että... kirjoitti:

ihmniset on loppujen lopuksi aika ennalta arvattavia. Itselläni kestää kauemmin lukea sellaista ihmistä joka on "Ojennuksessa, ei ojennettuna" Sellaisissa ihmisissä on jo jonkin verran haasteetta. Meitä jokaista kuitenkin ohjaa tunteet. Järki tulee vasta kaukana perässä. En tunne ainuttakaan joka osaa hallita vihan, piilottaa kateellisuuden, tiukan paikan tullen pysyä rauhallisena jne. Aistin aina epävarmuuden lähelläni jos joku on vähänkin sellainen. Sitä ei ole kukaan pystynyt piilottamaan minulta.

Yksi hyvä piirre siinä Sinun ystävässä on kuitenkin. Hän ei tee sitä selkäsi takana. Ja se on jo paljon se! Huolestuneempi Sinun pitäisi olla jos asia olisi päinvastoin. Hän on todennäköisesti aika ujo luonteeltaan, ei ehkä yhtä edustavannäköinen kuin Sinä. Aika sulkeutunut arvaisin. Ja haluaisi ystävyytesi yksinoikeudella itselle. Siinä päästään mustasukkaisuuteen ja omistushaluun ystävyydestäsi. Hän todennäköisesti kokee ystävyytenne uhatuksi. Anna hänelle enemmän huomiotasi kun olete yhdessä tekemässä jotain. Anna hänelle ymmärtää sillä huomiollasi, että olet edelleen hänelle hyvä ystävä niin eiköhän se kaikki teidänkin välillä ala sujua. Ei heti kerrallaan mutta vähitelleen.

Eipä minulekaan noita anteeksipyyntöjä taivaalta sada. Ja kaverini hyvin tuntien, hänelläkään ei ollut helppoa myöntää ollensa väärässä. Ollaan hnyvissä väleissä edelleen, muttei niin hyvissä kuin aikaisemmin. Mulla on harvoin ollut ongelmia aikuisissä kavereiden kanssa. Olen yrittänyt valita ne aika tarkkaan, kuka lähelleni pääsee. Eipä niitä olekkaan kun muutama. Suurimmat ongelmat ihmisten kanssa olen kokenut naisten, jotka ovat enemmän tai vähemmän liittyneet elämääni. Yleensä siitä, että kun en ole ratkaisemassa ongelmia niin olen automaattisesti aiheuttamassa niitä. Mutta se siitä. Eiköhän jatketa jollain iloisemmalla aiheella. Etköhän Sinä luovana ihmisenä keksi jotain. Laitan Sinulle tästä yhden vanhan kiinalaisen sanonnan jos et ole vielä kuullut sitä " Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito. Eikä sekään ole kovin tärkeää"

Lue lisää

Kivoja ajatuksia: "ihmisessä on haastetta", "aistit epävarmuuden", "ei pysty piilottamaan sitä sinulta". En minä usko tuohon pystyväni.
Ja tuo "haastetta" - kun olet päässyt selville ihmisestä, loppuuko mielenkiintosi? Ja voikokaan päästä selville? Kun en tunne vielä itseänikään miten jonkun muun. Minulla on tapana kirjoittaa "päiväkirjaa". Hyvin vähän päivän tapahtumia, enemmän tunnelmia, tunteita ja ajatuksia. Eilen menin muutamalla sanalla läpi nykyiset tärkeät ihmiseni ja jokunen kommentti, mitä he antavat, merkitsevät minulle ja - mitä toivoisin heidän antavan! Päiväkirja pitää hyvin tuollaisetkin pohdinnat piilossaan. Saatoin siis olla kovakin arvioissani. Sinäkin pääsit joukkoon. Uskoin että nauttisin oikeista(?) keskusteluista kanssasi, tämä tuli juuri siinä kun mietin tuota, onko ihminen kiinnostava, vaikkapa niin että onko haastetta! Mutta Sinut luokittelin satuolennoksi!
Ja taas olet ollut ratkaisemassa ongelmia. Mitäpä jos kertoisit nyt jotain mitä minä saisin selvittää! Olishan se! Oikeasti, kuuntelen kyllä, mutta harvassa ovat olleet sanat joita olen uskaltanut sanoa. Paitsi aivan läheisilleni.
Jos aistit ihmisen epävarmuuden, mitä sitten? Herääkö myötätunto, vai?

Keijuli kirjoitti:

Kivoja ajatuksia: "ihmisessä on haastetta", "aistit epävarmuuden", "ei pysty piilottamaan sitä sinulta". En minä usko tuohon pystyväni.
Ja tuo "haastetta" - kun olet päässyt selville ihmisestä, loppuuko mielenkiintosi? Ja voikokaan päästä selville? Kun en tunne vielä itseänikään miten jonkun muun. Minulla on tapana kirjoittaa "päiväkirjaa". Hyvin vähän päivän tapahtumia, enemmän tunnelmia, tunteita ja ajatuksia. Eilen menin muutamalla sanalla läpi nykyiset tärkeät ihmiseni ja jokunen kommentti, mitä he antavat, merkitsevät minulle ja - mitä toivoisin heidän antavan! Päiväkirja pitää hyvin tuollaisetkin pohdinnat piilossaan. Saatoin siis olla kovakin arvioissani. Sinäkin pääsit joukkoon. Uskoin että nauttisin oikeista(?) keskusteluista kanssasi, tämä tuli juuri siinä kun mietin tuota, onko ihminen kiinnostava, vaikkapa niin että onko haastetta! Mutta Sinut luokittelin satuolennoksi!
Ja taas olet ollut ratkaisemassa ongelmia. Mitäpä jos kertoisit nyt jotain mitä minä saisin selvittää! Olishan se! Oikeasti, kuuntelen kyllä, mutta harvassa ovat olleet sanat joita olen uskaltanut sanoa. Paitsi aivan läheisilleni.
Jos aistit ihmisen epävarmuuden, mitä sitten? Herääkö myötätunto, vai?

Lue lisää

Itse asiassa mielenkiintoni loppuu aika usein ihmisissä. Ihan siitä syystä, että ne luulee olevan mielenkiintoisempia kun ne on. Jokainen yrittää kovasti erottua joukosta. Yrittävät vaan väärällä tavalla. Eihän erilaiselta näyttävä ihminen ole erilainen. Se vaan näyttää erilaiselta. Muttei ole sitä. Minun silmissä tänäpäivänä suurin osa ihmisistä näyttää vaan kirjavalta massalta, mistä erottuu se joka ei halua erottua.

Ja taas olet onnistunut imartelemaan minua ja saamaan minut hymyilemään. Kiitos siitä Sinulle. Ja kuules! En yhtään epäile, etten myös minä nauttisi oikeista keskusteluista kanssasi. Sinun kanssa ei ole haasteita, ei kilpailua, ei epävarmuutta vaan mielenkiintoisia, aiheilta molempia kiinnostavia keskusteluja. Jos olisin menettänyt mielenkiintoni niin arvaa kirjoittaisinko enää tätä?

Epävarmuuden aistittuani herää kyllä ihan ensiksi kysymys miksi? Miksi se yrittää olla jotain muuta kun on? Eikö hän itse ymmärrä, että se on aika läpinäkyvää. Ja sitten on toisenlaista epävarmuutta. Missä joku ei tiedä oikeasti olevan enemmän, kuin luulee olevan. Silloin on myötätunnon ja rohkaisun paikka.

Sinun ongelmien ratkaisemisessa autan Sinua erittäin mielelläni. Ihan vaan sen takia, että olet mitä olet. Muiden kanssa on ollut pahinta se, että ne toisti jatkuvasti samoja virheitä. Ja joka kerta kun olin auttanut heitä selvittämään ne, antanut neuvoja miten ne voi jatkossa välttää, ne teki silti kaiken uudelleen. Ollessaan aivan varmoja, että taas kerran voi tukeutua minuun. Olisin ymmärtänyt jos ne ongelmat olisivat ollut jonkun toisen aiheuttamia, mutta kun,yhtä lukuunottamatta, kukaan heistä ei osanut katsoa peiliin. Ja sen yhden kanssa olen edelleen erittäin läheinen ystävä. Pitkästä välimatkasta huolimatta.

Niin nyt minun kysymys, kysymykset. Tiedät jo aika paljon minusta. Enemmän kuin moni joka luulee tietävän. Miksi minut on aina jätetty? Miksi minua on aina petetty, vaikka itse en ole sitä tehnyt? Miksi minua luullaan aika usein kovaksi naistennaurattajaksi, vaikka ikinä en ole sitä ollut? Miksi minun kanssa on kuulemma vaikea olla? Olisi todella mielenkiintoista kuulla naisen näkökulma asiasta?

luopuja.- kirjoitti:

Itse asiassa mielenkiintoni loppuu aika usein ihmisissä. Ihan siitä syystä, että ne luulee olevan mielenkiintoisempia kun ne on. Jokainen yrittää kovasti erottua joukosta. Yrittävät vaan väärällä tavalla. Eihän erilaiselta näyttävä ihminen ole erilainen. Se vaan näyttää erilaiselta. Muttei ole sitä. Minun silmissä tänäpäivänä suurin osa ihmisistä näyttää vaan kirjavalta massalta, mistä erottuu se joka ei halua erottua.

Ja taas olet onnistunut imartelemaan minua ja saamaan minut hymyilemään. Kiitos siitä Sinulle. Ja kuules! En yhtään epäile, etten myös minä nauttisi oikeista keskusteluista kanssasi. Sinun kanssa ei ole haasteita, ei kilpailua, ei epävarmuutta vaan mielenkiintoisia, aiheilta molempia kiinnostavia keskusteluja. Jos olisin menettänyt mielenkiintoni niin arvaa kirjoittaisinko enää tätä?

Epävarmuuden aistittuani herää kyllä ihan ensiksi kysymys miksi? Miksi se yrittää olla jotain muuta kun on? Eikö hän itse ymmärrä, että se on aika läpinäkyvää. Ja sitten on toisenlaista epävarmuutta. Missä joku ei tiedä oikeasti olevan enemmän, kuin luulee olevan. Silloin on myötätunnon ja rohkaisun paikka.

Sinun ongelmien ratkaisemisessa autan Sinua erittäin mielelläni. Ihan vaan sen takia, että olet mitä olet. Muiden kanssa on ollut pahinta se, että ne toisti jatkuvasti samoja virheitä. Ja joka kerta kun olin auttanut heitä selvittämään ne, antanut neuvoja miten ne voi jatkossa välttää, ne teki silti kaiken uudelleen. Ollessaan aivan varmoja, että taas kerran voi tukeutua minuun. Olisin ymmärtänyt jos ne ongelmat olisivat ollut jonkun toisen aiheuttamia, mutta kun,yhtä lukuunottamatta, kukaan heistä ei osanut katsoa peiliin. Ja sen yhden kanssa olen edelleen erittäin läheinen ystävä. Pitkästä välimatkasta huolimatta.

Niin nyt minun kysymys, kysymykset. Tiedät jo aika paljon minusta. Enemmän kuin moni joka luulee tietävän. Miksi minut on aina jätetty? Miksi minua on aina petetty, vaikka itse en ole sitä tehnyt? Miksi minua luullaan aika usein kovaksi naistennaurattajaksi, vaikka ikinä en ole sitä ollut? Miksi minun kanssa on kuulemma vaikea olla? Olisi todella mielenkiintoista kuulla naisen näkökulma asiasta?

Lue lisää

Oletko pelottava? Näet sellaista mitä ei haluttaisi näyttää tai tunnustaa. Uudessa suhteessa yritetään peittää juuri niitä juttuja joista on aikaisemmissa suhteissa tullut kompastuksia. Ei siis yritetä muuttua vaan tulla entistä taitavammiksi peittämään niitä. Usein uskon olevan niin. Mutta miksi petetty? Sitä täytyy vielä miettiä. Laitan tämän jo tulemaan ja jatkan jonkun ajan päästä. Yritän nimittäin kuvitella, missä tapauksessa kokisin että minulla olisi OIKEUS pettää.

luopuja.- kirjoitti:

Itse asiassa mielenkiintoni loppuu aika usein ihmisissä. Ihan siitä syystä, että ne luulee olevan mielenkiintoisempia kun ne on. Jokainen yrittää kovasti erottua joukosta. Yrittävät vaan väärällä tavalla. Eihän erilaiselta näyttävä ihminen ole erilainen. Se vaan näyttää erilaiselta. Muttei ole sitä. Minun silmissä tänäpäivänä suurin osa ihmisistä näyttää vaan kirjavalta massalta, mistä erottuu se joka ei halua erottua.

Ja taas olet onnistunut imartelemaan minua ja saamaan minut hymyilemään. Kiitos siitä Sinulle. Ja kuules! En yhtään epäile, etten myös minä nauttisi oikeista keskusteluista kanssasi. Sinun kanssa ei ole haasteita, ei kilpailua, ei epävarmuutta vaan mielenkiintoisia, aiheilta molempia kiinnostavia keskusteluja. Jos olisin menettänyt mielenkiintoni niin arvaa kirjoittaisinko enää tätä?

Epävarmuuden aistittuani herää kyllä ihan ensiksi kysymys miksi? Miksi se yrittää olla jotain muuta kun on? Eikö hän itse ymmärrä, että se on aika läpinäkyvää. Ja sitten on toisenlaista epävarmuutta. Missä joku ei tiedä oikeasti olevan enemmän, kuin luulee olevan. Silloin on myötätunnon ja rohkaisun paikka.

Sinun ongelmien ratkaisemisessa autan Sinua erittäin mielelläni. Ihan vaan sen takia, että olet mitä olet. Muiden kanssa on ollut pahinta se, että ne toisti jatkuvasti samoja virheitä. Ja joka kerta kun olin auttanut heitä selvittämään ne, antanut neuvoja miten ne voi jatkossa välttää, ne teki silti kaiken uudelleen. Ollessaan aivan varmoja, että taas kerran voi tukeutua minuun. Olisin ymmärtänyt jos ne ongelmat olisivat ollut jonkun toisen aiheuttamia, mutta kun,yhtä lukuunottamatta, kukaan heistä ei osanut katsoa peiliin. Ja sen yhden kanssa olen edelleen erittäin läheinen ystävä. Pitkästä välimatkasta huolimatta.

Niin nyt minun kysymys, kysymykset. Tiedät jo aika paljon minusta. Enemmän kuin moni joka luulee tietävän. Miksi minut on aina jätetty? Miksi minua on aina petetty, vaikka itse en ole sitä tehnyt? Miksi minua luullaan aika usein kovaksi naistennaurattajaksi, vaikka ikinä en ole sitä ollut? Miksi minun kanssa on kuulemma vaikea olla? Olisi todella mielenkiintoista kuulla naisen näkökulma asiasta?

Lue lisää

Ensin tuosta mielenkiintoisesta ihmisestä: Usein ihminen on sitä jos se on aito. Tarkoitan että se on IHMINEN. Ei siloiteltu, ei tiukasti jossain roolissa tms. Sen pitää vähän räiskyä, ampua yli ja mennä lukkoonkin. Sen pitää olla helppo. Siis tunteiden pitää olla tuttuja, hän vain elää ne omalla laillaan. Ei se ole välttämättä mielenkiintoinen, joka on vaikea. Vaikka haasteita kaipaisimmekin.
Mutta se pettäminen. Jos olettaa toisen pettäneen, on helpointa pettää myös. Saa hyvityksen - tai haluaa opettaa. Mutta ellei. Monen jättäjän kuvio on että ensin hankitaan uusi ja sitten lähdetään vanhasta suhteesta. Vaatii valtavasti voimaa lähteä tyhjyyteen. Heillä sitä ei ole ollut. Minusta tämä kertoo heistä, ei Sinusta.
Naistennaurattaja? Mikä lie vilikkusilimä! Nauti vaan maineestas! Villi ja vapaa vesimies on parasta mitä tiedän!

luopuja.- kirjoitti:

Itse asiassa mielenkiintoni loppuu aika usein ihmisissä. Ihan siitä syystä, että ne luulee olevan mielenkiintoisempia kun ne on. Jokainen yrittää kovasti erottua joukosta. Yrittävät vaan väärällä tavalla. Eihän erilaiselta näyttävä ihminen ole erilainen. Se vaan näyttää erilaiselta. Muttei ole sitä. Minun silmissä tänäpäivänä suurin osa ihmisistä näyttää vaan kirjavalta massalta, mistä erottuu se joka ei halua erottua.

Ja taas olet onnistunut imartelemaan minua ja saamaan minut hymyilemään. Kiitos siitä Sinulle. Ja kuules! En yhtään epäile, etten myös minä nauttisi oikeista keskusteluista kanssasi. Sinun kanssa ei ole haasteita, ei kilpailua, ei epävarmuutta vaan mielenkiintoisia, aiheilta molempia kiinnostavia keskusteluja. Jos olisin menettänyt mielenkiintoni niin arvaa kirjoittaisinko enää tätä?

Epävarmuuden aistittuani herää kyllä ihan ensiksi kysymys miksi? Miksi se yrittää olla jotain muuta kun on? Eikö hän itse ymmärrä, että se on aika läpinäkyvää. Ja sitten on toisenlaista epävarmuutta. Missä joku ei tiedä oikeasti olevan enemmän, kuin luulee olevan. Silloin on myötätunnon ja rohkaisun paikka.

Sinun ongelmien ratkaisemisessa autan Sinua erittäin mielelläni. Ihan vaan sen takia, että olet mitä olet. Muiden kanssa on ollut pahinta se, että ne toisti jatkuvasti samoja virheitä. Ja joka kerta kun olin auttanut heitä selvittämään ne, antanut neuvoja miten ne voi jatkossa välttää, ne teki silti kaiken uudelleen. Ollessaan aivan varmoja, että taas kerran voi tukeutua minuun. Olisin ymmärtänyt jos ne ongelmat olisivat ollut jonkun toisen aiheuttamia, mutta kun,yhtä lukuunottamatta, kukaan heistä ei osanut katsoa peiliin. Ja sen yhden kanssa olen edelleen erittäin läheinen ystävä. Pitkästä välimatkasta huolimatta.

Niin nyt minun kysymys, kysymykset. Tiedät jo aika paljon minusta. Enemmän kuin moni joka luulee tietävän. Miksi minut on aina jätetty? Miksi minua on aina petetty, vaikka itse en ole sitä tehnyt? Miksi minua luullaan aika usein kovaksi naistennaurattajaksi, vaikka ikinä en ole sitä ollut? Miksi minun kanssa on kuulemma vaikea olla? Olisi todella mielenkiintoista kuulla naisen näkökulma asiasta?

Lue lisää

Sinun kanssas on vaikea olla! Mitähän se voisi tarkoittaa? Et siis päästä lähelle? Toinen voi tuntea itsensä torjutuksi, vaikka Sinä et sitä siksi tarkoita. Sinun kanssasi saattaa myös hämmentyä, tämäntyyppisiä keskusteluja ei joka kahvipöydässä käydä. Jos jonkun kanssa on "vaikea olla", se voisi minulla tarkoittaa sitä että yhteistä ei löydy tarpeeksi. Jonkun ajatus tähän: "Yhteen mennessään ihmisten pitäisi kysyä itseltään, uskotko nauttivasi keskustelusta tämän kumppanin kanssa vanhuuteen saakka? Valtaosa yhdessäoloamme on keskustelua."
Lähdin siis purkamaan näitä taas itseni kautta. Tutkiskelen Sinua ja jatkan kun ehdin.

Keijuli kirjoitti:

Sinun kanssas on vaikea olla! Mitähän se voisi tarkoittaa? Et siis päästä lähelle? Toinen voi tuntea itsensä torjutuksi, vaikka Sinä et sitä siksi tarkoita. Sinun kanssasi saattaa myös hämmentyä, tämäntyyppisiä keskusteluja ei joka kahvipöydässä käydä. Jos jonkun kanssa on "vaikea olla", se voisi minulla tarkoittaa sitä että yhteistä ei löydy tarpeeksi. Jonkun ajatus tähän: "Yhteen mennessään ihmisten pitäisi kysyä itseltään, uskotko nauttivasi keskustelusta tämän kumppanin kanssa vanhuuteen saakka? Valtaosa yhdessäoloamme on keskustelua."
Lähdin siis purkamaan näitä taas itseni kautta. Tutkiskelen Sinua ja jatkan kun ehdin.

Lue lisää

lähempänä kuin kukaan muu. Sanoinhan, että tarvitaan kaltainen... Itse kyllä henkilökohtaisesti pidän vaikeista ihmisistä. Aika usein vaan sekoitetaan vaikeus ja typeryys. Ei ole kyllä mitään typeriä tai kohteliaammin sanottuna tietämättömikään vastaan mitään. Ongelmia yleensä tulee silloin kun alkaa se ihme todistelu. Osa 1 kirjoitan kyllä alle. Olen itse nähnyt asian aivan samalla tavalla. Mitäköhän yksi ihminen aina pelkää? Sitä mitä ei tunne. Mutta eikö parisuhteen tarkoitus olekin oppia tuntemaan toisensa? Kyllä minä ainakin jaan elämäni mieluummin sellaisen ihmisen kanssa, kenet mä tunnen. Viimeisimmän pitemmän suhteen aikana opin toisesta kaiken oleellisen alle viikossa ja toinen ei edes vielä vuosien jälkeen tiedä minusta vähäkään. Mutta se on jo pitempi tarina ja ei sovi tänne kirjoitettavaksi.

Villi ja vapaa... Hmm. Villistä en tiedä mutta vapaa kyllä. Niin siltä olen yleensä näyttänyt monen naisen silmissä. Ja sen takia tullut myös petetyksi. Kun ihmiset ajattelee jotenkin kieroutuneesti. Ne luulee kun en kersku suhteillani niin niitä sitten täytyy olla. Ja paljon. Eikä ne osaa ottaa huomioon sitä, että se etten puhu niistä, voi myös tarkoittaa sitä, ettei niitä yksinkertaisesti ole!

Ne muutamat kerrat kun olen päässyt keskusteluissa naisen kanssa edes murto-osaan siitä mihin Sinun kanssa, ne on aina ollut minua huomattavasti vanhempia. 10 vuotta ja enemmänkin. Ja mitä ruokkii suhteessa ikäero naisen hyväksi? Epävarmuutta. Aina epävarmuutta. Ja miten toimii suhteessa epävarma ihminen? Aina typerästi. Ja se on jotain mitä en elämääni halua.

Siitä tutkiskelusta niin paljon, että itseään tutkiskelemalla pääset helpommalla ja nopeammin perille myös minusta. ps. 8 taisi tulla numerosta 26

luopuja.- kirjoitti:

Itse asiassa mielenkiintoni loppuu aika usein ihmisissä. Ihan siitä syystä, että ne luulee olevan mielenkiintoisempia kun ne on. Jokainen yrittää kovasti erottua joukosta. Yrittävät vaan väärällä tavalla. Eihän erilaiselta näyttävä ihminen ole erilainen. Se vaan näyttää erilaiselta. Muttei ole sitä. Minun silmissä tänäpäivänä suurin osa ihmisistä näyttää vaan kirjavalta massalta, mistä erottuu se joka ei halua erottua.

Ja taas olet onnistunut imartelemaan minua ja saamaan minut hymyilemään. Kiitos siitä Sinulle. Ja kuules! En yhtään epäile, etten myös minä nauttisi oikeista keskusteluista kanssasi. Sinun kanssa ei ole haasteita, ei kilpailua, ei epävarmuutta vaan mielenkiintoisia, aiheilta molempia kiinnostavia keskusteluja. Jos olisin menettänyt mielenkiintoni niin arvaa kirjoittaisinko enää tätä?

Epävarmuuden aistittuani herää kyllä ihan ensiksi kysymys miksi? Miksi se yrittää olla jotain muuta kun on? Eikö hän itse ymmärrä, että se on aika läpinäkyvää. Ja sitten on toisenlaista epävarmuutta. Missä joku ei tiedä oikeasti olevan enemmän, kuin luulee olevan. Silloin on myötätunnon ja rohkaisun paikka.

Sinun ongelmien ratkaisemisessa autan Sinua erittäin mielelläni. Ihan vaan sen takia, että olet mitä olet. Muiden kanssa on ollut pahinta se, että ne toisti jatkuvasti samoja virheitä. Ja joka kerta kun olin auttanut heitä selvittämään ne, antanut neuvoja miten ne voi jatkossa välttää, ne teki silti kaiken uudelleen. Ollessaan aivan varmoja, että taas kerran voi tukeutua minuun. Olisin ymmärtänyt jos ne ongelmat olisivat ollut jonkun toisen aiheuttamia, mutta kun,yhtä lukuunottamatta, kukaan heistä ei osanut katsoa peiliin. Ja sen yhden kanssa olen edelleen erittäin läheinen ystävä. Pitkästä välimatkasta huolimatta.

Niin nyt minun kysymys, kysymykset. Tiedät jo aika paljon minusta. Enemmän kuin moni joka luulee tietävän. Miksi minut on aina jätetty? Miksi minua on aina petetty, vaikka itse en ole sitä tehnyt? Miksi minua luullaan aika usein kovaksi naistennaurattajaksi, vaikka ikinä en ole sitä ollut? Miksi minun kanssa on kuulemma vaikea olla? Olisi todella mielenkiintoista kuulla naisen näkökulma asiasta?

Lue lisää

Entä voisitko olla läheisessä suhteessä aivan toisenlainen kuin minkä kuvan tutustuttaessa annat. Kun tehdään tuttavuutta, olet kenties "ärhäkkä" taistelija ajatuksinesi. Millaisia ihmisiä silloin vedät puoleesi? Entä jos suhteen muuttuessa läheisemmäksi Sinusta tuleekin "kiltti ymmärtäjä"? Kilttejä ihmisiä hyvin usein kohdellaan kaltoin. Varsinkin ne jotka odottavat saavansa vastusta - he siis pettyvät. Kiltille ihmiselle taas on aivan omat haluajansa. Heittelen tässä nyt mitä mieleen tulee!

Keijuli kirjoitti:

Entä voisitko olla läheisessä suhteessä aivan toisenlainen kuin minkä kuvan tutustuttaessa annat. Kun tehdään tuttavuutta, olet kenties "ärhäkkä" taistelija ajatuksinesi. Millaisia ihmisiä silloin vedät puoleesi? Entä jos suhteen muuttuessa läheisemmäksi Sinusta tuleekin "kiltti ymmärtäjä"? Kilttejä ihmisiä hyvin usein kohdellaan kaltoin. Varsinkin ne jotka odottavat saavansa vastusta - he siis pettyvät. Kiltille ihmiselle taas on aivan omat haluajansa. Heittelen tässä nyt mitä mieleen tulee!

Lue lisää

Vasta nyt jokunen vuosi sitten, aloin ymmärtää kuin rajoittunut ihmisten ajatusmaailma on. En muista onko eteeni tullut sellaista ihmistä, joka on ymmärtänyt, että luonteenpiirteet ja ominaisuudetkin tulevat jokaisessa ihmisessä pareittain. Siis vastakohtina. Jos jossain on jotain hyvää niin varmasti löytyy siitä sen hyvän vastakohta. Ja ainoa tapa välttää niitä ikäviä vastakohtia, on oppia tuntemaan toinen. En ole kyllä ikinä salanut mitään piirteitä itsestäni. Taitaa vaan ollut vähän liikaa niitä joillekin. Tai sitten niillä on ollut vaan todella huono muisti. Ehkä myös taipumus kieltää tosiasioita.

Olen edelleen ylpeä Sinusta! Väistelet aika hyvin uteluni. Autan siinä vähän. En ole enää mikään teinipoika vaan 30 ylittänyt. Yleensä olen pystynyt keskustelemaan näistä aiheista, edes vähäsen, reilusti 40 ylittäneiden kanssa. Niiden jotka on jo nähnyt jonkun verran elämää ja hieman pohtinutkin sitä. En usko, että meillä on kovin paljon ikäeroa.

Ajattelin tänään jonkun verran keskustelujamme ja päässä alkoi soimaan yhden suosikkiartistin kipale. Yksi säkeistö siitä.

In another life You live
that only I can see in dreams
I carry a torch, I always have
Though it has invisible beams
wild inventions will maintain
will live forever and again...

Olen todella kiitollinen elämälle, että olen saanut Sinunlaisen keskustelukumppanin. Kiitos myös Sinulle!

on moneksi. kirjoitti:

Vasta nyt jokunen vuosi sitten, aloin ymmärtää kuin rajoittunut ihmisten ajatusmaailma on. En muista onko eteeni tullut sellaista ihmistä, joka on ymmärtänyt, että luonteenpiirteet ja ominaisuudetkin tulevat jokaisessa ihmisessä pareittain. Siis vastakohtina. Jos jossain on jotain hyvää niin varmasti löytyy siitä sen hyvän vastakohta. Ja ainoa tapa välttää niitä ikäviä vastakohtia, on oppia tuntemaan toinen. En ole kyllä ikinä salanut mitään piirteitä itsestäni. Taitaa vaan ollut vähän liikaa niitä joillekin. Tai sitten niillä on ollut vaan todella huono muisti. Ehkä myös taipumus kieltää tosiasioita.

Olen edelleen ylpeä Sinusta! Väistelet aika hyvin uteluni. Autan siinä vähän. En ole enää mikään teinipoika vaan 30 ylittänyt. Yleensä olen pystynyt keskustelemaan näistä aiheista, edes vähäsen, reilusti 40 ylittäneiden kanssa. Niiden jotka on jo nähnyt jonkun verran elämää ja hieman pohtinutkin sitä. En usko, että meillä on kovin paljon ikäeroa.

Ajattelin tänään jonkun verran keskustelujamme ja päässä alkoi soimaan yhden suosikkiartistin kipale. Yksi säkeistö siitä.

In another life You live
that only I can see in dreams
I carry a torch, I always have
Though it has invisible beams
wild inventions will maintain
will live forever and again...

Olen todella kiitollinen elämälle, että olen saanut Sinunlaisen keskustelukumppanin. Kiitos myös Sinulle!

Lue lisää

Kiitos, olet kiva.
Juttelimme eilen muutaman sanan mielenkiintoisesta ihmisestä. Tekee mieleni jatkaa sitä pohdintaa. Olen edelleen sitä mieltä että aito IHMINEN on mielenkiintoinen. Ja tietysti sellainen, jolla on jotain sellaista kokemusta tai ajatusta mitä itse juuri työstän tms.
Kun taas mietin, millainen ihminen kiinnittää huomiotani ihmisjoukossa, kenestä kiinnostun? - Se on ilme tai katse. Joku tyyneys ja rauha hänen kohdatessaan toisen ihmisen tai vain vaikka seisoessa bussipysäkillä. Sitä ei osaa selittää, olisiko se jotain itsensä kanssa sovussa olemista, hän ei yritä olla sitä mitä ei ole. Oikeastihan sitten ei ole mitään tarvettakaan enää olla muuta kuin minä, kun itsensä on "löytänyt" ja hyväksynyt. Siinä tämän etsinnän juju onkin. Voisikohan sitä joskus olla aivan rauhallinen, hallita homman? Jospa se tulee iän mukana - Sanoit jotenkin niin että suhteessa ikäero tekee epävarmaksi, siis tarkoitit, jos nainen on vanhempi? Ja epävarma? Jännä ajatus. Minä olen luullut ja kokenut että ikä tuo naiseen nimenomaan varmuutta! Ja harva mies kestää sitä tilannetta ja siksi etsii turvallisempaa suhdetta siis itseään nuorempaa. Sellaisen ihmisen kanssa, jonka heti tietää arvostavan nuoruutta ja ulkonäköä, sellaisen tavatessaan tietty tuntee olonsa tallukaksi, ehkä epävarmaksikin. Mutta läheisissä suhteissa mennään pintaa syvemmälle. No, minä taidan olla näissä asioissa aikas sinisilmäinen. Sitäpaitsi minun hyvien ystävieni ikähaarukka on tälläkin hetkellä yli kolmekymmentä vuotta, ikä menettää merkitystään kun löytyy jotakin muuta. On kiva kuulla tuo Sinunkin kokemuksesi ikäerosta.
Ovathan nämä keskustelut tulleet tärkeäksi osaksi päivää.

luopuja.- kirjoitti:

Itse asiassa mielenkiintoni loppuu aika usein ihmisissä. Ihan siitä syystä, että ne luulee olevan mielenkiintoisempia kun ne on. Jokainen yrittää kovasti erottua joukosta. Yrittävät vaan väärällä tavalla. Eihän erilaiselta näyttävä ihminen ole erilainen. Se vaan näyttää erilaiselta. Muttei ole sitä. Minun silmissä tänäpäivänä suurin osa ihmisistä näyttää vaan kirjavalta massalta, mistä erottuu se joka ei halua erottua.

Ja taas olet onnistunut imartelemaan minua ja saamaan minut hymyilemään. Kiitos siitä Sinulle. Ja kuules! En yhtään epäile, etten myös minä nauttisi oikeista keskusteluista kanssasi. Sinun kanssa ei ole haasteita, ei kilpailua, ei epävarmuutta vaan mielenkiintoisia, aiheilta molempia kiinnostavia keskusteluja. Jos olisin menettänyt mielenkiintoni niin arvaa kirjoittaisinko enää tätä?

Epävarmuuden aistittuani herää kyllä ihan ensiksi kysymys miksi? Miksi se yrittää olla jotain muuta kun on? Eikö hän itse ymmärrä, että se on aika läpinäkyvää. Ja sitten on toisenlaista epävarmuutta. Missä joku ei tiedä oikeasti olevan enemmän, kuin luulee olevan. Silloin on myötätunnon ja rohkaisun paikka.

Sinun ongelmien ratkaisemisessa autan Sinua erittäin mielelläni. Ihan vaan sen takia, että olet mitä olet. Muiden kanssa on ollut pahinta se, että ne toisti jatkuvasti samoja virheitä. Ja joka kerta kun olin auttanut heitä selvittämään ne, antanut neuvoja miten ne voi jatkossa välttää, ne teki silti kaiken uudelleen. Ollessaan aivan varmoja, että taas kerran voi tukeutua minuun. Olisin ymmärtänyt jos ne ongelmat olisivat ollut jonkun toisen aiheuttamia, mutta kun,yhtä lukuunottamatta, kukaan heistä ei osanut katsoa peiliin. Ja sen yhden kanssa olen edelleen erittäin läheinen ystävä. Pitkästä välimatkasta huolimatta.

Niin nyt minun kysymys, kysymykset. Tiedät jo aika paljon minusta. Enemmän kuin moni joka luulee tietävän. Miksi minut on aina jätetty? Miksi minua on aina petetty, vaikka itse en ole sitä tehnyt? Miksi minua luullaan aika usein kovaksi naistennaurattajaksi, vaikka ikinä en ole sitä ollut? Miksi minun kanssa on kuulemma vaikea olla? Olisi todella mielenkiintoista kuulla naisen näkökulma asiasta?

Lue lisää

Olen sanonut ennemminkin, että hämmennyn tuollaisesta huomiosta, mitä eilenkin Sinulta sain. Keskusteluareenalla kokemukseni ovat niin olemattomat. Kun lähdin tähän elämäni ensimmäiseen nettikeskusteluun, minua viehätti ajatus olla "ei kukaan ei mistään" ja minä pidän siitä kiinni. Vain ajatukset näkyvät. Olisihan minullakin Sinulle kysymyksiä mutta minusta tämä rajaus on oikein hyvä - ja jännittävä.

Keijuli kirjoitti:

Kiitos, olet kiva.
Juttelimme eilen muutaman sanan mielenkiintoisesta ihmisestä. Tekee mieleni jatkaa sitä pohdintaa. Olen edelleen sitä mieltä että aito IHMINEN on mielenkiintoinen. Ja tietysti sellainen, jolla on jotain sellaista kokemusta tai ajatusta mitä itse juuri työstän tms.
Kun taas mietin, millainen ihminen kiinnittää huomiotani ihmisjoukossa, kenestä kiinnostun? - Se on ilme tai katse. Joku tyyneys ja rauha hänen kohdatessaan toisen ihmisen tai vain vaikka seisoessa bussipysäkillä. Sitä ei osaa selittää, olisiko se jotain itsensä kanssa sovussa olemista, hän ei yritä olla sitä mitä ei ole. Oikeastihan sitten ei ole mitään tarvettakaan enää olla muuta kuin minä, kun itsensä on "löytänyt" ja hyväksynyt. Siinä tämän etsinnän juju onkin. Voisikohan sitä joskus olla aivan rauhallinen, hallita homman? Jospa se tulee iän mukana - Sanoit jotenkin niin että suhteessa ikäero tekee epävarmaksi, siis tarkoitit, jos nainen on vanhempi? Ja epävarma? Jännä ajatus. Minä olen luullut ja kokenut että ikä tuo naiseen nimenomaan varmuutta! Ja harva mies kestää sitä tilannetta ja siksi etsii turvallisempaa suhdetta siis itseään nuorempaa. Sellaisen ihmisen kanssa, jonka heti tietää arvostavan nuoruutta ja ulkonäköä, sellaisen tavatessaan tietty tuntee olonsa tallukaksi, ehkä epävarmaksikin. Mutta läheisissä suhteissa mennään pintaa syvemmälle. No, minä taidan olla näissä asioissa aikas sinisilmäinen. Sitäpaitsi minun hyvien ystävieni ikähaarukka on tälläkin hetkellä yli kolmekymmentä vuotta, ikä menettää merkitystään kun löytyy jotakin muuta. On kiva kuulla tuo Sinunkin kokemuksesi ikäerosta.
Ovathan nämä keskustelut tulleet tärkeäksi osaksi päivää.

Lue lisää

Itsensä löytäneenä tuntuu naurettavalta itselle yrittää olla joku muu kuin on. Sitä vaan ihmettelee, että miksi on aikaisemmin edes yrittänyt sitä? Mutta sekin on täytynyt läpi käydä, että sai sen ymmärryksen tulla takaisin itseensä. Viisaampana, kokeneempana ja taas kerran elämänilon löytäneenä.

En tiedä voiko koskaan hallita täysin itseään? Tuskin. Mutta yritän ainakin itse pyrkiä siihen. Jos jotain pitäisi inhoa niin sitä, että olen jotain tehnyt turhaan. Se on asia josta en pidä. Ja se inho sitä kohtaan on saanut ainakin minut ajattelemaan ja tehnyt minusta sen mitä olen nyt.

Kyllä ulkonäkö on minulle se mikä ensiksi kiinnittää huomion. Se ei vielä tee vaikutusta mutta huomion kiinnittää. Minun kanssa on aina muistettava iso MUTTA. Se mitä suurin osa ihmisistä pitää hyvännäköisenä ja kauniina, on taas minun silmissä hämäystä, kaunistusta. Ja silmistä olet kyllä oikeassa. Yksi ilme voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Ulkonäön merkitystä kyllä vähätellään tai korostetaan liikaa. Onhan sillä merkitystä. Valehtelisin jos väittäisin päinvastaista. Mutta sehän on kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Itse pyrin aina mahdollisimman nopeasti hahmottelemaan jonkinlaisen kokonaiskuvan ihmisestä, naisesta. Se itse asiassa alkaa olla jo aika helppoa. Olen toiminut sillä tavalla niin kauan kuin muistan. Ja se on joskus ollut monelle vaikea uskoa, että olen jo hyväksynyt toisen sellaisena kun se on alkaessaan juttelemaan sen kanssa. Kai se kuulostaa jonkun mielestä oudolta, että joku kykenee siihen. Tai sitten ne on vaan luullut, että valehtelen. Mutta kun mulla on aina vaikea tehdä jotain jos joudun pakottamaan itseni siihen.

Saatat muuten olla oikeassa siitä ikäerosta. En ole ajatellut asiaa siltä kantilta. Ehdotan kompromissia. Epävarma ihminen on aina epävarma, iästä riippumatta.

Jatketaan vaikka huomenna, koska nyt täytyy lähteä kohta katsomaan miten aikuiset miehet kehässä hakkaa toisiaan.

Keijuli kirjoitti:

Olen sanonut ennemminkin, että hämmennyn tuollaisesta huomiosta, mitä eilenkin Sinulta sain. Keskusteluareenalla kokemukseni ovat niin olemattomat. Kun lähdin tähän elämäni ensimmäiseen nettikeskusteluun, minua viehätti ajatus olla "ei kukaan ei mistään" ja minä pidän siitä kiinni. Vain ajatukset näkyvät. Olisihan minullakin Sinulle kysymyksiä mutta minusta tämä rajaus on oikein hyvä - ja jännittävä.

Lue lisää

Ehkä vastaan, ehkä en. Mitä menetät? Olen oikeastaan aika otettu, että Sinäkin olet kiinnostunut minusta enemmän. Mutta ymmärrän kyllä Sinun yksityisyyden tarpeen. Rakastan itsekin yksityisyyttäni. En ole vaan itse pitkään aikaan kiinnostunut yhdestäkään ihmisestä niin kuin Sinusta. Anteeksi. Nyt kirjoittaa vähän humalainen ihminen. Muinaiset persialaiset juotti aina vieraansa humalaan, ennen kauppasuhteid3en solmimista. Se oli silloin paras tapa karsia valheet pois.

En ole muuten ikinä sanonut kenellekään mitään, mitä en ole tarkoittanut. Eli suomeksi: en heittele sanoja tuuleen.

pois kirjoitti:

Ehkä vastaan, ehkä en. Mitä menetät? Olen oikeastaan aika otettu, että Sinäkin olet kiinnostunut minusta enemmän. Mutta ymmärrän kyllä Sinun yksityisyyden tarpeen. Rakastan itsekin yksityisyyttäni. En ole vaan itse pitkään aikaan kiinnostunut yhdestäkään ihmisestä niin kuin Sinusta. Anteeksi. Nyt kirjoittaa vähän humalainen ihminen. Muinaiset persialaiset juotti aina vieraansa humalaan, ennen kauppasuhteid3en solmimista. Se oli silloin paras tapa karsia valheet pois.

En ole muuten ikinä sanonut kenellekään mitään, mitä en ole tarkoittanut. Eli suomeksi: en heittele sanoja tuuleen.

Lue lisää

Tässä sitä ajatuksissaan hajottaa ja kokoaa Sinua yhä uudelleen, jokaisen kirjeen myötä. Ihan mukavaa. Ja olisi harmillista, jos sanoisit että tunnet minut. Menettäisit silloin mielenkiintosi. Tuo Sinunkin eilisiltainen harastuksesi on vaikea saada sopimaan aikaisempiin paloihin! Mutta katson taas jossain välissä noita edellisiä viestejä, niihin jäi aiheita, joista on kiva jatkaa kun ehdin.

