Olen ollut psykopaatin kanssa kolme vuotta kimpassa..olen yrittänyt useita kertoja erota, mutta epäonnistunut oman heikkouteni takia, hän olisi varmaankin päästänyt irti. Aina olen löytänyt syitä, minkä takia en pärjää ilman häntä. Tällä hetkellä nuo syyt liittyy lähinnä lapsiin (meillä on uusioperhe, jossa monta lasta yhteinen alle vuoden ikäinen)
Jos olisikin vain me kaksi, niin uskoisin et pystyisin irtautumaan. Itselläni ei ole vahvat perhesuhteet, joten kai tämä suurperhe jotenkin korvaa sitä...
Olen nyt toistamiseen muuttanut hänen kotiinsa ja minun lapseni ovat vaihtaneet koulua toiseen kertaan hänen asuinpaikkakunnalleen. ensimmäisen kerran "erottiin" pari vuotta sitten. Kesällä asiat menivät jotakuinkin paremmin, mutta taas ongelmat ovat alkaneet kasautumaan ja väkivalta tilanteita tullut useammin. Olen säilyttänyt edelleen oman vuokra-asuntoni pahan päivän varalle, mutta eipä siitä heikkoina hetkinä ole ollut apua kun mies on heittänyt kylpytakissa ja tossuissa sateeseen ja vienyt autostani avaimet..tuntuu tosi pahalta, kun ei oikein itsekkään tiedä missä se koti on.
Riitatilanteessa hän uhkaa hajottaa kaikki tavarani, mitkä olen hänen luokseen ostanut tai tuonut omasta kodistani. Viimesimmän riidan jälkeen toin mm. videokamerani kotiin "turvaan". Haluaisin välillä mennä vanhaan kotiini "vetämään henkeä" ja jäsentämään ajatuksiani, mutta se ei hänelle käy, koska hän uskoo minun tuovani "poikaystäviäni" kotiini sekstailemaan. (Joopa joo..)
ja tuntuis vieläkin pahemmalta repiä lapsia toiseen kertaa vanhaan kouluun. Lisäksi yhteinen vauva. En koskaan haluaisi antaa lasta hänelle esim. viikonlopuksi. Silti haluaisin että hänen lapsensa saisivat pitää sisarussuhteensa vauvaan. Tää on liian monimutkaista!!! Sitten kun ajattelen esim. joulua ilman että kaikki lapset saisivat olla yhdessä, niin AHDISTAA!!
Kommentoikaa...
Jos olisikin vain me kaksi, niin uskoisin et pystyisin irtautumaan. Itselläni ei ole vahvat perhesuhteet, joten kai tämä suurperhe jotenkin korvaa sitä...
Olen nyt toistamiseen muuttanut hänen kotiinsa ja minun lapseni ovat vaihtaneet koulua toiseen kertaan hänen asuinpaikkakunnalleen. ensimmäisen kerran "erottiin" pari vuotta sitten. Kesällä asiat menivät jotakuinkin paremmin, mutta taas ongelmat ovat alkaneet kasautumaan ja väkivalta tilanteita tullut useammin. Olen säilyttänyt edelleen oman vuokra-asuntoni pahan päivän varalle, mutta eipä siitä heikkoina hetkinä ole ollut apua kun mies on heittänyt kylpytakissa ja tossuissa sateeseen ja vienyt autostani avaimet..tuntuu tosi pahalta, kun ei oikein itsekkään tiedä missä se koti on.
Riitatilanteessa hän uhkaa hajottaa kaikki tavarani, mitkä olen hänen luokseen ostanut tai tuonut omasta kodistani. Viimesimmän riidan jälkeen toin mm. videokamerani kotiin "turvaan". Haluaisin välillä mennä vanhaan kotiini "vetämään henkeä" ja jäsentämään ajatuksiani, mutta se ei hänelle käy, koska hän uskoo minun tuovani "poikaystäviäni" kotiini sekstailemaan. (Joopa joo..)
ja tuntuis vieläkin pahemmalta repiä lapsia toiseen kertaa vanhaan kouluun. Lisäksi yhteinen vauva. En koskaan haluaisi antaa lasta hänelle esim. viikonlopuksi. Silti haluaisin että hänen lapsensa saisivat pitää sisarussuhteensa vauvaan. Tää on liian monimutkaista!!! Sitten kun ajattelen esim. joulua ilman että kaikki lapset saisivat olla yhdessä, niin AHDISTAA!!
