olen ajautunut "suhteeseen" naimisissa olevan miehen kanssa. Homma on "kiltillä" pohjalla, olemme tunteneet jo yli vuoden (yhteiset tuttavat) mutta vasta pari viikkoa sitten uskaltauduimme paljastamaan toisillemme kiinnostuksemme, siihen kun sattui tulemaan suorastaan erinomainen tilaisuus. Suutelua kummempaa ei ole tehty. Juttu luistaa, voimme puhua kaikesta, olemme vain lähekkäin ja juttelemme. Olemme kovin samantyylisiä ja ajattelemme asioista samalla tavalla.
Miehen avioliitto on muuta kuin olen luullut, huonossa jamassa eikä ole ollut onnellinen vuosiin, mutta aikonut vain kestää lasten vuoksi kunnes ovat isompia. Nyt tämän lähemmän tutustumisemme jälkeen, ja mitä enemmän pääsemme puhumaan ja olemaan yhdessä, hän onkin tulossa toisiin ajatuksiin, pohtii eroamista ihan tosissaan, koska onko se lapsillekaan se huonon suhteen seuraaminen sen parempaa?
toisaalta päätä vaivaa synkät ajatukset, avioero on iso asia, mutta toisaalta olemme TODELLA onnellisia yhdessä ollessamme, kumpikin miettii voiko tällaista tyytyväisyyden tunnetta ja hyvää oloa olla olemassakaan.
voiko asiat oikeasti mennä näin, että sitä noin sattumalta voisi tavata "sielunveljen" ja että asiat voisi saada järjestymään? pienenä ajatuksena vaivaa myös, että mitä jos tässä vain kuvitellaan tämän olevan jotain erityistä - lähinnä siksi että on vaikea uskoa että tällainen onni voisi osua omalle kohdalle oikeasti. edessä vielä se, voiko tätä sitten koskaan saavuttaa... onko muille sattunut vastaavaa, onko tällaiselle suhteelle mahdollista saavuttaa toivomamme tulevaisuus?
Miehen avioliitto on muuta kuin olen luullut, huonossa jamassa eikä ole ollut onnellinen vuosiin, mutta aikonut vain kestää lasten vuoksi kunnes ovat isompia. Nyt tämän lähemmän tutustumisemme jälkeen, ja mitä enemmän pääsemme puhumaan ja olemaan yhdessä, hän onkin tulossa toisiin ajatuksiin, pohtii eroamista ihan tosissaan, koska onko se lapsillekaan se huonon suhteen seuraaminen sen parempaa?
toisaalta päätä vaivaa synkät ajatukset, avioero on iso asia, mutta toisaalta olemme TODELLA onnellisia yhdessä ollessamme, kumpikin miettii voiko tällaista tyytyväisyyden tunnetta ja hyvää oloa olla olemassakaan.
voiko asiat oikeasti mennä näin, että sitä noin sattumalta voisi tavata "sielunveljen" ja että asiat voisi saada järjestymään? pienenä ajatuksena vaivaa myös, että mitä jos tässä vain kuvitellaan tämän olevan jotain erityistä - lähinnä siksi että on vaikea uskoa että tällainen onni voisi osua omalle kohdalle oikeasti. edessä vielä se, voiko tätä sitten koskaan saavuttaa... onko muille sattunut vastaavaa, onko tällaiselle suhteelle mahdollista saavuttaa toivomamme tulevaisuus?
Vastaukset 10
Vanhimmat
tosin minä itse olen se naimisissa oleva osapuoli ... omassa liitossani olen onneton ja hän on ollut tukenani, mutta nyt olen huomannut hänen olevan sielunveljeni. aion erota miehestäni mutta siitä tulee olemaan vaikeaa eikä tämä toinen mies ole syy eroon , sillä erottuani haluan pysytellä aluksi yksin ja tämä mies on joka tapauksessa todella hyvä ystäväni.
"Miehen avioliitto on muuta kuin olen luullut, huonossa jamassa eikä ole ollut onnellinen vuosiin, mutta aikonut vain kestää lasten vuoksi kunnes ovat isompia."
Vielä näemmä löytyy joku, johon tämäkin tarina uppoaa. Useimmat miehet ovat kyllä jo jalostaneet tämän tarinan vähän uskottavampaan muotoon.
Pari viikkoa oltu läheisempiä ja juttu luistaa. Paljonkohan se on tunneissa ja heti ollaan sielunveljiä.
Kuinka naiset voivat uskoa noihin huonosti menee ja harkitsen eroa puheisiin.
Joku oli ollut kolme vuotta "kakkosena". Yksikään mies ei siihen suostuisi, odottelisi kiltisti uskollisena kotona, että koska se äiti pääsee käymään.
Sohvallakin tämä uros on nukkunut kai jo vuoden ja vaimoonsa ei ole koskenut. Voih huoh.
mieheni suostu naimisissa olevalle naikkoselle.
Kuvitteli eroavansa mutta nainen ei suostunut, Siihen loppui stoori.
"voiko asiat oikeasti mennä näin, että sitä noin sattumalta voisi tavata "sielunveljen" ja että asiat voisi saada järjestymään?"
Hoh hoijaa, voiko joku olla noin nuija?
Älä nyt hyvä ihminen usko kaikkea mitä sinulle syötetään. Vanhemman ihmisen kokemuksella voin kertoa, että miehellä ja hänen vaimollaan on korkeintaan tilapäinen kriisikausi, jonka he vielä yhdessä selvittävät ja mies etsii sinusta vain hupia ja seksielämänsä ilostuttajaa. Jokainen vähänkin itseään arvostava ihminen tajuaa, ettei tällaisiin höpöhöpö -juttuihin kannata tarttua ja pääsee paljon vähemmällä. Unohda koko mies ja pelasta itsekunnioituksesi. Parempi etsiä elämäntoveriksi vapaa mies ja unohtaa nämä miehet, jotka uskottelevat avioliittojensa kurjuutta. He eivät eroa ikinä! Jos olisivat tosissaan, eropaperit olisivat jo vireillä.
Itse olin aikanani ihan samanlaisessa tilanteessa ja hyvin kävi, olemme asuneet jo pari vuotta avoliitossa ja elämä hymyilee ;) Tsemppiä sulle, kannattaa ottaa mitä haluaa :)
siten, että et mene sänkyyn miehen kanssa ennen kuin hän on eronnut vaimostaan. Toisaalta siinä voi kyllä käydä niin, ettette koskaan sinne vällyjen väliin yhdessä menekään...
oikeasti? Tuli tosi paha mieli viestistäsi. Minä olen se osapuoli, joka on kotona lasten kanssa, kun mies luurailee jossakin! Vannoo ikuista rakkautta, mutta siltikään emme ole hänelle ilmeisesti kaikki kaikessa...
Mistä syystä tämä "sielunveljesi" on onneton liitossaan? Miksi siis jatkaa sitä, jos sinun kanssa on hyvä olla?
turhaa kuvitelmaa, harhaa tuo suhteenne on. Oikeastaan kaikki muut selitykset ovat ymmärrettävämpiä kuin "avioliittoni on huonossa jamassa". Ainakin itse voisin (sinkkuna) harkita suhdetta varattuun vain, jos hänen liittonsa olisi hyvässä jamassa :) ja hän osaisi erota sovussa ja kauniisti: Siihen tarvitaan rutkasti enemmän asennetta ja rakkauttakin.