Keijuli kirjoitti:

Entä voisitko olla läheisessä suhteessä aivan toisenlainen kuin minkä kuvan tutustuttaessa annat. Kun tehdään tuttavuutta, olet kenties "ärhäkkä" taistelija ajatuksinesi. Millaisia ihmisiä silloin vedät puoleesi? Entä jos suhteen muuttuessa läheisemmäksi Sinusta tuleekin "kiltti ymmärtäjä"? Kilttejä ihmisiä hyvin usein kohdellaan kaltoin. Varsinkin ne jotka odottavat saavansa vastusta - he siis pettyvät. Kiltille ihmiselle taas on aivan omat haluajansa. Heittelen tässä nyt mitä mieleen tulee!

Lue lisää

Kun sanoin tuossa edellisessä "minkä kuvan tutustuttaessa annat", se ei tarkoittanut mitään tarkoituksellista kuvaa, se tarkoitti: minkä kuvan toinen Sinusta saa. Sillehän ei aina edes voi mitään! Itse olen vain joskus hämmästynyt jonkun käsitystä minusta, joku käyttäytyy tai puhuu niin että täytyy ihan olan yli katsoa, että minustako on kyse. Monasti nähdään mitä halutaan nähdä tai joku pikku juttu mitä sanon tai teen onkin merkityksellinen jollekin, vaikka minulle se ei ole "mitään" Se riski on kuitenkin ihmissuhteissa aina otettava - jos meinaa elää! Jokainen ihminen ajattelee taustansa ja kokemuksensa pohjalta - mitenkään muuten se ei voi olla! Se selittää monia yhteentörmäyksiä. Viimeisin miessuhteeni oli siinä mielessä kova koetus. Jouduin muutaman kerran kysymään, oliko tämä varmasti tarkoitettu minulle vai jollekin muulle? Oli se varsinainen viidakko! Itsellä kun on ihan tarpeeksi huonoja puolia ja korjattavaa - Kietäydyin siis ottamasta itselleni niitä jotka eivät minulle kuuluneet.
Kun sanoit vastakohdista, se on totta. Kyllä ne jokaisesta löytyy. Ihan niin että kipeää ottaa. Kun suhde loppuu, on niin kova työ päästä eroon nimenomaa siitä hyvästä. Surua ja ikävää riittää ja riittää. Huonoja puoliahan matkan varrella on opittu jo hyväksymäänkin, voihan se ero tulla vaikka vain "yhdestä huonosta puolesta"! Sitä paitsi en edes suostuisi tunnustamaan että ihminen johon olen joskus ollut rakastunut, olisi ollut niin väärä valinta että vain huonoja puolia!

Keijuli kirjoitti:

Tässä sitä ajatuksissaan hajottaa ja kokoaa Sinua yhä uudelleen, jokaisen kirjeen myötä. Ihan mukavaa. Ja olisi harmillista, jos sanoisit että tunnet minut. Menettäisit silloin mielenkiintosi. Tuo Sinunkin eilisiltainen harastuksesi on vaikea saada sopimaan aikaisempiin paloihin! Mutta katson taas jossain välissä noita edellisiä viestejä, niihin jäi aiheita, joista on kiva jatkaa kun ehdin.

Lue lisää

on moneksi. Teen paljon asioita, jotka hyväksi minulle ja pitähän ihmisellä jotain paheitakin olla. Juju on siinä, että osaan luopua. En tee niistä itselle elämää. Olen usein miettinyt, että nytkin on joskus hankalaa olla ajatuksieni kanssa niin mitenköhän selviäisin jos en tavalla tai toisella välillä katkaisisi niitä.
Olen muuten aika varma , että Sinustakin löytyy se piirre mitä muut ei ole ymmärtänyt. Se, että just kun joku luulee tuntevansa Sinut, tulee joku yksi asia mikä kumoaa kaiken edellisen. Sanoisin sitä suhteellisuudeksi. Aina tilanteen mukaan.
Ja siitä mielenkiinnon menetyksestä. Olisin jo menettänyt sen jos olisin menettääkseen. Ja jos en tunne itseänikään kovin hyvin, niin ei ole pelkoa, että tunnen Sinut.
Paheista kun kirjoitin aikaisemmin niin nyt muutama sana hyveistä. Kaikki hyveet liittää mielestäni yhteen yksi asia. Ja se on kärsivällisyys. Myönnän, etten itsekään aina osaa olla kärsivällinen. Ja silloin en pidä itsestäni. Mutta niin kuin aikaisemin olen kirjoittanut, ei ole kaikille annettu sitä, mitä mulle. Senkin takia on helpompi kirjoitta tänne kuin höpöttää tästä kaikesta julkisesti. Ja se, että muilla on vähemmän, on saanut aika monen toimimaan päinvastoin kuin pitäisi. Ne on enimmäkseen kateellisia, sen sijaan että kysyisi vaikka neuvoja, ohjeita. Siitä miten selviää yhdestä tai toisesta asiasta. Ei ole tapanani pantata tietoa sen takia että voisin korostaa omaa erinomaisuutta. Ikävä kyllä usein sekin tulkitaan ylimielisyydeksi. Ja myönnän, että sekin piirre tulee minusta aika ajoin esiin. Aina kun koen se jollain hetkellä tarpeelliseksi. Sinun vuoro välillä.

että minusta kirjoitti:

on moneksi. Teen paljon asioita, jotka hyväksi minulle ja pitähän ihmisellä jotain paheitakin olla. Juju on siinä, että osaan luopua. En tee niistä itselle elämää. Olen usein miettinyt, että nytkin on joskus hankalaa olla ajatuksieni kanssa niin mitenköhän selviäisin jos en tavalla tai toisella välillä katkaisisi niitä.
Olen muuten aika varma , että Sinustakin löytyy se piirre mitä muut ei ole ymmärtänyt. Se, että just kun joku luulee tuntevansa Sinut, tulee joku yksi asia mikä kumoaa kaiken edellisen. Sanoisin sitä suhteellisuudeksi. Aina tilanteen mukaan.
Ja siitä mielenkiinnon menetyksestä. Olisin jo menettänyt sen jos olisin menettääkseen. Ja jos en tunne itseänikään kovin hyvin, niin ei ole pelkoa, että tunnen Sinut.
Paheista kun kirjoitin aikaisemmin niin nyt muutama sana hyveistä. Kaikki hyveet liittää mielestäni yhteen yksi asia. Ja se on kärsivällisyys. Myönnän, etten itsekään aina osaa olla kärsivällinen. Ja silloin en pidä itsestäni. Mutta niin kuin aikaisemin olen kirjoittanut, ei ole kaikille annettu sitä, mitä mulle. Senkin takia on helpompi kirjoitta tänne kuin höpöttää tästä kaikesta julkisesti. Ja se, että muilla on vähemmän, on saanut aika monen toimimaan päinvastoin kuin pitäisi. Ne on enimmäkseen kateellisia, sen sijaan että kysyisi vaikka neuvoja, ohjeita. Siitä miten selviää yhdestä tai toisesta asiasta. Ei ole tapanani pantata tietoa sen takia että voisin korostaa omaa erinomaisuutta. Ikävä kyllä usein sekin tulkitaan ylimielisyydeksi. Ja myönnän, että sekin piirre tulee minusta aika ajoin esiin. Aina kun koen se jollain hetkellä tarpeelliseksi. Sinun vuoro välillä.

Lue lisää

"Se, että just kun joku luulee tuntevansa Sinut, tulee joku yksi asia mikä kumoaa kaiken edellisen...Joko on käynyt niin minunkin kanssani?
Tuosta itsestään pitämisestä on tässä sanottava että itse varmaan on itselleen ankarin. Pääsen yleensä muiden mokista nopeasti yli, mutta omat saattavat vaivata vielä vuosienkin päästä. Vannon ja vakuutan itselleni että noin ei enää ikinä saa käydä tms. Mutta nyt saattaa mennä myöhään ennen kuin ehdin kirjoittaa lisää. Mukavaa iltaa!

Keijuli kirjoitti:

"Se, että just kun joku luulee tuntevansa Sinut, tulee joku yksi asia mikä kumoaa kaiken edellisen...Joko on käynyt niin minunkin kanssani?
Tuosta itsestään pitämisestä on tässä sanottava että itse varmaan on itselleen ankarin. Pääsen yleensä muiden mokista nopeasti yli, mutta omat saattavat vaivata vielä vuosienkin päästä. Vannon ja vakuutan itselleni että noin ei enää ikinä saa käydä tms. Mutta nyt saattaa mennä myöhään ennen kuin ehdin kirjoittaa lisää. Mukavaa iltaa!

Lue lisää

Eikä taida käydäkkään niin. Ei tarvitsekaan. Koska itse olen samanlainen ja havaitsen aika nopeasti muuttuvat tilanteet. En hirveästi pidä yllättyksistä, koska suurin osa niistä on ollut ainakin minulla epämiellyttäviä. Ja siksi pyrin aina minimoimaan ne. Pidä hauskaa itsekin! Itse meinaan ainakin. Syvällisyydestäkin täytyy osata välillä luopua ja vaihtaa vapaalle. Muutenhan lakattaisi olemasta ihmisiä.

luopuja' kirjoitti:

Itsensä löytäneenä tuntuu naurettavalta itselle yrittää olla joku muu kuin on. Sitä vaan ihmettelee, että miksi on aikaisemmin edes yrittänyt sitä? Mutta sekin on täytynyt läpi käydä, että sai sen ymmärryksen tulla takaisin itseensä. Viisaampana, kokeneempana ja taas kerran elämänilon löytäneenä.

En tiedä voiko koskaan hallita täysin itseään? Tuskin. Mutta yritän ainakin itse pyrkiä siihen. Jos jotain pitäisi inhoa niin sitä, että olen jotain tehnyt turhaan. Se on asia josta en pidä. Ja se inho sitä kohtaan on saanut ainakin minut ajattelemaan ja tehnyt minusta sen mitä olen nyt.

Kyllä ulkonäkö on minulle se mikä ensiksi kiinnittää huomion. Se ei vielä tee vaikutusta mutta huomion kiinnittää. Minun kanssa on aina muistettava iso MUTTA. Se mitä suurin osa ihmisistä pitää hyvännäköisenä ja kauniina, on taas minun silmissä hämäystä, kaunistusta. Ja silmistä olet kyllä oikeassa. Yksi ilme voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Ulkonäön merkitystä kyllä vähätellään tai korostetaan liikaa. Onhan sillä merkitystä. Valehtelisin jos väittäisin päinvastaista. Mutta sehän on kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Itse pyrin aina mahdollisimman nopeasti hahmottelemaan jonkinlaisen kokonaiskuvan ihmisestä, naisesta. Se itse asiassa alkaa olla jo aika helppoa. Olen toiminut sillä tavalla niin kauan kuin muistan. Ja se on joskus ollut monelle vaikea uskoa, että olen jo hyväksynyt toisen sellaisena kun se on alkaessaan juttelemaan sen kanssa. Kai se kuulostaa jonkun mielestä oudolta, että joku kykenee siihen. Tai sitten ne on vaan luullut, että valehtelen. Mutta kun mulla on aina vaikea tehdä jotain jos joudun pakottamaan itseni siihen.

Saatat muuten olla oikeassa siitä ikäerosta. En ole ajatellut asiaa siltä kantilta. Ehdotan kompromissia. Epävarma ihminen on aina epävarma, iästä riippumatta.

Jatketaan vaikka huomenna, koska nyt täytyy lähteä kohta katsomaan miten aikuiset miehet kehässä hakkaa toisiaan.

Lue lisää

Sanoit: "Jos jotain pitäisi inhoa niin sitä, että olen jotain tehnyt turhaan". Millaisia asioita ne voisivat olla?
On tullut monia aiheita joista tekee mieli vielä jatkaa, kuten tuo ulkonäkö. Toki on merkitystä. Se mitä katson, on myös se miten ihminen on itse sen hyväksynyt. Ulkonäkö on tosi vaikea juttu! Hauskimmat, kiinnostavimmat tms. tyypit eivät suinkaan ole niitä "komeimpia". Jos katson miesjoukkoa sillä silmällä(!) tipautan ensimmäisenä pois komeat. Enpä ennen ole tuotakaan tullut ajatelleeksi. Ja kun sanoit että olet HYVÄKSYNYT ihmisen jo ennen kuin on keskustelua aloitettu, on sekin totta - niinhän se usein menee - mutta tulisiko KIINNOSTUS vasta jutellessa. Tämä onkin aika nurinkurinen tapa tutustua. Juttelin erään tuttavani kanssa nettitutustumisista. Hänellä oli kokemusta Sinkuista. Oli tavannutkin muutamaa ja "kemiat eivät täsmänneet". Voi sitä Sinun vastakappaleteoriaasi, miten sellainen voisi edes tästä maailmasta löytyä, jos vaikka jossain olisikin!

Luopuja.... kirjoitti:

Tämä on sellainen tilanne Sinulle, missä Sun täytyy kysyä itseltäsi, että onkon se ystäväsi Sinulle oikeasti ystävä? Eikö ystävä kohtele Sinua samoin, kuin Sinä häntä? Eikö ystävä anna anteeksi, ymmärrä? Onko ystävän tehtävä tuomita, hyväksyä? Tai onko se silti se että hän ymmärtää ja on hädän hetkellä aina tukenasi? Saarnamatta, tuomitsematta... Ainoastaan ymmärtäen, tukien.

Oletko miettinyt, että luopumalla Sinua huonosti kohtelevasta ystävästä, säilytät itsesi. Sun ei tarvitse luopua itsestäsi, ystäväsi tähden. Ja sehän on kuitenkin arvokkainta, mitä meillä jokaisella on. Ainakin niillä jotka ovat löytäneet sen...

On muuten aika vaikea kommentoida asiaa kun en edelleenkään tiedä mitä erimielisyytenne koskevat. Yritin taas parhaani.

Lue lisää

...hädän hetkellä aina tukenasi.
On helpompi myötäelää vaikeudet kuin ilot. Iloissa ystävyys punnitaan. Kummallinen juttu, mutta niin näyttää olevan. Hyvinkäyttäytyvä, itseään kontrolloiva ihminen selviää ystävän menestyksestä vaikka kuinka kirvelisi ja koko katkeruus voi jäädä huomaamattakin. Ja sitten se tulee jossain aivan toisessa tilanteessa silmille.
Olen valmistellut tässä jo jonkin aikaa joidenkin ovien sulkemista ja tähyillyt näkyisikö uutta ovea. Pitäisi vain olla ensin niin vakuuttunut siitä että tekee oikein - tai että muuta vaihtoehtoa ei ole. Minulla on tapana solmuisissa ihmissuhteissani mennä aina pikkuisen liian "pitkälle" ennen kuin uskallan tehdä rajuja ratkaisuja. Ja sitten on niin paljon kokoamista että pääsee tolpilleen. Minulla on tapana kerta toisensa jälkeen uskoa ja toivoa että kyllä tämä tästä ja kyllä se toinenkin pian huomaa...Varmaan tuttua monelle muullekin!

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: "Jos jotain pitäisi inhoa niin sitä, että olen jotain tehnyt turhaan". Millaisia asioita ne voisivat olla?
On tullut monia aiheita joista tekee mieli vielä jatkaa, kuten tuo ulkonäkö. Toki on merkitystä. Se mitä katson, on myös se miten ihminen on itse sen hyväksynyt. Ulkonäkö on tosi vaikea juttu! Hauskimmat, kiinnostavimmat tms. tyypit eivät suinkaan ole niitä "komeimpia". Jos katson miesjoukkoa sillä silmällä(!) tipautan ensimmäisenä pois komeat. Enpä ennen ole tuotakaan tullut ajatelleeksi. Ja kun sanoit että olet HYVÄKSYNYT ihmisen jo ennen kuin on keskustelua aloitettu, on sekin totta - niinhän se usein menee - mutta tulisiko KIINNOSTUS vasta jutellessa. Tämä onkin aika nurinkurinen tapa tutustua. Juttelin erään tuttavani kanssa nettitutustumisista. Hänellä oli kokemusta Sinkuista. Oli tavannutkin muutamaa ja "kemiat eivät täsmänneet". Voi sitä Sinun vastakappaleteoriaasi, miten sellainen voisi edes tästä maailmasta löytyä, jos vaikka jossain olisikin!

Lue lisää

Ehkä ne kaikki vastoinkäymiset mitkä on ollut. En pidä siitä, että olisin käynyt ne turhaan läpi. Onhan niiden tarkoitus opettaa. Silloin tulee esiin se kärsivällisyys. Että voi myöhemmin toimia toisin. Että osaa vastoinkäymisten jälkeen aina tulevaisuudessa kääntää ne myötäkäymiseksi. Siis elämähän kuitenkin kulkee niin kuin vuoristorata. Ikävä, että moni antaa liian helposti periksi. Mikään alamäki ei kuitenkaan jatku ikuisesti. Jos pystyy vastoinkäymisissä pitämään mielen rauhallisena, tulee aina joku tilaisuus, hetki kun voi muuttaa suuntaa. Negatiivisella asenteella se jää vaan usein huomaamatta. Itse yritän aina löytää jostain ikävästä jotain hyvääkin. Koen asiat niin, ettei mikään ole niin pahaa, ettei siitä löytyisi myös jotain hyvää ja mikään ei ole niin hyvää, ettei siinä olisi jotain pahaa. Sen kyllä huomaa, kun muistaa joskus pysähtyä ja tarkastella tilannetta. Itselläni on lähes aina käynyt niin, etta kun en tiedä mitä tehdä, aika ei ole vielä ollut oikea. Ja joka kerta kun olen pystynyt pyydystämään sen oikean hetken, on ollut aivan selvää miten toimia.
Totta puhut siitä kiinnostuksesta. Ei ole se minullakaan koskaan heränyt pelkästä näkemisestä. Uutta se minullekin on tämä netti keskustelu. Mutta tämä on hyvä tapa. Kukaan ei tule keskeytetyksi ja ajatukset saa hyvin esiin, järjestyksessä, ymmärrettävänä. Niistä "komeista" Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, ettei yksikään "komea" mies tai "kaunis" nainen kestä lähempää tarkastelua? Ne ovat sukupuolesta riippumatta keskittynyt liiaksi hoitaa ulkonäköä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Ja silloin häviää ihmisen ulkonäöstäkin tietty sopusointu, harmonia. Silloin tullaan kaunistetuksi ja lakataan olemasta kauniita. Minun silmissä nainen kun nainen on kauneimmillaan silloin kun hän on rakastunut tai surullinen. Silloin hän on aidoimmillaan. Onnettomana ei ole kukaan kaunis mutta surullisena kyllä.
Sitä vastakappaletta ei etsimällä löydä. Sen täytyy antaa tulla luokse, vapaasta tahdosta. Ja mistä sen tietää vaikka ensimmäinen askel olisi jo otettu...
En ole kyllä ikinä ymmärtänyt sitä jatkuvaa kumppaneiden vaihtoa tai sitä, että pitää olla monta yhtä aikaa kierroksessa. Miksi jotkut vapaaehtoisesti haluaa vaikeuttaa omaa elämää? Sehän on paikalla polkemista parhaimmillaan. Sellainen pysäyttää henkisen kehityksen. Ihan huomaamatta.

Keijuli kirjoitti:

...hädän hetkellä aina tukenasi.
On helpompi myötäelää vaikeudet kuin ilot. Iloissa ystävyys punnitaan. Kummallinen juttu, mutta niin näyttää olevan. Hyvinkäyttäytyvä, itseään kontrolloiva ihminen selviää ystävän menestyksestä vaikka kuinka kirvelisi ja koko katkeruus voi jäädä huomaamattakin. Ja sitten se tulee jossain aivan toisessa tilanteessa silmille.
Olen valmistellut tässä jo jonkin aikaa joidenkin ovien sulkemista ja tähyillyt näkyisikö uutta ovea. Pitäisi vain olla ensin niin vakuuttunut siitä että tekee oikein - tai että muuta vaihtoehtoa ei ole. Minulla on tapana solmuisissa ihmissuhteissani mennä aina pikkuisen liian "pitkälle" ennen kuin uskallan tehdä rajuja ratkaisuja. Ja sitten on niin paljon kokoamista että pääsee tolpilleen. Minulla on tapana kerta toisensa jälkeen uskoa ja toivoa että kyllä tämä tästä ja kyllä se toinenkin pian huomaa...Varmaan tuttua monelle muullekin!

Lue lisää

siinäkin asiassa. Ei moni osaa iloita toisen puolesta. Kateellisia kyllä osataan olla. Ja se, että ajaa itsensä aina äärimmilleen on kyllä tuttua. Sehän on nimenomaan sitä, ettei luovuta mutta luopuu joistakin asioista. Se on ollut minulle ainakin hyvä tapa saada selvyyttä asioihin. En kyllä suosittele sitä kenellekään jos ei ole varma omasta henkisestä kantista. Se on vaikein tapa ottaa asioista selvää. Mutta itselläni on kai jonkinlainen alitajuinen luottamus, usko itseeni, että kestän sen, selviän siitä, saanut minun toimimaan siten. Ja hengissä olen. Terveenä, ilman mitään vaivoja. Ja sitä olen taas oppinut arvostamaan. Kaikilla ei ole sitä.

-., kirjoitti:

Ehkä ne kaikki vastoinkäymiset mitkä on ollut. En pidä siitä, että olisin käynyt ne turhaan läpi. Onhan niiden tarkoitus opettaa. Silloin tulee esiin se kärsivällisyys. Että voi myöhemmin toimia toisin. Että osaa vastoinkäymisten jälkeen aina tulevaisuudessa kääntää ne myötäkäymiseksi. Siis elämähän kuitenkin kulkee niin kuin vuoristorata. Ikävä, että moni antaa liian helposti periksi. Mikään alamäki ei kuitenkaan jatku ikuisesti. Jos pystyy vastoinkäymisissä pitämään mielen rauhallisena, tulee aina joku tilaisuus, hetki kun voi muuttaa suuntaa. Negatiivisella asenteella se jää vaan usein huomaamatta. Itse yritän aina löytää jostain ikävästä jotain hyvääkin. Koen asiat niin, ettei mikään ole niin pahaa, ettei siitä löytyisi myös jotain hyvää ja mikään ei ole niin hyvää, ettei siinä olisi jotain pahaa. Sen kyllä huomaa, kun muistaa joskus pysähtyä ja tarkastella tilannetta. Itselläni on lähes aina käynyt niin, etta kun en tiedä mitä tehdä, aika ei ole vielä ollut oikea. Ja joka kerta kun olen pystynyt pyydystämään sen oikean hetken, on ollut aivan selvää miten toimia.
Totta puhut siitä kiinnostuksesta. Ei ole se minullakaan koskaan heränyt pelkästä näkemisestä. Uutta se minullekin on tämä netti keskustelu. Mutta tämä on hyvä tapa. Kukaan ei tule keskeytetyksi ja ajatukset saa hyvin esiin, järjestyksessä, ymmärrettävänä. Niistä "komeista" Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, ettei yksikään "komea" mies tai "kaunis" nainen kestä lähempää tarkastelua? Ne ovat sukupuolesta riippumatta keskittynyt liiaksi hoitaa ulkonäköä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Ja silloin häviää ihmisen ulkonäöstäkin tietty sopusointu, harmonia. Silloin tullaan kaunistetuksi ja lakataan olemasta kauniita. Minun silmissä nainen kun nainen on kauneimmillaan silloin kun hän on rakastunut tai surullinen. Silloin hän on aidoimmillaan. Onnettomana ei ole kukaan kaunis mutta surullisena kyllä.
Sitä vastakappaletta ei etsimällä löydä. Sen täytyy antaa tulla luokse, vapaasta tahdosta. Ja mistä sen tietää vaikka ensimmäinen askel olisi jo otettu...
En ole kyllä ikinä ymmärtänyt sitä jatkuvaa kumppaneiden vaihtoa tai sitä, että pitää olla monta yhtä aikaa kierroksessa. Miksi jotkut vapaaehtoisesti haluaa vaikeuttaa omaa elämää? Sehän on paikalla polkemista parhaimmillaan. Sellainen pysäyttää henkisen kehityksen. Ihan huomaamatta.

Lue lisää

..kun en tiedä mitä tehdä, aika ei ole vielä ollut oikea. Ja joka kerta kun olen pystynyt pyydystämään sen oikean hetken, on ollut aivan selvää miten toimia...
Niinpä, sitä hetkeä, merkkiä odotan ja olen levoton ja ahdistunutkin. Olen tätä Sinulle varmasti jo moneen kertaan murehtinut. Tämän hetken solmuihin tuli vajaa kaksi viikkoa sitten lisä josta en ole kirjoittanut: Viime keväänä loppunut, siis ex-vesimiesmiesystäväni soitti kuukausien hijaisuuden jälkeen, puhuimme yli puolituntia, hänellä on vaikeuksia nykyisessä suhteessaan. Yritin puhua niin hyvin kuin taisin.
Jotenkin nyt tuntuu että pitäisi katsoa tähtien asennotkin, että saisi jonkin selityksen tähän sotkuiseen hetkeen. Se puhelu sai taas kaiken pintaan ja pidän koko puhelua "rumana temppuna", hän kyllä tiesi mitä teki. Kärsivällisyyttä? Vuoristorata?

puhut.. kirjoitti:

siinäkin asiassa. Ei moni osaa iloita toisen puolesta. Kateellisia kyllä osataan olla. Ja se, että ajaa itsensä aina äärimmilleen on kyllä tuttua. Sehän on nimenomaan sitä, ettei luovuta mutta luopuu joistakin asioista. Se on ollut minulle ainakin hyvä tapa saada selvyyttä asioihin. En kyllä suosittele sitä kenellekään jos ei ole varma omasta henkisestä kantista. Se on vaikein tapa ottaa asioista selvää. Mutta itselläni on kai jonkinlainen alitajuinen luottamus, usko itseeni, että kestän sen, selviän siitä, saanut minun toimimaan siten. Ja hengissä olen. Terveenä, ilman mitään vaivoja. Ja sitä olen taas oppinut arvostamaan. Kaikilla ei ole sitä.

Lue lisää

Sitäpä juuri siinä muodossa, että oletan kestäväni vaikka mitä. Luotan että voimia riittää määrättömiin. Olen myös kiltti, en sano, vaikka pitäisi jo sanoa ja osoittaa toiselle tilanteen outoudet. Olen saanut monissa vuoristoradan heitoissa huomata ettei käy kuinkaan ja sitten on joku heikkous joka tulee vastaan näissä aivan läheisissä suhteissa. Onkohan tämä juttelu kanssasi pakenemista? Huomaatko, että nyt järjestelen palikkojani taas kerran uudelleen. Hyvä tai huono, sen näkee sitten joskus.

Keijuli kirjoitti:

..kun en tiedä mitä tehdä, aika ei ole vielä ollut oikea. Ja joka kerta kun olen pystynyt pyydystämään sen oikean hetken, on ollut aivan selvää miten toimia...
Niinpä, sitä hetkeä, merkkiä odotan ja olen levoton ja ahdistunutkin. Olen tätä Sinulle varmasti jo moneen kertaan murehtinut. Tämän hetken solmuihin tuli vajaa kaksi viikkoa sitten lisä josta en ole kirjoittanut: Viime keväänä loppunut, siis ex-vesimiesmiesystäväni soitti kuukausien hijaisuuden jälkeen, puhuimme yli puolituntia, hänellä on vaikeuksia nykyisessä suhteessaan. Yritin puhua niin hyvin kuin taisin.
Jotenkin nyt tuntuu että pitäisi katsoa tähtien asennotkin, että saisi jonkin selityksen tähän sotkuiseen hetkeen. Se puhelu sai taas kaiken pintaan ja pidän koko puhelua "rumana temppuna", hän kyllä tiesi mitä teki. Kärsivällisyyttä? Vuoristorata?

Lue lisää

omasta kokemuksesta vanhan lämmittelystä. Olen yhden kerran kokenut senkin. Yritin parhaani. Teoilla, sanoilla. Sain hetkeksi aikaa esille ihmisessä sen, mihin alunperin tykästyin. Mutta se onkin ainoa, mitä voidaan toisen puolesta tehdä. Saada se esille mutta ylläpidosta joutuu huolehtimaan jokainen itse. Olisinhan voinut manipuloida, juonitella, että olisin saanut tahtoni läpi mutta sellainen ei kuulu parisuhteeseen. Tämä vanhan lämmittely kaatui ainakin minun osaltani siihen, ettei minulla ollut enää siinä vaiheessa ongelmia itseni kanssa mutta toisella osapuolella oli niitä kyllä vaikka muille jakaa. Ja on sillä niitä vieläkin. Pahinta on se, että se edelleen uskottelee itselleen olevan täydellinen. Uskoo aina toimivan oikein. Mutta jos asia olisi niin, ei olisi sillä niin paljon vaikeuksia. Eikä se syyttäisi omista ongelmista muita. En vaan ikävä kyllä voi välttää olemasta kosketuksissa sen ihmisen kanssa koska meillä on yksi yhdistävä tekijä elämässä... Usein tuntuu minustakin, ettei se osaa päästää irti. Vaikka olen sille monesti sanonut, että se hetki meni. Se on just sellainen ihminen jolla pitää olla heti joku korvaaja tiedossa, ennen kuin lopettaa edellisen. Mutta sitähän se on. Aina haluaisi uskoa, että joku on parempi kuin se todellisuudessa on. Ja siinäkin oli tilanne se, etten luovuttanut vaan luovuin. Luovuttajana oli se toinen osapuoli.
Sinun tilanteesta niin paljon, että jos joku tulee sillä tavalla itkemään huolia uudessa suhteessa, se ei osaa itse selvittää ongelmia vaan odottaa jonkun muun tekevän sen puolestaan. Jos itse haluaisin entisen takaisin, en pystyisi lähtestymään sitä rikkinäisenä. Se rikkinäisyys on jo yhdellekin riittävän raskas taakka kantaa. En todellakaan voisi vetää siihen rakastamaani ihmistä mukaan. Ja jos se joku vielä sattuisi rakastamaan minua, niin sehän kärsisi minun rikkinäisyydestä yhtä paljon kuin minä. Ja se ei ole oikein.
Se, että olet nyt vähän sekavassa tilanteessa, johtuu siitä, että olet nyt tunnekuohun vallassa. Siinä tilanteessa on kärsivällisyys ainoa tapa toimia. Odottaa, kunnes vähän rauhoittuu ja käy tilanteen uudestaan läpi. Silloin on ainakin minulle selvinyt aika monta mysteeriä. Vahvat tunnetilat häiritsevät aina järkevää ajattelua.

Keijuli kirjoitti:

Sitäpä juuri siinä muodossa, että oletan kestäväni vaikka mitä. Luotan että voimia riittää määrättömiin. Olen myös kiltti, en sano, vaikka pitäisi jo sanoa ja osoittaa toiselle tilanteen outoudet. Olen saanut monissa vuoristoradan heitoissa huomata ettei käy kuinkaan ja sitten on joku heikkous joka tulee vastaan näissä aivan läheisissä suhteissa. Onkohan tämä juttelu kanssasi pakenemista? Huomaatko, että nyt järjestelen palikkojani taas kerran uudelleen. Hyvä tai huono, sen näkee sitten joskus.

Lue lisää

myös sitä mahdollisuutta, että pakenemista voikin olla se mitä ei pidetä pakenemisena. Ja tämä olisikin päinvastoin.

nyt.. kirjoitti:

omasta kokemuksesta vanhan lämmittelystä. Olen yhden kerran kokenut senkin. Yritin parhaani. Teoilla, sanoilla. Sain hetkeksi aikaa esille ihmisessä sen, mihin alunperin tykästyin. Mutta se onkin ainoa, mitä voidaan toisen puolesta tehdä. Saada se esille mutta ylläpidosta joutuu huolehtimaan jokainen itse. Olisinhan voinut manipuloida, juonitella, että olisin saanut tahtoni läpi mutta sellainen ei kuulu parisuhteeseen. Tämä vanhan lämmittely kaatui ainakin minun osaltani siihen, ettei minulla ollut enää siinä vaiheessa ongelmia itseni kanssa mutta toisella osapuolella oli niitä kyllä vaikka muille jakaa. Ja on sillä niitä vieläkin. Pahinta on se, että se edelleen uskottelee itselleen olevan täydellinen. Uskoo aina toimivan oikein. Mutta jos asia olisi niin, ei olisi sillä niin paljon vaikeuksia. Eikä se syyttäisi omista ongelmista muita. En vaan ikävä kyllä voi välttää olemasta kosketuksissa sen ihmisen kanssa koska meillä on yksi yhdistävä tekijä elämässä... Usein tuntuu minustakin, ettei se osaa päästää irti. Vaikka olen sille monesti sanonut, että se hetki meni. Se on just sellainen ihminen jolla pitää olla heti joku korvaaja tiedossa, ennen kuin lopettaa edellisen. Mutta sitähän se on. Aina haluaisi uskoa, että joku on parempi kuin se todellisuudessa on. Ja siinäkin oli tilanne se, etten luovuttanut vaan luovuin. Luovuttajana oli se toinen osapuoli.
Sinun tilanteesta niin paljon, että jos joku tulee sillä tavalla itkemään huolia uudessa suhteessa, se ei osaa itse selvittää ongelmia vaan odottaa jonkun muun tekevän sen puolestaan. Jos itse haluaisin entisen takaisin, en pystyisi lähtestymään sitä rikkinäisenä. Se rikkinäisyys on jo yhdellekin riittävän raskas taakka kantaa. En todellakaan voisi vetää siihen rakastamaani ihmistä mukaan. Ja jos se joku vielä sattuisi rakastamaan minua, niin sehän kärsisi minun rikkinäisyydestä yhtä paljon kuin minä. Ja se ei ole oikein.
Se, että olet nyt vähän sekavassa tilanteessa, johtuu siitä, että olet nyt tunnekuohun vallassa. Siinä tilanteessa on kärsivällisyys ainoa tapa toimia. Odottaa, kunnes vähän rauhoittuu ja käy tilanteen uudestaan läpi. Silloin on ainakin minulle selvinyt aika monta mysteeriä. Vahvat tunnetilat häiritsevät aina järkevää ajattelua.

Lue lisää

Minulle näissä jutuissa on tärkein kysymys Miksi. Miksi minä olin siinä tilanteessa "ystävä" jolle voi soittaa? Itselläni ei käynyt mielessäkään soittaa vaikkapa ex-aviomiehelleni kun tämän vesimiehen kanssa oli vaikeuksia. Aivan hassu ajatus!
Sydän tulee järjen perässä ja sillä tämmöiset jutut tuntuvat. Minun tosiaan tuli myös paha mieli puolestaan, siis yhtenä niistä monista tunteista joita "risteili".
On ihmisiä, jotka odottavat että joku tekee heidät onnellisiksi. He pyydystävät rakastumisvaiheita tms. ja vika on todellakin sitten siinä osapuolessa joka "siirtyy rakastamaan".

ajatellut kirjoitti:

myös sitä mahdollisuutta, että pakenemista voikin olla se mitä ei pidetä pakenemisena. Ja tämä olisikin päinvastoin.

Selitä paremmin.

Keijuli kirjoitti:

Minulle näissä jutuissa on tärkein kysymys Miksi. Miksi minä olin siinä tilanteessa "ystävä" jolle voi soittaa? Itselläni ei käynyt mielessäkään soittaa vaikkapa ex-aviomiehelleni kun tämän vesimiehen kanssa oli vaikeuksia. Aivan hassu ajatus!
Sydän tulee järjen perässä ja sillä tämmöiset jutut tuntuvat. Minun tosiaan tuli myös paha mieli puolestaan, siis yhtenä niistä monista tunteista joita "risteili".
On ihmisiä, jotka odottavat että joku tekee heidät onnellisiksi. He pyydystävät rakastumisvaiheita tms. ja vika on todellakin sitten siinä osapuolessa joka "siirtyy rakastamaan".

Lue lisää

Ne toimi Sinun kanssa sillä tavalla siksi, että olet antanut pirulle pikkusormen. Ja aina on tilanteita kun täytyy myös osata sanoa ei. Ei voida me pienet ihmiset kuitenkaan kaikkia tehdä tyytyväiseksi. Ei voida aina olla ottamassa toisten taakkaa kantaakseen. Silloin ei ikinä mikään tule muuttumaan. Mielestäni ihmisten on jo aika alkaa ottaa vastuuta omista valinnoista. Ne täytyy saada ymmärtämään, että itse jokainen ne henkilökohtaiset ongelmat itselleen luo. Ja kukaan muu kuin henkilö itse ei voi niitä myös ratkaista. Minä voin näyttää suunnan tai monia eri suuntia mutten voi lähteä kulkemaan sitä toisen puolesta. Se on jotain, mitä jokaisen on tehtävä itse. Kun olin itse vielä rikkinäinen, en nähnyt sitä edes vähimpänä mahdollisuutena, että joku muu olisi voinut korjata minut. Itse sain itseni rikki ja itse jouduin itseni uudestaan rakentamaan. Empatia on hyvä ominaisuus mutta siinä jos mennään liiallisuuksiin, helposti unohdetaan itsemme, mikä on hyväksi itsellemme? Ja kun laiminlöydään itsemme niin voidaanko enää läheiäkään kohtaan olla hyviä? On vaikea oppia sanomaan ei. Ymmärrän Sinua siinä täysin. Se ensimmäinen isompi EI on kaikkein vaikein. Sen tehtyä ja nähtyä mihin suuntaan se on toista viemässä jos se alkaakin enemmän yrittämään itse se EI tulee olemaan jo helpompi sanoa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aina pitäisi sanoa EI. Itse mietin aina päämäärää ja kysyn itseltäni, että saavutanko sen tietyllä tavalla. Siinä huomaa usein asioiden olevan päinvastoin kuin luullaan niiden olevan.
Niin siitä rakkaudesta. On totta, että jokainen osaa rakastua mutta harvat meistä osaa rakastaa. Ja siksi meillä on ollut paljon vastoinkäymisiä ihmissuhteissa. Jos muuttuminen lakkaa, lakkaa myös olemassaolo. Kaiken täytyy muuttua voidakseen säilyä entisenlaisena.

Keijuli kirjoitti:

Selitä paremmin.

nämä keskustelumme tuntuvat paljon todellisemmalta kuin moni asia oikeassa elämässä. Siellähän sitä usein ihmittelen, ettei voi olla totta se mitä näen. Mutta tottahan se valheellisuus ja teeskentely se siellä on. Meidän keskusteluissa en ole vielä havainnut ainuttakaan valhetta ja se on minulle paljon todellisempaa kuin muu maailma...

ainakin.. kirjoitti:

nämä keskustelumme tuntuvat paljon todellisemmalta kuin moni asia oikeassa elämässä. Siellähän sitä usein ihmittelen, ettei voi olla totta se mitä näen. Mutta tottahan se valheellisuus ja teeskentely se siellä on. Meidän keskusteluissa en ole vielä havainnut ainuttakaan valhetta ja se on minulle paljon todellisempaa kuin muu maailma...

Lue lisää

Niin, tämä on niin rajattua, pelkistettyä. Tämä on vähän niin kuin keskustelua yön pimeydessä, missä ei näe eikä kuule muuta. Tulee sanottuakin ehkä jotain vähän kärjistetymminkin mutta luottaen siihen että asia asettuu kyllä omiin mittasuhteisiinsa pitkän keskustelun aikana. Toivon ainakin niin?

Keijuli kirjoitti:

Niin, tämä on niin rajattua, pelkistettyä. Tämä on vähän niin kuin keskustelua yön pimeydessä, missä ei näe eikä kuule muuta. Tulee sanottuakin ehkä jotain vähän kärjistetymminkin mutta luottaen siihen että asia asettuu kyllä omiin mittasuhteisiinsa pitkän keskustelun aikana. Toivon ainakin niin?

Lue lisää

asettunut? Ainakin minulla on. Ei ole mitään syytä yrittää korjata toimivaa. Mieluummin sitten keskittyy siihen, missä on korjattavaa. Totuus ei ole aina ensi hetkellä miellyttävää kuultavaa mutta pidemmällä tähtäimellä aina vapauttavaa. Mikään mikä on hyväksi meille, ei tunnu alussa miellyttävältä. Erityisesti silloin kun ollaan jo unohdettu, että mikä meille todella on hyväksi. Ja tämäkin keskustelu on muistuttanut minulle miksi olen olemassa. Ja se on hyvä se. Pahin turhuus minulle olisi ainakin se, että olen turhaan tässä maailmassa. Onneksi asia ei ole niin.

puhut.. kirjoitti:

siinäkin asiassa. Ei moni osaa iloita toisen puolesta. Kateellisia kyllä osataan olla. Ja se, että ajaa itsensä aina äärimmilleen on kyllä tuttua. Sehän on nimenomaan sitä, ettei luovuta mutta luopuu joistakin asioista. Se on ollut minulle ainakin hyvä tapa saada selvyyttä asioihin. En kyllä suosittele sitä kenellekään jos ei ole varma omasta henkisestä kantista. Se on vaikein tapa ottaa asioista selvää. Mutta itselläni on kai jonkinlainen alitajuinen luottamus, usko itseeni, että kestän sen, selviän siitä, saanut minun toimimaan siten. Ja hengissä olen. Terveenä, ilman mitään vaivoja. Ja sitä olen taas oppinut arvostamaan. Kaikilla ei ole sitä.

Lue lisää

Sanoit toisaalla: Ei voida aina olla ottamassa toisten taakkaa kantaakseen.
Sanoit myös, että itse luomme ongelmamme. Sehän tässä onkin rasittavaa kun ei ymmärrys riitä näkemään mikä se juttu on, jonka teen/ajattelen väärin. Aavistuksia on mutta varmuus puuttuu. Päätä siis seinään vaan vieläkin!
Tuosta toisten taakkojen kantamisesta. Kun huomaan/tunnen läheisen ihmisen heikon paikan, ryhdyn suojelemaan. Menen siinä aika pitkälle. Saatan lakata itse elämästä, menestymästä, haluamasta, että toisen olisi helpompaa. Ja sehän ei ole kenenkään etu. Käyn vielä lukemassa sen viestisi missä tästä puhuit.

se ole jo kirjoitti:

asettunut? Ainakin minulla on. Ei ole mitään syytä yrittää korjata toimivaa. Mieluummin sitten keskittyy siihen, missä on korjattavaa. Totuus ei ole aina ensi hetkellä miellyttävää kuultavaa mutta pidemmällä tähtäimellä aina vapauttavaa. Mikään mikä on hyväksi meille, ei tunnu alussa miellyttävältä. Erityisesti silloin kun ollaan jo unohdettu, että mikä meille todella on hyväksi. Ja tämäkin keskustelu on muistuttanut minulle miksi olen olemassa. Ja se on hyvä se. Pahin turhuus minulle olisi ainakin se, että olen turhaan tässä maailmassa. Onneksi asia ei ole niin.