Kommentoikaa...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hyvä "kärsivä".
Miksi et muka pärjäisi ilman psykopaatti-puolisoasi?
Tee niistä asioista lista ja mieti, ovatko ne todella oikeita syitä, ja jos ovat mieti, miten voisit niistä selvitä yksin.
Sinuna ajattelisin asiaa tältä kannikalta:
Jos vökivaltaa ilmenee nyt, etkä tee sille mitään, niin se todennäköisesti tulee pahentumaan entisestään. Haluatko sitä?
Jos väkivaltaa kohdistuu sinuun, voivat pian kohteena olla myös lapsesi.
(Voi tosin olla, että psykopaatti käyttää "ylivaltaansa" vain ja ainoastaan sinuun, mutta silti kannattaa ottaa huomioon!)
Olisi kai helpointa, jos sinulla olisi joku, josta saisit tukea.
Lapset kyllä saattavat hermostua koulun vaihtamisesta, mutta jos selität asian heille, niin kuin se on, he kyllä ymmärtävät.
Tai sitten tulevat joskus ymmärtämään.
Eikö ole tärkeämpää, että sinä ja lapsesi olette turvassa?
Muistathan, että koti on siellä, missä sydän on.
Koti on paikka, jossa voi tuntea olevansa turvassa ja jossa voi kunnolla rentoutua.
Ethän salli sitä enää, että sinut heitetään ulos, kylmään, pelkässä kylpytakissa?
Ei ketään sillä lailla kodista pois ajeta, se on hullua ja järjetöntä.
Se videokamera, jonka veit turvaan, on toki arvokas vempele, mutta onko se arvokkainta, mitä sinulla on?
Arvokkainta ovat oma elämäsi ja lapsesi.
Sinä itse päätät tekemisistäsi, ei puolisosi.
Paras olisi, jos saisit muutettua vaivihkaa takaisin vuokra-asuntoosi.
Viet lapset sinne myös ja puhelimitse selvität tilanteen puolisosi kanssa.
Jos ei onnistu, haet vaikka virkavallan tukea.
Jos eroat puolisostasi, voisit järjestää "sala-tapaamisia" puolisosi lasten kanssa,
näin minä tein.
Minulla ei ole omia lapsia, mutta ihastuin aivan täysin ex-puolisoni nyt jo 10-vuotiaaseen tyttäreen.
Meistä tuli parissa vuodessa ystäviä, tyttö sanoo minua "täti-äidiksi"
Näen "tytyäni" melkein päivittäin, eikä hänen isänsä siitä tiedä mitään, kun luulee, että likka on kavereidensa kanssa.
Juoni olen, mutta niin pitääkin.
Tyty on aarteeni ja pieni valotuikahdus muuten niin synkässä elossani.
Kiitos vastauksesta. Jokainen sana täyttä totta, mitä kodista sanoit. Tuntuu et pää on jo pehmentynyt tän kolmen vuoden aikana, niin että ei tiedä edes kodin merkitystä.
Kiitos, että ymmärrät tuskan joka voi liittyä toisen lapsesta eroamiseen. Välitän miehen (kohta 15 vuotiaasta) pojasta kuin omastani. Uskon,että pystyisin häntä tapailemaan, etenkin kun hän suunnittelee vuoden päästä muuttoa omaan opiskeluboxiin. Sellainen sivuseikka tässä asiassa vielä on, että mies teetättää pojallaan töitä kuin aikamiehellä, etenkin silloin kun minä en ole auttamassa. (Hänen ammattiinsa kuuluu erilaisten raskaiden laitteiden nostelua) Pelkään, että poika joutuu entistä kovemmalle, jos lähden. Onko hullua ajatella, että sinnittelen vielä vuoden, että poika muuttaa pois kotoa? (Niin, jos olen hengissä silloin vielä..)
Onko hullua ajatella myös niin, että pyrin pehmentää riitatilanteita, yrittämällä muuttaa luonnettani vähemmän temperamenttiseksi?? Mies on sanonut että provosoin häntä väkivaltaan, koska olen niin hyökkäävä riitatilanteessa. Lisäks käytän aseena vuokrakämppääni, mut se vain jotenkin joka kerta lipsahtaa sieltä, kun V....TAA!!!