Lue lisää

"Mikään mikä on hyväksi meille, ei tunnu alussa miellyttävältä." Tai niin että vaikeimmassakin väännössä on enemmän hyvää kuin huonoa eli saa enemmän kuin menettää. Pakko taas yrittää luottaa siihen.
Mistä se kokemus Sinulle tulee ettei ole turhaan tässä maailmassa? Tämän keskustelun lisäksi siis!

Keijuli kirjoitti:

"Mikään mikä on hyväksi meille, ei tunnu alussa miellyttävältä." Tai niin että vaikeimmassakin väännössä on enemmän hyvää kuin huonoa eli saa enemmän kuin menettää. Pakko taas yrittää luottaa siihen.
Mistä se kokemus Sinulle tulee ettei ole turhaan tässä maailmassa? Tämän keskustelun lisäksi siis!

Lue lisää

että olen täällä ihmisille, eikä ihmiset ole minulle. Vaikea oli hyväksyä se mutta tehtyäni sen sain itseni itselle takaisin.

ymmärryksestä kirjoitti:

että olen täällä ihmisille, eikä ihmiset ole minulle. Vaikea oli hyväksyä se mutta tehtyäni sen sain itseni itselle takaisin.

Se on vähän niin kuin se minun "töihinlähtörukoukseni":Anna minusta olla iloa tänään edes yhdelle ihmiselle.
Näen päivittäin 600 - 1200 ihmistä.
Kun seurustelen, on iltarukoukseni: "Anna meidän hyvä olla yhdessä".
Sinä tosiaan taidat olla ihmisille.

Keijuli kirjoitti:

Se on vähän niin kuin se minun "töihinlähtörukoukseni":Anna minusta olla iloa tänään edes yhdelle ihmiselle.
Näen päivittäin 600 - 1200 ihmistä.
Kun seurustelen, on iltarukoukseni: "Anna meidän hyvä olla yhdessä".
Sinä tosiaan taidat olla ihmisille.

Lue lisää

Sinulle

vielä olla kirjoitti:

Eikä taida käydäkkään niin. Ei tarvitsekaan. Koska itse olen samanlainen ja havaitsen aika nopeasti muuttuvat tilanteet. En hirveästi pidä yllättyksistä, koska suurin osa niistä on ollut ainakin minulla epämiellyttäviä. Ja siksi pyrin aina minimoimaan ne. Pidä hauskaa itsekin! Itse meinaan ainakin. Syvällisyydestäkin täytyy osata välillä luopua ja vaihtaa vapaalle. Muutenhan lakattaisi olemasta ihmisiä.

Lue lisää

Tämä ihminen täällä nyt kysyy kun muistaa, mikä kappale, mikä artisti? Siis kun laitoit minulle tulemaan sen yhden kauniin säkeistön.
Ja mikä se on tuo liekki mikä meille syttyy aina silloin tällöin? Monestako viestistä tms. se tulee? Yritettäiskö ennätystä?

Keijuli kirjoitti:

Tämä ihminen täällä nyt kysyy kun muistaa, mikä kappale, mikä artisti? Siis kun laitoit minulle tulemaan sen yhden kauniin säkeistön.
Ja mikä se on tuo liekki mikä meille syttyy aina silloin tällöin? Monestako viestistä tms. se tulee? Yritettäiskö ennätystä?

Lue lisää

Tyla. Kipale on levyltä, mikä on oikeasti kahden eri bändin laulajan yhteinen projekti Spike&Tyla - Acoustically, Electrically Flagrantly Yours- Siinä on yksi poikkeuksellinen ihminen, kenet ehkä löydetään vasta silloin kuin häntä ei enää ole. Ja harvat ymmärtää hänen poikkeuksellisuuden, koska hän ei ole ihan sellainen kun ihmiset odottaa, että hän olisi.
Se liekki kai tarkoittaa sitä, että täällä käy keskustelu kuumana. Ja minä en ainakaan ole luovuttamassa. Oletko Sinä? En usko. En ole saanut Sinusta ainuttakaan merkkiä, että olisit luonteeltaan luovuttaja.

on nimeltään kirjoitti:

Tyla. Kipale on levyltä, mikä on oikeasti kahden eri bändin laulajan yhteinen projekti Spike&Tyla - Acoustically, Electrically Flagrantly Yours- Siinä on yksi poikkeuksellinen ihminen, kenet ehkä löydetään vasta silloin kuin häntä ei enää ole. Ja harvat ymmärtää hänen poikkeuksellisuuden, koska hän ei ole ihan sellainen kun ihmiset odottaa, että hän olisi.
Se liekki kai tarkoittaa sitä, että täällä käy keskustelu kuumana. Ja minä en ainakaan ole luovuttamassa. Oletko Sinä? En usko. En ole saanut Sinusta ainuttakaan merkkiä, että olisit luonteeltaan luovuttaja.

Lue lisää

Toki jatketaan. Pitäisi vaan tehdä välillä muutakin - työt kaatuu päälle, mutta kun ei malttaisi. Riippuvuusluonne?

Keijuli kirjoitti:

Toki jatketaan. Pitäisi vaan tehdä välillä muutakin - työt kaatuu päälle, mutta kun ei malttaisi. Riippuvuusluonne?

jos teet sen vapaasta tahdosta? Taisi tulla se artistien ja levyn nimet väärässä järjestyksessä. Eli Tyla&Spike - Flagrantly, Electrically, Acoustically Yours-

puhut.. kirjoitti:

siinäkin asiassa. Ei moni osaa iloita toisen puolesta. Kateellisia kyllä osataan olla. Ja se, että ajaa itsensä aina äärimmilleen on kyllä tuttua. Sehän on nimenomaan sitä, ettei luovuta mutta luopuu joistakin asioista. Se on ollut minulle ainakin hyvä tapa saada selvyyttä asioihin. En kyllä suosittele sitä kenellekään jos ei ole varma omasta henkisestä kantista. Se on vaikein tapa ottaa asioista selvää. Mutta itselläni on kai jonkinlainen alitajuinen luottamus, usko itseeni, että kestän sen, selviän siitä, saanut minun toimimaan siten. Ja hengissä olen. Terveenä, ilman mitään vaivoja. Ja sitä olen taas oppinut arvostamaan. Kaikilla ei ole sitä.

Lue lisää

Jouduin taas hyppäämään. Tuskin sitä levyä täältä kirjastosta löytyy, mutta panen korvan taakse.
Sanoit joskus että ihmiset ovat aika ennalta arvattavia. Kyllä. Silloin kun on kyse aivan "tavallisesta tapauksesta", mutta kun tulee vastaan oikein ongelmainen ihminen, ei kaikki olekaan selvää. Hän käyttäytyy/sanoo aivan oudosti jossain tilanteessa missä ei ollut mitään erityistä. Ja vähitellen sitten alkaa olla varuillaan hänen kanssaan, kun ei tosiaankaan tiedä kaikkia kipupisteitään. Sinä taitaisit yrittää selvittää tilannetta vai antaisitko mennä vain ohi kun/jos sellainen vastaasi tulee? Itse olen katsonut että taustalla on niin isot jutut ettei minulla ainakaan ole niihin mitään apua tai avainta annettavana. Nyt teen välillä töitä. Huomiseen - ehkä!

Keijuli kirjoitti:

Jouduin taas hyppäämään. Tuskin sitä levyä täältä kirjastosta löytyy, mutta panen korvan taakse.
Sanoit joskus että ihmiset ovat aika ennalta arvattavia. Kyllä. Silloin kun on kyse aivan "tavallisesta tapauksesta", mutta kun tulee vastaan oikein ongelmainen ihminen, ei kaikki olekaan selvää. Hän käyttäytyy/sanoo aivan oudosti jossain tilanteessa missä ei ollut mitään erityistä. Ja vähitellen sitten alkaa olla varuillaan hänen kanssaan, kun ei tosiaankaan tiedä kaikkia kipupisteitään. Sinä taitaisit yrittää selvittää tilannetta vai antaisitko mennä vain ohi kun/jos sellainen vastaasi tulee? Itse olen katsonut että taustalla on niin isot jutut ettei minulla ainakaan ole niihin mitään apua tai avainta annettavana. Nyt teen välillä töitä. Huomiseen - ehkä!

Lue lisää

tilanteesta ja ihmisestä itsestä. Enhän pysty mitenkään selvittää tilannetta jos asianomainen ei sitä itse halua ja edes tiedosta omia ongelmia. Silloin annan olla. Silloin se on ajanhukkaa. Ja miksi antaisin aikaani sellaiselle joka ei sitä osaa arvostaa? Minä ja minun aikani on minulle todella arvokasta. Sillä ei ole hintaa. Mutta aina voin sitä antaa jollekin, joka osaa arvostaa sitä. Ongelmaisetkin käyttäytyy aika usein kaavamaisesti. Niillä vaan ne muutokset ja hyppäykset tapahtuvat huomattavasti nopeammin kuin muilla. Mutta tietty opittu kaavamaisuus toistuu myös niillä. Huomiseen ja työn iloja!

että minusta kirjoitti:

on moneksi. Teen paljon asioita, jotka hyväksi minulle ja pitähän ihmisellä jotain paheitakin olla. Juju on siinä, että osaan luopua. En tee niistä itselle elämää. Olen usein miettinyt, että nytkin on joskus hankalaa olla ajatuksieni kanssa niin mitenköhän selviäisin jos en tavalla tai toisella välillä katkaisisi niitä.
Olen muuten aika varma , että Sinustakin löytyy se piirre mitä muut ei ole ymmärtänyt. Se, että just kun joku luulee tuntevansa Sinut, tulee joku yksi asia mikä kumoaa kaiken edellisen. Sanoisin sitä suhteellisuudeksi. Aina tilanteen mukaan.
Ja siitä mielenkiinnon menetyksestä. Olisin jo menettänyt sen jos olisin menettääkseen. Ja jos en tunne itseänikään kovin hyvin, niin ei ole pelkoa, että tunnen Sinut.
Paheista kun kirjoitin aikaisemmin niin nyt muutama sana hyveistä. Kaikki hyveet liittää mielestäni yhteen yksi asia. Ja se on kärsivällisyys. Myönnän, etten itsekään aina osaa olla kärsivällinen. Ja silloin en pidä itsestäni. Mutta niin kuin aikaisemin olen kirjoittanut, ei ole kaikille annettu sitä, mitä mulle. Senkin takia on helpompi kirjoitta tänne kuin höpöttää tästä kaikesta julkisesti. Ja se, että muilla on vähemmän, on saanut aika monen toimimaan päinvastoin kuin pitäisi. Ne on enimmäkseen kateellisia, sen sijaan että kysyisi vaikka neuvoja, ohjeita. Siitä miten selviää yhdestä tai toisesta asiasta. Ei ole tapanani pantata tietoa sen takia että voisin korostaa omaa erinomaisuutta. Ikävä kyllä usein sekin tulkitaan ylimielisyydeksi. Ja myönnän, että sekin piirre tulee minusta aika ajoin esiin. Aina kun koen se jollain hetkellä tarpeelliseksi. Sinun vuoro välillä.

Lue lisää

Taas lause jostakin kirjeestäsi:"Just kun luulee tuntevansa sinut, tulee joku yksi asia joka kumoaa entisen..." Olen niin paljon tänään näitä asioita pohtinut ja Sinullekin selvittänyt että haluan vielä kertoa mikä "yksi asia" minulla on ollut kun ihmissuhde (2) on päättynyt. Siksi juuri ne törmäykset ovat olleet niin kovia kun se "yksi asia" on ollut vastapuolelle niin uusi, odottamaton, vastapuoli ei ole nähnyt/ymmärtänyt ennakkovaroituksiani. Olen siis ollut niin kauan kiltti, neuvotteleva ja joustava ja sitten kun jousto on loppunut, ei ole enää neuvoteltu eikä kiitelty menneestä. Olen vain noussut ja lähtenyt. Tuo kuvio tuli avioeron jälkeen. Se on paha. Nytpähän tiedät tuonkin.
Mutta puolustuksekseni sanon että siinä on kyse samasta mistä jossain kirjoitit, omasta arvosta. Jos en ole kokenut saavani sitä arvoa, minkä katson ansaitsevani/tarvitsevani, en voi siinä tilanteessa jatkaa. Nyt se on sanottu ääneen! Kuulostaa itsensä nostamiselta, ylihinnoittelulta(?). Mutta minähän sen hinnan määrään. Sitähän minä olen viimeiset vuodet opetellut, tuntemaan arvoni.
Kiitos Sinulle tästä keskustelupäivästä. Pidä puoles!

Keijuli kirjoitti:

...hädän hetkellä aina tukenasi.
On helpompi myötäelää vaikeudet kuin ilot. Iloissa ystävyys punnitaan. Kummallinen juttu, mutta niin näyttää olevan. Hyvinkäyttäytyvä, itseään kontrolloiva ihminen selviää ystävän menestyksestä vaikka kuinka kirvelisi ja koko katkeruus voi jäädä huomaamattakin. Ja sitten se tulee jossain aivan toisessa tilanteessa silmille.
Olen valmistellut tässä jo jonkin aikaa joidenkin ovien sulkemista ja tähyillyt näkyisikö uutta ovea. Pitäisi vain olla ensin niin vakuuttunut siitä että tekee oikein - tai että muuta vaihtoehtoa ei ole. Minulla on tapana solmuisissa ihmissuhteissani mennä aina pikkuisen liian "pitkälle" ennen kuin uskallan tehdä rajuja ratkaisuja. Ja sitten on niin paljon kokoamista että pääsee tolpilleen. Minulla on tapana kerta toisensa jälkeen uskoa ja toivoa että kyllä tämä tästä ja kyllä se toinenkin pian huomaa...Varmaan tuttua monelle muullekin!

Lue lisää

Onkohan kaikille vesimiehille tyypillinen piirre luonne . Tietyt ovet pitäisi myös omassa elämässäni sulkea . Niin ja monesti mistä saisi se että olisi täysin vakuuttunut että olisin omien ratkaisujen kanssa oikeassa .
Ja tuo kerrata myös aina kerta toisen jälkeen itselleni kyllä tämä taas tästä . Uskoa , toivoa vaikka tiedän että se olisi täysi mahdottomuus .
Ratkaisut ...mietin ja samoin ne on sitten lopullisia ja myös todella rajuja .
Paljon on yhteistä se mikä on myös , asetan monet muut itseni edelle ennenkuin ajattelen itseäni .
Vaikka viimeisen lantin annan jos on tilanne ja itse olisin ilman .

itse myös kirjoitti:

Onkohan kaikille vesimiehille tyypillinen piirre luonne . Tietyt ovet pitäisi myös omassa elämässäni sulkea . Niin ja monesti mistä saisi se että olisi täysin vakuuttunut että olisin omien ratkaisujen kanssa oikeassa .
Ja tuo kerrata myös aina kerta toisen jälkeen itselleni kyllä tämä taas tästä . Uskoa , toivoa vaikka tiedän että se olisi täysi mahdottomuus .
Ratkaisut ...mietin ja samoin ne on sitten lopullisia ja myös todella rajuja .
Paljon on yhteistä se mikä on myös , asetan monet muut itseni edelle ennenkuin ajattelen itseäni .
Vaikka viimeisen lantin annan jos on tilanne ja itse olisin ilman .

Lue lisää

...on vesimies kaikkine hyvine ja huonoine puolineen, joita näilläkin sivuilla on pohdittu.
Se mahdottomuus onkin niin vaikea hyväksyä, muutos olisi oltava aina mahdollista. Jos exäni olisi edes kerran tullut heikkona luokseni...Olisin auttanut niin paljon kuin olisin osannut ja pystynyt.
Mutta se ovi piti sulkea ja kun siitä selvisi, tuli elämää jollaista en tiennyt olevankaan.
Haluatko kertoa omista ovistasi?

Keijuli kirjoitti:

...on vesimies kaikkine hyvine ja huonoine puolineen, joita näilläkin sivuilla on pohdittu.
Se mahdottomuus onkin niin vaikea hyväksyä, muutos olisi oltava aina mahdollista. Jos exäni olisi edes kerran tullut heikkona luokseni...Olisin auttanut niin paljon kuin olisin osannut ja pystynyt.
Mutta se ovi piti sulkea ja kun siitä selvisi, tuli elämää jollaista en tiennyt olevankaan.
Haluatko kertoa omista ovistasi?

Lue lisää

Toden totta hyvine ja huonoine puolineen , mutta täydellistä ihmistä ei edes ole .
Muutoksia , ne on erittäin vaikea tehdä , aina yritän jaksaa , uskoa parempaan . Vaikka sisimmässäni tiedän ettei asia näin ole . Jos toinen ei voi myöntää asioita , se on vaikeinta . Samoin kun itse olen auttanut monia ihmisiä , erittäin läheisiäkin , jos ovat vain antaneet tilaisuuden . Vaikka itselläni sisin on täysin repaleisena , yritän ja jätän sen taka-alalle .
Itsekkin olen joutunut täydellisesti pysäyttäämään elämäni ja näyttämään aika rajulla tavalla et nyt on tosi . Minun kustannuksella ei leikitä . Pitkä on pinna , mutta kun se menee ...Siinä on vain tehtävä selväksi aika rajulla tavalla toiselle , jotta tajuaisi , että olen tosissani .
Ovia on paljon joita olen vain joutunut sulkemaan yksinkertaisesti . Mutta se , että en haluaisi näin kirjoittaa ... olen elämässäni saanut aikamoisia iskuja , käynyt kovan koulun .

Monesti jälkeen mietin miten olen ja miten jaksan , en tiedä . USKOA , TOIVOA PAREMMASTA !?

itse samoin kirjoitti:

Toden totta hyvine ja huonoine puolineen , mutta täydellistä ihmistä ei edes ole .
Muutoksia , ne on erittäin vaikea tehdä , aina yritän jaksaa , uskoa parempaan . Vaikka sisimmässäni tiedän ettei asia näin ole . Jos toinen ei voi myöntää asioita , se on vaikeinta . Samoin kun itse olen auttanut monia ihmisiä , erittäin läheisiäkin , jos ovat vain antaneet tilaisuuden . Vaikka itselläni sisin on täysin repaleisena , yritän ja jätän sen taka-alalle .
Itsekkin olen joutunut täydellisesti pysäyttäämään elämäni ja näyttämään aika rajulla tavalla et nyt on tosi . Minun kustannuksella ei leikitä . Pitkä on pinna , mutta kun se menee ...Siinä on vain tehtävä selväksi aika rajulla tavalla toiselle , jotta tajuaisi , että olen tosissani .
Ovia on paljon joita olen vain joutunut sulkemaan yksinkertaisesti . Mutta se , että en haluaisi näin kirjoittaa ... olen elämässäni saanut aikamoisia iskuja , käynyt kovan koulun .

Monesti jälkeen mietin miten olen ja miten jaksan , en tiedä . USKOA , TOIVOA PAREMMASTA !?

Lue lisää

Tuttua tuo ettei vastapuoli ymmärrä että olen tosissani. On vain ilmeisesti ihmisiä, jotka jättävät täysin huomiotta rauhallisen sopuisan vakavan puheen. Vallankin jos siinä pohdiskelee samalla omia vikojaan.
Voi kun jo pääsisit hoitamaan itseäsi.
Kukaan muu ei voi Sinusta pitää huolta kuin Sinä itse. Muistan miten fyysinen tunne se pelko oli kun piti tehdä ratkaisuja. Laihduin 10 kiloa, en tainnut kuulla enkä nähdä...
Ratkaisu helpotti oloa hetkeksi, mutta sitten piti aloittaa työ sen kaiken pahan mielen kertymän selvittämiseksi, mitä sisuksissa oli. Tekee mitä tekee, voimia pitää olla. Ja uskoa paremmasta.

Muuten - täydelliset ihmiset ovat tylsiä!

Keijuli kirjoitti:

Taas lause jostakin kirjeestäsi:"Just kun luulee tuntevansa sinut, tulee joku yksi asia joka kumoaa entisen..." Olen niin paljon tänään näitä asioita pohtinut ja Sinullekin selvittänyt että haluan vielä kertoa mikä "yksi asia" minulla on ollut kun ihmissuhde (2) on päättynyt. Siksi juuri ne törmäykset ovat olleet niin kovia kun se "yksi asia" on ollut vastapuolelle niin uusi, odottamaton, vastapuoli ei ole nähnyt/ymmärtänyt ennakkovaroituksiani. Olen siis ollut niin kauan kiltti, neuvotteleva ja joustava ja sitten kun jousto on loppunut, ei ole enää neuvoteltu eikä kiitelty menneestä. Olen vain noussut ja lähtenyt. Tuo kuvio tuli avioeron jälkeen. Se on paha. Nytpähän tiedät tuonkin.
Mutta puolustuksekseni sanon että siinä on kyse samasta mistä jossain kirjoitit, omasta arvosta. Jos en ole kokenut saavani sitä arvoa, minkä katson ansaitsevani/tarvitsevani, en voi siinä tilanteessa jatkaa. Nyt se on sanottu ääneen! Kuulostaa itsensä nostamiselta, ylihinnoittelulta(?). Mutta minähän sen hinnan määrään. Sitähän minä olen viimeiset vuodet opetellut, tuntemaan arvoni.
Kiitos Sinulle tästä keskustelupäivästä. Pidä puoles!

Lue lisää

hyvältä kun sait sen vihdoin pois sisältäsi? Olen odottanut jo jonkun aikaa, että milloinkohan kerrot tämän. Se ei ollut minun tehtävä vaan Sinun. Ja nyt voit jo yrittää jättää sen taaksepäin. Minun ei ole tarvinut jo pitkään aikaan pitää puoliani. Ihan siitä syystä, etten hyökkää, enkä puolustaudu. Se voi olla monelle aika hämmentävä tilanne. Eikä ne oikein tiedä miten toimia.
Eikä Sinulla ole tässä asiassa mitään puolusteltavaa. Puolusteltavaa on vastapuolella. Itselleni se on omissa vastapuolissa jo ihan turhaa. Ei ne pysty minulle kertomaan mitään, mitä en jo tiedä.

tuntunutkin kirjoitti:

hyvältä kun sait sen vihdoin pois sisältäsi? Olen odottanut jo jonkun aikaa, että milloinkohan kerrot tämän. Se ei ollut minun tehtävä vaan Sinun. Ja nyt voit jo yrittää jättää sen taaksepäin. Minun ei ole tarvinut jo pitkään aikaan pitää puoliani. Ihan siitä syystä, etten hyökkää, enkä puolustaudu. Se voi olla monelle aika hämmentävä tilanne. Eikä ne oikein tiedä miten toimia.
Eikä Sinulla ole tässä asiassa mitään puolusteltavaa. Puolusteltavaa on vastapuolella. Itselleni se on omissa vastapuolissa jo ihan turhaa. Ei ne pysty minulle kertomaan mitään, mitä en jo tiedä.

Lue lisää

Sanoit: Ei ne pysty minulle kertomaan mitään, mitä en jo tiedä.
Minä en voi sanoa tästä viimeisimmästä suhteestani noin. Olenhan kertonut että juuri sen tarinan pohtiminen sai minut avaamaan nämä sivut. Ja siksi se puhelukin teki niin sekavan olon. Mutta tähän on tyytyminen. Aika tekee tehtävänsä. Alitajuntakin työstää mennyttä ja jonain yönä helpottaa! Todellisuutta on mahdoton ymmärtää täysin(?) ilman unia.
Suhtaudun vakavasti uniini. Ne ovat tärkeä osa selviämistäni kaikesta vastaantulleesta - ja hyvin kaukaa menneistä. Uni lohduttaa ja selventää.
Totta, se on hämmentävä tilanne. Vastapuoli onkin aivan aseeton, hän on valmistautunut hyökkäämään ja puolustautumaan, mutta ei tavalliseen tyyneen jutteluun. Olen senkin kokenut. Kahden ihmisen suhteessa ei pitäisikään olla voittajia ja häviäjiä - vaan molemmat voittavat tai häviävät riippuen miten asiat hoidetaan. Ja mikä on lopputulos, helpottuuko elämä vai menetettiinkö joku ihana mahdollisuus.

Keijuli kirjoitti:

Sanoit: Ei ne pysty minulle kertomaan mitään, mitä en jo tiedä.
Minä en voi sanoa tästä viimeisimmästä suhteestani noin. Olenhan kertonut että juuri sen tarinan pohtiminen sai minut avaamaan nämä sivut. Ja siksi se puhelukin teki niin sekavan olon. Mutta tähän on tyytyminen. Aika tekee tehtävänsä. Alitajuntakin työstää mennyttä ja jonain yönä helpottaa! Todellisuutta on mahdoton ymmärtää täysin(?) ilman unia.
Suhtaudun vakavasti uniini. Ne ovat tärkeä osa selviämistäni kaikesta vastaantulleesta - ja hyvin kaukaa menneistä. Uni lohduttaa ja selventää.
Totta, se on hämmentävä tilanne. Vastapuoli onkin aivan aseeton, hän on valmistautunut hyökkäämään ja puolustautumaan, mutta ei tavalliseen tyyneen jutteluun. Olen senkin kokenut. Kahden ihmisen suhteessa ei pitäisikään olla voittajia ja häviäjiä - vaan molemmat voittavat tai häviävät riippuen miten asiat hoidetaan. Ja mikä on lopputulos, helpottuuko elämä vai menetettiinkö joku ihana mahdollisuus.

Lue lisää

tiettyä vaihetta, mikä minulla on jo takana. Jos haluat, kerron Sinulle miksi toiset kohtelee Sinua niin kuin ne kohtelee. Miksi ihmissuhteissa on Sinulla mennyt niin kuin on mennyt. Mutta se ei olisi oikein. Ainoa oikea tapa auttaa Sinua, on auttaa Sinua kysymään oikeat kysymykset oikeista asioista ja oikeaan aikaan. En voi vastata Sinun puolesta. Koska silloin ne olisi minun vastauksia, ei Sinun. Valinta on Sinun. Jos haluat käydä tämän asian läpi yksin, ymmärrän Sinua ja jatketaan vaikka muilla aiheilla.

nyt läpi kirjoitti:

tiettyä vaihetta, mikä minulla on jo takana. Jos haluat, kerron Sinulle miksi toiset kohtelee Sinua niin kuin ne kohtelee. Miksi ihmissuhteissa on Sinulla mennyt niin kuin on mennyt. Mutta se ei olisi oikein. Ainoa oikea tapa auttaa Sinua, on auttaa Sinua kysymään oikeat kysymykset oikeista asioista ja oikeaan aikaan. En voi vastata Sinun puolesta. Koska silloin ne olisi minun vastauksia, ei Sinun. Valinta on Sinun. Jos haluat käydä tämän asian läpi yksin, ymmärrän Sinua ja jatketaan vaikka muilla aiheilla.

Lue lisää

Kertoisitko siitä omasta vaiheestasi?
Olenhan näitä jo yksin pähkäillyt. Kyllä minä näen näiden ihmisteni/kuvioiden samankaltaisuuden ja tiedän mitkä olivat ne jutut joihin jäin kiinni/ihastuin tms. Tiedän myös että täydellistä suhdetta ei voi ollakaan. Miksi en tyydy siihen mitä olen saanut? Ainahan ihmissuhteissa joutuu joustamaan. Mihin minulla on hätä ja hoppu?

Keijuli kirjoitti:

Kertoisitko siitä omasta vaiheestasi?
Olenhan näitä jo yksin pähkäillyt. Kyllä minä näen näiden ihmisteni/kuvioiden samankaltaisuuden ja tiedän mitkä olivat ne jutut joihin jäin kiinni/ihastuin tms. Tiedän myös että täydellistä suhdetta ei voi ollakaan. Miksi en tyydy siihen mitä olen saanut? Ainahan ihmissuhteissa joutuu joustamaan. Mihin minulla on hätä ja hoppu?

Lue lisää

asiassa ainakin. Et halua selvittää sitä minun tavalla. Se ei ole oikea tapa. Se ei sovi tänne kirjoitettavaksi. Ehkä joku toinen kerta, toinen aika, toinen paikka...
Nyt seuraa vihjeitä. Luulet olevasi heikko. Kysy itseltä, että onko todellakin niin? Oliko toiset osapuolet vahvoja? Miten toimii vahva ja miten heikko ihminen? Myöntääkö heikko ihminen, oikeasti heikko ihminen ikinä olevan heikko? Ja ihminen joka myöntää aidosti itselle olevan heikko, niin onko se oikeasti heikko? Ne on vaikeita kysymyksiä. Vastaten niihin, ne herättää aina vaan uusia. Se vie aikansa mutta minun tapauksessa kannatti.
Unet on tosiaan tärkeitä. Ne antaa vihjeitä. Yhden sanan vastauksia. Se on nimenomaan meidän alitajunta, mikä vihjailee meille. Itse luulin, kun sain selvyyden omin ongelmiin, että enää en tule näkemään yhtä ihmistä unissani. Mutta toisin kävi. Hän on edelleen suojelemassa minua. Vaikka on ollut pois jo aika kauan. Kesti kuukauden, ennen kun taas ymmärsin vihjeen.

riippuu aina kirjoitti:

tilanteesta ja ihmisestä itsestä. Enhän pysty mitenkään selvittää tilannetta jos asianomainen ei sitä itse halua ja edes tiedosta omia ongelmia. Silloin annan olla. Silloin se on ajanhukkaa. Ja miksi antaisin aikaani sellaiselle joka ei sitä osaa arvostaa? Minä ja minun aikani on minulle todella arvokasta. Sillä ei ole hintaa. Mutta aina voin sitä antaa jollekin, joka osaa arvostaa sitä. Ongelmaisetkin käyttäytyy aika usein kaavamaisesti. Niillä vaan ne muutokset ja hyppäykset tapahtuvat huomattavasti nopeammin kuin muilla. Mutta tietty opittu kaavamaisuus toistuu myös niillä. Huomiseen ja työn iloja!

Lue lisää

Tila loppui taas. Harmi, jouduin jättämään Sinun vastauksesi tuonne jonnekin. Yritän muistaa mitä kirjoitit. Sitäpaitsi, jos tässä tila loppuu tykkänään, aloitanko vain uuden keskustelun?
Anteeksi, jos kysyn pahoista asioista. Tässä kun ei saa apua ilmeistä, äänensävystä tms.
Siitä heikkoudesta ensin. Olen kyllä nähnyt heidän heikkoutensa ja ryhtynyt suojelemaankin heitä, mutta mikä saa minut alkujaan heidän seuraansa haluamaan? Tai heidät minun? Kaikki he antavat itsestään todella itsevarman vaikutuksen, sen varmuuden minäkin vain näin jonkin aikaa. Eli mikä on minun heikkouteni?
Minulla on käsitykseni heikkouksistani ja vahvuuksistani ja siitä miten paljon voimia minusta löytyy niiden hyväksymiseen ja tunnustamiseen. No vahvuuksiahan ei tarvitse ääneen kellekään selvittääkään. Ne vain on. Heikkoudethan on pakko nostaa jossain vaiheessa pöydälle läheisessä suhteessa. Mutta miten selvittää: Miksi olemme yhdessä? Sellainen tieto on niin syvällä näkymättömissä.

Keijuli kirjoitti:

Tila loppui taas. Harmi, jouduin jättämään Sinun vastauksesi tuonne jonnekin. Yritän muistaa mitä kirjoitit. Sitäpaitsi, jos tässä tila loppuu tykkänään, aloitanko vain uuden keskustelun?
Anteeksi, jos kysyn pahoista asioista. Tässä kun ei saa apua ilmeistä, äänensävystä tms.
Siitä heikkoudesta ensin. Olen kyllä nähnyt heidän heikkoutensa ja ryhtynyt suojelemaankin heitä, mutta mikä saa minut alkujaan heidän seuraansa haluamaan? Tai heidät minun? Kaikki he antavat itsestään todella itsevarman vaikutuksen, sen varmuuden minäkin vain näin jonkin aikaa. Eli mikä on minun heikkouteni?
Minulla on käsitykseni heikkouksistani ja vahvuuksistani ja siitä miten paljon voimia minusta löytyy niiden hyväksymiseen ja tunnustamiseen. No vahvuuksiahan ei tarvitse ääneen kellekään selvittääkään. Ne vain on. Heikkoudethan on pakko nostaa jossain vaiheessa pöydälle läheisessä suhteessa. Mutta miten selvittää: Miksi olemme yhdessä? Sellainen tieto on niin syvällä näkymättömissä.

Lue lisää

kysymykseesi. Siihen, että miksi et tyydy siihen mitä olet saanut? Vastaus on siinä kysymyksessä. Minä olen löytänyt sen niin mikset Sinäkin löytäisi?
Sinun heikkoutesi on se, että olet heikko silloin kun pitäisi olla vahva ja vahva kun pitäisi olla heikko.
Voidaan aloittaa uusi keskustelu tai jatkaa täällä. Ollaanhan tähänkin asti löydetty toisemme.

riippuu aina kirjoitti:

tilanteesta ja ihmisestä itsestä. Enhän pysty mitenkään selvittää tilannetta jos asianomainen ei sitä itse halua ja edes tiedosta omia ongelmia. Silloin annan olla. Silloin se on ajanhukkaa. Ja miksi antaisin aikaani sellaiselle joka ei sitä osaa arvostaa? Minä ja minun aikani on minulle todella arvokasta. Sillä ei ole hintaa. Mutta aina voin sitä antaa jollekin, joka osaa arvostaa sitä. Ongelmaisetkin käyttäytyy aika usein kaavamaisesti. Niillä vaan ne muutokset ja hyppäykset tapahtuvat huomattavasti nopeammin kuin muilla. Mutta tietty opittu kaavamaisuus toistuu myös niillä. Huomiseen ja työn iloja!

Lue lisää

Puhun ja ajattelen nyt vähän sekaisin heikkoudet/vahvuudet ja heikko/vahva.
Onhan vahvallakin ihmisellä oltava heikkouksia.
Esiinnyn ja kilpailenkin jonkin verran, heitän itseni peliin viikottain. Tiedän mihin pystyn, sieltä ei minua mikään "uhkaa". Mutta onko meissä vesimiehissä sittenkin jotain, joku pohjalla muhiva outous, pelko, torjunta? Jokin, joka tulee vastaan läheisen kanssa? Menee vaikeaksi.

Sinulle yhteen toiseen kirjoitti:

kysymykseesi. Siihen, että miksi et tyydy siihen mitä olet saanut? Vastaus on siinä kysymyksessä. Minä olen löytänyt sen niin mikset Sinäkin löytäisi?
Sinun heikkoutesi on se, että olet heikko silloin kun pitäisi olla vahva ja vahva kun pitäisi olla heikko.
Voidaan aloittaa uusi keskustelu tai jatkaa täällä. Ollaanhan tähänkin asti löydetty toisemme.

Lue lisää

"Sinun heikkoutesi on se, että olet heikko silloin kun pitäisi olla vahva ja vahva kun pitäisi olla heikko." Nyt en taida pysyä mukana.

Keijuli kirjoitti:

Puhun ja ajattelen nyt vähän sekaisin heikkoudet/vahvuudet ja heikko/vahva.
Onhan vahvallakin ihmisellä oltava heikkouksia.
Esiinnyn ja kilpailenkin jonkin verran, heitän itseni peliin viikottain. Tiedän mihin pystyn, sieltä ei minua mikään "uhkaa". Mutta onko meissä vesimiehissä sittenkin jotain, joku pohjalla muhiva outous, pelko, torjunta? Jokin, joka tulee vastaan läheisen kanssa? Menee vaikeaksi.

Lue lisää

hallitsevana, ohjaavana merkkinä vesimies. Oletko jo selvittänyt kuu horoskooppisi? Sieltä voit löytää vastauksia. Ja sitten se vahva numero...
Nyt tämä menee jo aika vaikeaksi mutta yritän silti. Jokaisessa kysymyksessä on jo valmis vastaus ja jokaisessa vastauksessa on kysymys. Niin kuin jokaisessa totuudessa on pieni valhe ja jokaisessa valheessa piilee pieni totuus.
Nyt esitän uuden kysymyksen. Miksi se tulee esiin läheisen kanssa? Mikä siinä läheisessä on, mikä laukaisee sen?

ei ole enää kirjoitti:

hallitsevana, ohjaavana merkkinä vesimies. Oletko jo selvittänyt kuu horoskooppisi? Sieltä voit löytää vastauksia. Ja sitten se vahva numero...
Nyt tämä menee jo aika vaikeaksi mutta yritän silti. Jokaisessa kysymyksessä on jo valmis vastaus ja jokaisessa vastauksessa on kysymys. Niin kuin jokaisessa totuudessa on pieni valhe ja jokaisessa valheessa piilee pieni totuus.
Nyt esitän uuden kysymyksen. Miksi se tulee esiin läheisen kanssa? Mikä siinä läheisessä on, mikä laukaisee sen?

Lue lisää

Ensin: valheet ne vasta paljastavia ovatkin! Pikkuvalheista minä ystäväni pahimmat kipupisteet löysinkin.
Läheisessä suhteessa ollaan niin suojattomia. Enkä muuhun suostukaan. Siinähän sen ihanuus onkin! Kun suostuu rakkauteen avaa itsensä myös kaikkien muiden tunteiden tulla: suru, ikävä, mustasukkaisuus, pettymys - viha....Se riski vain on otettava. En todellakaan osaa vastata. Pettymys? Entä Sinulla? Mihin tunteeseen Sinä "kompastuit"?
En ole osannut sitä kuu horoskoppia selvittää.

Keijuli kirjoitti:

Ensin: valheet ne vasta paljastavia ovatkin! Pikkuvalheista minä ystäväni pahimmat kipupisteet löysinkin.
Läheisessä suhteessa ollaan niin suojattomia. Enkä muuhun suostukaan. Siinähän sen ihanuus onkin! Kun suostuu rakkauteen avaa itsensä myös kaikkien muiden tunteiden tulla: suru, ikävä, mustasukkaisuus, pettymys - viha....Se riski vain on otettava. En todellakaan osaa vastata. Pettymys? Entä Sinulla? Mihin tunteeseen Sinä "kompastuit"?
En ole osannut sitä kuu horoskoppia selvittää.

Lue lisää

vaan se että edelliset oli vähemmän kuin minä. Yhden kanssa ei riittänyt nuorempana ja kokemattomana kärsivällisyyttä, että ottaisi minut kiinni. En tarkoita nyt sitä, että olisin sanan varsinaisessa merkityksessä karkuun juossut. Ja toisen kanssa siihen, että se uskotteli olevan enemmän kuin minä mutta kun siihen ei hänen aika täällä riitä. Toisen olin hyväksynyt sellaisena kun se oli mutta se itse halusi olla jotain, mihin ei sen rahkeet riittänyt. Ja nykyään se ei ole enää edes sitä, mitä oli joskus minun kanssa. Mutta en enää tuhlaa aikaani ja energiaani pelastaakseen sitä, joka ei halua tulla pelastetuksi. Odotan ja annan aikani sille joka tarvitsee ja arvostaa sitä. Tarvitsee siksi, ettei vielä itse pärjää tässä maailmassa...
Eiköhän tänään tullut Sinulle ihan riittävästi jo hankalia kysymyksiä. Kun olet vastanut niihin, kysellään lisää. Niihin ei kyllä ihan hetkessä vastauksia saa. Älä masennu siitä. Ne vastaukset tulee kun aika on siihen oikea. Sen voin luvata.
Itselläni kyllä se suojattomuus on ollut paras suojani. Ei ole ollut mitään, millä painostaa...

Keijuli kirjoitti:

Tuttua tuo ettei vastapuoli ymmärrä että olen tosissani. On vain ilmeisesti ihmisiä, jotka jättävät täysin huomiotta rauhallisen sopuisan vakavan puheen. Vallankin jos siinä pohdiskelee samalla omia vikojaan.
Voi kun jo pääsisit hoitamaan itseäsi.
Kukaan muu ei voi Sinusta pitää huolta kuin Sinä itse. Muistan miten fyysinen tunne se pelko oli kun piti tehdä ratkaisuja. Laihduin 10 kiloa, en tainnut kuulla enkä nähdä...
Ratkaisu helpotti oloa hetkeksi, mutta sitten piti aloittaa työ sen kaiken pahan mielen kertymän selvittämiseksi, mitä sisuksissa oli. Tekee mitä tekee, voimia pitää olla. Ja uskoa paremmasta.

Muuten - täydelliset ihmiset ovat tylsiä!

Lue lisää

Toden totta vierashenkilö , mutta kuin tuttu . Ajatuskset , luonne samantyyppisiä .
Toden totta monikaan ei miellä jos sanon asian , ei ymmärrä . Ehkä ei ota todesta . Mietin asioita ja teen lopuksi radikaalisti ratkaisuja se kylläkin on aukaissut monen silmät . Mietin usein asioiden kulkua muidenki kuin itseni puolesta , monen muun näkökannasta .
Pohdin ja sitten ... se tulee !
Itseni jätän aina viimeiseksi , oli tilanne mikä tahansa . Fyysinen tunne pelko on tuttu myös itselleni . Olen kuin omissa ajatuksissa , muissa maailmoissa en näe enkä kuule .
Ratkaisujen teko on vaikeaa , se mitä minulle on puhuttu usein pitäisi ajatella joskus edes itseäni , säästää en jaksa tätä menoa , mutta aina lupaan ja sorrun uudelleen samaan kierteeseen .
Nyt siten toden teolla olen alkanut miettimään itseänikin ja se etten voi elää näin , mutta työtä se teettää . Selviydynkö ?

vesimies itsekkin kirjoitti:

Toden totta vierashenkilö , mutta kuin tuttu . Ajatuskset , luonne samantyyppisiä .
Toden totta monikaan ei miellä jos sanon asian , ei ymmärrä . Ehkä ei ota todesta . Mietin asioita ja teen lopuksi radikaalisti ratkaisuja se kylläkin on aukaissut monen silmät . Mietin usein asioiden kulkua muidenki kuin itseni puolesta , monen muun näkökannasta .
Pohdin ja sitten ... se tulee !
Itseni jätän aina viimeiseksi , oli tilanne mikä tahansa . Fyysinen tunne pelko on tuttu myös itselleni . Olen kuin omissa ajatuksissa , muissa maailmoissa en näe enkä kuule .
Ratkaisujen teko on vaikeaa , se mitä minulle on puhuttu usein pitäisi ajatella joskus edes itseäni , säästää en jaksa tätä menoa , mutta aina lupaan ja sorrun uudelleen samaan kierteeseen .
Nyt siten toden teolla olen alkanut miettimään itseänikin ja se etten voi elää näin , mutta työtä se teettää . Selviydynkö ?

Lue lisää

Niin, yhä useammin ajatukset menevät siihen kuviteltuun tilanteeseen, jonnekin tulevaan, missä olisikin toisenlaista. Kuvittele sitä yhä uudelleen ja sitten jonain päivänä voit irtautua ja lähteä sitä kohti. Se vaatii aikaa, valmistautumista. Ja kuten edellisessä viestissäkin sanoin, sitten se työ vasta alkaa, kun ratkaisu on tehty. Minua ei ollut kukaan varoittanut siitä miten valtava työ odottaa siinä jälkipuinnissa, itsensä kokoamisessa. Siinä kohdin minulla on olleet kovimmat pudotukset. Ja siksi kai sen jälkityön moni jättääkin tekemättä tai ei osaa/pysty tekemään - ja sitten voikin jonain päivänä olla taas samanlaisessa tilanteessa! Niitä juttujahan minäkin näillä sivuilla pohdiskelen.
Kysyit, selviydytkö. Et voi tehdä muuta kuin PÄÄTTÄÄ selviytyä. Yhä uudelleen PÄÄTTÄÄ. Vaikka kaikki vyöryisi päälle!

Keijuli kirjoitti:

Niin, yhä useammin ajatukset menevät siihen kuviteltuun tilanteeseen, jonnekin tulevaan, missä olisikin toisenlaista. Kuvittele sitä yhä uudelleen ja sitten jonain päivänä voit irtautua ja lähteä sitä kohti. Se vaatii aikaa, valmistautumista. Ja kuten edellisessä viestissäkin sanoin, sitten se työ vasta alkaa, kun ratkaisu on tehty. Minua ei ollut kukaan varoittanut siitä miten valtava työ odottaa siinä jälkipuinnissa, itsensä kokoamisessa. Siinä kohdin minulla on olleet kovimmat pudotukset. Ja siksi kai sen jälkityön moni jättääkin tekemättä tai ei osaa/pysty tekemään - ja sitten voikin jonain päivänä olla taas samanlaisessa tilanteessa! Niitä juttujahan minäkin näillä sivuilla pohdiskelen.
Kysyit, selviydytkö. Et voi tehdä muuta kuin PÄÄTTÄÄ selviytyä. Yhä uudelleen PÄÄTTÄÄ. Vaikka kaikki vyöryisi päälle!

Lue lisää

Usein elän etä jos asia olisi näinkin , mutta en jaksa uskoa . Pelkkää kuvittelua ... mutta jospa jonain päivänä voisinki lähteä sitä kohti . Siinä vaiheessa täytyisi irtaantua kaikesta kuten totesit . Taidan olla siinä välimaastossa , ehkä menossa toivon mukaan sitä kohti . Eli kuka kieltäsi minulta tietyt omat unelmat / kuvitelmat ... ei kukaan jos en itse !

Jälkipuinti , - työ sen kyllä tiedänkin vaatii voimia niin fyysisesti kuin henkisestikkin . Se on positiivisuutta ettää sinnikko olen jos päätän lopulta , menen vaikka läpi harmaan kiven .

Niin selviydynkö , jälipuinti , - työ on vain kahlattava läpi , muuten en pääse eteenpäin . Sen verran olen oppinut itsestäni . Mutta se on kovin ja raskain työ ehkä , siinä on niin paljon ylä että alamäkiä , kuoppiin kompastumisia . Aina on vain noustava ei auta ja jos en jaksa ... mutta kuten kirjoitit täytyy vain itse päättää . Muuten olen tuhon oma .

nyt läpi kirjoitti:

tiettyä vaihetta, mikä minulla on jo takana. Jos haluat, kerron Sinulle miksi toiset kohtelee Sinua niin kuin ne kohtelee. Miksi ihmissuhteissa on Sinulla mennyt niin kuin on mennyt. Mutta se ei olisi oikein. Ainoa oikea tapa auttaa Sinua, on auttaa Sinua kysymään oikeat kysymykset oikeista asioista ja oikeaan aikaan. En voi vastata Sinun puolesta. Koska silloin ne olisi minun vastauksia, ei Sinun. Valinta on Sinun. Jos haluat käydä tämän asian läpi yksin, ymmärrän Sinua ja jatketaan vaikka muilla aiheilla.

Lue lisää

Jostain matkan varrelta lause ja ajatus: "Emme pyri sellaisia tavoitteita kohti joita emme katso ansaitsevamme." Tuolla olen itseäni tsempannut. Jos kerta itsellä on vahvasti joku olo/tarve, on se otettava vakavasti. Sillä tavalla olen paljon saanutkin. Tämä siihen kun puhuin oman arvonsa tuntemisesta ja siitä että ei tyydy siihen mitä on saanut.
Kirjoitit: Jos haluat, kerron Sinulle miksi toiset kohtelee Sinua niin kuin ne kohtelee. Miksi ihmissuhteissa on Sinulla mennyt niin kuin on mennyt." Kyllä minä mielelläni kuuntelen ajatuksesi. Onhan minullakin omani. Luenhan kaikenlaisia kirjojakin pohtimisieni avuksi, otan omakseni mikä omalta tuntuu, ja vaikka jotain hylkäisinkin heti - saatan aikojenkin päästä ottaa taas kirjan esille ja huomata että olihan siinäkin ajatusta. Enemmän Sinä minusta tiedät kun kirjailija X. Ja yleensä oikea aika on silloin kun etsii.

Keijuli kirjoitti:

Jostain matkan varrelta lause ja ajatus: "Emme pyri sellaisia tavoitteita kohti joita emme katso ansaitsevamme." Tuolla olen itseäni tsempannut. Jos kerta itsellä on vahvasti joku olo/tarve, on se otettava vakavasti. Sillä tavalla olen paljon saanutkin. Tämä siihen kun puhuin oman arvonsa tuntemisesta ja siitä että ei tyydy siihen mitä on saanut.
Kirjoitit: Jos haluat, kerron Sinulle miksi toiset kohtelee Sinua niin kuin ne kohtelee. Miksi ihmissuhteissa on Sinulla mennyt niin kuin on mennyt." Kyllä minä mielelläni kuuntelen ajatuksesi. Onhan minullakin omani. Luenhan kaikenlaisia kirjojakin pohtimisieni avuksi, otan omakseni mikä omalta tuntuu, ja vaikka jotain hylkäisinkin heti - saatan aikojenkin päästä ottaa taas kirjan esille ja huomata että olihan siinäkin ajatusta. Enemmän Sinä minusta tiedät kun kirjailija X. Ja yleensä oikea aika on silloin kun etsii.

Lue lisää

esitän Sinulle pari kysymystä. Olenko tähän mennessä valehdellut Sinulle? Luotatko arvostelukykyyni? Uskotko mitä tulen jatkossa Sinulle sanomaan?

nyt läpi kirjoitti:

tiettyä vaihetta, mikä minulla on jo takana. Jos haluat, kerron Sinulle miksi toiset kohtelee Sinua niin kuin ne kohtelee. Miksi ihmissuhteissa on Sinulla mennyt niin kuin on mennyt. Mutta se ei olisi oikein. Ainoa oikea tapa auttaa Sinua, on auttaa Sinua kysymään oikeat kysymykset oikeista asioista ja oikeaan aikaan. En voi vastata Sinun puolesta. Koska silloin ne olisi minun vastauksia, ei Sinun. Valinta on Sinun. Jos haluat käydä tämän asian läpi yksin, ymmärrän Sinua ja jatketaan vaikka muilla aiheilla.

Lue lisää

Se tietysti on arvoitus, olenko ymmärtänyt kaiken niin kuin olet tarkoittanut. Lisäksi, kuten olen sanonut, jokainen ymmärtää asiat oman elämänkökemuksensa kautta. Joka tapauksessa suhtaudun kiitollisuudella ja vakavuudella kaikkeen, mitä sanot.

Keijuli kirjoitti:

Jostain matkan varrelta lause ja ajatus: "Emme pyri sellaisia tavoitteita kohti joita emme katso ansaitsevamme." Tuolla olen itseäni tsempannut. Jos kerta itsellä on vahvasti joku olo/tarve, on se otettava vakavasti. Sillä tavalla olen paljon saanutkin. Tämä siihen kun puhuin oman arvonsa tuntemisesta ja siitä että ei tyydy siihen mitä on saanut.
Kirjoitit: Jos haluat, kerron Sinulle miksi toiset kohtelee Sinua niin kuin ne kohtelee. Miksi ihmissuhteissa on Sinulla mennyt niin kuin on mennyt." Kyllä minä mielelläni kuuntelen ajatuksesi. Onhan minullakin omani. Luenhan kaikenlaisia kirjojakin pohtimisieni avuksi, otan omakseni mikä omalta tuntuu, ja vaikka jotain hylkäisinkin heti - saatan aikojenkin päästä ottaa taas kirjan esille ja huomata että olihan siinäkin ajatusta. Enemmän Sinä minusta tiedät kun kirjailija X. Ja yleensä oikea aika on silloin kun etsii.

Lue lisää

Tässä odotellessani kirjoitan jatkoa noihin vanhoihin...
Olen edelleen miettinyt tuota vahva/heikko -paria. Ymmärsinkö oikein mitä kirjoitit? On niin helppo sanoa että joku on vahva tai heikko, mutta millä perusteilla me sen luokittelun teemme. Onko se vahva vai heikko, joka jatkaa epätyydyttävässä suhteessa, kantaa vastuuta ja tekee parhaansa? Onko se vahva vai heikko, joka siitä lähtee? Onko se heikko, joka suree ja itkee mennyttä? Hellaakoski(?) sanoo jotenkin "Ei ole köyhempää kuin hän joka surunsa kieltää" Onko se siis vahvuutta jos tunteensa kieltää.
Ulkopuolinen ei voi tietää mikä tilanne esim. perheessä oikeasti on. Helposti vain luulemme tietävämme. Eihän perheessäkään vahvaa tueta, ei tarvitse, vaan sitä heikkoa - annetaan tälle mahdollisuus näkyä ja kuulua, jopa kuin pikkulasta, ihaillaan ja myötäillään.

keijulille kirjoitti:

Usein elän etä jos asia olisi näinkin , mutta en jaksa uskoa . Pelkkää kuvittelua ... mutta jospa jonain päivänä voisinki lähteä sitä kohti . Siinä vaiheessa täytyisi irtaantua kaikesta kuten totesit . Taidan olla siinä välimaastossa , ehkä menossa toivon mukaan sitä kohti . Eli kuka kieltäsi minulta tietyt omat unelmat / kuvitelmat ... ei kukaan jos en itse !

Jälkipuinti , - työ sen kyllä tiedänkin vaatii voimia niin fyysisesti kuin henkisestikkin . Se on positiivisuutta ettää sinnikko olen jos päätän lopulta , menen vaikka läpi harmaan kiven .

Niin selviydynkö , jälipuinti , - työ on vain kahlattava läpi , muuten en pääse eteenpäin . Sen verran olen oppinut itsestäni . Mutta se on kovin ja raskain työ ehkä , siinä on niin paljon ylä että alamäkiä , kuoppiin kompastumisia . Aina on vain noustava ei auta ja jos en jaksa ... mutta kuten kirjoitit täytyy vain itse päättää . Muuten olen tuhon oma .

Lue lisää

Juuri tuota asennetta tarkoitin: vaikka läpi harmaan kiven! Korostin ehkä liikaakin sitä jälkipuintia, tottakai aina kun ratkaisun on tehnyt, elämä jo helpottaa. Niin kauan kun tappelee itsensä kanssa, yrittää päästä itsestään selville ja siitä mihin oikeasti voimansa laittaa, niin kauan pyörii paikallaan. Sitten kun tähtäimessä on JOTAIN, päätös kestää vaikkapa johonkin esim. vuoteen, tapahtumaan tms. asti tai päätös muuttaa rajusti kaikki, alkaa matka joutua. Palasina minä sain matkan jatkumaan pitkään ja sitten olinkin jo valmis lentoon. Enkä ikinä tule katumaan.
Ja siinä sen juju onkin, tee omat päätöksesi niin huolella että et kadu. Ne on oltava SINUN päätöksiäsi.

Keijuli kirjoitti:

Se tietysti on arvoitus, olenko ymmärtänyt kaiken niin kuin olet tarkoittanut. Lisäksi, kuten olen sanonut, jokainen ymmärtää asiat oman elämänkökemuksensa kautta. Joka tapauksessa suhtaudun kiitollisuudella ja vakavuudella kaikkeen, mitä sanot.

Lue lisää

kerron, että meidän keskusteluissamme on kaikki vastaukset mitä haet. Taidat olla juuri tällä hetkellä ainoa ihminen, kenen en haluaisi alkavan inhoamaan minua. Edes hetkeksi. Ja näin tulisi käymään jos jatkaisin Sinulle kysymysten esittämistä. Koska ne ei enää kuuluisi tänne. Toivon, että ymmärrät ja uskot minua. Miksi luulet, että sanon itseäni luopujaksi? Miksi luulet minun tietävän ja ymmärtävän niitä asioita, mistä ollaan täällä puhuttu? Miksi kukaan ei ole vielä väittänyt minulle vastaan? Olet liian hyvä ihminen tullakseen täysin kaltaiseksi. Jos todella haluat sitä, pystyt siihen myös itse. Siitä on vaan todella kova hinta maksettavaksi. Sitä en toivo kenellekään. Miten se menikään? "Ole varovainen mitä toivot, se saattaa toteutua"
Mielelläni jatkaisin siten, että Sinä taas kirjoittaisit asioista jotka askarruttaa Sinua ja yhdessä maltillisesti haetaan niihin selvyyttä. Asia kerrallaan.

Keijuli kirjoitti:

Se tietysti on arvoitus, olenko ymmärtänyt kaiken niin kuin olet tarkoittanut. Lisäksi, kuten olen sanonut, jokainen ymmärtää asiat oman elämänkökemuksensa kautta. Joka tapauksessa suhtaudun kiitollisuudella ja vakavuudella kaikkeen, mitä sanot.

Lue lisää

Tuota Luopujaahan olen aivan alusta asti pohtinut. Monia muitakin asioita on ollut jotka eivät ole minulle auenneet. Olet hyvin salaperäinen, mutta Sinulla on varmasti syysi. Se oli surullinen kirje.

Keijuli kirjoitti:

Juuri tuota asennetta tarkoitin: vaikka läpi harmaan kiven! Korostin ehkä liikaakin sitä jälkipuintia, tottakai aina kun ratkaisun on tehnyt, elämä jo helpottaa. Niin kauan kun tappelee itsensä kanssa, yrittää päästä itsestään selville ja siitä mihin oikeasti voimansa laittaa, niin kauan pyörii paikallaan. Sitten kun tähtäimessä on JOTAIN, päätös kestää vaikkapa johonkin esim. vuoteen, tapahtumaan tms. asti tai päätös muuttaa rajusti kaikki, alkaa matka joutua. Palasina minä sain matkan jatkumaan pitkään ja sitten olinkin jo valmis lentoon. Enkä ikinä tule katumaan.
Ja siinä sen juju onkin, tee omat päätöksesi niin huolella että et kadu. Ne on oltava SINUN päätöksiäsi.

Lue lisää

Totta kun olen ratkaisuni tehnyt , päätöksen , en anna enää itseni perääntyä . Itse olen usein todennut , olen kuin särkynyt saviruukku , pala palasilta kokoan sen . Voimia tarvin ja tiedän kuun vaihteessa ehkä osa särkyy hieman , mutta kokoan uudelleen . Suljen korvani surkuttelijoilta , sääliä en todella kaipaa vaan juuri tämän typpistä tukea . Olen itse joka päätän en anna kenenkään enää tuhota niitä .
Eli kuten totesit teen päätökseni itse . Usein olen pohtinut ja pohdin yksin asioita , mitä miten eteenpäin , mutta sitten tuleekin se tunne usein olenko väärässä . Eli kuuntelen itseäni , kuten monet asiat muutkin jotka ovat ns. helpompia ne olen mielessäni nimenomaan valmistellut . Ja vaikka kuoppa olisikin edessä , nousen vedän itseni pois .
Uskomatonta , lukisit varmaan kuin avointa kirjaa minua . Tunne pitkiin aikoihin , nyt luotan itseeni omiin tuntemuksiin . Polkuni , tieni voi olla karikkoinen mutta minähän selviän . En anna tilaa itselleni perääntyä , tuhoutua täydellisesti .
KIITOS SINUN KEIJULI !

itsekkin vesimies kirjoitti:

Totta kun olen ratkaisuni tehnyt , päätöksen , en anna enää itseni perääntyä . Itse olen usein todennut , olen kuin särkynyt saviruukku , pala palasilta kokoan sen . Voimia tarvin ja tiedän kuun vaihteessa ehkä osa särkyy hieman , mutta kokoan uudelleen . Suljen korvani surkuttelijoilta , sääliä en todella kaipaa vaan juuri tämän typpistä tukea . Olen itse joka päätän en anna kenenkään enää tuhota niitä .
Eli kuten totesit teen päätökseni itse . Usein olen pohtinut ja pohdin yksin asioita , mitä miten eteenpäin , mutta sitten tuleekin se tunne usein olenko väärässä . Eli kuuntelen itseäni , kuten monet asiat muutkin jotka ovat ns. helpompia ne olen mielessäni nimenomaan valmistellut . Ja vaikka kuoppa olisikin edessä , nousen vedän itseni pois .
Uskomatonta , lukisit varmaan kuin avointa kirjaa minua . Tunne pitkiin aikoihin , nyt luotan itseeni omiin tuntemuksiin . Polkuni , tieni voi olla karikkoinen mutta minähän selviän . En anna tilaa itselleni perääntyä , tuhoutua täydellisesti .
KIITOS SINUN KEIJULI !

Lue lisää

Jossain aikaisemmassa viestissäni Sinulle sanoin: Vaikka kaikki vyöryisi päälle!
Tällaistakin se voi olla. Pidä huoli itsestäsi.
Kiitos Sinulle.

itsekkin vesimies kirjoitti:

Totta kun olen ratkaisuni tehnyt , päätöksen , en anna enää itseni perääntyä . Itse olen usein todennut , olen kuin särkynyt saviruukku , pala palasilta kokoan sen . Voimia tarvin ja tiedän kuun vaihteessa ehkä osa särkyy hieman , mutta kokoan uudelleen . Suljen korvani surkuttelijoilta , sääliä en todella kaipaa vaan juuri tämän typpistä tukea . Olen itse joka päätän en anna kenenkään enää tuhota niitä .
Eli kuten totesit teen päätökseni itse . Usein olen pohtinut ja pohdin yksin asioita , mitä miten eteenpäin , mutta sitten tuleekin se tunne usein olenko väärässä . Eli kuuntelen itseäni , kuten monet asiat muutkin jotka ovat ns. helpompia ne olen mielessäni nimenomaan valmistellut . Ja vaikka kuoppa olisikin edessä , nousen vedän itseni pois .
Uskomatonta , lukisit varmaan kuin avointa kirjaa minua . Tunne pitkiin aikoihin , nyt luotan itseeni omiin tuntemuksiin . Polkuni , tieni voi olla karikkoinen mutta minähän selviän . En anna tilaa itselleni perääntyä , tuhoutua täydellisesti .
KIITOS SINUN KEIJULI !

Lue lisää

Ja kun päätöstä tekee, ei siinä samalla kysellä miten tähän on tultu, miksi tämä on tällaista. Se pohdinta saa odottaa.
Ja se tunne, oletko väärässä... voi, miten monta kertaa minäkin yöhön huusin, Mitä minun pitää tehdä?
Muista, rohkea on se joka tekee vaikka PELKÄÄ.

itsekkin vesimies kirjoitti:

Totta kun olen ratkaisuni tehnyt , päätöksen , en anna enää itseni perääntyä . Itse olen usein todennut , olen kuin särkynyt saviruukku , pala palasilta kokoan sen . Voimia tarvin ja tiedän kuun vaihteessa ehkä osa särkyy hieman , mutta kokoan uudelleen . Suljen korvani surkuttelijoilta , sääliä en todella kaipaa vaan juuri tämän typpistä tukea . Olen itse joka päätän en anna kenenkään enää tuhota niitä .
Eli kuten totesit teen päätökseni itse . Usein olen pohtinut ja pohdin yksin asioita , mitä miten eteenpäin , mutta sitten tuleekin se tunne usein olenko väärässä . Eli kuuntelen itseäni , kuten monet asiat muutkin jotka ovat ns. helpompia ne olen mielessäni nimenomaan valmistellut . Ja vaikka kuoppa olisikin edessä , nousen vedän itseni pois .
Uskomatonta , lukisit varmaan kuin avointa kirjaa minua . Tunne pitkiin aikoihin , nyt luotan itseeni omiin tuntemuksiin . Polkuni , tieni voi olla karikkoinen mutta minähän selviän . En anna tilaa itselleni perääntyä , tuhoutua täydellisesti .
KIITOS SINUN KEIJULI !

Lue lisää

Olen usein miettinyt, miten Sinun saviruukkusi kävi kuun vaihteessa. Haluatko/voitko sanoa mitään?

Keijuli kirjoitti:

Olen usein miettinyt, miten Sinun saviruukkusi kävi kuun vaihteessa. Haluatko/voitko sanoa mitään?

Saviruukkuni särkyi lisää juuri tänään , yritän jaksaa . Lujille se ottaa . On niin paha olla sisällä puukko viiltää edelleen . En tiedä , sekavat on ajatukset , kunpa bvoisin kirjoittaa enemmän ,mutta en voi näin . Yksi mietin mitä huominen tuo ... kyynelvirta on tulvinu yli !

VOISIN SANOA ... kirjoitti:

Saviruukkuni särkyi lisää juuri tänään , yritän jaksaa . Lujille se ottaa . On niin paha olla sisällä puukko viiltää edelleen . En tiedä , sekavat on ajatukset , kunpa bvoisin kirjoittaa enemmän ,mutta en voi näin . Yksi mietin mitä huominen tuo ... kyynelvirta on tulvinu yli !

Lue lisää

Niin pelkäsinkin. En osaa sanoa mitään. Toivoisin osaavani.
Sinulla on kuitenkin taito kirjoittaa. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat aina yksinäisenkin apuna. Itse joskus itkin ja kirjoitin vain yhtä lausetta "Minä en jaksa" niin kauan etten enää jaksanut - kirjoittaa. Joskus kun on oikein paha olla kuvittelen että minut ottaa syliinsä joku paljon suurempi ja vahvempi, enkeli, Jumala... Hän pitää minua tiukasti ja lempeästi ja minä kuvittelen että Hän näkee ja tietää tästä kaikesta paljon enemmän kuin minä ja minun pitää vain luottaa siihen ja levätä siinä, kerätä voimia. Sinäkin löydät jonkun tavan selvitä, olethan selvinnyt tähänkin asti.

Keijuli kirjoitti:

Niin pelkäsinkin. En osaa sanoa mitään. Toivoisin osaavani.
Sinulla on kuitenkin taito kirjoittaa. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat aina yksinäisenkin apuna. Itse joskus itkin ja kirjoitin vain yhtä lausetta "Minä en jaksa" niin kauan etten enää jaksanut - kirjoittaa. Joskus kun on oikein paha olla kuvittelen että minut ottaa syliinsä joku paljon suurempi ja vahvempi, enkeli, Jumala... Hän pitää minua tiukasti ja lempeästi ja minä kuvittelen että Hän näkee ja tietää tästä kaikesta paljon enemmän kuin minä ja minun pitää vain luottaa siihen ja levätä siinä, kerätä voimia. Sinäkin löydät jonkun tavan selvitä, olethan selvinnyt tähänkin asti.

Lue lisää

En edes itsekkään tiedä , mitä sanoisin mistä saisin voimia . Liian kova kolaus , kuin isku päin kasvojani .
En löydä enää mitään , miten selviäisin . Kaikki on niin lopullista . Yritän selvitä , mutta tukea tarvin . Niin henkisesti kuin fyysisesti . Pahinta on miksi minä , mitä olen tehnyt .Miksi kaikki minulle ?
Kuka kertois sen , en tiedä ?

palasina , viileltynä kirjoitti:

En edes itsekkään tiedä , mitä sanoisin mistä saisin voimia . Liian kova kolaus , kuin isku päin kasvojani .
En löydä enää mitään , miten selviäisin . Kaikki on niin lopullista . Yritän selvitä , mutta tukea tarvin . Niin henkisesti kuin fyysisesti . Pahinta on miksi minä , mitä olen tehnyt .Miksi kaikki minulle ?
Kuka kertois sen , en tiedä ?

Lue lisää

Miten voit?

Niin, eli kyse on tunteesta joka liittyy tekemiseen. Haenko yliotetta tms. Valtataistelusta on usein kyse kahden heikon yhdessäolossa.
Sanoin eilen muutaman sanan unista. Minulle unet ovat enemmän kuin yksi sana. Parhaat, merkityksillisimmät unet ovat olleet upeita kuvaelmia joistain minulle tärkeistä oppitunneista. Tai ne ovat jatkokertomuksia jotka etenevät oman muuttumiseni mukana. Kerronpa sellaisesta. Olen unissa usein ollut lapsuudenkodissani. Niitä unia on ollut paljon, mutta tämä oli sellainen joka sai aina jatko-osan silloin tällöin. Ensin koti oli niin kuin se oli lapsena, sitten siihen alkas tulla muutoksia, lopulta sieltä oli ikkunoita aivan uusiin suuntiin jne. Sitten sinne tuli jo vieraat ihmiset, jotka kyllä antoivat minun siellä olla vaikka eivät olleet näkevinään. Monen vaiheen jälkeen näin unen, että menin sinne taas ja jäljellä oli vain kivirappuset. Talo oli hävinnyt, hävitetty. Enää en ole sitä nähnyt. Jäi siis vain rappuset maailmaan.
Kerro joku unesi.

Keijuli kirjoitti:

Niin, eli kyse on tunteesta joka liittyy tekemiseen. Haenko yliotetta tms. Valtataistelusta on usein kyse kahden heikon yhdessäolossa.
Sanoin eilen muutaman sanan unista. Minulle unet ovat enemmän kuin yksi sana. Parhaat, merkityksillisimmät unet ovat olleet upeita kuvaelmia joistain minulle tärkeistä oppitunneista. Tai ne ovat jatkokertomuksia jotka etenevät oman muuttumiseni mukana. Kerronpa sellaisesta. Olen unissa usein ollut lapsuudenkodissani. Niitä unia on ollut paljon, mutta tämä oli sellainen joka sai aina jatko-osan silloin tällöin. Ensin koti oli niin kuin se oli lapsena, sitten siihen alkas tulla muutoksia, lopulta sieltä oli ikkunoita aivan uusiin suuntiin jne. Sitten sinne tuli jo vieraat ihmiset, jotka kyllä antoivat minun siellä olla vaikka eivät olleet näkevinään. Monen vaiheen jälkeen näin unen, että menin sinne taas ja jäljellä oli vain kivirappuset. Talo oli hävinnyt, hävitetty. Enää en ole sitä nähnyt. Jäi siis vain rappuset maailmaan.
Kerro joku unesi.

Lue lisää

viimeöisestä. Siinä olin minä, muutama läheinen. Oli jonkinlaiset juhlat. Ne alkoi ihan mukavasti. Kunnes tuli jotain ulkopuolisia. Ne halusi aiheuttaa ongelmia. En muista mitä mutta tunnelma muuttui epämiellyttäväksi. Kun jokin pahin oli tapahtumassa, avoimesta ikkunasta lensi sisään haukka. Kun en tunne lintuja, en voi kertoa mikä haukka. Se lensi minun käsivarrelle, otti kiinni siitä kynsillä mutta todella pehmeästi niin ettei sattunut ollenkaan. Ne haukan kynnet tuntui oikeastaan miellyttävältä. Se tavallaan esti minua tekemästä jotain, mitä olisin voinut myöhemmin katua. Ja samalla sai ongelmien aiheuttajat poistumaan paikalta. Vähän myöhemmin löysin saman linnun vahingoittuneena. Jostain ulkoa. Sen jälkeen heräsin. Surullisena.
Siitä tekemisestä. Ellet ole jo havainnut, asiat ympärillä muuttuu jatkuvasti. On muutoksia mihin voidaan vaikuttaa ja muutoksia mihin emme. Ne mihin voidaan, täytyy muuttaa sille hetkelle sopiviksi. Mutta mihin ei voida, jää vaan yksi ratkaisu. Mukautua. Mitä se sitten vaatiikin. Tai sitten voi jättää tekemättä ja odottaa parempaa aikaa. Ja kun tehdään jotain, aina rennosti, pakottamatta...

Sinulle vaikka kirjoitti:

viimeöisestä. Siinä olin minä, muutama läheinen. Oli jonkinlaiset juhlat. Ne alkoi ihan mukavasti. Kunnes tuli jotain ulkopuolisia. Ne halusi aiheuttaa ongelmia. En muista mitä mutta tunnelma muuttui epämiellyttäväksi. Kun jokin pahin oli tapahtumassa, avoimesta ikkunasta lensi sisään haukka. Kun en tunne lintuja, en voi kertoa mikä haukka. Se lensi minun käsivarrelle, otti kiinni siitä kynsillä mutta todella pehmeästi niin ettei sattunut ollenkaan. Ne haukan kynnet tuntui oikeastaan miellyttävältä. Se tavallaan esti minua tekemästä jotain, mitä olisin voinut myöhemmin katua. Ja samalla sai ongelmien aiheuttajat poistumaan paikalta. Vähän myöhemmin löysin saman linnun vahingoittuneena. Jostain ulkoa. Sen jälkeen heräsin. Surullisena.
Siitä tekemisestä. Ellet ole jo havainnut, asiat ympärillä muuttuu jatkuvasti. On muutoksia mihin voidaan vaikuttaa ja muutoksia mihin emme. Ne mihin voidaan, täytyy muuttaa sille hetkelle sopiviksi. Mutta mihin ei voida, jää vaan yksi ratkaisu. Mukautua. Mitä se sitten vaatiikin. Tai sitten voi jättää tekemättä ja odottaa parempaa aikaa. Ja kun tehdään jotain, aina rennosti, pakottamatta...

Lue lisää

Kummalle käsivarrelle?

Keijulilta kirjoitti:

Kummalle käsivarrelle?

vasemmalle

puolelle kirjoitti:

vasemmalle

Testaatkohan Sinä minua nyt tällä unella? Sinä taidat itse osata tulkita sen paremmin kuin minä. Ja oikeasti itsehän se onkin tulkittava, minä voin sanoa vain joitain vaihtoehtoja tai jotain yleistä. Juhlat, uusi vaihe, olet oppinut läksysi. Siis iloinen asia, mutta annat jonkun sitä iloa häiritä. Haukka, voimaa, kykyä nähdä ja ymmärtää asioita laajasta perspektiivistä. Kynsi, merkki kasvusta, suojaa herkimpiä osia.
Käsivarsi, vasen vastaanotat ja vedät itseesi voimaa, energiaa. Haavoittunut, pysähdy ja hidasta vauhtia. Jatka tästä itse.

Keijuli kirjoitti:

Testaatkohan Sinä minua nyt tällä unella? Sinä taidat itse osata tulkita sen paremmin kuin minä. Ja oikeasti itsehän se onkin tulkittava, minä voin sanoa vain joitain vaihtoehtoja tai jotain yleistä. Juhlat, uusi vaihe, olet oppinut läksysi. Siis iloinen asia, mutta annat jonkun sitä iloa häiritä. Haukka, voimaa, kykyä nähdä ja ymmärtää asioita laajasta perspektiivistä. Kynsi, merkki kasvusta, suojaa herkimpiä osia.
Käsivarsi, vasen vastaanotat ja vedät itseesi voimaa, energiaa. Haavoittunut, pysähdy ja hidasta vauhtia. Jatka tästä itse.

Lue lisää

En ole kovin hyvä unien tulkitsija. Saan vastaukset yleensä ensin jostain muualta. Ne voi tulla ihan mistä vaan ja sen jälkeen yleensä vasta näen yhtäläisyyden unieni kanssa. Pidän unimaailmastani. Haluan pitää sen sellaisena kun se on. Mysteerinä. Jännittävänä. Ennalta arvaamattomana. Ja tämä ei ollut testi. Muista, etten minä testaa Sinua. Se mitä teen on se, että autan Sinua hieman tekemään sitä itse. Kukaan muu ei Sinulle pysty sitä yhtä hyvin tekemään, kuin Sinä itse. Olen ainoastaan iloinen jos minusta on edes vähän apua.
Unista vielä. Tunnut olevan perillä niistä jonkun verran. Nyt kysyn, ilman että Sinä pyydät minua kysymään. Näen todella usein unia missä lennän tai pystyn hengittämään veden alla.???

sen kerroit kirjoitti:

En ole kovin hyvä unien tulkitsija. Saan vastaukset yleensä ensin jostain muualta. Ne voi tulla ihan mistä vaan ja sen jälkeen yleensä vasta näen yhtäläisyyden unieni kanssa. Pidän unimaailmastani. Haluan pitää sen sellaisena kun se on. Mysteerinä. Jännittävänä. Ennalta arvaamattomana. Ja tämä ei ollut testi. Muista, etten minä testaa Sinua. Se mitä teen on se, että autan Sinua hieman tekemään sitä itse. Kukaan muu ei Sinulle pysty sitä yhtä hyvin tekemään, kuin Sinä itse. Olen ainoastaan iloinen jos minusta on edes vähän apua.
Unista vielä. Tunnut olevan perillä niistä jonkun verran. Nyt kysyn, ilman että Sinä pyydät minua kysymään. Näen todella usein unia missä lennän tai pystyn hengittämään veden alla.???

Lue lisää

Katsos, otinpa taas vain aiheen mistä tiedän tosi vähän. Sanoin siksi "testi" kun ajattelin että Sinulla on jo oma tulkintasi ja kokeilet menevätkö yhteen.
Voidakseni ymmärtää valvemaailmaa minun on ymmärrettävä myös uneni. En koskaan epäile sitä tietoa tai tunnetta mikä unessa on. Se on enemmän totta kuin tämä tässä. Ja kuten Sinäkin, pidän siitä maailmasta kaikkine kysymyksineen.
Mutta lentämisestä: Vaikeina aikoina olen nähnyt lentounia. Nousen vain ja lennän. Mahtava tunne. Teen sen siinä unessa yhä uudelleen ja uudelleen. Ja se on aivan helppoa. Oma tulkintani on ollut että se on minulle annettu lepohetki. Kun olen ollut kovien paikkojen edessä, minulle unessa onkin MAHDOTON MAHDOLLISTA - lennän, lepään. Veden alla en ole koskaan hengittänyt, mutta eikö siinä voisi olla sama ajatus? Millaisissa elämäntilanteissa olet näitä nähnyt? Vai onko se ollut lentokone?

Keijuli kirjoitti:

Katsos, otinpa taas vain aiheen mistä tiedän tosi vähän. Sanoin siksi "testi" kun ajattelin että Sinulla on jo oma tulkintasi ja kokeilet menevätkö yhteen.
Voidakseni ymmärtää valvemaailmaa minun on ymmärrettävä myös uneni. En koskaan epäile sitä tietoa tai tunnetta mikä unessa on. Se on enemmän totta kuin tämä tässä. Ja kuten Sinäkin, pidän siitä maailmasta kaikkine kysymyksineen.
Mutta lentämisestä: Vaikeina aikoina olen nähnyt lentounia. Nousen vain ja lennän. Mahtava tunne. Teen sen siinä unessa yhä uudelleen ja uudelleen. Ja se on aivan helppoa. Oma tulkintani on ollut että se on minulle annettu lepohetki. Kun olen ollut kovien paikkojen edessä, minulle unessa onkin MAHDOTON MAHDOLLISTA - lennän, lepään. Veden alla en ole koskaan hengittänyt, mutta eikö siinä voisi olla sama ajatus? Millaisissa elämäntilanteissa olet näitä nähnyt? Vai onko se ollut lentokone?

Lue lisää

näin. Että olen kiipeämässä johonkin korkeaan rakennukseen. Joko portaita tai tikkaita pitkin. Ja ne portaat ja tikkaat on aina todella huonossa kunnossa, hajoamaisillaan. Silloin mietin unissani, että miksi olen yleensäkin menossa sinne? Ja miten pääsen alas? Alas kun näyttää olevan vielä vaikeampi tulla kuin mennä ylös. Ja sitten alas mennessä joko kompastun tai hajoaa askelma ja alan pudota. Todella korkealta. Ainoa ajatus mikä on silloin mielessä, että siinä se nyt oli. Elämäni. Mutta juuri kun olen osumassa maahan, huomaan etten ollut lähelläkään osua ja olenkin jo lentämässä. Silloin oikeasti vaan nautin, että näen kaiken yläpuolelta. Näkee kaiken aivan selkeästi. Sitten kun olen jo jonkin aikaa lentänyt, alan miettiä että mitenköhän nyt laskeudun? En kyllä ikinä muista miten olen sen tehnyt. Vaikka se alkaa lähes joka kerta suht samalla tavalla, se tuntuu silti joka kerta erilaiselta. Ensimmäiseltä kerralta.
Mutta se veden alla hengittäminen. Se on aina syystä tai toisest olen veden alla. Joko vapaehtoisesti tai vahingossa. Olen siinä aina tilanteessa, missä etsin ulospääsyä. Aika on käymässä vähiin. Ja yhtäkkiä huomaan hengittäväni veden alla. Ja silloin loppu se ulospääsyn etsiminen ja tutkimus alkaa. Se hengittäminen on alussa todella varovaista, lähes olematonta. Mutta helpottuu koko ajan...
Otin aiheen esiin sen takia, etten tiedä siitä Sinuun verratuna yhtään mitään! Joskus minulla on ollut aikoja kun pelkäsin nukahtaa mutta nyt en ole jo vuosiin pelännyt sitä. Tai en pelänyt nukahtamista vaan ehkä enemmänkin heräämistä...

alkaa jokssenkin kirjoitti:

näin. Että olen kiipeämässä johonkin korkeaan rakennukseen. Joko portaita tai tikkaita pitkin. Ja ne portaat ja tikkaat on aina todella huonossa kunnossa, hajoamaisillaan. Silloin mietin unissani, että miksi olen yleensäkin menossa sinne? Ja miten pääsen alas? Alas kun näyttää olevan vielä vaikeampi tulla kuin mennä ylös. Ja sitten alas mennessä joko kompastun tai hajoaa askelma ja alan pudota. Todella korkealta. Ainoa ajatus mikä on silloin mielessä, että siinä se nyt oli. Elämäni. Mutta juuri kun olen osumassa maahan, huomaan etten ollut lähelläkään osua ja olenkin jo lentämässä. Silloin oikeasti vaan nautin, että näen kaiken yläpuolelta. Näkee kaiken aivan selkeästi. Sitten kun olen jo jonkin aikaa lentänyt, alan miettiä että mitenköhän nyt laskeudun? En kyllä ikinä muista miten olen sen tehnyt. Vaikka se alkaa lähes joka kerta suht samalla tavalla, se tuntuu silti joka kerta erilaiselta. Ensimmäiseltä kerralta.
Mutta se veden alla hengittäminen. Se on aina syystä tai toisest olen veden alla. Joko vapaehtoisesti tai vahingossa. Olen siinä aina tilanteessa, missä etsin ulospääsyä. Aika on käymässä vähiin. Ja yhtäkkiä huomaan hengittäväni veden alla. Ja silloin loppu se ulospääsyn etsiminen ja tutkimus alkaa. Se hengittäminen on alussa todella varovaista, lähes olematonta. Mutta helpottuu koko ajan...
Otin aiheen esiin sen takia, etten tiedä siitä Sinuun verratuna yhtään mitään! Joskus minulla on ollut aikoja kun pelkäsin nukahtaa mutta nyt en ole jo vuosiin pelännyt sitä. Tai en pelänyt nukahtamista vaan ehkä enemmänkin heräämistä...

Lue lisää

Niissä ei taida olla mitään yhdistävää tekijää. Tai varmasti on mutta kun en ole hirveästi pohtinut niitä. Ainoa mikä tulee nyt mieleen, että seuraavana päivänä on ollut aika euforinen olo. Kummassakin tapauksessa.

alkaa jokssenkin kirjoitti:

näin. Että olen kiipeämässä johonkin korkeaan rakennukseen. Joko portaita tai tikkaita pitkin. Ja ne portaat ja tikkaat on aina todella huonossa kunnossa, hajoamaisillaan. Silloin mietin unissani, että miksi olen yleensäkin menossa sinne? Ja miten pääsen alas? Alas kun näyttää olevan vielä vaikeampi tulla kuin mennä ylös. Ja sitten alas mennessä joko kompastun tai hajoaa askelma ja alan pudota. Todella korkealta. Ainoa ajatus mikä on silloin mielessä, että siinä se nyt oli. Elämäni. Mutta juuri kun olen osumassa maahan, huomaan etten ollut lähelläkään osua ja olenkin jo lentämässä. Silloin oikeasti vaan nautin, että näen kaiken yläpuolelta. Näkee kaiken aivan selkeästi. Sitten kun olen jo jonkin aikaa lentänyt, alan miettiä että mitenköhän nyt laskeudun? En kyllä ikinä muista miten olen sen tehnyt. Vaikka se alkaa lähes joka kerta suht samalla tavalla, se tuntuu silti joka kerta erilaiselta. Ensimmäiseltä kerralta.
Mutta se veden alla hengittäminen. Se on aina syystä tai toisest olen veden alla. Joko vapaehtoisesti tai vahingossa. Olen siinä aina tilanteessa, missä etsin ulospääsyä. Aika on käymässä vähiin. Ja yhtäkkiä huomaan hengittäväni veden alla. Ja silloin loppu se ulospääsyn etsiminen ja tutkimus alkaa. Se hengittäminen on alussa todella varovaista, lähes olematonta. Mutta helpottuu koko ajan...
Otin aiheen esiin sen takia, etten tiedä siitä Sinuun verratuna yhtään mitään! Joskus minulla on ollut aikoja kun pelkäsin nukahtaa mutta nyt en ole jo vuosiin pelännyt sitä. Tai en pelänyt nukahtamista vaan ehkä enemmänkin heräämistä...