Aikaisemmissa suhteissa väkivaltaa on ilmennyt ehkä pari kertaa kymmenessä vuodessa, ja meillä varmaan parikymmentä kertaa kolmessa vuodessa. Voisiko kämppäni olla NIIN provosoiva tekijä mustasukkaiselle ihmiselle??
Olisiko liian riskialtista luopua kämpästä ja katsoa muuttuuko mikään???
Ei auta, vaikka luopuisit vuokrakämpästäsi. Ei auta, vaikka olisit riitatilanteissa täysin hiljaa. Ei auta, vaikka seisoisit päälläsi, tekisit taikatemppuja ja olisit täydellinen ihminen. On tärkeää ymmärtää, että tällaiselle ihmiselle ei koskaan riitä mikään, mikään mitä teet tai mikä olet ei lopeta väkivaltaa, koska hänen väkivaltansa ei ole lähtöisin sinusta. Väkivalta on lähtöisin hänestä itsestään, hänen kyvyttömyydestään käsitellä hankalia asioita normaalien ihmisten tavoin eli puhumalla.
Palaan vielä tuohon videokameraan. Viet muutaman sadan arvoisen kameran talteen, muttet vie suojaan kaikista arvokkainta mitä sinulla on - lasta? Hänen lastensa - niin rakkaita kuin ovatkin - suojelu taas ei ole sinun vastuullasi. Heillä on oma äiti, joka ilmeisesti on kuitenkin kykenemätön hoitamaan tilannetta. Tämä ei silti ole sinun vastuusi.
Kuulostaa rankalta, mutta huolehdi ensin itsestäsi ja lapsestasi. Keskitä kaikki energia siihen, koska se on nyt tärkeintä. Älä anna miehen enää uskotella, että sinä olet se hullu ja sinun syytäsi on kaikki väkivalta. Älä anna lapsesi elää kodissa, jossa hän ei koskaan voi tuntea olevansa turvassa. Älä tee sitä itsellesi äläkä lapsellesi. Sinua ei tulla koskaan palkitsemaan siitä, että jäät sairaan miehen rinnalle. Arvosta elämää niin paljon, että annat edellisen lyönnin olla viimeinen.
jos hän kohtelee heitä väärin
http://www.narsismi.info
voit todella huonosti, mitenkähän luulet lastesi voivan?
Pelasta lapsesi ja itsesi, sillä äitinä olet vastuussa heidän elämästään.
Olet uhrautunut tähänasti aikuisen miehen tarpeille, siis Aikuisen miehen. Mitä jos tekisit nyt niin, että uhrautuisit Lasten puolesta.
Selviät kyllä. Meitä on muitakin, jotka ovat päässeet irti psykopaatin otteesta. Ja veikkaan, että lasten oikeus turvalliseen elämään ja kotiin on ollut kantava voima irtiotossa.
Rukoilen puolestanne, että saat voimaa ja viisautta toimia elämää kantavalla tavalla.
Kuvittele, että talo, jossa olette koko perhe, syttyy tuleen.
Kenen pelastamiseen käytät kaiken liikenevän energiasi/voimasi? Tuskin sinä alat ensimmäisenä huolehtimaan aikuisesta miehestä.
Sinä pelastat lapsesi ja itsesi, sillä näin ihmiskunta on toiminut aikojen alusta asti.
Edelleen: toimi, lastesi vuoksi.
Miltä kuulostaa jos sinua kehoitettaisiin jäämään lasten takia, itsekin ymmärrät ettet tee lasten parhaaksi. Kummasta luulet lapselle olevan enemmän hyötyä siitä, että voitte viettää joulua yhdessä vai siitä että on turvallinen koti aina. Jos mies antaa sisarus suhteita voi luoda vaikka asuisitte muuallakin. Asuvatko lapset isällä vai äidillä, voisitko sopia äidin kanssa sisarusten tapaamisesta. Suhde samaan hulluun varmasti voisi teitä lasten äitejä yhdistää.
Minä olen itse elänyt tällaisessa hullun perheessä ja mitään muuta en ole niin paljon toivonut kuin että äitini olisi päässyt lopullisesti pois perhehelvetistä. Perhehelvetti on pilannut aika paljon elämästäni ja en ikinä tule samanlaista elämää omalle lapselleni hyväksymään. Jos jäät sinun täytyy varautua siihen, että lapsesi saavat mahdollisesti jonkinlaisia psyykkisiä ongelmia (masennusta, alkoholismia, väkivaltaista käytöstä). On sääli että olet palannut takaisin sillä varmasti ymmärrät ettei tilanteesi tule ainakaan paremmaksi.
ja isolla IIllä. Anteeksi jos kuullostaa raa'alta mutta totuus usein kirpaisee ja se että olet sotkenut kuvioihin pienen vauvan ei ole mitenkään lieventävä asianhaara vaan päinvastoin.