Lue lisää

Yleensä talo olet Sinä itse. Korkea talo siis kulostaa hyvältä! Ja aina kun unessa menee tietä tms. ylöspäin se on edistymistä ja alaspäin tulo "taantumista". Mutta vastuksia tuntuisi tielläsi olevan kun tikkaat ovat huonokuntoiset ja kompastelet. Korkea paikka on yleensä siis haaste, uusi mahdollisuus - hyvä asia. Sinua pelottaa mutta uni yrittää todistaa Sinulle että hyvin käy! Älä pelkää! Anna mennä!
Tuo hengittäminen vain yleensä on vertauskuva elämänvoimalle ja vesi kuvaa tunnemaailmaa. Yhdistä nyt ne jotenkin. Minulle itselleni veden varaan joutuminen on ollut että tunteeni ovat olleet tukehduttaa minut.
Pelkäsit heräämistä...Voi kun voisit kertoa...mutta tiedän, että sanot...ettei tässä...

vielä.. kirjoitti:

Niissä ei taida olla mitään yhdistävää tekijää. Tai varmasti on mutta kun en ole hirveästi pohtinut niitä. Ainoa mikä tulee nyt mieleen, että seuraavana päivänä on ollut aika euforinen olo. Kummassakin tapauksessa.

Lue lisää

...olo?

Keijuli kirjoitti:

Yleensä talo olet Sinä itse. Korkea talo siis kulostaa hyvältä! Ja aina kun unessa menee tietä tms. ylöspäin se on edistymistä ja alaspäin tulo "taantumista". Mutta vastuksia tuntuisi tielläsi olevan kun tikkaat ovat huonokuntoiset ja kompastelet. Korkea paikka on yleensä siis haaste, uusi mahdollisuus - hyvä asia. Sinua pelottaa mutta uni yrittää todistaa Sinulle että hyvin käy! Älä pelkää! Anna mennä!
Tuo hengittäminen vain yleensä on vertauskuva elämänvoimalle ja vesi kuvaa tunnemaailmaa. Yhdistä nyt ne jotenkin. Minulle itselleni veden varaan joutuminen on ollut että tunteeni ovat olleet tukehduttaa minut.
Pelkäsit heräämistä...Voi kun voisit kertoa...mutta tiedän, että sanot...ettei tässä...

Lue lisää

se ei kuitenkaan ole kovin henkilökohtaista. Tai on kuitenkin. Mutta siitä ei ole aikaisemmin minun lisäksi tiennyt kukaan muu. Eikä sitä kukaan olisi varmaan edes ymmärtänyt.
Mutta ensin se olo. Eforinen, siis aika epätodellinen. Leijuin täysin omassa maailmassa. Päällepäin näytti ehkä hajamieliseltä. On vaan joka kerta ollut todella upea olo, mikä on verrattavissa itsensä ylittämiseen. Mitä olen tehnyt myös valveilla. Useammin kuin kerran.
Se herääminen taas. En vaan halunut nähdä, mitä näin valveilla. Kokea sitä, mitä koin, tuntea sitä mitä tunsin... Se oli pelottavaa. En voinut aina ymmärtää sitä. Mutta silloin näkökenttäni ei ollut vielä yhtä kehittynyt kuin nyt. Ajatuksissa olin ottanut vasta ensimmäiset askeleet, opittuaan seisomaan. Nyt kun näen jo hieman enemmän, hieman laajemmin, Olen havainnut, että kuinka kaunis elämä loppujen lopuksi onkaan. Siis kokonaisuutena. Ja nyt en voi kuin ihmetellä, että miksi muut ei huomaa sitä? Mutta olenhan itsekin käynyt aika pitkän matkan ja hintani siitä maksanut...
Puit muuten aika hyvin sanoiksi tunteeni. Ja haasteeni. Niitä kyllä on. Itse en kyllä koe niitä enää haasteina mutta siten niitä voisi kutsua. Niistä niin kuin jo arvaatkin, ei täällä...

kertoa koska kirjoitti:

se ei kuitenkaan ole kovin henkilökohtaista. Tai on kuitenkin. Mutta siitä ei ole aikaisemmin minun lisäksi tiennyt kukaan muu. Eikä sitä kukaan olisi varmaan edes ymmärtänyt.
Mutta ensin se olo. Eforinen, siis aika epätodellinen. Leijuin täysin omassa maailmassa. Päällepäin näytti ehkä hajamieliseltä. On vaan joka kerta ollut todella upea olo, mikä on verrattavissa itsensä ylittämiseen. Mitä olen tehnyt myös valveilla. Useammin kuin kerran.
Se herääminen taas. En vaan halunut nähdä, mitä näin valveilla. Kokea sitä, mitä koin, tuntea sitä mitä tunsin... Se oli pelottavaa. En voinut aina ymmärtää sitä. Mutta silloin näkökenttäni ei ollut vielä yhtä kehittynyt kuin nyt. Ajatuksissa olin ottanut vasta ensimmäiset askeleet, opittuaan seisomaan. Nyt kun näen jo hieman enemmän, hieman laajemmin, Olen havainnut, että kuinka kaunis elämä loppujen lopuksi onkaan. Siis kokonaisuutena. Ja nyt en voi kuin ihmetellä, että miksi muut ei huomaa sitä? Mutta olenhan itsekin käynyt aika pitkän matkan ja hintani siitä maksanut...
Puit muuten aika hyvin sanoiksi tunteeni. Ja haasteeni. Niitä kyllä on. Itse en kyllä koe niitä enää haasteina mutta siten niitä voisi kutsua. Niistä niin kuin jo arvaatkin, ei täällä...

Lue lisää

Ai sellainen olo.....

No kuitenkin: Lentäminenhän joissain unikirjoissa selitetäänkin että silloin ollaan kehon ulkopuolella. Mutta kuten huomaat, minulla on omat tulkintani. Oletko selvittänyt/lukenut mistään tuollaisista kokemuksista. Mitä niistä tiedät?

Keijuli kirjoitti:

Ai sellainen olo.....

No kuitenkin: Lentäminenhän joissain unikirjoissa selitetäänkin että silloin ollaan kehon ulkopuolella. Mutta kuten huomaat, minulla on omat tulkintani. Oletko selvittänyt/lukenut mistään tuollaisista kokemuksista. Mitä niistä tiedät?

Lue lisää

muistan joskus selailleeni. Yksi läheinen ihminen on joskus vähän yrittänyt kertoa minulle joidenkin tarkoituksesta. Ja sekin mainitsi irtautumisen. Tärkein uneni oli kuitenkin yhden edesmenneen ilmestyminen. Ja se tuli tosiaan aina silloin kuin oli vaikeaa. Muistan ihmetelleeni unissa, että miten se on mahdollista? Ja hänen vastaus oli joka kerta, ettei hän ole koskaan poistunutkaan. Ollut vaan matkoilla. Se oli ihminen jolta opin "Kaiken se kestää..." Ymmärsin sen itse vasta kauan hänen lähtönsä jälkeen. Mutta tärkeintä oli kuitenkin, että ymmärsin. Hänen elämä, ei ollut turhaa. Koska se oli hänen tärkein päämärä, ettei unohdu se tulevaisuudessa. Ja nyt noin pari kuukautta sitten hän ilmeistyi uudestaan. Hymyili vaan ja sanoi HIDASTA VÄHÄN. Ei muuta. Jatkoi hymyilemistä.

kertoa koska kirjoitti:

se ei kuitenkaan ole kovin henkilökohtaista. Tai on kuitenkin. Mutta siitä ei ole aikaisemmin minun lisäksi tiennyt kukaan muu. Eikä sitä kukaan olisi varmaan edes ymmärtänyt.
Mutta ensin se olo. Eforinen, siis aika epätodellinen. Leijuin täysin omassa maailmassa. Päällepäin näytti ehkä hajamieliseltä. On vaan joka kerta ollut todella upea olo, mikä on verrattavissa itsensä ylittämiseen. Mitä olen tehnyt myös valveilla. Useammin kuin kerran.
Se herääminen taas. En vaan halunut nähdä, mitä näin valveilla. Kokea sitä, mitä koin, tuntea sitä mitä tunsin... Se oli pelottavaa. En voinut aina ymmärtää sitä. Mutta silloin näkökenttäni ei ollut vielä yhtä kehittynyt kuin nyt. Ajatuksissa olin ottanut vasta ensimmäiset askeleet, opittuaan seisomaan. Nyt kun näen jo hieman enemmän, hieman laajemmin, Olen havainnut, että kuinka kaunis elämä loppujen lopuksi onkaan. Siis kokonaisuutena. Ja nyt en voi kuin ihmetellä, että miksi muut ei huomaa sitä? Mutta olenhan itsekin käynyt aika pitkän matkan ja hintani siitä maksanut...
Puit muuten aika hyvin sanoiksi tunteeni. Ja haasteeni. Niitä kyllä on. Itse en kyllä koe niitä enää haasteina mutta siten niitä voisi kutsua. Niistä niin kuin jo arvaatkin, ei täällä...

Lue lisää

Sanoit "kuinka kaunis elämä loppujen lopuksi onkaan. Siis kokonaisuutena."
Sanoin jossain viestissäni että jos minun olisi pitänyt suunnitella itselleni elämä, minulla ei ikinä olisi ollut rohkeutta tehdä siitä tällaista! Perästäpäin katsoen olen saanut kaiken, mitä olen tarvinnut, kokonaisuutena. Pahaa sen verran että tunnistaa hyvän, kovia paikkoja sen verran että on voinut oppia tuntemaan vahvuutensa...
Mekin olemme jossain yhteydessä puhuneet kateudesta. Se on minulle jonkinmoinen mysteeri, kun en ymmärrä miten joku asia, taito tms. joka on jollain muulla, voisi olla minulle oikea! Minulla on/on ollut se mikä minulle on parasta. Kellään minun tuttavallani ei ole mitään mitä minä haluaisin. Ymmärrätköhän mitä tarkoitan. Tottakai heillä on kaikenlaista ihanaa, mutta ei MINUN IHANAA. Kukaan toinen ei ole tietäni kulkenut eikä tule kulkemaan, ja tätä minä rakastan. Sinäkin taidat jo rakastaa tietäsi?

unikirjaa kirjoitti:

muistan joskus selailleeni. Yksi läheinen ihminen on joskus vähän yrittänyt kertoa minulle joidenkin tarkoituksesta. Ja sekin mainitsi irtautumisen. Tärkein uneni oli kuitenkin yhden edesmenneen ilmestyminen. Ja se tuli tosiaan aina silloin kuin oli vaikeaa. Muistan ihmetelleeni unissa, että miten se on mahdollista? Ja hänen vastaus oli joka kerta, ettei hän ole koskaan poistunutkaan. Ollut vaan matkoilla. Se oli ihminen jolta opin "Kaiken se kestää..." Ymmärsin sen itse vasta kauan hänen lähtönsä jälkeen. Mutta tärkeintä oli kuitenkin, että ymmärsin. Hänen elämä, ei ollut turhaa. Koska se oli hänen tärkein päämärä, ettei unohdu se tulevaisuudessa. Ja nyt noin pari kuukautta sitten hän ilmeistyi uudestaan. Hymyili vaan ja sanoi HIDASTA VÄHÄN. Ei muuta. Jatkoi hymyilemistä.

Lue lisää

Aivan kuin se haavoittunut haukka! Hidasta vauhtia! Unet ovat sinnikkäitä. Ne pitävät meistä hyvää huolta. Jos ei ensimmäinen tarina mene perille, tulee seuraava, ja uusia versioita opittavasta asiasta tulee niin kauan ettäs ymmärrät! Mitä työstät tällä hetkellä, näinä kuukausina? Joku ihmissuhde tms. Minä näin yhteen aikaan unia, joiden viesti oli, kun aikani selvittelin: "Nyt on aika leikkiä." Olin tehnyt itseni kanssa pitkään töitä ja aika näännyksissä. Uskoin uniani ja lähdin...

Keijuli kirjoitti:

Sanoit "kuinka kaunis elämä loppujen lopuksi onkaan. Siis kokonaisuutena."
Sanoin jossain viestissäni että jos minun olisi pitänyt suunnitella itselleni elämä, minulla ei ikinä olisi ollut rohkeutta tehdä siitä tällaista! Perästäpäin katsoen olen saanut kaiken, mitä olen tarvinnut, kokonaisuutena. Pahaa sen verran että tunnistaa hyvän, kovia paikkoja sen verran että on voinut oppia tuntemaan vahvuutensa...
Mekin olemme jossain yhteydessä puhuneet kateudesta. Se on minulle jonkinmoinen mysteeri, kun en ymmärrä miten joku asia, taito tms. joka on jollain muulla, voisi olla minulle oikea! Minulla on/on ollut se mikä minulle on parasta. Kellään minun tuttavallani ei ole mitään mitä minä haluaisin. Ymmärrätköhän mitä tarkoitan. Tottakai heillä on kaikenlaista ihanaa, mutta ei MINUN IHANAA. Kukaan toinen ei ole tietäni kulkenut eikä tule kulkemaan, ja tätä minä rakastan. Sinäkin taidat jo rakastaa tietäsi?

Lue lisää

Minulle rauhoittumisen aikaa. Itse asiassa en työstä juuri mitään "elämää suurempaa" Tai minulle se taas on "elämää suurempaa" Keskustelutuokiot Sinun kanssa tavallaan opettavat myös minua. Tai oikeastaan keskusteltaessamme opetetaan kummatkin itseämme. Saadaan jonkinlaista järjestystä ajatuksiin... Voiko mitään isompaa olla yksilön kannalta ajatellen? Kuin työstää itseään?
Ymmärrän vielä jotenkin ihmisten kateellisuuden mammonan, maineen jne. Mutta sitä een ymmärrä, että miksi kohtaan omassa elämässäni kateutta. Koska minulla ei ole mitään niistä. Enkä edes halua niitä. Olen huomannut, että ne aika usein vaikeuttaa elämää. Ne vie huomion pois omasta itsestä. Ainoa, minkä voin muutenkin oikeudella omakseni sanoa, olen kuitenkin minä.
Se miksi muut kadehtii esim. vaikka Sinua johtuu siitä, että ihminen on kuitenkin laumasielu. Suurin osa ei osaa oplla yksin itsensä kanssa. Se on pelottavaa niille. Ja jos ei osaa olla yksin niin onko edes mahdollista osata olla kaksin? Se on joskus tosiaan kauheaa katseltavaa kuin helposti ihmiset on manipuloitavissa. Ehkä ne ei vaan uskalla olla sitä mitä ovat. Ja silloin on helpointa avata telkkari ja ottaa mallia kaikenlaisesista tähdistä. Uskotella itselle, että hekin voivat olla sellaisia. Mutta kaikki ei voi olla tähtiä, kaikki ei voi olla pankinjohtajia, kaikki ei voi olla idoleita... Miksi sitten tuhlata aikaa yrittääkseen olla jotain, mitä ei ole. Sen sijaan ottaisi selvä mitä itse on ja alkaisi tosiaan olemaan sitä! Vähitellen.
Kyllä tavallaan rakastan tietäni. Vihamaan tulen sitä ainoastaan jos loppumetreillä huomaan sen olleen turhaa. Mutta siihen on aikaa. Se tie on kyllä sellainen, etten kyllä itse olisi sitä valinnut. Mutta löydettyäni sen, en voisi enää kuvitella kulkevani toista. Sitä voisi sanoa oikopoluksi. Ja taas mutta. Oikopolut on aina todella kapeita. Piti monta kertaa kompastua, eksyä ja palata takaisin, ennen kun opin kulkemaan sitä pitkin.

aina ollut kirjoitti:

Minulle rauhoittumisen aikaa. Itse asiassa en työstä juuri mitään "elämää suurempaa" Tai minulle se taas on "elämää suurempaa" Keskustelutuokiot Sinun kanssa tavallaan opettavat myös minua. Tai oikeastaan keskusteltaessamme opetetaan kummatkin itseämme. Saadaan jonkinlaista järjestystä ajatuksiin... Voiko mitään isompaa olla yksilön kannalta ajatellen? Kuin työstää itseään?
Ymmärrän vielä jotenkin ihmisten kateellisuuden mammonan, maineen jne. Mutta sitä een ymmärrä, että miksi kohtaan omassa elämässäni kateutta. Koska minulla ei ole mitään niistä. Enkä edes halua niitä. Olen huomannut, että ne aika usein vaikeuttaa elämää. Ne vie huomion pois omasta itsestä. Ainoa, minkä voin muutenkin oikeudella omakseni sanoa, olen kuitenkin minä.
Se miksi muut kadehtii esim. vaikka Sinua johtuu siitä, että ihminen on kuitenkin laumasielu. Suurin osa ei osaa oplla yksin itsensä kanssa. Se on pelottavaa niille. Ja jos ei osaa olla yksin niin onko edes mahdollista osata olla kaksin? Se on joskus tosiaan kauheaa katseltavaa kuin helposti ihmiset on manipuloitavissa. Ehkä ne ei vaan uskalla olla sitä mitä ovat. Ja silloin on helpointa avata telkkari ja ottaa mallia kaikenlaisesista tähdistä. Uskotella itselle, että hekin voivat olla sellaisia. Mutta kaikki ei voi olla tähtiä, kaikki ei voi olla pankinjohtajia, kaikki ei voi olla idoleita... Miksi sitten tuhlata aikaa yrittääkseen olla jotain, mitä ei ole. Sen sijaan ottaisi selvä mitä itse on ja alkaisi tosiaan olemaan sitä! Vähitellen.
Kyllä tavallaan rakastan tietäni. Vihamaan tulen sitä ainoastaan jos loppumetreillä huomaan sen olleen turhaa. Mutta siihen on aikaa. Se tie on kyllä sellainen, etten kyllä itse olisi sitä valinnut. Mutta löydettyäni sen, en voisi enää kuvitella kulkevani toista. Sitä voisi sanoa oikopoluksi. Ja taas mutta. Oikopolut on aina todella kapeita. Piti monta kertaa kompastua, eksyä ja palata takaisin, ennen kun opin kulkemaan sitä pitkin.

Lue lisää

Just niin, "ei voi kuvitella kulkevansa toista". Ei kai sellaista voisi tapahtua... vihaisi elämäänsä? Elämällä on arvoa jos sillä on merkitystä muille (sanonut joku?). Onhan sillä ollut nyt jo!
Vielä kateudesta. En voi sanoa, koska joku minulle tapahtunut juttu selittyisi kateudella, mutta itsestäni sitä tunnetta olen yrittänyt selvittää. Mustasukkaisuutta vielä saatan itsestäni löytää ja sehän on kyllä jonkinlaista kateutta sekin. Olenpahan lohduttanut viime keväänä itseäni tämmöisellä runolla jääkaapin ovessa, kun mustasukkaisuuskin kaiveli:

Sinä etsit kukkaa
ja löysit hedelmän.
Sinä etsit lähdettä
ja löysit meren.
Sinä etsit naista
ja löysit sielun - olet pettynyt.

Keijuli kirjoitti:

Just niin, "ei voi kuvitella kulkevansa toista". Ei kai sellaista voisi tapahtua... vihaisi elämäänsä? Elämällä on arvoa jos sillä on merkitystä muille (sanonut joku?). Onhan sillä ollut nyt jo!
Vielä kateudesta. En voi sanoa, koska joku minulle tapahtunut juttu selittyisi kateudella, mutta itsestäni sitä tunnetta olen yrittänyt selvittää. Mustasukkaisuutta vielä saatan itsestäni löytää ja sehän on kyllä jonkinlaista kateutta sekin. Olenpahan lohduttanut viime keväänä itseäni tämmöisellä runolla jääkaapin ovessa, kun mustasukkaisuuskin kaiveli:

Sinä etsit kukkaa
ja löysit hedelmän.
Sinä etsit lähdettä
ja löysit meren.
Sinä etsit naista
ja löysit sielun - olet pettynyt.

Lue lisää

Ikävä kyllä suurin osa tuntemistani ihmisistä on justiinsa sellaisia pettyjiä. Ne ei näe ihan ilmiselvää. Sitä sanotaan ahneudeksi. Kun mikään ei riitä. Minä sanoisin sitä vielä tietämättömyydeksi. Ei tiedetä mitä halutaan. Vaikka väitetään olevan itsevarmoja ja tietävän mitä haluaa. Minusta ainakin sanat ja teot siinä tapauksessa ei oikein kohtaa. Tai jos kohtaa ne ei ainakaan huomaa toisiaan. Koska ummistetaan silmät vapaaehtoisesti. Eikä tämä koske pelkästään ihmissuhteita vaan kaikkea.
Siitä kateudesta vielä. Itse en kyllä näe mitään kadehtittavaa rikkaiden ja kuuluisien elämässä. Ensinnäkin se yksityisyyden puute. Pitää olla todella heikko ja huomionkipeä luonne halutaakseen sitä. Hinnalla millä hyvänsä. Silläkin alalla pitäisi tekojen ja ansioiden puhua puolestaan. Ei vaatteiden, korujen ja autojen ja muun joutavan. Mutta silmät auki pitäen olen myös siellä havainnut laumasta poikkeavia. Ja sellainen lämmittää ihan mukavasti. Että todellakin osataan ottaa asiat sellaisena kun ne on. Korostamatta. Vähättelemättä. Sellaisia ihmisiä kunnioitan.
Itse en enää muista miltä tuntuu olla mustasukkainen. Surullinen kyllä. Että miksi minun on pitänyt kilpailla sellaisen ihmisen huomiosta, kenelle olin jo antanut itsensä. Hänen ei silloin joskus tarvinnut enää tehdä sitä. Mutta kun hän luuli, halusi, että minun piti valloittaa se koko ajan uudelleen ja samalla kuvitteli mielessään, että minäkin ajattelin samalla tavalla. Voit varmaan kuvitella mihin se vuosien varrella päätyi. En vaan ymmärtänyt, että miksi piti jatkuvasti tehdä uudelleen jotain´, minkä olin jo tehnyt. Olisin ymmärtänyt jos se olisi pystynyt yllättämään minut usein positiivisesti, niin silloinhan sellaista ei tarvi edes vaatia. Silloin se vaan tulee. Tosiasia on kuitenkin se, että oman kumppanin aikana flirttailee todella epävarma ihminen. Justiinsa sellainen, joka ei usko ilmiselvää. Toisaalta ymmärrän kyllä Sinuakin, että tunnet sitä. Siinä tulee miehen ja naisen välinen ero. Juju on taas siinä, ettei sitäkään saa päästää hallitsemaan. Kun nainen on terveellä tavalla hieman mustasukkainen, nainen rakastaa. Mutta miehet, yleistän nyt, ei osaa olla terveellä tavalla mustasukkaisia. Kun heille tulee se tunne, ne on yleensä tehnyt jotain väärin. Varmasti on poikkeuksia. Puhuin nyt laumasieluista.

todella kaunista kirjoitti:

Ikävä kyllä suurin osa tuntemistani ihmisistä on justiinsa sellaisia pettyjiä. Ne ei näe ihan ilmiselvää. Sitä sanotaan ahneudeksi. Kun mikään ei riitä. Minä sanoisin sitä vielä tietämättömyydeksi. Ei tiedetä mitä halutaan. Vaikka väitetään olevan itsevarmoja ja tietävän mitä haluaa. Minusta ainakin sanat ja teot siinä tapauksessa ei oikein kohtaa. Tai jos kohtaa ne ei ainakaan huomaa toisiaan. Koska ummistetaan silmät vapaaehtoisesti. Eikä tämä koske pelkästään ihmissuhteita vaan kaikkea.
Siitä kateudesta vielä. Itse en kyllä näe mitään kadehtittavaa rikkaiden ja kuuluisien elämässä. Ensinnäkin se yksityisyyden puute. Pitää olla todella heikko ja huomionkipeä luonne halutaakseen sitä. Hinnalla millä hyvänsä. Silläkin alalla pitäisi tekojen ja ansioiden puhua puolestaan. Ei vaatteiden, korujen ja autojen ja muun joutavan. Mutta silmät auki pitäen olen myös siellä havainnut laumasta poikkeavia. Ja sellainen lämmittää ihan mukavasti. Että todellakin osataan ottaa asiat sellaisena kun ne on. Korostamatta. Vähättelemättä. Sellaisia ihmisiä kunnioitan.
Itse en enää muista miltä tuntuu olla mustasukkainen. Surullinen kyllä. Että miksi minun on pitänyt kilpailla sellaisen ihmisen huomiosta, kenelle olin jo antanut itsensä. Hänen ei silloin joskus tarvinnut enää tehdä sitä. Mutta kun hän luuli, halusi, että minun piti valloittaa se koko ajan uudelleen ja samalla kuvitteli mielessään, että minäkin ajattelin samalla tavalla. Voit varmaan kuvitella mihin se vuosien varrella päätyi. En vaan ymmärtänyt, että miksi piti jatkuvasti tehdä uudelleen jotain´, minkä olin jo tehnyt. Olisin ymmärtänyt jos se olisi pystynyt yllättämään minut usein positiivisesti, niin silloinhan sellaista ei tarvi edes vaatia. Silloin se vaan tulee. Tosiasia on kuitenkin se, että oman kumppanin aikana flirttailee todella epävarma ihminen. Justiinsa sellainen, joka ei usko ilmiselvää. Toisaalta ymmärrän kyllä Sinuakin, että tunnet sitä. Siinä tulee miehen ja naisen välinen ero. Juju on taas siinä, ettei sitäkään saa päästää hallitsemaan. Kun nainen on terveellä tavalla hieman mustasukkainen, nainen rakastaa. Mutta miehet, yleistän nyt, ei osaa olla terveellä tavalla mustasukkaisia. Kun heille tulee se tunne, ne on yleensä tehnyt jotain väärin. Varmasti on poikkeuksia. Puhuin nyt laumasieluista.

Lue lisää

Se mustasukkaisuus ei ollut suhteessamme, vaan suhteen päättymisen jälkeen. Tämä vesimies näyttäytyi uuden kanssa viikon päästä kun olimme lopettaneet ja tietenkin aina sopivin kohdin sen jälkeen. Ja kun oikein ikävöin, ajattelin että nyt joku muu saa sen ihanan mitä hänen kanssaan toki oli - paljonkin. Mutta ovathan heille tulleet ne ongelmatkin.
Sanoit "oman kumppanin aikana flirttailee todella epävarma ihminen." Enpä ole tuotakaan tullut ajatelleeksi. Miksi niin? Mitä hän sillä hakisi? ... Jospa hän haluaakin nähdä kumppanissaan sen tunteen joka on hänen ongelmansa ja kun tämä kumppani sitten hermostuu, saa syyttääkin toista tästä "viasta" - ja peittää näin omansa. Aika tehokasta.
Sanoit jotenkin: "miksi piti tehdä uudelleen sen mitä oli jo tehnyt" Oliko se vähän niin kuin se juttu pohjalais(?)miehestä, kun sen vaimo tivasi rakastaako tämä vielä - mies lupasi siis vain ilmoittaa kun tilanne muuttuu. No, taidan tietää mitä tarkoitat.
Mutta onko TERVETTÄ tapaa olla mustasukkainen? Tuska se minulle ainakin oli. Ja tämä exmiesystävähän sitä ei mitenkään kohdannutkaan. Ensimmäinen juttuhetkemmehän suhteen päättymisen jälkeen oli pari kolme viikkoa sitten ja aiheena tämän hetken tilanteensa.
Kiitos taas kivasta juttupäivästä.

Keijuli kirjoitti:

Se mustasukkaisuus ei ollut suhteessamme, vaan suhteen päättymisen jälkeen. Tämä vesimies näyttäytyi uuden kanssa viikon päästä kun olimme lopettaneet ja tietenkin aina sopivin kohdin sen jälkeen. Ja kun oikein ikävöin, ajattelin että nyt joku muu saa sen ihanan mitä hänen kanssaan toki oli - paljonkin. Mutta ovathan heille tulleet ne ongelmatkin.
Sanoit "oman kumppanin aikana flirttailee todella epävarma ihminen." Enpä ole tuotakaan tullut ajatelleeksi. Miksi niin? Mitä hän sillä hakisi? ... Jospa hän haluaakin nähdä kumppanissaan sen tunteen joka on hänen ongelmansa ja kun tämä kumppani sitten hermostuu, saa syyttääkin toista tästä "viasta" - ja peittää näin omansa. Aika tehokasta.
Sanoit jotenkin: "miksi piti tehdä uudelleen sen mitä oli jo tehnyt" Oliko se vähän niin kuin se juttu pohjalais(?)miehestä, kun sen vaimo tivasi rakastaako tämä vielä - mies lupasi siis vain ilmoittaa kun tilanne muuttuu. No, taidan tietää mitä tarkoitat.
Mutta onko TERVETTÄ tapaa olla mustasukkainen? Tuska se minulle ainakin oli. Ja tämä exmiesystävähän sitä ei mitenkään kohdannutkaan. Ensimmäinen juttuhetkemmehän suhteen päättymisen jälkeen oli pari kolme viikkoa sitten ja aiheena tämän hetken tilanteensa.
Kiitos taas kivasta juttupäivästä.

Lue lisää

ja hyvää yötä. Jatketaan mustasukkaisuudesta lisää huomenna. Huomasin, että paljon oleellisia yksityiskohtia jäi pois. Yhteen kysymykseen muuten vastasit jo itse. Eikö mustasukkainen ihminen ajattele niin, että kuin minä olen niin toisenkin täytyy olla. Hinnalla millä hyvänsä. Siitä uudestaan tekemisestä on vielä pakko mainita. Sain toisen haluamaan minua, kun halusin sitä. Toisella vaan päinvastaisessa tilanteessa loppu yritys todella lyhyeen. Syystä, ettei vaivautunut oppimaan tuntemaan minua. Ja lyhyellä tarkoitan todella lyhyttä..

Sinullekin kirjoitti:

ja hyvää yötä. Jatketaan mustasukkaisuudesta lisää huomenna. Huomasin, että paljon oleellisia yksityiskohtia jäi pois. Yhteen kysymykseen muuten vastasit jo itse. Eikö mustasukkainen ihminen ajattele niin, että kuin minä olen niin toisenkin täytyy olla. Hinnalla millä hyvänsä. Siitä uudestaan tekemisestä on vielä pakko mainita. Sain toisen haluamaan minua, kun halusin sitä. Toisella vaan päinvastaisessa tilanteessa loppu yritys todella lyhyeen. Syystä, ettei vaivautunut oppimaan tuntemaan minua. Ja lyhyellä tarkoitan todella lyhyttä..

Lue lisää

Sanoit: Eikö mustasukkainen ihminen ajattele niin, että kuin minä olen niin toisenkin täytyy olla. Hinnalla millä hyvänsä.
Olen kokenut tuonkin. Laitoin sen vain silloin huonon käytöksen tiliin. Mutta luultavasti tämä eräs hakikin minusta tarvitsemaansa tunnetta. Oli aika hölmistyneen näköinen kun en reagoinut kuten odotti. Muistan sitä silloin pohtineenikin.
Mutta yleensäkin ajattelemme että jokin luonteenpiirteemme on ympärillämme olevienkin luonteenpiirre. Myös hyvässä! Ja sellaista ihmistä herkästi naureskellaankin, tyhmähän se on! Mutta voi se toimia niinkin että kun oletan ihmisen olevan jotain hyvää, rehellinen, ystävällinen tms. hän yrittääkin kovemmin olla sitä. Se on jonkinmoinen velvoitus. Pohjimmiltaanhan jokainen haluaa olla pidetty, mukava ihminen.
Mutta Sinä halusit jatkaa mustasukkaisuudesta.

Kysyit: Oliko siinä tilanteessa mustasukkaisuus ainoa tunne mitä tunsit? Ei toki, ikäväänihän minä "itkeskelin", syyttelin itseäni ja kyselin, miksi en jaksanut. Mutta eihän suhteen hyväksi yksin voi työtä tehdä, nostin kädet pystyyn - oli niin paljon mitä olisi pitänyt käydä läpi. Ja minähän lähdin tässä keskustelussa kateudesta: tuo tilanne oli kateutta ja/tai mustasukkaisuutta. Pelkäsin, että jospa hän sen lisäksi mitä ihanaa hän nyt jo on, suostuisi vielä tämän toisen kanssa työhön, jonka katsoin välttämättömäksi. Päällimmäisenä siis pelko, että hän tajuaa/muuttuu! Eikö ole hullua, sitähän itse olin koko ajan toivonut! Mutta siitä olisi nyt joku muu päässyt nauttimaan. Ja jonain päivänä vielä niin käykin. Kun olen nähnyt hänet nyt muutaman kerran, tunne on ollut ikävä. Mutta kun aika kuluu, pystyn katsomaan häntä aivan tyynenä. Niinhän se menee.

Keijuli kirjoitti:

Kysyit: Oliko siinä tilanteessa mustasukkaisuus ainoa tunne mitä tunsit? Ei toki, ikäväänihän minä "itkeskelin", syyttelin itseäni ja kyselin, miksi en jaksanut. Mutta eihän suhteen hyväksi yksin voi työtä tehdä, nostin kädet pystyyn - oli niin paljon mitä olisi pitänyt käydä läpi. Ja minähän lähdin tässä keskustelussa kateudesta: tuo tilanne oli kateutta ja/tai mustasukkaisuutta. Pelkäsin, että jospa hän sen lisäksi mitä ihanaa hän nyt jo on, suostuisi vielä tämän toisen kanssa työhön, jonka katsoin välttämättömäksi. Päällimmäisenä siis pelko, että hän tajuaa/muuttuu! Eikö ole hullua, sitähän itse olin koko ajan toivonut! Mutta siitä olisi nyt joku muu päässyt nauttimaan. Ja jonain päivänä vielä niin käykin. Kun olen nähnyt hänet nyt muutaman kerran, tunne on ollut ikävä. Mutta kun aika kuluu, pystyn katsomaan häntä aivan tyynenä. Niinhän se menee.

Lue lisää

pettymystä? Kysymyksiä jos rakasti niin paljon kuin väitti rakastaneen niin miten voi tehdä jotain sellaista? Ja tietenkin aina surullisuus. Ne oli ainakin jotain tunteita, mitkä itselleni ilmestyivät. Itse tulin siihen tulokseen, etten minä ainakaan sellaista tekisi. Se ihminen ei todennäköisesti tiedä mikä rakkaus on. Ehkä ei ollut ikinä kokenut sitä. Sääli nykyään sitä ihmistä. Se luulee vieläkin minun aíheuttavan sille ongelmia. Enkä ole liittynyt sen elämään jo pitkään aikaan sillä tavalla. En ole tehnyt muuta kun tukenut sovitulla tavalla ja usein vielä enemmänkin. Mutta jos ihminen on oikeasti sokea... Pitäisikö taas kohta luopua?

ollut esim. kirjoitti:

pettymystä? Kysymyksiä jos rakasti niin paljon kuin väitti rakastaneen niin miten voi tehdä jotain sellaista? Ja tietenkin aina surullisuus. Ne oli ainakin jotain tunteita, mitkä itselleni ilmestyivät. Itse tulin siihen tulokseen, etten minä ainakaan sellaista tekisi. Se ihminen ei todennäköisesti tiedä mikä rakkaus on. Ehkä ei ollut ikinä kokenut sitä. Sääli nykyään sitä ihmistä. Se luulee vieläkin minun aíheuttavan sille ongelmia. Enkä ole liittynyt sen elämään jo pitkään aikaan sillä tavalla. En ole tehnyt muuta kun tukenut sovitulla tavalla ja usein vielä enemmänkin. Mutta jos ihminen on oikeasti sokea... Pitäisikö taas kohta luopua?

Lue lisää

"Pitäisikö taas kohta luopua?"
Tarkoitatko, että nämä on aiheita, jotka tuovat pahan mielen?
Vastaan kuitenkin siihen, mitä kysyit: Kyllä, suru ja pettymys. Avioerossa kävin läpi myös vihan tunteen, tässä sitä ei ole tullut.
Vihan tunne on kertonut itselleni aina yhden tärkeän asian - ja se YLLÄTYS, YLLÄTYS on Nietzschen lauseessa: "Emme vihaa niin kauan kun pidämme halpana vaan vasta sitten kun pidämme yhtä kalliina tai kalliimpana".
Eli kun en vihaa, täytyy minun sääliä, surra tms.
Vihaan silloin kun koen toisen jotenkin paremmaksi. Mietipä!

Keijuli kirjoitti:

"Pitäisikö taas kohta luopua?"
Tarkoitatko, että nämä on aiheita, jotka tuovat pahan mielen?
Vastaan kuitenkin siihen, mitä kysyit: Kyllä, suru ja pettymys. Avioerossa kävin läpi myös vihan tunteen, tässä sitä ei ole tullut.
Vihan tunne on kertonut itselleni aina yhden tärkeän asian - ja se YLLÄTYS, YLLÄTYS on Nietzschen lauseessa: "Emme vihaa niin kauan kun pidämme halpana vaan vasta sitten kun pidämme yhtä kalliina tai kalliimpana".
Eli kun en vihaa, täytyy minun sääliä, surra tms.
Vihaan silloin kun koen toisen jotenkin paremmaksi. Mietipä!

Lue lisää

nykyään niin, että voiko olla parempaa kuin minä? Jos ei ole niin on todella surullista koska olen todella kaukana hyvästä. En enää muista olenko kertonut jo mutta kuitenkin "Vähän arvoa on kaikella millä on hintansa" Myös Nietzsche. Tosiasia on se, että vihataan siksi, että pelätään. Pelätään siksi, ettei tunneta vihan kohdetta. Ja kun vihan tunne pulpahtaa esiin kannattaa aina kysyä, että ketä oikeasti vihaan? Miksi vihaan? Voisinko olla myös vihaamatta? Miten?

ajattelen asiaa kirjoitti:

nykyään niin, että voiko olla parempaa kuin minä? Jos ei ole niin on todella surullista koska olen todella kaukana hyvästä. En enää muista olenko kertonut jo mutta kuitenkin "Vähän arvoa on kaikella millä on hintansa" Myös Nietzsche. Tosiasia on se, että vihataan siksi, että pelätään. Pelätään siksi, ettei tunneta vihan kohdetta. Ja kun vihan tunne pulpahtaa esiin kannattaa aina kysyä, että ketä oikeasti vihaan? Miksi vihaan? Voisinko olla myös vihaamatta? Miten?

Lue lisää

...ja kirjoittaa huomenna... hyvää yötä.

"Mikä on oikeasti pahin mitä mustasukkainen ihminen voi kokea? Eikö se olekin se, että toinen ei ole?"
Ihanko totta? Onko niin? Voi että tämä selvensi paljon. Nyt minä ymmärrän, missä meni niin täydellisesti pieleen. KIIIITOS! Nyt voin siis päästää jo itseni siltä osin helpommalla.

Jatkan tästä vielä, jospa selviäsi vielä lisääkin: Hän puhui yhdessä ollessamme päättyneistä suhteistaan "löysivät paremman" sellaisella äänellä että tiesin sen hänelle pahaksi paikaksi. Kiirehdin selittämään, ettei ole kyse paremmasta...ihmiset tarvitsevat vain tietyntyyppisiä ihmisiä oppiakseen.... jne. Yriti selvittää näitä juttuja kuten tiedät!
Mutta tämä oli kuitenkin se ajatuskuvio, millä hän uuden eteeni toi, paremman. Onhan noita tilanteita elämänvarrella ollut, mutta nyt ajattelin sen itselleni selvittää: Muutuinko minä huonommaksi, kun hän näin teki? Olinko minä siitä hetkestä lähtien jotain muuta kuin olin tähän asti ollut? Minä olin minä edelleen ja aina ympärilläni on ollut parempia, kauniimpia jne. Minun tilanteeni ei muuttunut miksikään. Hän vain ilmaisi oman mielipiteensä. Sille saattoi antaa vain sen arvon. Ei mitään yleistä.
Tosiasiassa se oli ainoa tapa millä hän pystyi asiasta selviämään. Hän ei osannut muuta.
Hän ei olisi voinut tulla joukkoon vain "muina miehinä" - yksin, ilman "vahvistusta", uutta seuralaista.

Keijuli kirjoitti:

"Mikä on oikeasti pahin mitä mustasukkainen ihminen voi kokea? Eikö se olekin se, että toinen ei ole?"
Ihanko totta? Onko niin? Voi että tämä selvensi paljon. Nyt minä ymmärrän, missä meni niin täydellisesti pieleen. KIIIITOS! Nyt voin siis päästää jo itseni siltä osin helpommalla.

Jatkan tästä vielä, jospa selviäsi vielä lisääkin: Hän puhui yhdessä ollessamme päättyneistä suhteistaan "löysivät paremman" sellaisella äänellä että tiesin sen hänelle pahaksi paikaksi. Kiirehdin selittämään, ettei ole kyse paremmasta...ihmiset tarvitsevat vain tietyntyyppisiä ihmisiä oppiakseen.... jne. Yriti selvittää näitä juttuja kuten tiedät!
Mutta tämä oli kuitenkin se ajatuskuvio, millä hän uuden eteeni toi, paremman. Onhan noita tilanteita elämänvarrella ollut, mutta nyt ajattelin sen itselleni selvittää: Muutuinko minä huonommaksi, kun hän näin teki? Olinko minä siitä hetkestä lähtien jotain muuta kuin olin tähän asti ollut? Minä olin minä edelleen ja aina ympärilläni on ollut parempia, kauniimpia jne. Minun tilanteeni ei muuttunut miksikään. Hän vain ilmaisi oman mielipiteensä. Sille saattoi antaa vain sen arvon. Ei mitään yleistä.
Tosiasiassa se oli ainoa tapa millä hän pystyi asiasta selviämään. Hän ei osannut muuta.
Hän ei olisi voinut tulla joukkoon vain "muina miehinä" - yksin, ilman "vahvistusta", uutta seuralaista.

Lue lisää

huonommaksi, se joka petti tai se joka tuli petetyksi? Miten joku toinen voi ylipäätänsä ajaa toisen pettämään. Sillä tavalla se on mahdollista, että tuo itse sen kolmannen kuvioihin ja sanoo, että anna palaa. Oletko Sinä tehnyt niin? Tuskin. En minä ainakaan. Se on aina väärä tapa hakea huomiota. Itsellä oli tilanne kun suorastaan uhkailtiin sellaisella jos ei saa tahtoaan läpi. Alussa yritin rauhallisesti selvittää tilanteen. Mutta myöhemmin, loppuvaiheessa kun alkoi tilanne olla jo aika selvä tarjouduin jo avamaan sille oven... Ja voit arvata mitä siitä seurasi...
Ehkä se oli parempi sille. En voi tietää. Kuka yleensä on parempi? Tätä Sinua parempia puppua en kyllä usko. Jonkun mielestä ehkä paremman näköisiä mutta parempia...
Kerron Sinulle nyt yhden salaisuuden. En muista tavanneeni ihmistä joka osaa kysyä oikeita kysymyksiä. Ja kun kysyy oikeita kysymyksiä niin oikeat vastauksetkaan ei ole kovin kaukana. Siinä yksi monista syistä miksi en ole menettänyt mielenkiintoa.
Silloin kun olet itse aloittanut suhteen niin oletko itse puhunut paljon edellisestä, edellisistä? Itse en ainakaan ole. Viimeisin oli kyllä todella utelias ja nyt en valehtele, mustasukkainen niistä. Ajalta ennen kun edes tiesimme toistemme olemassaolosta. Se oli silloin minulle aika uusi ja outo tilanne. Olin itse asiassa tavallaan imarreltu. Mutta kun se ei osanut myöhemmin hallita, hillitä muita kuin ne myönteiset tunteet, muttei ikinä niitä vastakohtia. En halunut puhua entisistä. Koska olin silloin ja olen edelleen sitä mieltä, ettei menneisyys kuulu uuteen suhteeseeen. Se täytyy jättää sinne mihin se kuuluu. Menneeseen. Kenellä meistä ei olisi sitä? Miksi ottaa se painolastiksi mukaan tulevaan? Se entisistä puhuminen. Siihen voi kyllä olla monta syytä. Ensinnäkin tarkoitus saada toinen mustasukkaiseksi. Tai yksinkertaisesti testata, että hyväksyykö toinen menneen. Ta sitten, mielestäni yleisin, ei ole vielä viety loppuun jotain mikä oli aloitettu. Ei ole vielä päästetty irti.
Nyt kerron mikä entistäni tällä hetkellä risoo eniten. Se, että minä tiedän aika paljon sen elämästä. En oikeasti haluaisi tietää. En utele, enkä muutenkaan ole kiinnostunut hänen yksityiselämästään. Mutta kaikki hänessä on vaan niin läpinäkyvää. Sen ei edes tarvi sanoa sanakaan kun luen jo sitä. Mutta sitten minun yksityiselämäni. Se tietää siitä justiinsa niin paljon, kun annan hänen tietää.
Siitä toisen kanssa ilmestymisestä. Jos itselläsi ei siinä tilanteessa ollut seuralaista niin arvaa kumpaan sattui syvällä sisimmässä enemmän? Jos Sinulla olisi ollut, niin sehän olisi saanut jonkinlaisen synninpäästön omalle teolle. Oikeutuksen. Tuskin sellainen ihminen koskaan sitä edes tulee myöntämään. Edes itselle. Itselle on loppujen lopuksi aika vaikea valehdella. Mitä kauemmin sitä tekee, sen vaikeampi on tulla takaisin itseensä. Ja silloin kun on jo unohtanut, että mikä on niin lopputulos on vaikkapa jo katukuvassa nähtävillä.
Sanooko muuten oikeasti parempi koskaan huonompaa huonommaksi? Jos se tekee niin, onko se enää parempi? En pidä sanoista parempi tai huonompi. Oikeampi olisi mielestäni sanoa enemmän tai vähemmän. Eikä vähemmässä ole koskaan mitään vikaa jos ei yritä olla enemmän kun on.

on muuttunut kirjoitti:

huonommaksi, se joka petti tai se joka tuli petetyksi? Miten joku toinen voi ylipäätänsä ajaa toisen pettämään. Sillä tavalla se on mahdollista, että tuo itse sen kolmannen kuvioihin ja sanoo, että anna palaa. Oletko Sinä tehnyt niin? Tuskin. En minä ainakaan. Se on aina väärä tapa hakea huomiota. Itsellä oli tilanne kun suorastaan uhkailtiin sellaisella jos ei saa tahtoaan läpi. Alussa yritin rauhallisesti selvittää tilanteen. Mutta myöhemmin, loppuvaiheessa kun alkoi tilanne olla jo aika selvä tarjouduin jo avamaan sille oven... Ja voit arvata mitä siitä seurasi...
Ehkä se oli parempi sille. En voi tietää. Kuka yleensä on parempi? Tätä Sinua parempia puppua en kyllä usko. Jonkun mielestä ehkä paremman näköisiä mutta parempia...
Kerron Sinulle nyt yhden salaisuuden. En muista tavanneeni ihmistä joka osaa kysyä oikeita kysymyksiä. Ja kun kysyy oikeita kysymyksiä niin oikeat vastauksetkaan ei ole kovin kaukana. Siinä yksi monista syistä miksi en ole menettänyt mielenkiintoa.
Silloin kun olet itse aloittanut suhteen niin oletko itse puhunut paljon edellisestä, edellisistä? Itse en ainakaan ole. Viimeisin oli kyllä todella utelias ja nyt en valehtele, mustasukkainen niistä. Ajalta ennen kun edes tiesimme toistemme olemassaolosta. Se oli silloin minulle aika uusi ja outo tilanne. Olin itse asiassa tavallaan imarreltu. Mutta kun se ei osanut myöhemmin hallita, hillitä muita kuin ne myönteiset tunteet, muttei ikinä niitä vastakohtia. En halunut puhua entisistä. Koska olin silloin ja olen edelleen sitä mieltä, ettei menneisyys kuulu uuteen suhteeseeen. Se täytyy jättää sinne mihin se kuuluu. Menneeseen. Kenellä meistä ei olisi sitä? Miksi ottaa se painolastiksi mukaan tulevaan? Se entisistä puhuminen. Siihen voi kyllä olla monta syytä. Ensinnäkin tarkoitus saada toinen mustasukkaiseksi. Tai yksinkertaisesti testata, että hyväksyykö toinen menneen. Ta sitten, mielestäni yleisin, ei ole vielä viety loppuun jotain mikä oli aloitettu. Ei ole vielä päästetty irti.
Nyt kerron mikä entistäni tällä hetkellä risoo eniten. Se, että minä tiedän aika paljon sen elämästä. En oikeasti haluaisi tietää. En utele, enkä muutenkaan ole kiinnostunut hänen yksityiselämästään. Mutta kaikki hänessä on vaan niin läpinäkyvää. Sen ei edes tarvi sanoa sanakaan kun luen jo sitä. Mutta sitten minun yksityiselämäni. Se tietää siitä justiinsa niin paljon, kun annan hänen tietää.
Siitä toisen kanssa ilmestymisestä. Jos itselläsi ei siinä tilanteessa ollut seuralaista niin arvaa kumpaan sattui syvällä sisimmässä enemmän? Jos Sinulla olisi ollut, niin sehän olisi saanut jonkinlaisen synninpäästön omalle teolle. Oikeutuksen. Tuskin sellainen ihminen koskaan sitä edes tulee myöntämään. Edes itselle. Itselle on loppujen lopuksi aika vaikea valehdella. Mitä kauemmin sitä tekee, sen vaikeampi on tulla takaisin itseensä. Ja silloin kun on jo unohtanut, että mikä on niin lopputulos on vaikkapa jo katukuvassa nähtävillä.
Sanooko muuten oikeasti parempi koskaan huonompaa huonommaksi? Jos se tekee niin, onko se enää parempi? En pidä sanoista parempi tai huonompi. Oikeampi olisi mielestäni sanoa enemmän tai vähemmän. Eikä vähemmässä ole koskaan mitään vikaa jos ei yritä olla enemmän kun on.

Lue lisää

"En halunnut puhua entisistä. Koska olin silloin ja olen edelleen sitä mieltä, ettei menneisyys kuulu uuteen suhteeseeen".
Minusta menneisyys selittää niin paljon tätä hetkeä että olen kyllä odottanut että kumppanini kertoo elämänsä tärkeistä ihmisistä minulle. Ja erityisen tärkeää on se MITEN hän heistä kertoo. Tämä Sinulle jo "tuttu vesimies" ei pystynyt sanomaan edes exvaimonsa etunimeä. Erosta oli jo monia vuosia. Minulle sillä huomiolla oli paljon merkitystä. Tiesin että on paljon vielä käsittelemättä. Sitten oli leski, joka puhui aina kauniisti vaimostaan, kaikesta mitä olivat kokeneet yhdessä. Minusta sitä oli kiva kuunnella. Ihmettelin sitä joskus, miten läheiseksi voinkin tämän "edeltäjäni" tuntea. Eikä enkelin kanssa voi kilpasille ruvetakaan! - Tässä ei ollut mitään ilkeyttä, minusta vain se on hauska ajatuksena! Hänelle oli kaikki niin selvää että en hetkeäkään tuntenut oloani epämukavaksi. Ex-mieheni taas ei antanut puhua kodistaan...ei kuulunut minulle. Sieltä olen jo oppini saanut, että puhuttava on, muuten tulee vaikeuksia.
Sanoit:"Eikä vähemmässä ole koskaan mitään vikaa jos ei yritä olla enemmän kun on." Onko tämä nyt sitä että riitän itselleni?

Keijuli kirjoitti:

"En halunnut puhua entisistä. Koska olin silloin ja olen edelleen sitä mieltä, ettei menneisyys kuulu uuteen suhteeseeen".
Minusta menneisyys selittää niin paljon tätä hetkeä että olen kyllä odottanut että kumppanini kertoo elämänsä tärkeistä ihmisistä minulle. Ja erityisen tärkeää on se MITEN hän heistä kertoo. Tämä Sinulle jo "tuttu vesimies" ei pystynyt sanomaan edes exvaimonsa etunimeä. Erosta oli jo monia vuosia. Minulle sillä huomiolla oli paljon merkitystä. Tiesin että on paljon vielä käsittelemättä. Sitten oli leski, joka puhui aina kauniisti vaimostaan, kaikesta mitä olivat kokeneet yhdessä. Minusta sitä oli kiva kuunnella. Ihmettelin sitä joskus, miten läheiseksi voinkin tämän "edeltäjäni" tuntea. Eikä enkelin kanssa voi kilpasille ruvetakaan! - Tässä ei ollut mitään ilkeyttä, minusta vain se on hauska ajatuksena! Hänelle oli kaikki niin selvää että en hetkeäkään tuntenut oloani epämukavaksi. Ex-mieheni taas ei antanut puhua kodistaan...ei kuulunut minulle. Sieltä olen jo oppini saanut, että puhuttava on, muuten tulee vaikeuksia.
Sanoit:"Eikä vähemmässä ole koskaan mitään vikaa jos ei yritä olla enemmän kun on." Onko tämä nyt sitä että riitän itselleni?

Lue lisää

riittää ensiksi itselle, ennen kuin voit riittää toiselle. Jos on itsensä kanssa ongelmia, niin väistämättä aikaisemmin tai myöhemmin ne tulee myös suhteessa esiin. Ja jos vielä toisellakin osapuolella on ongelmia... Mielestäni parisuhteeseen ei kuulu sellaisia ongelmia. Sieltähän pitäisi myös löytää vaikeana hetkenä se tuki ja ymmärrys. Eikä välinpitämättömyyttä. Eikä vähättelyä jne.
Vielä niistä entisistä puhumisesta. Ensinnäkin olen jokaisessa suhteessa ollut erilainen. Vasta kasvuvaiheessa. Joka kerta kun olin taas mennyt itseni kanssa eteenpäin, en enää halunut palata takaisin. Jos olisin puhunut taas entisestä, miten me oltiin, niin viimeisin olisi halunut ehkä minut sellaisen kuin olin ennen. Mutta kun olin jo ottanut suuria harppauksia eteen päin siitä niin olisiko pitänyt palata entisenlaiseksi? Ei hyväksi kumppaniksi. Olisin tietenkin voinut mutta mihin olisin piilottanut sen eräänlaisen henkisen kehityksen jonka olin saanut. Takaisin päin kannattaa palata ainoastaan korjaamaan jokin tulevaisuutta häiritsevä virhe.
Itseäni ei kyllä ikinä häirinnyt, jos toinen osapuoli puhui entisestä, entisistä. En udellut niistä enkä myös kieltänyt puhumasta. Valinta oli heidän. On ollut muutama todella paha kokemus sairaalloisesta mustasukkaisuudesta, että olen päättänyt vaieta menneestä. Ainakin alussa. Kyllä näin on, että minulle pitäisi ensin osoittaa, ettei tule ongelmia jos vaikka puhuisinkin siitä. Muuten vaikenen. Täällä se on helpompi. Luopujana.
Ja edellinen suhde kyllä täytyy olla täysin loppuunkäsitelty jos haluaa että seuraava on hyvä. Ja sehän ei koskaan onnistu jos ennen kuin edellinen on loppu aloitetaan uusi. Jos joku pystyy niin ainakin mielessä ja sydämmessä käsitelty loppuun.
Ja miksi luulisit olevan vähemmän? Toisaalta vaatimattomuus kaunistaa aina. Sillä pääse itsensä kanssa aina pidemmälle. Itse en kyllä aina osaa olla vaatimaton. Opettelen sitä koko ajan. Taitaa olla tällä hetkellä aika vaikea oppitunti.

Sinun siinäkin kirjoitti:

riittää ensiksi itselle, ennen kuin voit riittää toiselle. Jos on itsensä kanssa ongelmia, niin väistämättä aikaisemmin tai myöhemmin ne tulee myös suhteessa esiin. Ja jos vielä toisellakin osapuolella on ongelmia... Mielestäni parisuhteeseen ei kuulu sellaisia ongelmia. Sieltähän pitäisi myös löytää vaikeana hetkenä se tuki ja ymmärrys. Eikä välinpitämättömyyttä. Eikä vähättelyä jne.
Vielä niistä entisistä puhumisesta. Ensinnäkin olen jokaisessa suhteessa ollut erilainen. Vasta kasvuvaiheessa. Joka kerta kun olin taas mennyt itseni kanssa eteenpäin, en enää halunut palata takaisin. Jos olisin puhunut taas entisestä, miten me oltiin, niin viimeisin olisi halunut ehkä minut sellaisen kuin olin ennen. Mutta kun olin jo ottanut suuria harppauksia eteen päin siitä niin olisiko pitänyt palata entisenlaiseksi? Ei hyväksi kumppaniksi. Olisin tietenkin voinut mutta mihin olisin piilottanut sen eräänlaisen henkisen kehityksen jonka olin saanut. Takaisin päin kannattaa palata ainoastaan korjaamaan jokin tulevaisuutta häiritsevä virhe.
Itseäni ei kyllä ikinä häirinnyt, jos toinen osapuoli puhui entisestä, entisistä. En udellut niistä enkä myös kieltänyt puhumasta. Valinta oli heidän. On ollut muutama todella paha kokemus sairaalloisesta mustasukkaisuudesta, että olen päättänyt vaieta menneestä. Ainakin alussa. Kyllä näin on, että minulle pitäisi ensin osoittaa, ettei tule ongelmia jos vaikka puhuisinkin siitä. Muuten vaikenen. Täällä se on helpompi. Luopujana.
Ja edellinen suhde kyllä täytyy olla täysin loppuunkäsitelty jos haluaa että seuraava on hyvä. Ja sehän ei koskaan onnistu jos ennen kuin edellinen on loppu aloitetaan uusi. Jos joku pystyy niin ainakin mielessä ja sydämmessä käsitelty loppuun.
Ja miksi luulisit olevan vähemmän? Toisaalta vaatimattomuus kaunistaa aina. Sillä pääse itsensä kanssa aina pidemmälle. Itse en kyllä aina osaa olla vaatimaton. Opettelen sitä koko ajan. Taitaa olla tällä hetkellä aika vaikea oppitunti.

Lue lisää

...koneen äärestä muutaman tunnin. Kirjoitan sitten.

Sinun siinäkin kirjoitti:

riittää ensiksi itselle, ennen kuin voit riittää toiselle. Jos on itsensä kanssa ongelmia, niin väistämättä aikaisemmin tai myöhemmin ne tulee myös suhteessa esiin. Ja jos vielä toisellakin osapuolella on ongelmia... Mielestäni parisuhteeseen ei kuulu sellaisia ongelmia. Sieltähän pitäisi myös löytää vaikeana hetkenä se tuki ja ymmärrys. Eikä välinpitämättömyyttä. Eikä vähättelyä jne.
Vielä niistä entisistä puhumisesta. Ensinnäkin olen jokaisessa suhteessa ollut erilainen. Vasta kasvuvaiheessa. Joka kerta kun olin taas mennyt itseni kanssa eteenpäin, en enää halunut palata takaisin. Jos olisin puhunut taas entisestä, miten me oltiin, niin viimeisin olisi halunut ehkä minut sellaisen kuin olin ennen. Mutta kun olin jo ottanut suuria harppauksia eteen päin siitä niin olisiko pitänyt palata entisenlaiseksi? Ei hyväksi kumppaniksi. Olisin tietenkin voinut mutta mihin olisin piilottanut sen eräänlaisen henkisen kehityksen jonka olin saanut. Takaisin päin kannattaa palata ainoastaan korjaamaan jokin tulevaisuutta häiritsevä virhe.
Itseäni ei kyllä ikinä häirinnyt, jos toinen osapuoli puhui entisestä, entisistä. En udellut niistä enkä myös kieltänyt puhumasta. Valinta oli heidän. On ollut muutama todella paha kokemus sairaalloisesta mustasukkaisuudesta, että olen päättänyt vaieta menneestä. Ainakin alussa. Kyllä näin on, että minulle pitäisi ensin osoittaa, ettei tule ongelmia jos vaikka puhuisinkin siitä. Muuten vaikenen. Täällä se on helpompi. Luopujana.
Ja edellinen suhde kyllä täytyy olla täysin loppuunkäsitelty jos haluaa että seuraava on hyvä. Ja sehän ei koskaan onnistu jos ennen kuin edellinen on loppu aloitetaan uusi. Jos joku pystyy niin ainakin mielessä ja sydämmessä käsitelty loppuun.
Ja miksi luulisit olevan vähemmän? Toisaalta vaatimattomuus kaunistaa aina. Sillä pääse itsensä kanssa aina pidemmälle. Itse en kyllä aina osaa olla vaatimaton. Opettelen sitä koko ajan. Taitaa olla tällä hetkellä aika vaikea oppitunti.

Lue lisää

Kirjoitit: "Ensinnäkin olen jokaisessa suhteessa ollut erilainen." Niin juuri se on ollut. Kokemukset ovat vieneet eteen tai taaksepäin. Kuten olen sanonut, jokainen on ollut sillä hetkellä oikea ihminen minulle, kuten ystävätkin. Ystävissä sen näkee vielä selvemmin, kun ei ole sitoumuksia, jotka velvoittaisivat olemaan yhdessä, niin ystävät vaihtuvat elämäntilanteiden vaihtuessa.
Sanoit: "Itse en kyllä aina osaa olla vaatimaton."
Siinäpä taas asia, joka on minun vaikea ymmärtää. Mitä se oikeastaan on? Vaatimattomuus! Minä ymmärrän nöyryyden mutta...
Kiellänkö itseltäni silloin jotakin kun olen vaatimaton? En sano mielipidettäni, en odota saavani tai vaadi saada fiksua, kaunista kohtelua tms. Minä koen nöyryydeksi sellaisen, miten MINÄ suhtaudun muihin, elämään tms. Mutta vaatimattomuus on jotakin sellaista millä tavallaan ohjaan muita suhtautumaan minuun. Vähän niin kuin "ettei minusta tartte välittää". "Ei minua tarvitse huomata".
Onko se hyve, johon pitää pyrkiä? Sanoit että se kaunistaa. Minusta vähän tuntuu että en halua tulla niin kauniiksi.

Keijuli kirjoitti:

Kirjoitit: "Ensinnäkin olen jokaisessa suhteessa ollut erilainen." Niin juuri se on ollut. Kokemukset ovat vieneet eteen tai taaksepäin. Kuten olen sanonut, jokainen on ollut sillä hetkellä oikea ihminen minulle, kuten ystävätkin. Ystävissä sen näkee vielä selvemmin, kun ei ole sitoumuksia, jotka velvoittaisivat olemaan yhdessä, niin ystävät vaihtuvat elämäntilanteiden vaihtuessa.
Sanoit: "Itse en kyllä aina osaa olla vaatimaton."
Siinäpä taas asia, joka on minun vaikea ymmärtää. Mitä se oikeastaan on? Vaatimattomuus! Minä ymmärrän nöyryyden mutta...
Kiellänkö itseltäni silloin jotakin kun olen vaatimaton? En sano mielipidettäni, en odota saavani tai vaadi saada fiksua, kaunista kohtelua tms. Minä koen nöyryydeksi sellaisen, miten MINÄ suhtaudun muihin, elämään tms. Mutta vaatimattomuus on jotakin sellaista millä tavallaan ohjaan muita suhtautumaan minuun. Vähän niin kuin "ettei minusta tartte välittää". "Ei minua tarvitse huomata".
Onko se hyve, johon pitää pyrkiä? Sanoit että se kaunistaa. Minusta vähän tuntuu että en halua tulla niin kauniiksi.

Lue lisää

Sellainen vaatimattomuus taitaa ainakin minun osalta olla jo historiaa. Siis sivusta katsottuna, eikö sellainen ulkoisesti kaunis ihminen ole kaunein joka ei itse tiedä olevan kaunis? Sellainen käyttäytyy aina todella luontevasti, tekemättä numeroa ulkonäöstään. Ei taida vaan enää kovin monta vastaavaa löytyä enää. Ei ainakaan yhdestäkään isommasta kaupungista. Tai perheistä missä on telkkari.
Ja minun vaatimattomuutta on se, että jos joskus minua kehutaan hyväksi, sanon aina, etten ole hyvä. Muut on vaan huonompia. Ja ymmärrän kyllä, että se tulkitaan lähes aina väärin. Mutta se on nimenomaan se mikä on vienyt minua eteenpäin. Eräänlainen tyytymättömyys itseeni. Tieto siitä, että voisin olla myös parempi. Surullisen usea luulee olevan hyvä jossain asiassa vaikka on oppinut siinä vasta alkeet. Ja alkeilla saadaan vasta ymmärrys, että miten jokin asia toimii tai miten se täytyy tehdä. Työn ja harrastusten parissa olen usein törmännyt siihen ilmiöön, että luullaan olevan parempia kuin ollaan. Olen joka kerta olemalla vaan oma itseni pystynyt osoittamaan päinvastaista. En arvostelemalla vaan tekemällä itse. Ja tarkoitukseni ei ole koskaan nöyryyttää ketään vaan näyttää, että aina on parantamisen varaa. Itseeni tyytyväinen olen ainoastaan siinä, että olen ymmärtänyt epätäydellisyyteni. Ja se tuo mukanaan sen tyytymättömyyden mikä ajaa minua eteen päin. Sekin on asia missä ei pidä mennä liiallisuuksiin. Silloin sitä voi sanoa hyveeksi. Ja edelleen mielestäni kaikkia hyveitä yhdistää yksi. Ja se on kärsivällisyys. Jos on kärsimätön, saa aina enemmän vahinkoa aikaseksi. Silloin jää aina paljon huomaamatta.
Tuli nyt yhtäkkiä mieleen, että onko Sinulla lisää jotain mieltäsi painavia kysymyksiä?

lkhsiuosy kirjoitti:

Sellainen vaatimattomuus taitaa ainakin minun osalta olla jo historiaa. Siis sivusta katsottuna, eikö sellainen ulkoisesti kaunis ihminen ole kaunein joka ei itse tiedä olevan kaunis? Sellainen käyttäytyy aina todella luontevasti, tekemättä numeroa ulkonäöstään. Ei taida vaan enää kovin monta vastaavaa löytyä enää. Ei ainakaan yhdestäkään isommasta kaupungista. Tai perheistä missä on telkkari.
Ja minun vaatimattomuutta on se, että jos joskus minua kehutaan hyväksi, sanon aina, etten ole hyvä. Muut on vaan huonompia. Ja ymmärrän kyllä, että se tulkitaan lähes aina väärin. Mutta se on nimenomaan se mikä on vienyt minua eteenpäin. Eräänlainen tyytymättömyys itseeni. Tieto siitä, että voisin olla myös parempi. Surullisen usea luulee olevan hyvä jossain asiassa vaikka on oppinut siinä vasta alkeet. Ja alkeilla saadaan vasta ymmärrys, että miten jokin asia toimii tai miten se täytyy tehdä. Työn ja harrastusten parissa olen usein törmännyt siihen ilmiöön, että luullaan olevan parempia kuin ollaan. Olen joka kerta olemalla vaan oma itseni pystynyt osoittamaan päinvastaista. En arvostelemalla vaan tekemällä itse. Ja tarkoitukseni ei ole koskaan nöyryyttää ketään vaan näyttää, että aina on parantamisen varaa. Itseeni tyytyväinen olen ainoastaan siinä, että olen ymmärtänyt epätäydellisyyteni. Ja se tuo mukanaan sen tyytymättömyyden mikä ajaa minua eteen päin. Sekin on asia missä ei pidä mennä liiallisuuksiin. Silloin sitä voi sanoa hyveeksi. Ja edelleen mielestäni kaikkia hyveitä yhdistää yksi. Ja se on kärsivällisyys. Jos on kärsimätön, saa aina enemmän vahinkoa aikaseksi. Silloin jää aina paljon huomaamatta.
Tuli nyt yhtäkkiä mieleen, että onko Sinulla lisää jotain mieltäsi painavia kysymyksiä?

Lue lisää

Nukuin huonosti viime yön ja mietin näitä keskustelujamme. Siis sitä, mikä merkitys tällaisella on itselleni ja miksi tämä mahdollisuus jutteluun kanssasi tuli juuri nyt. Elämässä ei ole sattumia - mikä taitekohta tämä on? Nimittäin onhan tämä jonkun loppu ja/tai jonkun alku. Kaikki tuo on jo ollut olemassa mistä olemme puhuneet, mutta että ne saan Sinun kanssas käydä läpi juuri nyt? Jopa niin perusteelisesti, että mitä tähänastisella elämänkokemuksellani ja ymmärykselläni käsitän jonkun sanan tarkoittavan, miten sen koen. Eihän sellaista pysähdytä yleensä tekemään - kuten nyt tuo vaatimattomuuden miettiminen! Ja mietinnässä on tällä hetkelläkin viha, nöyryys, suojeleminen....Melkoisia viikkoja!
Olimme nuoria opiskelijoita ja meitä istui pöydän ympäillä tuttuja ja vähän vieraampiakin ja joku heitti kysymyksen, mikä on kunkin tavoite elämässä. En muista mitä muut sanoivat, ilmeisesti jotain hyvin konkreettista ja minä sanoin itsestäänselvyytenä TASAPAINO. Ehkä sanakaan ei ollut aivan oikea mutta ei ollut hetkikään, osa katsoi hölmistyneenä ja joku vähän uteliaanakin "ai, että siinä asiassa ongelmia". Opin että aika ja paikka on katsottava kun näitä pohtii, eikä niitä montaa ole tullut.

Sanoit: "Tieto siitä, että voisin olla myös parempi." Sehän on tämän kaiken juju että koko ajan etsii ja yrittää ymmärtää - ja sitten taas päästä pikkuisen eteenpäin. Mutta tiedätkö että ajattelen sen niin päin että iloitsen siitä mihin olen jo päässyt, en sure yleensä ainakaan kauaa sitä mitä on vielä saavuttamatta - koska sitä tulee olemaan maailman loppuun saakka - ja sitten minä en voisi koskaan ILOITA. Jatkan vain taas matkaani. En suinkaan pysähdy!

Keijuli kirjoitti:

Nukuin huonosti viime yön ja mietin näitä keskustelujamme. Siis sitä, mikä merkitys tällaisella on itselleni ja miksi tämä mahdollisuus jutteluun kanssasi tuli juuri nyt. Elämässä ei ole sattumia - mikä taitekohta tämä on? Nimittäin onhan tämä jonkun loppu ja/tai jonkun alku. Kaikki tuo on jo ollut olemassa mistä olemme puhuneet, mutta että ne saan Sinun kanssas käydä läpi juuri nyt? Jopa niin perusteelisesti, että mitä tähänastisella elämänkokemuksellani ja ymmärykselläni käsitän jonkun sanan tarkoittavan, miten sen koen. Eihän sellaista pysähdytä yleensä tekemään - kuten nyt tuo vaatimattomuuden miettiminen! Ja mietinnässä on tällä hetkelläkin viha, nöyryys, suojeleminen....Melkoisia viikkoja!
Olimme nuoria opiskelijoita ja meitä istui pöydän ympäillä tuttuja ja vähän vieraampiakin ja joku heitti kysymyksen, mikä on kunkin tavoite elämässä. En muista mitä muut sanoivat, ilmeisesti jotain hyvin konkreettista ja minä sanoin itsestäänselvyytenä TASAPAINO. Ehkä sanakaan ei ollut aivan oikea mutta ei ollut hetkikään, osa katsoi hölmistyneenä ja joku vähän uteliaanakin "ai, että siinä asiassa ongelmia". Opin että aika ja paikka on katsottava kun näitä pohtii, eikä niitä montaa ole tullut.

Sanoit: "Tieto siitä, että voisin olla myös parempi." Sehän on tämän kaiken juju että koko ajan etsii ja yrittää ymmärtää - ja sitten taas päästä pikkuisen eteenpäin. Mutta tiedätkö että ajattelen sen niin päin että iloitsen siitä mihin olen jo päässyt, en sure yleensä ainakaan kauaa sitä mitä on vielä saavuttamatta - koska sitä tulee olemaan maailman loppuun saakka - ja sitten minä en voisi koskaan ILOITA. Jatkan vain taas matkaani. En suinkaan pysähdy!

Lue lisää

ettei mikään uusi voi alkaa ennen kuin jokin vanha on viety päätökseen. Kun itse aloin ymmärtää itseäni, tuntui tosiaan kun olisin uudestaan syntynyt. Kaikki mennyt tuntui epätodelliselta. Unelta. Olen todella iloinen keskusteluista Sinun kanssa. Itse kävin kaiken tämän yksin läpi. Yritin kyllä jutella monenkin ihmisen kanssa mutta hulluna ne minua piti. Hulluna ne pitää vieläkin. Itse olen sitä mieltä, että jos se mitä valtavirta tekee, miten se toimii, on normaalia, tunnustaudun ilomielin hulluksi. "Ainoa ero hullun ja minun välillä on se, että minä en ole hullu" (Salvador Dali) Se perusteellisuus on hyvä asia. Näinhän opitaan tuntemaan itseämme. Opitaan, miten sen nyt sanoisi, "käyttämään" itseään. Koska käyttämään itseään joudumme kuitenkin jokapäiväisessä elämässä.
Se tasapaino on juuri oikea sana. Ei ole jokaiselle kai annettu kykyä ymmärtää sen sanan tärkeyttä. Voihan sen sanoa toisinkin. Harmonia. Ja mikä on harmonia? Eikö se olekin tasapaino. Siihen vaan liittyy enemmän yksityiskohtia. Ne on vaan kaikki taspainossa suhteessa toisiin. Muodostaen toimivan kokonaisuuden. Kaikki tässä maailmassa toimii hyvin ja helposti kun vallitsee tasapaino, harmonia. Kun se rikkoutuu, alkaa vaikeudet.
Joku joskus kysyi minulta, että pidänkö itseään viisaana? En voinut muuta kun vastata parilla kysymyksellä. Mikä on viisaus? Ja onko yhdelläkään ihmisellä edes riittävästi aikaa tulla viisaaksi? Ehkä viisautta onkin se, ettei pidä itseään viisaana.
Matkan jatkamisesta. 8 kyljellään. Ääretön. Aluton ja loputon. Aina liikkeellä. Joskus kiihdyttäen, joskus hidastaen. Muttei koskaan pysähdy. Ja käydäkseen täysi kierros läpi... Se vie kyllä aikaa. Paljon, paljon enemmän kuin yksi ihmiselämä.

jo aikaisemmin kirjoitti:

ettei mikään uusi voi alkaa ennen kuin jokin vanha on viety päätökseen. Kun itse aloin ymmärtää itseäni, tuntui tosiaan kun olisin uudestaan syntynyt. Kaikki mennyt tuntui epätodelliselta. Unelta. Olen todella iloinen keskusteluista Sinun kanssa. Itse kävin kaiken tämän yksin läpi. Yritin kyllä jutella monenkin ihmisen kanssa mutta hulluna ne minua piti. Hulluna ne pitää vieläkin. Itse olen sitä mieltä, että jos se mitä valtavirta tekee, miten se toimii, on normaalia, tunnustaudun ilomielin hulluksi. "Ainoa ero hullun ja minun välillä on se, että minä en ole hullu" (Salvador Dali) Se perusteellisuus on hyvä asia. Näinhän opitaan tuntemaan itseämme. Opitaan, miten sen nyt sanoisi, "käyttämään" itseään. Koska käyttämään itseään joudumme kuitenkin jokapäiväisessä elämässä.
Se tasapaino on juuri oikea sana. Ei ole jokaiselle kai annettu kykyä ymmärtää sen sanan tärkeyttä. Voihan sen sanoa toisinkin. Harmonia. Ja mikä on harmonia? Eikö se olekin tasapaino. Siihen vaan liittyy enemmän yksityiskohtia. Ne on vaan kaikki taspainossa suhteessa toisiin. Muodostaen toimivan kokonaisuuden. Kaikki tässä maailmassa toimii hyvin ja helposti kun vallitsee tasapaino, harmonia. Kun se rikkoutuu, alkaa vaikeudet.
Joku joskus kysyi minulta, että pidänkö itseään viisaana? En voinut muuta kun vastata parilla kysymyksellä. Mikä on viisaus? Ja onko yhdelläkään ihmisellä edes riittävästi aikaa tulla viisaaksi? Ehkä viisautta onkin se, ettei pidä itseään viisaana.
Matkan jatkamisesta. 8 kyljellään. Ääretön. Aluton ja loputon. Aina liikkeellä. Joskus kiihdyttäen, joskus hidastaen. Muttei koskaan pysähdy. Ja käydäkseen täysi kierros läpi... Se vie kyllä aikaa. Paljon, paljon enemmän kuin yksi ihmiselämä.

Lue lisää

tämän Tylan sanoja

Day when everything before is behind
And everything infront is so bright
Like a sunrise fills You with expectations
And You know everything will be just fine
Your thoughts are tied up in Your crowded head
And the most simplistic things are a pain
You wish the world would open up and swallow You
So You can simply start all over again...

You´re no failure, You´re just fine...

jo aikaisemmin kirjoitti:

ettei mikään uusi voi alkaa ennen kuin jokin vanha on viety päätökseen. Kun itse aloin ymmärtää itseäni, tuntui tosiaan kun olisin uudestaan syntynyt. Kaikki mennyt tuntui epätodelliselta. Unelta. Olen todella iloinen keskusteluista Sinun kanssa. Itse kävin kaiken tämän yksin läpi. Yritin kyllä jutella monenkin ihmisen kanssa mutta hulluna ne minua piti. Hulluna ne pitää vieläkin. Itse olen sitä mieltä, että jos se mitä valtavirta tekee, miten se toimii, on normaalia, tunnustaudun ilomielin hulluksi. "Ainoa ero hullun ja minun välillä on se, että minä en ole hullu" (Salvador Dali) Se perusteellisuus on hyvä asia. Näinhän opitaan tuntemaan itseämme. Opitaan, miten sen nyt sanoisi, "käyttämään" itseään. Koska käyttämään itseään joudumme kuitenkin jokapäiväisessä elämässä.
Se tasapaino on juuri oikea sana. Ei ole jokaiselle kai annettu kykyä ymmärtää sen sanan tärkeyttä. Voihan sen sanoa toisinkin. Harmonia. Ja mikä on harmonia? Eikö se olekin tasapaino. Siihen vaan liittyy enemmän yksityiskohtia. Ne on vaan kaikki taspainossa suhteessa toisiin. Muodostaen toimivan kokonaisuuden. Kaikki tässä maailmassa toimii hyvin ja helposti kun vallitsee tasapaino, harmonia. Kun se rikkoutuu, alkaa vaikeudet.
Joku joskus kysyi minulta, että pidänkö itseään viisaana? En voinut muuta kun vastata parilla kysymyksellä. Mikä on viisaus? Ja onko yhdelläkään ihmisellä edes riittävästi aikaa tulla viisaaksi? Ehkä viisautta onkin se, ettei pidä itseään viisaana.
Matkan jatkamisesta. 8 kyljellään. Ääretön. Aluton ja loputon. Aina liikkeellä. Joskus kiihdyttäen, joskus hidastaen. Muttei koskaan pysähdy. Ja käydäkseen täysi kierros läpi... Se vie kyllä aikaa. Paljon, paljon enemmän kuin yksi ihmiselämä.

Lue lisää

Voi kun kiva että sanoit tuon Salvador Dalin, hain sen (Neron päiväkirja) heti kirjahyllystä ja vein sängyn viereen odottamaan. Olin sen aivan unohtanut. Tässä voi päteä juuri se mitä jossain sanoin siitä että kun aikaa kuluu voi taas ottaa jonkun kirjan esille ja sitten onkin se "oikea aika".
Mutta tuosta valtavirran ajattelusta... Kerro Vesimiehen ajasta!

Keijulille kirjoitti:

Voi kun kiva että sanoit tuon Salvador Dalin, hain sen (Neron päiväkirja) heti kirjahyllystä ja vein sängyn viereen odottamaan. Olin sen aivan unohtanut. Tässä voi päteä juuri se mitä jossain sanoin siitä että kun aikaa kuluu voi taas ottaa jonkun kirjan esille ja sitten onkin se "oikea aika".
Mutta tuosta valtavirran ajattelusta... Kerro Vesimiehen ajasta!

Lue lisää

Niinhän ne väittää, että salaisuudet paljastetaan. Ja sehän on jo alkanut. Suurin salaisuushan on kuitenkin se tässä meidän maailmassa, että kaikki valtaapitävät instituutiot uskottelee ihmisille asioiden olevan toisin kun todellisuudessa on. Valtiot, kirkot, erilaiset järjestöt, ahneet suuryritykset jne. Ei ole tulossa mitään muuta mullistavaa vaan ihmisillä alkaa silmät aukeamaan. Esimerkiksi kumpi tarvitsee nykyään kumpaa enemmän ollakseen olemassa? Ihmiset valtioita tai valtiot ihmisiä? Mitä tapahtuisi ihmisille jos valtio instituutiona lakkautettaisi ja kaikki muu jatkaisi entiseen malliin? Yhdet tekisi töitä, toiset järjestäisi niitä jne. "Valtio valehtelee kaikilla hyvän ja pahan kielillä! Mitä se sanookin valehtelee se, mitä sillä onkin, varastanut se on sen" (Nietszche taas kerran) Tämä on just sitä vesimiehen ajattelua, minkä muut ehkä omaksuvat vasta paljon myöhemmin. Tai sitten kirkko. Erityisesti silmään pistää katolinen. Onko siitä koskaan ollut mitään hyvää ihmisille. Ei ole ollut muuta kuin pelottelua, alistamista. Miten se menikään "Ennen kuin haet tikkua toisen silmästä, näe halko omassa" Ja johan siinäkin on jo monta salaisuutta paljastunut. Joka paikassa mihin katson alkaa asioiden todellinen laita tulla esiin. Voidaakseen lähteä tutkimaan maan ulkopuolisia maailmoja täytyy ihmisten ensiksi olla valmiita siihen. Valmius siihen tulee kun lakataan tuhoamasta elinympäristöämme. Kun ymmärretään, jokainen itse henkilökohtaisesti, ilman painostusta, pelottelua oman vastuumme tulevasta. Täytyy ensiksi oppia elämään oikein tässä maailmassa, ennen kuin lähtee tutustumaan uusiin.

ajasta... kirjoitti:

Niinhän ne väittää, että salaisuudet paljastetaan. Ja sehän on jo alkanut. Suurin salaisuushan on kuitenkin se tässä meidän maailmassa, että kaikki valtaapitävät instituutiot uskottelee ihmisille asioiden olevan toisin kun todellisuudessa on. Valtiot, kirkot, erilaiset järjestöt, ahneet suuryritykset jne. Ei ole tulossa mitään muuta mullistavaa vaan ihmisillä alkaa silmät aukeamaan. Esimerkiksi kumpi tarvitsee nykyään kumpaa enemmän ollakseen olemassa? Ihmiset valtioita tai valtiot ihmisiä? Mitä tapahtuisi ihmisille jos valtio instituutiona lakkautettaisi ja kaikki muu jatkaisi entiseen malliin? Yhdet tekisi töitä, toiset järjestäisi niitä jne. "Valtio valehtelee kaikilla hyvän ja pahan kielillä! Mitä se sanookin valehtelee se, mitä sillä onkin, varastanut se on sen" (Nietszche taas kerran) Tämä on just sitä vesimiehen ajattelua, minkä muut ehkä omaksuvat vasta paljon myöhemmin. Tai sitten kirkko. Erityisesti silmään pistää katolinen. Onko siitä koskaan ollut mitään hyvää ihmisille. Ei ole ollut muuta kuin pelottelua, alistamista. Miten se menikään "Ennen kuin haet tikkua toisen silmästä, näe halko omassa" Ja johan siinäkin on jo monta salaisuutta paljastunut. Joka paikassa mihin katson alkaa asioiden todellinen laita tulla esiin. Voidaakseen lähteä tutkimaan maan ulkopuolisia maailmoja täytyy ihmisten ensiksi olla valmiita siihen. Valmius siihen tulee kun lakataan tuhoamasta elinympäristöämme. Kun ymmärretään, jokainen itse henkilökohtaisesti, ilman painostusta, pelottelua oman vastuumme tulevasta. Täytyy ensiksi oppia elämään oikein tässä maailmassa, ennen kuin lähtee tutustumaan uusiin.

Lue lisää

"salaisuudet paljastetaan"
Mitä kaikkea se voisi pitää sisällään? Uskonnot/kirkot varmaan joutuisivat remonttiin. Jos sielu nousee kuolemassa taivaaseen, onhan sen jostain myös syntymässä tultava. Ja kun kaikessa olevassa on syy ja seuraus, on sen oltava ihmisen tai sielun elämässäkin. Ja sen tajutessaan ihminen oppisi tarkoin vartioimaan itseään.
Sanoit: " Kun ymmärretään, jokainen itse henkilökohtaisesti, ilman painostusta, pelottelua oman vastuumme tulevasta". Siis itsestä ja kaikesta tulevasta. Tärkein oivallus on oltavakin vastuu. Sattumiahan ei ole. Ojanen on jossain kirjoittanut: "Jos maailma olisi sattumanvarainen, olisi jo sattunut sekin, että maailmaa ei enää olisi."
Olen itse ajatellut että joku uusi tuleva aika voisi olla "henkisempää" aikaa ... mitä se sitten olisi? Ihminen ymmärrettäisiin parremmin kokonaisuudeksi - vaikka niin että olisi luonnollista pitää unia osana minua tms. Unet siitä kun niistä juuri juttelimme. Tai että Sinun vastapariteoriasi kaikessa olisi selviö. Miltä kuulostaisi?