Onneksi sä "emäfemakko" et oo idiootti, vaan todella fiksu ihminen kirjoituksistasi päätellen. Ja viisas ja toista ihmistä ongelmissa eteenpäin rohkaiseva.
Kuulostaa samanlaiselta jahkailulta kuin äidilläni aikanaan. Kuinka paljon helpommalla sitä olisi lapsena päässyt, kun ei olisi tarvinnut pelätä jatkuvasti, koska vanhemmat alkavat riitelemään ja koska minun pitää mennä väliin tai soittaa poliisit. Minkälaiset tuskat se perhehelvetti aiheutti. En ymmärrä, miksi pitäisi muka roikkua lasten vuoksi yhdessä. Kylmä totuus on, että lapset ovat vaan tekosyy olla yhdessä, kun haluaa yrittää "ymmärtää" ja "rakastaa" psykopaattia kaiken kustannuksella. Lapsesi säälittävät minua, että heillä on noin itsekäs ja välinpitämätön äiti.
hae ammattiapua.
löydät jonkun joka kuuntelee.
oma on elämäsi,ei muiden
Silloin hän ei pysty pitämään kiinni sinusta yhteisen alpsen kautta vaan väkivaltaisena henkilönä hänelle tulee valvotut tapaamiset.
Toivottvasti olet käynyt lääkärissä jokainen pahoinpitelyn jäkeen muutoin hänellä säilyy ote sinuun ja olet vain "hullu akka", jonka vielä joku viranomainen saattaa uskoa.
Elin tällaista sekamelskaelämää kuusi vuotta, kunnes minä ja lapsi olimme aivan henkisesti sekaisin. Nyt olemme käyneet jo vuoden psykoterapiassa. Lapsi meni aivan pihalle ei kyennyt enää käymään koulua. Ei pystynyt puhumaan. Häneen ei saanut kontaktia. Ei kuunnellut ja tajunnut enää puhetta. Minä sairastuin pitkäkestoiseen masennukseen ja ahdistukseen. Siitä selviäminen on ollut iso työ. Lapsi oli myös erittäin masenutunut. Hän jäi luokalleen. Ei pystynyt keskittymään enää koulussa. Miksi annat tämän ihmisen tuhota oman ja lastesi elämän? Hae terapiaa läheisriippuvuuteesi. Tilanne on kauhea lapsiasi ajatellen.
Jos yhtään ajattelet lapsiasi, niin parastahan heille on kasvaa rauhallisessa ja rakastavassa ympäristössä, vaikka sitten ilman isää, jos isä kerran on sekopää.
Vai mitä itse luulet?
Sosku viranomaiset tekee muuten sinun puolestasi ratkaisun.
Minäkin luulin et kotiväkivalta itseeni kohdennettuna ei ole vielä lapsille vaaraksi,mut se on välillisesti lapsen pahoinpitelyä henkisesti ja lapset voidaan ottaa huostaan jopa kiireellisesti.
Huom!Nykyään vedotaan kodinilmapiiriin jo rankalla kädellä....se jos on kireä lapset kärsii ja saa psyykkisiä oireita.
Varo vaan ettei psykopaatti miehesi älyä tehdä sitä aivan omasta aloitteestaan eli mennä vain joku kaunis päivä puhuun sinusta paskaa soskuun ja olla marttyyrin roolissa.
Se joka kerkee ensin on vahvoilla huoltajuudessa ja jos se olet sinä lapsillasi on suuret mahdollisuudet selvitä ilman huostaamista.
Kun on pikku vauvoista kyse huostaanotto on yleensä lopullinen ja vauva sijoitetaan perheeseen.
Varmasti asiallinen neuvo, mut en osaa ajatella viranomaisia uhkana. Otin itse yhteyttä sosiaalityöntekijään ja hän tulee tekemään kotikäynnin. Ehkä oman ammattinikin puolesta ajattelen heitä yhteistyökumppaneina. Huostaanotto on tänä päivänä vihonviimeinen vaihtoehto kun kaikkea avohuollollisia keinoja on kokeiltu, sen kalleudenkin takia. mut kiitos kannan otosta!!