Keijuli kirjoitti:

"salaisuudet paljastetaan"
Mitä kaikkea se voisi pitää sisällään? Uskonnot/kirkot varmaan joutuisivat remonttiin. Jos sielu nousee kuolemassa taivaaseen, onhan sen jostain myös syntymässä tultava. Ja kun kaikessa olevassa on syy ja seuraus, on sen oltava ihmisen tai sielun elämässäkin. Ja sen tajutessaan ihminen oppisi tarkoin vartioimaan itseään.
Sanoit: " Kun ymmärretään, jokainen itse henkilökohtaisesti, ilman painostusta, pelottelua oman vastuumme tulevasta". Siis itsestä ja kaikesta tulevasta. Tärkein oivallus on oltavakin vastuu. Sattumiahan ei ole. Ojanen on jossain kirjoittanut: "Jos maailma olisi sattumanvarainen, olisi jo sattunut sekin, että maailmaa ei enää olisi."
Olen itse ajatellut että joku uusi tuleva aika voisi olla "henkisempää" aikaa ... mitä se sitten olisi? Ihminen ymmärrettäisiin parremmin kokonaisuudeksi - vaikka niin että olisi luonnollista pitää unia osana minua tms. Unet siitä kun niistä juuri juttelimme. Tai että Sinun vastapariteoriasi kaikessa olisi selviö. Miltä kuulostaisi?

Lue lisää

takaa. Aineellisuuden aika kulkee kohti loppuaan. Ei aineellisuus tule kokonaan häviämään. Sen merkitys vaan tulee vähenemään nykyisestään. Onhan se aineellisuuskin tarpeellinen mutta liika on aina liikaa. Henkisyys ja hengellisyys on unohtunut ihmisiltä. Sitä pelätään, pidetään heikkoutena. Itse olen löytänyt siitä kyllä vahvuutta enemmän kuin osasin ikinä odottaa. Sekin on jotain, mikä täytyy oppia tuntemaan itsessä, ymmärtämään. Ja sen jälkeen myös käyttämään sitä. Oikealla tavalla, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa... Eihän henkisyydestäkään ole mitään hyötyä ellei osaa käyttää sitä.
Ihmiset on uskonut kautta aikojen johonkin, mitä kukaan ei ole nähnyt, kuullut jne. Ja sitten ne ei usko siihen mitä todella näkee, kokee, tuntee... Itse en ole koskaan ollut onnellinen jostain tavaroista, rahasta jne. Ne tosiaan on ainoastaan käyttötavaroita. Ne tarvitsee enemmän minua ollakseen olemassa kuin minä niitä. Mutta voiko kukaan olla onnellisempi kuin rakastunut? Epäilen. Siinähän se ongelma aina tulee kun rakastuminen muuttuu rakkaudeksi. Sitä ei suurin osa ymmärrä. Ne ei osaa luopua rakastumisesta, saadakseen rakastamisen. Ja siksi sitä sitten haetaan aina uudestaan ja uudestaan. Rakastumista. Joka kerta eri ihmiseltä.
On eräs teoria, en muista mistä olen lukenut sen, että jokaisen sänkykumppanin mukaan lähtee palanen itseään. Mitä enemmän niitä on, sen vähemmän jää itsestä jäljelle. Tunnen monia sellaista elämää harrastavaa ja kyllä se ainakin heidän kohdalla pitää paikkansa. Ei niistä tosiaan ole paljon jäljellä. Ne uskottelee itselle päinvastaista mutta kun koko elämä pyörii ainoastaan uusissa valloituksissa. Se on mielestäni aika köyhää, rajoittunutta.
Siitä sielun taivaaseen noususta. Nyt kysyn taas, että mikä on taivas? Onko se meidän pieni rajallinen ilmakehä tai onko se jotain suurempaa? Itse uskon, että tullaan osaksi jotain suurempaa, hienompaa, kauniimpaa... Koostuhan meidän kehokin lukemattomista pienistä osista. Miksi sekin asia olisi erilainen?

sitä ajan kirjoitti:

takaa. Aineellisuuden aika kulkee kohti loppuaan. Ei aineellisuus tule kokonaan häviämään. Sen merkitys vaan tulee vähenemään nykyisestään. Onhan se aineellisuuskin tarpeellinen mutta liika on aina liikaa. Henkisyys ja hengellisyys on unohtunut ihmisiltä. Sitä pelätään, pidetään heikkoutena. Itse olen löytänyt siitä kyllä vahvuutta enemmän kuin osasin ikinä odottaa. Sekin on jotain, mikä täytyy oppia tuntemaan itsessä, ymmärtämään. Ja sen jälkeen myös käyttämään sitä. Oikealla tavalla, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa... Eihän henkisyydestäkään ole mitään hyötyä ellei osaa käyttää sitä.
Ihmiset on uskonut kautta aikojen johonkin, mitä kukaan ei ole nähnyt, kuullut jne. Ja sitten ne ei usko siihen mitä todella näkee, kokee, tuntee... Itse en ole koskaan ollut onnellinen jostain tavaroista, rahasta jne. Ne tosiaan on ainoastaan käyttötavaroita. Ne tarvitsee enemmän minua ollakseen olemassa kuin minä niitä. Mutta voiko kukaan olla onnellisempi kuin rakastunut? Epäilen. Siinähän se ongelma aina tulee kun rakastuminen muuttuu rakkaudeksi. Sitä ei suurin osa ymmärrä. Ne ei osaa luopua rakastumisesta, saadakseen rakastamisen. Ja siksi sitä sitten haetaan aina uudestaan ja uudestaan. Rakastumista. Joka kerta eri ihmiseltä.
On eräs teoria, en muista mistä olen lukenut sen, että jokaisen sänkykumppanin mukaan lähtee palanen itseään. Mitä enemmän niitä on, sen vähemmän jää itsestä jäljelle. Tunnen monia sellaista elämää harrastavaa ja kyllä se ainakin heidän kohdalla pitää paikkansa. Ei niistä tosiaan ole paljon jäljellä. Ne uskottelee itselle päinvastaista mutta kun koko elämä pyörii ainoastaan uusissa valloituksissa. Se on mielestäni aika köyhää, rajoittunutta.
Siitä sielun taivaaseen noususta. Nyt kysyn taas, että mikä on taivas? Onko se meidän pieni rajallinen ilmakehä tai onko se jotain suurempaa? Itse uskon, että tullaan osaksi jotain suurempaa, hienompaa, kauniimpaa... Koostuhan meidän kehokin lukemattomista pienistä osista. Miksi sekin asia olisi erilainen?

Lue lisää

Minäkin käytin sanaa taivas juuri sen takia kun en muuta keksinyt, mutta jotain tuollaista kokonaisuutta, suurta, omalle paikalle kuulumista tarkoitin. Tullaanko siitä "tietoiseksi" tässä eläessä joskus? Eli aletaanko elää niin että tajutaan oman pienen osan tärkeys tässä kaikessa. Siitä vastapariteoriasta vielä: hyvä ja paha! Minä olen tuikasti siinä kohdin sitä mieltä että hyvää tässä maailmassa on aina enemmän! Meille vain uutisoidaan se paha ja sen pahan kokeminen on niin rankkaa. Mutta kun aikaa kuluu, niin ankeimmistakin ajoista nousee se hyvä päällimmäiseksi, ahdistavimmastakin avioliitosta muistaa sitten lopulta ne hyvät ajat tai hetket. Sellainen ihminen yleensä on: Hyvä voittaa. Ja aina elämässä on enemmän niitä asioita jotka sujuvat kuin niitä jotka eivät suju. Se on eri asia nähdäänkö sitä hyvää!
Sanoit henkisyydestä ja hengellisyydestä: "Sitä pelätään, pidetään heikkoutena. Itse olen löytänyt siitä kyllä vahvuutta enemmän kuin osasin ikinä odottaa." Kyllä, se on sellainen nälkä, joka ei poistu syömällä - lukemalla, puhumalla. Ja se ei ole vain tieto. Sanoit jotenkin että sitä pitää osata "käyttää". Kyllä, siitä on tultava osa minua.
Monia ajatuksia ja sanoja heittelen meidän keskusteluissamme miettimättä kovin huolellisesti, mutta jospa tämä tästä kokoontuu! En ole viitsinyt jälkikäteen edes lukea kaikkea kirjoittamaani ettei tule kiusausta ruveta selittelemään ja parantelemaan. Kiva kuitenkin kun ehdit taas kirjoitella. Olen illan menossa ja huomenna lähden kolmen(?) päivän reissulle. Mutta vielä ehtii!
Jännä ajatus tuo että sänkykumppani veisi osan minua. No, uskon että tuo tarkoittaa muuta kuin "vakavaa" suhdetta. Olen kai aika vanhanaikainen, kun koen että jos ottaa niin antaakin.

Keijuli kirjoitti:

Minäkin käytin sanaa taivas juuri sen takia kun en muuta keksinyt, mutta jotain tuollaista kokonaisuutta, suurta, omalle paikalle kuulumista tarkoitin. Tullaanko siitä "tietoiseksi" tässä eläessä joskus? Eli aletaanko elää niin että tajutaan oman pienen osan tärkeys tässä kaikessa. Siitä vastapariteoriasta vielä: hyvä ja paha! Minä olen tuikasti siinä kohdin sitä mieltä että hyvää tässä maailmassa on aina enemmän! Meille vain uutisoidaan se paha ja sen pahan kokeminen on niin rankkaa. Mutta kun aikaa kuluu, niin ankeimmistakin ajoista nousee se hyvä päällimmäiseksi, ahdistavimmastakin avioliitosta muistaa sitten lopulta ne hyvät ajat tai hetket. Sellainen ihminen yleensä on: Hyvä voittaa. Ja aina elämässä on enemmän niitä asioita jotka sujuvat kuin niitä jotka eivät suju. Se on eri asia nähdäänkö sitä hyvää!
Sanoit henkisyydestä ja hengellisyydestä: "Sitä pelätään, pidetään heikkoutena. Itse olen löytänyt siitä kyllä vahvuutta enemmän kuin osasin ikinä odottaa." Kyllä, se on sellainen nälkä, joka ei poistu syömällä - lukemalla, puhumalla. Ja se ei ole vain tieto. Sanoit jotenkin että sitä pitää osata "käyttää". Kyllä, siitä on tultava osa minua.
Monia ajatuksia ja sanoja heittelen meidän keskusteluissamme miettimättä kovin huolellisesti, mutta jospa tämä tästä kokoontuu! En ole viitsinyt jälkikäteen edes lukea kaikkea kirjoittamaani ettei tule kiusausta ruveta selittelemään ja parantelemaan. Kiva kuitenkin kun ehdit taas kirjoitella. Olen illan menossa ja huomenna lähden kolmen(?) päivän reissulle. Mutta vielä ehtii!
Jännä ajatus tuo että sänkykumppani veisi osan minua. No, uskon että tuo tarkoittaa muuta kuin "vakavaa" suhdetta. Olen kai aika vanhanaikainen, kun koen että jos ottaa niin antaakin.

Lue lisää

vielä tietoinen siitä? Olen kyllä eri mieltä siitä. Ehkä et ole vielä huomannut sitä. Eikö Sinusta tunnu joskus, että et kuulu tähän maailmaan mutta Sun täytyy silti olla täällä? Se tietoisuus tulee siitä kun näkee kaiken elävän ympärillä ja tuntee olevan osa SITÄ kokonaisuutta. Eikä enää kohtele sitä kaltoin. Esimerkiksi karsii elämästä paljon turhaa ja joutavaa pois. Ei kuluta enemmän kuin pitää tarpeellisena jne.
Sitä hyvää ja pahaa on kyllä yhtä paljon. Siihen väliin jää aina ihminen joka erottaa ne toisista. Ihmisen valinnat. Jos hyvää ei näy, se ei tarkoita ettei sitä ole. Ja sama päinvastoin. Kyse on aina jokaisen henkilökohtaisista valinnoista. Pitihän sitä ensiksi epäonnistuakin voidakseen onnistua.
Eikä Sinun tarvitse selittää minulle kirjoituksiasi. Jos olisi ollut jotain epäselvää, olisin kysynyt Sinulta. Ja se ei tarkoittanut "vakavaa" seurustelua. Siinä olen aina saanut antamalla enemmän kuin ottamalla.

muka ole kirjoitti:

vielä tietoinen siitä? Olen kyllä eri mieltä siitä. Ehkä et ole vielä huomannut sitä. Eikö Sinusta tunnu joskus, että et kuulu tähän maailmaan mutta Sun täytyy silti olla täällä? Se tietoisuus tulee siitä kun näkee kaiken elävän ympärillä ja tuntee olevan osa SITÄ kokonaisuutta. Eikä enää kohtele sitä kaltoin. Esimerkiksi karsii elämästä paljon turhaa ja joutavaa pois. Ei kuluta enemmän kuin pitää tarpeellisena jne.
Sitä hyvää ja pahaa on kyllä yhtä paljon. Siihen väliin jää aina ihminen joka erottaa ne toisista. Ihmisen valinnat. Jos hyvää ei näy, se ei tarkoita ettei sitä ole. Ja sama päinvastoin. Kyse on aina jokaisen henkilökohtaisista valinnoista. Pitihän sitä ensiksi epäonnistuakin voidakseen onnistua.
Eikä Sinun tarvitse selittää minulle kirjoituksiasi. Jos olisi ollut jotain epäselvää, olisin kysynyt Sinulta. Ja se ei tarkoittanut "vakavaa" seurustelua. Siinä olen aina saanut antamalla enemmän kuin ottamalla.

Lue lisää

Sillä tavalla olen tajunnut kuuluvani kokonaisuuteen että esim. miten (vaikka kiukkuisesti) sanon jollekin - on ja pysyy ja menee eteenpäinkin, ja jostain itse sen tunteen olen vastaanottanut, sen aiheuttajan. Se on voinut tulla minuun vuosiakin sitten. Ja siinä on työn ja anteeksiannon paikka. Vain anteeksianto toiselle ja/tai itselle poistaa sen "vaarattomasti". Unohtaminen tai yritys unohtaa ei auta. Kyllä se sieltä lentää jonkun silmille ja jatkaa matkaansa. Ja tietysti toinen konsti on ettei ota sitä vastaan. Tajuaa että tämä ei ole minun juttuni, ilkeilköön vain. Tästä joskus olemme puhuneetkin.
Pitääköhän minun antaa periksi tuosta hyvän ja pahan määrästä! Kun minä niin mielelläni ajattelisin niin että hyvää on enemmän...

Ja kyllä ajattelenkin.

Keijuli kirjoitti:

Sillä tavalla olen tajunnut kuuluvani kokonaisuuteen että esim. miten (vaikka kiukkuisesti) sanon jollekin - on ja pysyy ja menee eteenpäinkin, ja jostain itse sen tunteen olen vastaanottanut, sen aiheuttajan. Se on voinut tulla minuun vuosiakin sitten. Ja siinä on työn ja anteeksiannon paikka. Vain anteeksianto toiselle ja/tai itselle poistaa sen "vaarattomasti". Unohtaminen tai yritys unohtaa ei auta. Kyllä se sieltä lentää jonkun silmille ja jatkaa matkaansa. Ja tietysti toinen konsti on ettei ota sitä vastaan. Tajuaa että tämä ei ole minun juttuni, ilkeilköön vain. Tästä joskus olemme puhuneetkin.
Pitääköhän minun antaa periksi tuosta hyvän ja pahan määrästä! Kun minä niin mielelläni ajattelisin niin että hyvää on enemmän...

Ja kyllä ajattelenkin.

Lue lisää

itselleni olen ollut minä itse. Kenestäkään muusta ei siihen ole. Kun pääsen yksimielisyyteen itseni kanssa, on aika vaikea saada minun mieli sen jälkeen muuttumaan.
Siitä hyvästä ja pahasta vielä. Olen itse hyväksynyt sen, että minussa on yhtä paljon kumpaakin. Se, etten päästä sitä pahaa enää valloille, ei tarkoita sitä ettei sitä enää ole. Siellä jossain piilossa se on edelleen. Jos minussa ei olisi sitä pahaa niin ei varmasti enää mitään hyvääkään löytyisi. Pyrin aina sinne keskelle. Se on kapea väylä, jolla ei pysty kulkemaan ilman hyvää tasapainoaistia. Joka kerta kun jokin menee vaikeaksi tarkoittaa se sitä että olen poikennut siltä väylältä.
Minulle kokonaisuus merkitsee enemmän kuin pelkät ihmiset. Itse olen parhaiten tuntenut sen luonnon parissa, meren rannalla kuunnellen aaltojen ääntä, silmät suljettuna, rauhallisena. Keskittyen vaan yhteen...

väittelykumppani kirjoitti:

itselleni olen ollut minä itse. Kenestäkään muusta ei siihen ole. Kun pääsen yksimielisyyteen itseni kanssa, on aika vaikea saada minun mieli sen jälkeen muuttumaan.
Siitä hyvästä ja pahasta vielä. Olen itse hyväksynyt sen, että minussa on yhtä paljon kumpaakin. Se, etten päästä sitä pahaa enää valloille, ei tarkoita sitä ettei sitä enää ole. Siellä jossain piilossa se on edelleen. Jos minussa ei olisi sitä pahaa niin ei varmasti enää mitään hyvääkään löytyisi. Pyrin aina sinne keskelle. Se on kapea väylä, jolla ei pysty kulkemaan ilman hyvää tasapainoaistia. Joka kerta kun jokin menee vaikeaksi tarkoittaa se sitä että olen poikennut siltä väylältä.
Minulle kokonaisuus merkitsee enemmän kuin pelkät ihmiset. Itse olen parhaiten tuntenut sen luonnon parissa, meren rannalla kuunnellen aaltojen ääntä, silmät suljettuna, rauhallisena. Keskittyen vaan yhteen...

Lue lisää

Niin, siellähän on se harmonia jo olemassa ja siksihän se luonto lataa. Sinne nyt olen menossakin muutamaksi päiväksi. Luonnossa ei ole mitään muita kuin syitä ja seurauksia...selkeästi. Tämä ihmisten kanssa takkuaminen on paljon vaikeampaa, mikä oli syy ja miten saavutat sen tasapainon jne. Siinä ainakin tulee se mainitsemasi "pyrkimys keskelle".
Sanot että mieltäsi on aika vaikea saada muuttumaan - onko edes käynyt pikku hetken mielessäsi keskustelujemme aikana, että voisit "tarkistaa kantaasi"?

väittelykumppani kirjoitti:

itselleni olen ollut minä itse. Kenestäkään muusta ei siihen ole. Kun pääsen yksimielisyyteen itseni kanssa, on aika vaikea saada minun mieli sen jälkeen muuttumaan.
Siitä hyvästä ja pahasta vielä. Olen itse hyväksynyt sen, että minussa on yhtä paljon kumpaakin. Se, etten päästä sitä pahaa enää valloille, ei tarkoita sitä ettei sitä enää ole. Siellä jossain piilossa se on edelleen. Jos minussa ei olisi sitä pahaa niin ei varmasti enää mitään hyvääkään löytyisi. Pyrin aina sinne keskelle. Se on kapea väylä, jolla ei pysty kulkemaan ilman hyvää tasapainoaistia. Joka kerta kun jokin menee vaikeaksi tarkoittaa se sitä että olen poikennut siltä väylältä.
Minulle kokonaisuus merkitsee enemmän kuin pelkät ihmiset. Itse olen parhaiten tuntenut sen luonnon parissa, meren rannalla kuunnellen aaltojen ääntä, silmät suljettuna, rauhallisena. Keskittyen vaan yhteen...

Lue lisää

Kiireet jatkuvat, mutta laitan muutaman rivin, kun kone on kuitenkin taas näkyvillä. Olen pettynyt itseeni. En meinannut osata nauttia erilaisista päivistä niin kuin olin toivonut. Tässä on kuljettu jo viikkoja silmät nurinpäin sisuksiin tuijottaen että meinasi aivan pihlajanmarjatkin jäädä näkemättä. Pohdinta yritti vain jatkua.
Mutta helpottihan se.
Ja tajusin taas kissan luontoni: Kissat rakastuvat paikkoihin - tutut maisemat ja paikat ovat minulle tärkeitä.
Ja nyt - älä nyt vain hermostu - mutta minua askarruttaa tuo hyvän ja pahan olemassaolo, tasapaino: sanoit "Siellä jossain piilossa se (paha) on edelleen". Eikö ihminen siis mitenkään voisi saada työstettyä itsestään pahaa pois - tai siis vähemmäksi? Mitä merkitystä sitten kaikella sillä työllä on mitä teemme anteeksiannon, hyväksymisen, rehellisyyden, itsemme rakastamisen jne vuoksi. Siis jos samalla vain piilotan pahuuttani. Eikö se voisi vähentyä? Tämä on minulle aika kova juttu. Aivan tärkeimpiä ajatuksiani tässä ihmisen urakassa.
Olet huomannut että lainaan silloin tällöin jonkun(?) lauseita, enkä aina muista kenen. Ne ovat joskus olleet niitä jääkaapinovilauseitani. Nyt siellä on ollut jo pian vuoden "Unelmat vaativat työntekoa" (Coelho). - Ja hyvän voitto on yksi unelma!

No hyvä.
Kun kysyit siitä ulkopuolisuuden tunteesta - sellaista tunnen tosi harvoin ja aika yllättävissä paikoissa. Se on varmaan kaikille tuttua.
Minulla on siis tapana puikahtaa ja luikahtaa erilaisiin joukkoihin ja viihdyn kun päätän viihtyä. Vaikka vain omissa ajatuksissani jos ei muuta voi. Enkä silti koe itseäni ulkopuoliseksi. Se on sillä hetkellä minun paikkani maailmassa. Minun pitää siinä olla.
Monet ihmiset eivät "mene jonnekin" ellei ole kaveria, minulla se ei ole vaikuttanut menemisiini, vaikka toki kaverin kanssa on hauskempaa.
Aineellisuudesta: "Älä osta sitä mitä tarvitset vaan sitä mitä ilman et tule toimeen." Katsopas ympärillesi, tulisiko tyhjää?
Mukavaa iltaa Sinulle!

Keijuli kirjoitti:

No hyvä.
Kun kysyit siitä ulkopuolisuuden tunteesta - sellaista tunnen tosi harvoin ja aika yllättävissä paikoissa. Se on varmaan kaikille tuttua.
Minulla on siis tapana puikahtaa ja luikahtaa erilaisiin joukkoihin ja viihdyn kun päätän viihtyä. Vaikka vain omissa ajatuksissani jos ei muuta voi. Enkä silti koe itseäni ulkopuoliseksi. Se on sillä hetkellä minun paikkani maailmassa. Minun pitää siinä olla.
Monet ihmiset eivät "mene jonnekin" ellei ole kaveria, minulla se ei ole vaikuttanut menemisiini, vaikka toki kaverin kanssa on hauskempaa.
Aineellisuudesta: "Älä osta sitä mitä tarvitset vaan sitä mitä ilman et tule toimeen." Katsopas ympärillesi, tulisiko tyhjää?
Mukavaa iltaa Sinulle!

Lue lisää

itse asiassa ympärillä aika tyhjää, verrattuna moneen muuhun. Ei sen takia, ettei olisi varaa vaan siksi etten todellakaan tarvitse paljoa voidakseen hyvin. Hauskaa iltaa Sinullekin. Ja hyvää matkaa tietenkin.

Keijuli kirjoitti:

No hyvä.
Kun kysyit siitä ulkopuolisuuden tunteesta - sellaista tunnen tosi harvoin ja aika yllättävissä paikoissa. Se on varmaan kaikille tuttua.
Minulla on siis tapana puikahtaa ja luikahtaa erilaisiin joukkoihin ja viihdyn kun päätän viihtyä. Vaikka vain omissa ajatuksissani jos ei muuta voi. Enkä silti koe itseäni ulkopuoliseksi. Se on sillä hetkellä minun paikkani maailmassa. Minun pitää siinä olla.
Monet ihmiset eivät "mene jonnekin" ellei ole kaveria, minulla se ei ole vaikuttanut menemisiini, vaikka toki kaverin kanssa on hauskempaa.
Aineellisuudesta: "Älä osta sitä mitä tarvitset vaan sitä mitä ilman et tule toimeen." Katsopas ympärillesi, tulisiko tyhjää?
Mukavaa iltaa Sinulle!

Lue lisää

Todella kuvaavasti sanottu alla olevassa tekstissä , LÄHDÖSSÄ !
Aivanko olisit kirjoittanut itsestäni tämän vaikka se on sinun omasi . Uskomaton ! Kuinka paljon voit antaa , selkeyttää asioita !!!
Usein vain ei saa puettua sanoiksi kaikkea mitä haluaisi , oikeat sanat on hakusessa .
Kuinka toinen sitten kirjoittaa ... kuin ajatukseni paperille .

Varjella?

Keijuli kirjoitti:

Varjella?

Oletko varma, että haluat keskustella hyvästä ja pahasta? Mieluummin keskustelisin jostain muusta. Se mitä kertoisin siitä, ei sovi tänne. Liian monen ihmisen luettavaksi. Yksityisesti ehkä. Ehkei sittenkään.

uudestaan., kirjoitti:

Oletko varma, että haluat keskustella hyvästä ja pahasta? Mieluummin keskustelisin jostain muusta. Se mitä kertoisin siitä, ei sovi tänne. Liian monen ihmisen luettavaksi. Yksityisesti ehkä. Ehkei sittenkään.

Lue lisää

Sanoit joskus: "Kun olin itse vielä rikkinäinen, en nähnyt sitä edes vähimpänä mahdollisuutena, että joku muu olisi voinut korjata minut."
Ajattelin sitä silloin ja nimenomaan sitä miten paljon toinen voi vaikuttaa paranemiseemme. Kuinka paljon voin ystävääni auttaa hänen pahassa olossaan ja mitä voin "kohtuudella" odottaa itse saavani kun voimat loppuvat. Itse pidän tärkeimpänä kuuntelua. Yhä uudelleen on kuunneltava samat itkut ja itsesyytökset. Se on ystäville raskasta. Heidän on vaikeata osata auttaa sanoin ellei samoja kokemuksiakaan ole. Kerran tuskailin ystävälleni sitä että "en pääse näistä asioista eroon ja aina uudelleen paha olo tulee tietyissä tilanteissa". Aloin jo menettää toivoni että selviäisin. Hän sanoi "Ota huomioon että sinä olet toipilas". Se oli tärkeä lause minulle. Useasti nojasin siihen enkä enää odottanut itseltäni liikoja, annoin ajan kulua ja hoitaa haavat kuten muutkin toipilaat antavat.
Oletko Sinä ollut aivan yksin "toipuessasi"?

uudestaan., kirjoitti:

Oletko varma, että haluat keskustella hyvästä ja pahasta? Mieluummin keskustelisin jostain muusta. Se mitä kertoisin siitä, ei sovi tänne. Liian monen ihmisen luettavaksi. Yksityisesti ehkä. Ehkei sittenkään.

Lue lisää

huomenna. Älä vaivaa liikaa päätäsi. Yritä rentoutua. Ajattelukin täytyy joskus katkaista. Se voi pahimassa tapauksessa viedä mennessään. Jos levyhyllystäsi löytyy niin kuuntele vaikka J.S.Bachia. On auttanut minua ainakin. Hyvää yötä!

Keijuli kirjoitti:

Sanoit joskus: "Kun olin itse vielä rikkinäinen, en nähnyt sitä edes vähimpänä mahdollisuutena, että joku muu olisi voinut korjata minut."
Ajattelin sitä silloin ja nimenomaan sitä miten paljon toinen voi vaikuttaa paranemiseemme. Kuinka paljon voin ystävääni auttaa hänen pahassa olossaan ja mitä voin "kohtuudella" odottaa itse saavani kun voimat loppuvat. Itse pidän tärkeimpänä kuuntelua. Yhä uudelleen on kuunneltava samat itkut ja itsesyytökset. Se on ystäville raskasta. Heidän on vaikeata osata auttaa sanoin ellei samoja kokemuksiakaan ole. Kerran tuskailin ystävälleni sitä että "en pääse näistä asioista eroon ja aina uudelleen paha olo tulee tietyissä tilanteissa". Aloin jo menettää toivoni että selviäisin. Hän sanoi "Ota huomioon että sinä olet toipilas". Se oli tärkeä lause minulle. Useasti nojasin siihen enkä enää odottanut itseltäni liikoja, annoin ajan kulua ja hoitaa haavat kuten muutkin toipilaat antavat.
Oletko Sinä ollut aivan yksin "toipuessasi"?

Lue lisää

vielä haluat. Siitä rikkinäisyydestä. Joo. Olin itse asiassa yksin siinä. Lopussa. Vaikka päällepäin saattoi näyttää toisin. Suljin yksinkertaisesesti kaikki ja kaiken mitä en pitänyt tarpeellisena pois elämästäni. Ja kun ei minulla nytkään hirveästi ole mitään niin silloin oli todella paljon vähemmän. Jos olisin päästänyt jonkun ulkopuolisen siihen väliin, olisi ollut vaara jäädä tarvitsemaan sitä myös tulevaisuudessa. Itseni kanssa. Itse olin sen alkusyyn joskus alulle pannut ja itse päätin siitä myös selviytyä tai sitten ei. Siinä oli minun vaíhtoehdot. En haluaisi yksityiskohtia tuoda esiin mutta se on just se minun tapa, jota en suosittele kenellekään. Mietinpä tässä nytkin, että olenko tehnyt Sinulle karhunpalveluksen sen tiedon määrän kanssa. Se on aika paljon sulateltavaa lyhyessä ajassa. Olisikohan aika luopua tässäkin asiassa ja palata sitten joskus vaikka kuukauden kuluttua uudestaan tänne?
Niin paljon vielä siitä itseni jonkilaisesta selvittämisestä, että olen aina elänyt siinä tiedossa, ettei kukaan ole voinut ikinä tehdä ainuttakaan valintaa puolestani. Jo pienestä pitäen. Mulla on aina ollut tieto siitä, että aina voin valita toisin. Mutta silti kauan, kauan piti tehdä vääriä ja huonoja valintoja, ennen kuin löysin sen yhden itselle, mikä muutti sen kaikkien edellisten suunnan. Se oli nimittäin se, että joskus kun on kahden vaiheilla, voi myös etsiä ja valita sen kolmannen. Oletko muuten miettinyt miksi 3 on ensimmäinen tasapainoinen numero? Miksi se ei ole 2? Miksi luulisit, että sama ei koske myös valintoja, elämää?

taas jos kirjoitti:

vielä haluat. Siitä rikkinäisyydestä. Joo. Olin itse asiassa yksin siinä. Lopussa. Vaikka päällepäin saattoi näyttää toisin. Suljin yksinkertaisesesti kaikki ja kaiken mitä en pitänyt tarpeellisena pois elämästäni. Ja kun ei minulla nytkään hirveästi ole mitään niin silloin oli todella paljon vähemmän. Jos olisin päästänyt jonkun ulkopuolisen siihen väliin, olisi ollut vaara jäädä tarvitsemaan sitä myös tulevaisuudessa. Itseni kanssa. Itse olin sen alkusyyn joskus alulle pannut ja itse päätin siitä myös selviytyä tai sitten ei. Siinä oli minun vaíhtoehdot. En haluaisi yksityiskohtia tuoda esiin mutta se on just se minun tapa, jota en suosittele kenellekään. Mietinpä tässä nytkin, että olenko tehnyt Sinulle karhunpalveluksen sen tiedon määrän kanssa. Se on aika paljon sulateltavaa lyhyessä ajassa. Olisikohan aika luopua tässäkin asiassa ja palata sitten joskus vaikka kuukauden kuluttua uudestaan tänne?
Niin paljon vielä siitä itseni jonkilaisesta selvittämisestä, että olen aina elänyt siinä tiedossa, ettei kukaan ole voinut ikinä tehdä ainuttakaan valintaa puolestani. Jo pienestä pitäen. Mulla on aina ollut tieto siitä, että aina voin valita toisin. Mutta silti kauan, kauan piti tehdä vääriä ja huonoja valintoja, ennen kuin löysin sen yhden itselle, mikä muutti sen kaikkien edellisten suunnan. Se oli nimittäin se, että joskus kun on kahden vaiheilla, voi myös etsiä ja valita sen kolmannen. Oletko muuten miettinyt miksi 3 on ensimmäinen tasapainoinen numero? Miksi se ei ole 2? Miksi luulisit, että sama ei koske myös valintoja, elämää?

Lue lisää

"Miksi 3 on ensimmäinen tasapainoinen numero? Heititpä hankalan kysymyksen! Mietin tätä joskus paremmin, mutta jotain voisin ehdottaa...
Tasapainoinen? Se voisi siis olla että ihmisellä olisi TIETOA. Menen mielessäni nyt läpi erilaisia sanontoja kuten usko, toivo, rakkaus... jne. Siitä voisin ottaa USKOn. Eli ihminen tietää jotakin, uskoo jotakin tai johonkin ja kolmantena voisi olla vaikka vielä MORAALI, jota tarvitaan näiden kahden yhteensovittamiseen. Jatka Sinä tästä!

Keijuli kirjoitti:

"Miksi 3 on ensimmäinen tasapainoinen numero? Heititpä hankalan kysymyksen! Mietin tätä joskus paremmin, mutta jotain voisin ehdottaa...
Tasapainoinen? Se voisi siis olla että ihmisellä olisi TIETOA. Menen mielessäni nyt läpi erilaisia sanontoja kuten usko, toivo, rakkaus... jne. Siitä voisin ottaa USKOn. Eli ihminen tietää jotakin, uskoo jotakin tai johonkin ja kolmantena voisi olla vaikka vielä MORAALI, jota tarvitaan näiden kahden yhteensovittamiseen. Jatka Sinä tästä!

Lue lisää

uudelleen. Voiko parillinen numero olla tasapainoinen? Onko se mahdollista? Jos puhutaan nyt vaan pelkistä numeroista niin mitä vaaditaan, että numero olisi tasapainoinen?

taas jos kirjoitti:

vielä haluat. Siitä rikkinäisyydestä. Joo. Olin itse asiassa yksin siinä. Lopussa. Vaikka päällepäin saattoi näyttää toisin. Suljin yksinkertaisesesti kaikki ja kaiken mitä en pitänyt tarpeellisena pois elämästäni. Ja kun ei minulla nytkään hirveästi ole mitään niin silloin oli todella paljon vähemmän. Jos olisin päästänyt jonkun ulkopuolisen siihen väliin, olisi ollut vaara jäädä tarvitsemaan sitä myös tulevaisuudessa. Itseni kanssa. Itse olin sen alkusyyn joskus alulle pannut ja itse päätin siitä myös selviytyä tai sitten ei. Siinä oli minun vaíhtoehdot. En haluaisi yksityiskohtia tuoda esiin mutta se on just se minun tapa, jota en suosittele kenellekään. Mietinpä tässä nytkin, että olenko tehnyt Sinulle karhunpalveluksen sen tiedon määrän kanssa. Se on aika paljon sulateltavaa lyhyessä ajassa. Olisikohan aika luopua tässäkin asiassa ja palata sitten joskus vaikka kuukauden kuluttua uudestaan tänne?
Niin paljon vielä siitä itseni jonkilaisesta selvittämisestä, että olen aina elänyt siinä tiedossa, ettei kukaan ole voinut ikinä tehdä ainuttakaan valintaa puolestani. Jo pienestä pitäen. Mulla on aina ollut tieto siitä, että aina voin valita toisin. Mutta silti kauan, kauan piti tehdä vääriä ja huonoja valintoja, ennen kuin löysin sen yhden itselle, mikä muutti sen kaikkien edellisten suunnan. Se oli nimittäin se, että joskus kun on kahden vaiheilla, voi myös etsiä ja valita sen kolmannen. Oletko muuten miettinyt miksi 3 on ensimmäinen tasapainoinen numero? Miksi se ei ole 2? Miksi luulisit, että sama ei koske myös valintoja, elämää?

Lue lisää

Kysyit: Miksi luulisit, että sama ei koske myös valintoja, elämää?
Et tarkoittanut tätä, mutta haluan jatkaa tuota kolmen pohdintaa valintatilanteessa omalla tavallani. Nyt kun mietin joitakin omia tärkeitä valintojani, voin sanoa että näillä kolmella, tiedolla, uskolla ja moraalilla on päätökset rakennettu. Minä en toki ole voinut aina valita. Olen voinut valita vain suhtautumiseni tapahtuneeseen, en muuta.

nyt kysymykseni kirjoitti:

uudelleen. Voiko parillinen numero olla tasapainoinen? Onko se mahdollista? Jos puhutaan nyt vaan pelkistä numeroista niin mitä vaaditaan, että numero olisi tasapainoinen?

Lue lisää

Ei sen pitänyt noin helppoa olla!!
Mutta, mietipä nyt Sinä asiaa noin kun kirjoitin. Mitä aineksia ihminen tarvitsee tasapainoon?

Keijuli kirjoitti:

Ei sen pitänyt noin helppoa olla!!
Mutta, mietipä nyt Sinä asiaa noin kun kirjoitin. Mitä aineksia ihminen tarvitsee tasapainoon?

Tasapainoon itsensä tuntemisen, sen jälkeen kyvyn käyttää sitä ja oikean ajoituksen. Oikea ajoitus ratkaiasee viime kädessä sen, että mikä on sitten hyvä ja mikä paha? Kun avaat esim. vesihanan. Ethän laita sitä täysille, etkä norota sitä ihan vähäsen. Vaan aina tilanteelle sopivasti. Kun menet suihkuun, ethän mene jääkylmään etkä tulikuumaan vaan ITSELLE sopivaan. Jos yrität liikaa tai et ollenkaan, epäonnistut. Vaan aina sopivasti. Etsien oman, itselle sopivan tasapainopisteen, mikä on sitten aina muuttuva tilanteiden mukaan. Mitä kauemmas ajaudut sitä pistettä, sen vaikeammaksi asiat muuttuu. Kun taas tulet lähemmäksi sitä, kaikki helpottuu ja silloin ihmettelee, että miksei aikaisemmin sitä ymmärtänyt. Jos otetaan vielä esimerkiksi mikä tahansa kielisoitin. Jos kieltä, kieliä kiristää liikaa, ne katkeaa. Jos ne taas jättää liian löysäksi, ei soitinta saa vireeseen.
Itse asiassa kaikki on helppoa, jos ei itse tee sitä vaikeaksi.

Keijuli kirjoitti:

Kysyit: Miksi luulisit, että sama ei koske myös valintoja, elämää?
Et tarkoittanut tätä, mutta haluan jatkaa tuota kolmen pohdintaa valintatilanteessa omalla tavallani. Nyt kun mietin joitakin omia tärkeitä valintojani, voin sanoa että näillä kolmella, tiedolla, uskolla ja moraalilla on päätökset rakennettu. Minä en toki ole voinut aina valita. Olen voinut valita vain suhtautumiseni tapahtuneeseen, en muuta.

Lue lisää

Tämä kolmosen mysteeri. Se ikuisuuskysymys. Kumpi oli ennen, muna vai kana. Ihan kuin jokin olisi siinä unohtunut. Eikö niin? Olisiko muna ja kanaa ilman kolmatta? Kukkoa. Joskus sen kukonkin on täytynyt liittyä tähän kuvioon. Tarvitaan aina ensiksi kaksi vastakohtaa, että kiertokulku voisi jatkua kolmannella. Että kolmas tapaisi sen neljännen ja ne saisi sen viidennen. Ja taas päästään parittomaan numeroon. Tasapainoiseen. Siksi numerotkin loppuu yhdeksään ja jatkuu lukuina. Samoina kierroksina. Enemmillä yksityiskohdilla höystettynä.
Ja nyt sitten valinnoista. Ainahan on syy ja seuraus. Silloin kun olet ollut tilanteissa, ettet ole voinut valita, olet jo tehnyt valintasi, mikä on johtanut Sinut siihen tilanteeseen jo paljon aiemmin. Jos olisit aiemmin valinnut toisin, et olisi joutunut tilanteeseen, missä et voinut valita. Ja suhtautumisesi tapahtuneeseenkin on valinta. Olen ollut todella monessa kiperässä tilanteessa, mistä moni voisi sanoa, ettei ole valinnan varaa mutta jostain olen aina löytänyt vaihtoehtoja. Ne on yleensä just liian helppoja ja ilmiselviä, että ne huomaa aina viimeisenä. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että aina voi valita toisin! Jos olet valintojen edessä, on vaihtoehtoja aina vähintään kolme. On hyvä, huono ja oikea.

nyt tästä. kirjoitti:

Tämä kolmosen mysteeri. Se ikuisuuskysymys. Kumpi oli ennen, muna vai kana. Ihan kuin jokin olisi siinä unohtunut. Eikö niin? Olisiko muna ja kanaa ilman kolmatta? Kukkoa. Joskus sen kukonkin on täytynyt liittyä tähän kuvioon. Tarvitaan aina ensiksi kaksi vastakohtaa, että kiertokulku voisi jatkua kolmannella. Että kolmas tapaisi sen neljännen ja ne saisi sen viidennen. Ja taas päästään parittomaan numeroon. Tasapainoiseen. Siksi numerotkin loppuu yhdeksään ja jatkuu lukuina. Samoina kierroksina. Enemmillä yksityiskohdilla höystettynä.
Ja nyt sitten valinnoista. Ainahan on syy ja seuraus. Silloin kun olet ollut tilanteissa, ettet ole voinut valita, olet jo tehnyt valintasi, mikä on johtanut Sinut siihen tilanteeseen jo paljon aiemmin. Jos olisit aiemmin valinnut toisin, et olisi joutunut tilanteeseen, missä et voinut valita. Ja suhtautumisesi tapahtuneeseenkin on valinta. Olen ollut todella monessa kiperässä tilanteessa, mistä moni voisi sanoa, ettei ole valinnan varaa mutta jostain olen aina löytänyt vaihtoehtoja. Ne on yleensä just liian helppoja ja ilmiselviä, että ne huomaa aina viimeisenä. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että aina voi valita toisin! Jos olet valintojen edessä, on vaihtoehtoja aina vähintään kolme. On hyvä, huono ja oikea.

Lue lisää

"Jos olisit aiemmin valinnut toisin, et olisi joutunut tilanteeseen, missä et voinut valita."
Monissa kohdin tämä pätee ja jos ajatellaan että elämät seuraavat toisiaan, on tämän elämän onnettomuudetkin kenties jostain kaukaa...
Mutta nyt minun on suotava Sinulle ehdottamasi lepohetki. Olen nauttinut kovasti näistä juttuhetkistämme, ei tällaista ennen ole ollutkaan. Kiitos Sinulle ja seurailen jos joskus haluat jatkaa.

Keijuli kirjoitti:

"Jos olisit aiemmin valinnut toisin, et olisi joutunut tilanteeseen, missä et voinut valita."
Monissa kohdin tämä pätee ja jos ajatellaan että elämät seuraavat toisiaan, on tämän elämän onnettomuudetkin kenties jostain kaukaa...
Mutta nyt minun on suotava Sinulle ehdottamasi lepohetki. Olen nauttinut kovasti näistä juttuhetkistämme, ei tällaista ennen ole ollutkaan. Kiitos Sinulle ja seurailen jos joskus haluat jatkaa.

Lue lisää

kyllä paikallaan. Olisihan sitä keskusteltavaa vaikka kuin paljon mutta edelleen ei kaikesta täällä. Eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä eteen tuo... Hyvä yötä. Ps. Luovun hetkeksi mutten edelleenkään luovuta. Aloitan sitten ehkä uuden keskustelun. Eiköhän tästä saisi jo pienen kirjan aikaiseksi.

tauko on kirjoitti:

kyllä paikallaan. Olisihan sitä keskusteltavaa vaikka kuin paljon mutta edelleen ei kaikesta täällä. Eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä eteen tuo... Hyvä yötä. Ps. Luovun hetkeksi mutten edelleenkään luovuta. Aloitan sitten ehkä uuden keskustelun. Eiköhän tästä saisi jo pienen kirjan aikaiseksi.

Lue lisää

Taisinpa minäkin vasta päästä vauhtiin. Ja tuo että toinen aina vie ja pakottaakin ajatuksia liikkeelle, on ollut oikein mukavaa. Siis hyvää yötä ja kivoja haaveita Sinulle - kirjasta... tai mistä vaan. Unelmat vaativat työntekoa!

Keijuli kirjoitti:

Taisinpa minäkin vasta päästä vauhtiin. Ja tuo että toinen aina vie ja pakottaakin ajatuksia liikkeelle, on ollut oikein mukavaa. Siis hyvää yötä ja kivoja haaveita Sinulle - kirjasta... tai mistä vaan. Unelmat vaativat työntekoa!

Lue lisää

ennen pitempää taukoa. Viimeisin viestisi sai minut kirjoittamaan tämän. Kerron Sinulle vielä jotain itsestäni.
En tarvitse muita saadakseen ajattelemistani, ajatuksiani liikkeelle. Olen aina pystynyt siihen parhaiten yksin. On ollut vaan kiva huomata, etten ole täysin yksin ajatuksieni kanssa. Että on myös muitakin. En vaan tunne oikeassa elämässä ainuttakaan vastaavaa. Tai ehkä tunnenkin mutta ne on sitten onnistunut salamaan sen minulta. Epäilen kyllä sitä. Olen vaan helpottunut siitä, että meitä kuitenkin on. Jokainen omassa paikassa, omalla tavalla ja oikeaan aikaan. Jos jokainen meistä viljelee sitä ympärille, saadaan alulle jotain mitä ei voi enää pysäyttää. Muutoksen on kuitenkin tultava. Se on väistämätöntä. Ollaan kuitenkin ihmiskuntana poljettu todella kauan paikalla. Ehkä jo tämä meidän keskustelukin on jo aloittanut jotain pieniä muutoksia. Toivon niin.
Haaveista niin paljon, ettei minulla ole jo pitkään aikaan ollut niitä. Olen lakannut haaveilemasta. Haaveilu hidastaa minua, joskus pysäyttääkin. Minulla on tieni mitä kuljen ja siinä ei ole haaveiluille sijaa. On vaan paljon asioita mitä minun täytyy ja mitä haluan tehdä. Minä tahdon ja minun täytyy on minun elämässäni tullut yhdeksi.
Ja se, että luovuin. Se oli jotain mitä piti tehdä nyt. Se oli se hetki minkä pyydystin, milloin tiesin täsmälleen mitä tehdä. Tuntui vaan, että ansaitset jonkinlaisen selityksen valinnalleni. Luopuminen ei ole koskaan helppoa. Se on jotain mihin ei ikinä totu. Mutta valitettavan usein se on oikea ratkaisu tulevaisuutta ajatellen. Siihen joko pystyy tai sitten ei. Se on jotain mitä ei voi opettaa mutta sen voi oppia.
Lopuksi vielä. Olen iloinen jos minusta on ollut apua Sinulle. Se on kuitenkin ollut minun ensisijainen päämäärä tässä meidän keskustelussamme. Että niitäkään ei olla käyty täällä turhaan. Muista yksi asia, ettei mikään hyvä ja kaunis pysy elämässämme jos me pakotetaan se luoksemme, pakotetaan pysymään luonamme. Kaikki hyvä ja kaunis pysyy ainoastaan vapaasta tahdosta ja sillä, että huolehditaan siitä ja vaalitaan sitä. Joskus se vaati myös vaikeita valintoja, vaikeita päätöksiä.
Kirjasta tarkoitin sitä, mikä on jo täällä keskusteluissamme. En halua julkaista mitään, en halua julkisuutta enkä muutakaan vastavaa. Pidän tuntemattomana olosta niin kuin olen sitä nyt. Kuten jo joskus aikaisemmin kerroin, että rakastan yksityisyyttäni. En ainoastaan täällä vaan myös oikeassa elämässäkin. Voidaan toki jatkaa keskustelua täällä joskus myöhemmin. Ei minulla mitään sitä vastaan ole. Oikea aika on silloin kun olet muodostanut minusta jonkinlaisen kokonaiskuvan. Nyt Sinulla on vielä paljon aukkoja täytettävänä. Kirjoita siitä sitten tänne ja jatketaan silloin siitä mihin jäätiin. Sinua ajatellen -Luopuja-

nyt tästä. kirjoitti:

Tämä kolmosen mysteeri. Se ikuisuuskysymys. Kumpi oli ennen, muna vai kana. Ihan kuin jokin olisi siinä unohtunut. Eikö niin? Olisiko muna ja kanaa ilman kolmatta? Kukkoa. Joskus sen kukonkin on täytynyt liittyä tähän kuvioon. Tarvitaan aina ensiksi kaksi vastakohtaa, että kiertokulku voisi jatkua kolmannella. Että kolmas tapaisi sen neljännen ja ne saisi sen viidennen. Ja taas päästään parittomaan numeroon. Tasapainoiseen. Siksi numerotkin loppuu yhdeksään ja jatkuu lukuina. Samoina kierroksina. Enemmillä yksityiskohdilla höystettynä.
Ja nyt sitten valinnoista. Ainahan on syy ja seuraus. Silloin kun olet ollut tilanteissa, ettet ole voinut valita, olet jo tehnyt valintasi, mikä on johtanut Sinut siihen tilanteeseen jo paljon aiemmin. Jos olisit aiemmin valinnut toisin, et olisi joutunut tilanteeseen, missä et voinut valita. Ja suhtautumisesi tapahtuneeseenkin on valinta. Olen ollut todella monessa kiperässä tilanteessa, mistä moni voisi sanoa, ettei ole valinnan varaa mutta jostain olen aina löytänyt vaihtoehtoja. Ne on yleensä just liian helppoja ja ilmiselviä, että ne huomaa aina viimeisenä. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että aina voi valita toisin! Jos olet valintojen edessä, on vaihtoehtoja aina vähintään kolme. On hyvä, huono ja oikea.

Lue lisää

Elämässä on valintoja , mutta voiko kaikki vaikuttaa siihen mitä valitsee . EI !
AINAHAN TOKI VOI VALITA TOISIN , MUTTA SIINÄ VAIHEESSA TÄYTYY OLLA MAHDOLLISUUS VALNTOIHIN .
Mutta on paljon asioita joihin ei voi itse vaikuttaa , tehdä valintoja . Vaihtoehtoja toisilla voi olla kolmekkin ehkä enemmän , mutta MIKÄ ON HYVÄ , HUONO JA OIKEA .
En edes pystyisi itse vastaamaan tuohon . Voisin kysyä kuka itseni kohdalla on tehnyt valinnat , kuka kysyi mitä halua . Kuka valitsi puolestani tämän vaihtoehdon .

kuka valitsee kirjoitti:

Elämässä on valintoja , mutta voiko kaikki vaikuttaa siihen mitä valitsee . EI !
AINAHAN TOKI VOI VALITA TOISIN , MUTTA SIINÄ VAIHEESSA TÄYTYY OLLA MAHDOLLISUUS VALNTOIHIN .
Mutta on paljon asioita joihin ei voi itse vaikuttaa , tehdä valintoja . Vaihtoehtoja toisilla voi olla kolmekkin ehkä enemmän , mutta MIKÄ ON HYVÄ , HUONO JA OIKEA .
En edes pystyisi itse vastaamaan tuohon . Voisin kysyä kuka itseni kohdalla on tehnyt valinnat , kuka kysyi mitä halua . Kuka valitsi puolestani tämän vaihtoehdon .

Lue lisää

vaihtoehdon, ihan niin kuin minä tämän. Taitaa vaan olla käynyt niin, että kaksi eri vaihtoehtoa on tullut yhdeksi. Se on edelleen siten, että " Itsensä löytänyt on joka sanoo, että tämä on MINUN HYVÄNI ja tämä on MINUN PAHANI" Tehtyään sen, hyvä ja paha lakkaa olemasta sellaisena kun ne on ollut aikaisemmin.

itse sen kirjoitti:

vaihtoehdon, ihan niin kuin minä tämän. Taitaa vaan olla käynyt niin, että kaksi eri vaihtoehtoa on tullut yhdeksi. Se on edelleen siten, että " Itsensä löytänyt on joka sanoo, että tämä on MINUN HYVÄNI ja tämä on MINUN PAHANI" Tehtyään sen, hyvä ja paha lakkaa olemasta sellaisena kun ne on ollut aikaisemmin.

Lue lisää

En todella itse ole valinnut omaa vaihtoehtoa , se kuka sen teki en tiedä . Se ei todellakaan ole ollut minun itseni päätettävissä .
Jos olisin saanut eteeni vaikka tien , siinä tieden haarautessa valita mihin lähden , en todellakaan olisi valinnut tätä tietäni . Minulle oli jo se kuin valittu , minut laitettiin kävelemään kohti tätä tietä . Elämässä tapahtuu asioita joihin yksinkertaisesti ei voi todellakaan itse vaikuttaa .

kun oisin saanutkin kirjoitti:

En todella itse ole valinnut omaa vaihtoehtoa , se kuka sen teki en tiedä . Se ei todellakaan ole ollut minun itseni päätettävissä .
Jos olisin saanut eteeni vaikka tien , siinä tieden haarautessa valita mihin lähden , en todellakaan olisi valinnut tätä tietäni . Minulle oli jo se kuin valittu , minut laitettiin kävelemään kohti tätä tietä . Elämässä tapahtuu asioita joihin yksinkertaisesti ei voi todellakaan itse vaikuttaa .

Lue lisää

valita. Hinta vaan saattaa olla kovempi kuin jos aiemmin olisit valinnut toisin ja lähtenyt eri suuntaan kun nyt. Kysymys taitaakin kuulua, että tahdotko edes valita toisin? Onko se eräänlainen kärsimättömyys mikä puhuu nyt? Se, ettei tiedä mitä siellä tien päässä odottaa? Kävikö nyt niin, että "varo mitä toivot..."
Yksilötasolla, henkilökohtaisesti voidaan aina valita toisin ja vaikuttaa.
En haluaisi lähteä arvuuttelemaan, siis kysyn suoraan, että mikä se nyt mieltäsi painaa johon, et voi vaikuttaa? Yksi mikä itselle tulee mieleen, on tunteet jotain toista kohtaan ja epätietoisuus toisen tunteista. Myös niihin voi vaikuttaa. Siinä taas kysymys kuuluu, että onko se viisasta?
Sitten toisena tietenkin läheisen poistuminen tästä maailmasta. Mutta se onkin väistämättömyys meillä kaikilla. Ilman surua ei osattaisi iloitakaan.
Ehkä alat olemaan valmis kurkistamaan sisimpääsi. Tiedän, ettei se ole helppoa. Siinä asiassa valinta on täysin Sinun.

edelleen.. kirjoitti:

valita. Hinta vaan saattaa olla kovempi kuin jos aiemmin olisit valinnut toisin ja lähtenyt eri suuntaan kun nyt. Kysymys taitaakin kuulua, että tahdotko edes valita toisin? Onko se eräänlainen kärsimättömyys mikä puhuu nyt? Se, ettei tiedä mitä siellä tien päässä odottaa? Kävikö nyt niin, että "varo mitä toivot..."
Yksilötasolla, henkilökohtaisesti voidaan aina valita toisin ja vaikuttaa.
En haluaisi lähteä arvuuttelemaan, siis kysyn suoraan, että mikä se nyt mieltäsi painaa johon, et voi vaikuttaa? Yksi mikä itselle tulee mieleen, on tunteet jotain toista kohtaan ja epätietoisuus toisen tunteista. Myös niihin voi vaikuttaa. Siinä taas kysymys kuuluu, että onko se viisasta?
Sitten toisena tietenkin läheisen poistuminen tästä maailmasta. Mutta se onkin väistämättömyys meillä kaikilla. Ilman surua ei osattaisi iloitakaan.
Ehkä alat olemaan valmis kurkistamaan sisimpääsi. Tiedän, ettei se ole helppoa. Siinä asiassa valinta on täysin Sinun.

Lue lisää

Todella en voi itse vaikuttaa enää kuin että hyväksyn tämän oman tilanteeni . Se on ainoa mahdollisuus .
Tiedän toden totta mitä edessäni odottaa , mutta päivä kerrallaan ...
Epätieitosuus kyllä mutta ei toisen tunteista omasta itsestäni . Onko se viisasta , ei . Mutta totuutta on vain katsottava silmiin , pakeneminen ei myöskään auta .
Poistuminen , se on väistämättä edesssäni . Ei iloa ilman suruakaan . Mutta elän tätä päivää , tätä hetkeä , hetkeä johon ei todella itselläni ole ollut mitään mahdollisuuksia tehdä valintoja . Ja valintani ei todellakaan ole omani .

vaikuttaa , ainoa kirjoitti:

Todella en voi itse vaikuttaa enää kuin että hyväksyn tämän oman tilanteeni . Se on ainoa mahdollisuus .
Tiedän toden totta mitä edessäni odottaa , mutta päivä kerrallaan ...
Epätieitosuus kyllä mutta ei toisen tunteista omasta itsestäni . Onko se viisasta , ei . Mutta totuutta on vain katsottava silmiin , pakeneminen ei myöskään auta .
Poistuminen , se on väistämättä edesssäni . Ei iloa ilman suruakaan . Mutta elän tätä päivää , tätä hetkeä , hetkeä johon ei todella itselläni ole ollut mitään mahdollisuuksia tehdä valintoja . Ja valintani ei todellakaan ole omani .

Lue lisää

Eikös tämä ole Keijulin ja luopujan palsta??!!

Ja jos toinen on luopuja, niin toinen ei ainakaan ole Keijuli!!
Vai olenko väärässä???

??????????????? kirjoitti:

Eikös tämä ole Keijulin ja luopujan palsta??!!

Ja jos toinen on luopuja, niin toinen ei ainakaan ole Keijuli!!
Vai olenko väärässä???

...ja töiden riepomana milloin missäkin. Kiva kun kysyit!

vaikuttaa , ainoa kirjoitti:

Todella en voi itse vaikuttaa enää kuin että hyväksyn tämän oman tilanteeni . Se on ainoa mahdollisuus .
Tiedän toden totta mitä edessäni odottaa , mutta päivä kerrallaan ...
Epätieitosuus kyllä mutta ei toisen tunteista omasta itsestäni . Onko se viisasta , ei . Mutta totuutta on vain katsottava silmiin , pakeneminen ei myöskään auta .
Poistuminen , se on väistämättä edesssäni . Ei iloa ilman suruakaan . Mutta elän tätä päivää , tätä hetkeä , hetkeä johon ei todella itselläni ole ollut mitään mahdollisuuksia tehdä valintoja . Ja valintani ei todellakaan ole omani .

Lue lisää

tilanteessa, että nauti jäljellä olevasta ajasta. Se, että tiedät mitä edessä odottaa, antaa Sinulle mahdollisuuden käyttää jäljellä olevan aikasi oikein itseäsi ajatellen. Arvosta sitä, mitä Sinulla on nyt, eikä silloin kun aika on jo loppunut. Ja tärkeintä on, että luovu pelosta, peloista. Se on pahin tapa lähteä kun pelkää.
Käytä jäljellä oleva aikasi johonkin, mistä pidät rakastat. Älä tuhlaa sitä itsesääliin. Se, minne olet menossa, siellä ei ole mitään pelättävää. NAUTI JÄLJELLÄ OLEVASTA AJASTA TÄÄLLÄ! Koska seuraavaa kertaa voit joutuá odottamaan aika kauan. Voimia Sinulle.
Muista, että aina kun kaipaat ymmärtävää sielua, voit kirjoittaa tänne tai aloittaa vaikka uuden keskustelun.

..,..., kirjoitti:

huomenna. Älä vaivaa liikaa päätäsi. Yritä rentoutua. Ajattelukin täytyy joskus katkaista. Se voi pahimassa tapauksessa viedä mennessään. Jos levyhyllystäsi löytyy niin kuuntele vaikka J.S.Bachia. On auttanut minua ainakin. Hyvää yötä!

Lue lisää

No hei! Panit viimeksi kolme viikkoa sitten minut niin kovan paikan eteen että en ole voinut kirjoittaa Sinulle. Sanoit jotenkin niin että kun olen muodostanut Sinusta kokonaiskuvan niin jatketaan! Sanoit että on vielä aukkoja täytettävänä.
Toki on. Enkä voi kuvitellakaan että ne joskus täyttyisivät. Sellainen vain ei ole mahdollista. Ainakaan minulle - eikä kenellekään muulle minusta. Vaikka keräisin eri ihmisiltä sen tiedon ja käsitykset mitä he minusta ovat saaneet, niistä ei kokoontuisi Keijuli. Sitä paitsi annan mieluusti itselleni ja muille vapauden olla sellainen kuin milläkin hetkellä tuntuu. En luo heistä kuvaa, joka sitoisi minua ja kenties myös heitä. On sellaisiakin suhteita, joissa minun oletetaan olevan tietynlainen. Katsotaan kysyvästi ellen ole. Se on ärsyttävää.
Minusta on mukava olla asiallinen ja tyyni, mutta ihan yhtä hauskaa on olla hupakko. Sitäpaitsi miehet yleensä pitävät hupakoista! Katsopa vain keiden ympärillä käy kuhina.
Että mahdoton on tehtävä. Aukkoja varmasti jää. Kiva kuitenkin kun kirjoitit! Olen paremman puutteessa lueskellutkin vanhoja keskustelujamme joinain iltoina.

Keijuli kirjoitti:

No hei! Panit viimeksi kolme viikkoa sitten minut niin kovan paikan eteen että en ole voinut kirjoittaa Sinulle. Sanoit jotenkin niin että kun olen muodostanut Sinusta kokonaiskuvan niin jatketaan! Sanoit että on vielä aukkoja täytettävänä.
Toki on. Enkä voi kuvitellakaan että ne joskus täyttyisivät. Sellainen vain ei ole mahdollista. Ainakaan minulle - eikä kenellekään muulle minusta. Vaikka keräisin eri ihmisiltä sen tiedon ja käsitykset mitä he minusta ovat saaneet, niistä ei kokoontuisi Keijuli. Sitä paitsi annan mieluusti itselleni ja muille vapauden olla sellainen kuin milläkin hetkellä tuntuu. En luo heistä kuvaa, joka sitoisi minua ja kenties myös heitä. On sellaisiakin suhteita, joissa minun oletetaan olevan tietynlainen. Katsotaan kysyvästi ellen ole. Se on ärsyttävää.
Minusta on mukava olla asiallinen ja tyyni, mutta ihan yhtä hauskaa on olla hupakko. Sitäpaitsi miehet yleensä pitävät hupakoista! Katsopa vain keiden ympärillä käy kuhina.
Että mahdoton on tehtävä. Aukkoja varmasti jää. Kiva kuitenkin kun kirjoitit! Olen paremman puutteessa lueskellutkin vanhoja keskustelujamme joinain iltoina.

Lue lisää

kärpäsiäkin paskan ympärillä mutta se ei tee paskasta hyvää. Paska tuntuu hyvältä vain niistä, jotka ei tiedä paremmasta.
Kerronpa Sinulle minkä kuvan olen saanut Sinusta. Olet kunnianhimoinen, Sinulla aika vahva kilpailuvietti. Olet suht tietoinen itsestäsi. Miltä näytät, mitä osaat, mihin pystyt. Se on todennäköisesti silti Sinulle aika epävarmaa. Olet ymmärtänyt sen mukana kuitenkin myös oman epävarmuuden, etkä halua, uskalla näyttää sitä muille. Se tuntuu vähän sellaiselta keinumiselta puolelta toiselle. Laittaa joskus ihmiettelemään, että miksi muut ei uskalla tehdä sitä samaa? Mikä heitä estää siinä?
Mutta mikä kuitenkin tärkeintä, on se , että et ole ahne, kateellinen, turhamainen jne... Se on syy, miksi mielelläni vaihdan ajatuksia kanssasi.
usein kuljen kaduilla, käyn jossain ja mietin itsekseni, että tunnistaisinko Sinut näkemällä? Todennäköisesti tunnistaisin. Mutten heti. Se veisi vähän aikaa. Niin kuin aikaisemmin kerroin, ihmiset joista pääsee heti perille, on lähes aina sisällöttömiä. Mutta ne, joista en heti pääsekkään selville, herättää minun mielenkiinnon. Ja Sinä kuulut aivan varmasti niihin harvoihin ja valittuihin.
Jos haluat minun kertomana tietää jotain minusta, niin kysy. Ehkä vastaan, ehkä en. So not. Elämä on kuitenkin meidän parasta aikaa.

miljonia kirjoitti:

kärpäsiäkin paskan ympärillä mutta se ei tee paskasta hyvää. Paska tuntuu hyvältä vain niistä, jotka ei tiedä paremmasta.
Kerronpa Sinulle minkä kuvan olen saanut Sinusta. Olet kunnianhimoinen, Sinulla aika vahva kilpailuvietti. Olet suht tietoinen itsestäsi. Miltä näytät, mitä osaat, mihin pystyt. Se on todennäköisesti silti Sinulle aika epävarmaa. Olet ymmärtänyt sen mukana kuitenkin myös oman epävarmuuden, etkä halua, uskalla näyttää sitä muille. Se tuntuu vähän sellaiselta keinumiselta puolelta toiselle. Laittaa joskus ihmiettelemään, että miksi muut ei uskalla tehdä sitä samaa? Mikä heitä estää siinä?
Mutta mikä kuitenkin tärkeintä, on se , että et ole ahne, kateellinen, turhamainen jne... Se on syy, miksi mielelläni vaihdan ajatuksia kanssasi.
usein kuljen kaduilla, käyn jossain ja mietin itsekseni, että tunnistaisinko Sinut näkemällä? Todennäköisesti tunnistaisin. Mutten heti. Se veisi vähän aikaa. Niin kuin aikaisemmin kerroin, ihmiset joista pääsee heti perille, on lähes aina sisällöttömiä. Mutta ne, joista en heti pääsekkään selville, herättää minun mielenkiinnon. Ja Sinä kuulut aivan varmasti niihin harvoihin ja valittuihin.
Jos haluat minun kertomana tietää jotain minusta, niin kysy. Ehkä vastaan, ehkä en. So not. Elämä on kuitenkin meidän parasta aikaa.

Lue lisää

Epävarma? Olen todella epävarma monissa sellaisissa asioissa, jotka yleensä ihmisille on aivan peruspilareita kuten työ. Etkö Sinä ole missään epävarma?
Kunnianhimoa minulla on hyvin valikoiden, vain muutama asia tähän mennessä on saanut minut ponnistelemaan, tarttumaan kärppänä toimeen enkä ole hellittänyt ennen kuin olen tehnyt kaiken sen minkä tehdä on voinut. Ja niistä tuloksista voin sanoa olevani jopa ylpeä. Mutta niitä on niin vähän!
Minulla on oltava voimakas tarve hoitaa asia. Pakolla tai vain päättämällä hoidan sen jotenkuten. Sitä syyllisyyttä olen viime päivinäkin pohtinut. Miksi minulla on niin selvät rajat asioilla joita haluan tehdä ja joita en? Se on raskasta. Sinä sanoit jossain että Sinulla tahtominen ja täytyminen on yhtä. Miten sellainen voisi olla mahdollista.

Keijuli kirjoitti:

Epävarma? Olen todella epävarma monissa sellaisissa asioissa, jotka yleensä ihmisille on aivan peruspilareita kuten työ. Etkö Sinä ole missään epävarma?
Kunnianhimoa minulla on hyvin valikoiden, vain muutama asia tähän mennessä on saanut minut ponnistelemaan, tarttumaan kärppänä toimeen enkä ole hellittänyt ennen kuin olen tehnyt kaiken sen minkä tehdä on voinut. Ja niistä tuloksista voin sanoa olevani jopa ylpeä. Mutta niitä on niin vähän!
Minulla on oltava voimakas tarve hoitaa asia. Pakolla tai vain päättämällä hoidan sen jotenkuten. Sitä syyllisyyttä olen viime päivinäkin pohtinut. Miksi minulla on niin selvät rajat asioilla joita haluan tehdä ja joita en? Se on raskasta. Sinä sanoit jossain että Sinulla tahtominen ja täytyminen on yhtä. Miten sellainen voisi olla mahdollista.

Lue lisää

elämässä mitään mahdotonta? Ei ainakaan minulla. On paljon asioita mitä en halua tehdä. Muttei mitään, mihin en kykenisi.
Olen itse epävarma aina ennen kuin olen saattanut päätökseen mitä sitten olenkin ollut tekemässä. Vaikka olenkin tehnyt sen lukemattomia kertoja aikaisemmin. Mikään ei ole valmis, ennen kuin se on valmis. Se on aina pitänyt mut valppaana ja nöyränä.
Sen, että minulla on minun täytyy ja minä tahdon yhtä, sen pitäisi jo ilmetä meidän keskustelussamme täällä. Jos olen pystynyt selvittämään ihmisten tunteiden ja ajatusten mysteerin, niin mikä estää muita tekemästä samoin? Siitä oli vaan kallis hinta maksettavana. Taidat tietää itsekin mikä se oli.
Nyt meinaan olla avoimempi kuin aiemmin täällä. Olet liikuttanut tunteitani enemmän kuin moni vuosiin. En voi kieltää tosiasioita. Olisin todella kiinnostunut tapamaan Sinut muttei tällä tavalla.
"To be, everything that you want me to be,
is a fantasy, you created only on your own mind..."
Olen oikeasti todella vaikea ja paha ihminen. Siten minut näkee suurin osa ihmisistä. Olen todella kaukana satuolennosta.

tässä,.,., kirjoitti:

elämässä mitään mahdotonta? Ei ainakaan minulla. On paljon asioita mitä en halua tehdä. Muttei mitään, mihin en kykenisi.
Olen itse epävarma aina ennen kuin olen saattanut päätökseen mitä sitten olenkin ollut tekemässä. Vaikka olenkin tehnyt sen lukemattomia kertoja aikaisemmin. Mikään ei ole valmis, ennen kuin se on valmis. Se on aina pitänyt mut valppaana ja nöyränä.
Sen, että minulla on minun täytyy ja minä tahdon yhtä, sen pitäisi jo ilmetä meidän keskustelussamme täällä. Jos olen pystynyt selvittämään ihmisten tunteiden ja ajatusten mysteerin, niin mikä estää muita tekemästä samoin? Siitä oli vaan kallis hinta maksettavana. Taidat tietää itsekin mikä se oli.
Nyt meinaan olla avoimempi kuin aiemmin täällä. Olet liikuttanut tunteitani enemmän kuin moni vuosiin. En voi kieltää tosiasioita. Olisin todella kiinnostunut tapamaan Sinut muttei tällä tavalla.
"To be, everything that you want me to be,
is a fantasy, you created only on your own mind..."
Olen oikeasti todella vaikea ja paha ihminen. Siten minut näkee suurin osa ihmisistä. Olen todella kaukana satuolennosta.

Lue lisää

Viime kesänä viimeksi vannoin monelle tutulleni että en enää päästä elämääni yhtään vaikeaa ihmistä! Ja tässäkö sitä taas ollaan, luikahdit kotiini suunnasta jota en osannut varoa.
Sinä puhut paljon arvoituksia. Välillä luulen ymmärtäväni ja välillä en. Kyllä minä sitä rautalankaankin tarvitsisin, mutta näinkin tämä on mukavaa.
Sen verran voin antaa periksi, että etsi sieltä kadulta 161 senttiä 54 kiloa ja lyhyttä tummaa tukkaa!
Mutta nyt jatkan viestistäsi: Tuo juuri onkin kamalaa ja tuo syyllisyyden, kun tietää että kykenisi vaan ei tee! Siinähän se! Jos tässä olisi kaikki mihin kykenen, niin olisin asian ajat sitten jo pureskellut ja hyväksynyt. Laitan tämän jo tulemaan ja jatkan vielä uudella viestillä. En malta mennä vielä nukkumaan.

tässä,.,., kirjoitti:

elämässä mitään mahdotonta? Ei ainakaan minulla. On paljon asioita mitä en halua tehdä. Muttei mitään, mihin en kykenisi.
Olen itse epävarma aina ennen kuin olen saattanut päätökseen mitä sitten olenkin ollut tekemässä. Vaikka olenkin tehnyt sen lukemattomia kertoja aikaisemmin. Mikään ei ole valmis, ennen kuin se on valmis. Se on aina pitänyt mut valppaana ja nöyränä.
Sen, että minulla on minun täytyy ja minä tahdon yhtä, sen pitäisi jo ilmetä meidän keskustelussamme täällä. Jos olen pystynyt selvittämään ihmisten tunteiden ja ajatusten mysteerin, niin mikä estää muita tekemästä samoin? Siitä oli vaan kallis hinta maksettavana. Taidat tietää itsekin mikä se oli.
Nyt meinaan olla avoimempi kuin aiemmin täällä. Olet liikuttanut tunteitani enemmän kuin moni vuosiin. En voi kieltää tosiasioita. Olisin todella kiinnostunut tapamaan Sinut muttei tällä tavalla.
"To be, everything that you want me to be,
is a fantasy, you created only on your own mind..."
Olen oikeasti todella vaikea ja paha ihminen. Siten minut näkee suurin osa ihmisistä. Olen todella kaukana satuolennosta.

Lue lisää

Saduissahan tarvitaan kaikenlaisia olentoja! Siten syntyy oikea satu.
Kirjoitit jossain että Sinulla ei ole haaveita, haaveet hidastavat Sinua. Miten niin? Minulla niitä on lähes aina ollut. Vain kaikkein raskaimpina aikoina en ole jaksanut kuvitella tai haaveilla mistään. Ehkä ajatteletkin haaveista vähän toisin kuin minä. Minä uskon että haaveet ovat aina vieneet maailmaa eteenpäin, ne ovat olleet tarpeen haluttaessa kehitystä, itsenäisyyttä, sivistystä tms. Samoin omassa elämässäni, haave, toive, unelma - on saanut minut tekemään sen mitä olen tehnyt. Tämän kaikki keskustelukin tähtää jonnekin kauas, hetkeen, jolloin ymmärtäisin ja osaisin....olisin enemmän! Haluaisin joskus olla ihminen josta sanottaisiin "viisas vanha nainen". - Että sellainen haave!

Keijuli kirjoitti:

Viime kesänä viimeksi vannoin monelle tutulleni että en enää päästä elämääni yhtään vaikeaa ihmistä! Ja tässäkö sitä taas ollaan, luikahdit kotiini suunnasta jota en osannut varoa.
Sinä puhut paljon arvoituksia. Välillä luulen ymmärtäväni ja välillä en. Kyllä minä sitä rautalankaankin tarvitsisin, mutta näinkin tämä on mukavaa.
Sen verran voin antaa periksi, että etsi sieltä kadulta 161 senttiä 54 kiloa ja lyhyttä tummaa tukkaa!
Mutta nyt jatkan viestistäsi: Tuo juuri onkin kamalaa ja tuo syyllisyyden, kun tietää että kykenisi vaan ei tee! Siinähän se! Jos tässä olisi kaikki mihin kykenen, niin olisin asian ajat sitten jo pureskellut ja hyväksynyt. Laitan tämän jo tulemaan ja jatkan vielä uudella viestillä. En malta mennä vielä nukkumaan.

Lue lisää

herättää vaan lisää kysymyksiä miksi. Miksi aina kaiken täytyy mennä näin? Näistä Sinun mitoista niin paljon, että ne sopii aika moneen ihmiseen. Enkä minä niitä mittoja ikinä ensimmäisenä katso. Ihmisen mitta tulee aina siitä, mitä se on, ei ikinä siitä miltä se näyttää. Mutta kun itse kerroit omasi, on ainoastaan oikeudenmukaista, että kerron omanikin. Eli olen noin 176 pitkä ja painan noin 75. Näytän joltain, mutten kuitenkaan keneltäkään. Sekin sopii aika monen ihmisen kuvaukseen.
Niistä vaikeista ihmisistä niin paljon, että miten me voidaan edes haaveilla jostain helpoista ihmisistä, jos ei itsekkään olla sellaisia. Ollaan kyllä helppoja itsellemme mutta jollekin toiselle...
Joo. Kukahan meistä osaisi varoa tämänlaista kohtaamista? Kuin moni meistä voisi ikinä aavistaa, että näinkin voi käydä. En voi edelleenkään olla hämmästelemättä Sinun sananvalintoja. Koti on just se sana mitä itsekin käytän mielelläni. Siinä on mielestäni yksi sana, mikä kertoo kaiken. Enempää ei tarvita.¨
Jatketaan huomenna. Nyt meinaan lähteä vähän juomaan alkoholia. Täytyy pitää huolta siitä, ettei tule liian fiksuksi. Jos mua ei nytkään kestä monikaan ihminen, niin mitenköhän silloin kävisi....
P.s. Asustelen pk seudulla

kaikki.. kirjoitti:

herättää vaan lisää kysymyksiä miksi. Miksi aina kaiken täytyy mennä näin? Näistä Sinun mitoista niin paljon, että ne sopii aika moneen ihmiseen. Enkä minä niitä mittoja ikinä ensimmäisenä katso. Ihmisen mitta tulee aina siitä, mitä se on, ei ikinä siitä miltä se näyttää. Mutta kun itse kerroit omasi, on ainoastaan oikeudenmukaista, että kerron omanikin. Eli olen noin 176 pitkä ja painan noin 75. Näytän joltain, mutten kuitenkaan keneltäkään. Sekin sopii aika monen ihmisen kuvaukseen.
Niistä vaikeista ihmisistä niin paljon, että miten me voidaan edes haaveilla jostain helpoista ihmisistä, jos ei itsekkään olla sellaisia. Ollaan kyllä helppoja itsellemme mutta jollekin toiselle...
Joo. Kukahan meistä osaisi varoa tämänlaista kohtaamista? Kuin moni meistä voisi ikinä aavistaa, että näinkin voi käydä. En voi edelleenkään olla hämmästelemättä Sinun sananvalintoja. Koti on just se sana mitä itsekin käytän mielelläni. Siinä on mielestäni yksi sana, mikä kertoo kaiken. Enempää ei tarvita.¨
Jatketaan huomenna. Nyt meinaan lähteä vähän juomaan alkoholia. Täytyy pitää huolta siitä, ettei tule liian fiksuksi. Jos mua ei nytkään kestä monikaan ihminen, niin mitenköhän silloin kävisi....
P.s. Asustelen pk seudulla

Lue lisää

...ja mukavaa iltaa!

Keijuli kirjoitti:

Saduissahan tarvitaan kaikenlaisia olentoja! Siten syntyy oikea satu.
Kirjoitit jossain että Sinulla ei ole haaveita, haaveet hidastavat Sinua. Miten niin? Minulla niitä on lähes aina ollut. Vain kaikkein raskaimpina aikoina en ole jaksanut kuvitella tai haaveilla mistään. Ehkä ajatteletkin haaveista vähän toisin kuin minä. Minä uskon että haaveet ovat aina vieneet maailmaa eteenpäin, ne ovat olleet tarpeen haluttaessa kehitystä, itsenäisyyttä, sivistystä tms. Samoin omassa elämässäni, haave, toive, unelma - on saanut minut tekemään sen mitä olen tehnyt. Tämän kaikki keskustelukin tähtää jonnekin kauas, hetkeen, jolloin ymmärtäisin ja osaisin....olisin enemmän! Haluaisin joskus olla ihminen josta sanottaisiin "viisas vanha nainen". - Että sellainen haave!

Lue lisää

Onhan niitä ollut joskus enemmänkin. Itselläni on vaan käynyt aina niin, että jokainen haave mikä on minulla toteutunut, ei kuitenkaan ole toteutunut sillä tavalla kuin olin sen kuvitellut. Lähes aina on jäänyt se pienellä printattu lukematta. Ja usein kun olen vaipunut haaveilemaan, on se todellisuus päässyt unohtumaan. Ja se on ollut se, mikä on aina hidastanut minua. Yksi suuri salainen haaveeni on kuitenkin toteutunut. Nimittäin se, että olen löytänyt itseni. Sen jälkeen olen lakannut halumasta monia asioita. Niillä on oikeasti aika vähän merkitystä. Siksi ympärilläni onkin aika tyhjää. Ei ole mitään, mistä en pystyisi tarpeen tulleen luopumaan helposti. Se ei taaskaan tarkoita, että olisin heti luopumassa kaikesta. En tiedä muista mutta itselläni aina kun joskus on ollut vaikeuksia itseni kanssa, olen yleensä aina luopunut kaikesta ylimääräisestä ympärilläni. Olen aina sen jälkeen saanut tilaa hengittää, selvittää ajatukseni ja tunteeni. Olen ymmärtänyt sen, että ne on MINUN AJATUKSENI ja MINUN TUNTEENI. Ne ei ole annettu minulle siksi, että ne hallitsisi minua vaan siksi, että minä oppisin hallitsemaan niitä. Niissä on sellainen huvittava piirre, että joka kerta kun olen käyttänyt niitä väärin, on kaikki kolahtanut lopulta omaan nilkkaan. Siitä olen kiitollinen elämälle. Se on ollut todella opettavaista minulle. Kaikki mistä olen kirjoittanut täällä, ei ole opittavissa kouluissa. Sen oppii ainoastaan elämällä se. Toiset ei opi silloinkaan. Ehkä heidän ei ole tarkoituskaan oppia.
Toteutan nyt yhden Sinun haaveista hieman muuttuneessa muodossa. Olet mielestäni "viisas nuori nainen" Ja en yhtään epäile, ettet tulisi vielä viisaammaksi.

puuttumisesta. kirjoitti:

Onhan niitä ollut joskus enemmänkin. Itselläni on vaan käynyt aina niin, että jokainen haave mikä on minulla toteutunut, ei kuitenkaan ole toteutunut sillä tavalla kuin olin sen kuvitellut. Lähes aina on jäänyt se pienellä printattu lukematta. Ja usein kun olen vaipunut haaveilemaan, on se todellisuus päässyt unohtumaan. Ja se on ollut se, mikä on aina hidastanut minua. Yksi suuri salainen haaveeni on kuitenkin toteutunut. Nimittäin se, että olen löytänyt itseni. Sen jälkeen olen lakannut halumasta monia asioita. Niillä on oikeasti aika vähän merkitystä. Siksi ympärilläni onkin aika tyhjää. Ei ole mitään, mistä en pystyisi tarpeen tulleen luopumaan helposti. Se ei taaskaan tarkoita, että olisin heti luopumassa kaikesta. En tiedä muista mutta itselläni aina kun joskus on ollut vaikeuksia itseni kanssa, olen yleensä aina luopunut kaikesta ylimääräisestä ympärilläni. Olen aina sen jälkeen saanut tilaa hengittää, selvittää ajatukseni ja tunteeni. Olen ymmärtänyt sen, että ne on MINUN AJATUKSENI ja MINUN TUNTEENI. Ne ei ole annettu minulle siksi, että ne hallitsisi minua vaan siksi, että minä oppisin hallitsemaan niitä. Niissä on sellainen huvittava piirre, että joka kerta kun olen käyttänyt niitä väärin, on kaikki kolahtanut lopulta omaan nilkkaan. Siitä olen kiitollinen elämälle. Se on ollut todella opettavaista minulle. Kaikki mistä olen kirjoittanut täällä, ei ole opittavissa kouluissa. Sen oppii ainoastaan elämällä se. Toiset ei opi silloinkaan. Ehkä heidän ei ole tarkoituskaan oppia.
Toteutan nyt yhden Sinun haaveista hieman muuttuneessa muodossa. Olet mielestäni "viisas nuori nainen" Ja en yhtään epäile, ettet tulisi vielä viisaammaksi.

Lue lisää

Sanoit: "Nimittäin se, että olen löytänyt itseni. Sen jälkeen olen lakannut halumasta monia asioita."
Se onkin ollut hurjan huojentavaa. En osaa sanoa mitä kaikkea voisin vielä haluta elämässä, mutta alan tietää jo mitä EN HALUA. On paljon asioita joista heti voin sanoa etteivät ole minun juttujani.
Miten voit käyttää tunteita väärin? Tunne on aina totta, kukaan ei voi sanoa minulle että et voi tuntea niin ja niin! Se on mahdotonta.
Tuosta "viisaasta vanhasta naisesta": Se ei todellakaan tarkoita että haluaisin vielä esim. opiskella tms. Se olisi tietoa, se tulee ulkopuoleltani, viisaus tulee sisältäni jos osaan sen sieltä etsiä. Varmaan tiesitkin mitä tarkoitin. Ja kiitos taas sanoistasi!