Olin vuoden ajan ystävänä eräälle ihmiselle, joka teki minulle vähän kaikenlaista... Tunnen, että ajatteluni on hieman tyhmentynyt ja itsetuntoni laskenut tuon vuoden aikana. Tuntuu todella kipeältä myöntää se, mutta niin tässä on tupannut käydä. Kerronpa listan hänen hirmukäytöksestään.
-puhui kuin koiralle. Pisti puheissaan älykkyyteni todella alas
->seuraus: alkoi imeytyä jotenkin alitajuntaani, että olisin kuin "koira"
-huusi jokatoisen lauseeni päälle.
->seuraus: en jaksa ajatella lauseitani/ajatuksiani aina loppuun
-sanoi, että kuvittelen hirveästi asioita
->seuraus: olen mennyt toisinaan epävarmaksi siitä, että näenkö oikeasti joitakin ihmisiä, vai onko se vain illuusiota.
-paisutteli ongelmiani, esim. jos sanoin että nukuin vähän myöhään ja tulin siksi myöhässä luennolle, hän yhdisti sen kaikkeen itsetuntoon ja tulevaisuudenuskooni päläpälä.. ihan ihmeellisesti yhdisteli asioita, tehden kärpäsestä härkäsen
->seuraus: koskaan aikaisemmin elämässäni minua ei ole itkettäneet niin pienet asiat kuin nykyisin. Nykyään vaivun melkein mistä tahansa asiasta itsesääliin.
Joten ne, jotka itkevät, etteivät ole onnistuneet saamaan vakiokaveria koulussa: Olkaa niin helvetin kiitollisia! Mielummin yksin kuin maailman paskimman persoonan kanssa! Aikaisemmin olin yksin ja kadehdin aina sitä näkyä, jos kaksi ihmistä kävelivät käytävällä toistensa kanssa. Oli tyhmää kadehtia, koska jotkut ihmiset saavat toisen elämän ihan piloilleen. Nyt sen tajuan. Viimein. Enää en kadehdi ketään vain sen takia, että hänellä on seuraa.
-puhui kuin koiralle. Pisti puheissaan älykkyyteni todella alas
->seuraus: alkoi imeytyä jotenkin alitajuntaani, että olisin kuin "koira"
-huusi jokatoisen lauseeni päälle.
->seuraus: en jaksa ajatella lauseitani/ajatuksiani aina loppuun
-sanoi, että kuvittelen hirveästi asioita
->seuraus: olen mennyt toisinaan epävarmaksi siitä, että näenkö oikeasti joitakin ihmisiä, vai onko se vain illuusiota.
-paisutteli ongelmiani, esim. jos sanoin että nukuin vähän myöhään ja tulin siksi myöhässä luennolle, hän yhdisti sen kaikkeen itsetuntoon ja tulevaisuudenuskooni päläpälä.. ihan ihmeellisesti yhdisteli asioita, tehden kärpäsestä härkäsen
->seuraus: koskaan aikaisemmin elämässäni minua ei ole itkettäneet niin pienet asiat kuin nykyisin. Nykyään vaivun melkein mistä tahansa asiasta itsesääliin.
Joten ne, jotka itkevät, etteivät ole onnistuneet saamaan vakiokaveria koulussa: Olkaa niin helvetin kiitollisia! Mielummin yksin kuin maailman paskimman persoonan kanssa! Aikaisemmin olin yksin ja kadehdin aina sitä näkyä, jos kaksi ihmistä kävelivät käytävällä toistensa kanssa. Oli tyhmää kadehtia, koska jotkut ihmiset saavat toisen elämän ihan piloilleen. Nyt sen tajuan. Viimein. Enää en kadehdi ketään vain sen takia, että hänellä on seuraa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Opiskelen taidekoulussa ja olin myös ah, niin iloinen kun sain "ystävän" samalta luokalta.
Tämä ihminen oli goottityylinen ja vakavan mutta älykkään oloinen ja ikääkin oli jo yli 28!!
No ihan ok aluksi, mutta pian huomasin että hän oli todella tympeä, ilkeä ja veemäinen. Hän otti kaiken rohkaisuni ja tukeni vastaan sekä huomaavaisuuteni niinkuin se olisi itsestäänselvästi kuulunut hänelle. Ihmisille vittuili jatkuvasti.
Kun minua kohtasi pahat vastoinkäymiset (perheenjäsenen kuolema)niin hän ei kyennyt pieneenkään empatiaan tuiskahti vihaisesti: "älä leiki marttyyriä!".
Ja itse jaksoin kuunnella kun hän alkoi hokea (miljoonannen kerran)kuinka häntä oli hullu poikakaveri pahoinpidelly, raiskannu jne... Ja minä jaksoin kuunnella. Ja lohduttaa.
Koulusta lähtiessäni kysäisi hunajaisesti :onko sulla kiire? Mikä tarkoitti sitä että hän pyysi kahville ja minä loppujenlopuksi maksoin kuin tiskin takana sanoi ettei hänellä olekaan rahaa.
Lopetin ystävyyden hänen kanssaan heti kun pakolliset ryhmätyöt oli ohitse. Niin kauan oli pakko olla tekemisessä. Nyt olen kuullut kaikki yksityisasiani luokkakavereilta, tämän ystävän kertomana.
Minä olin hänelle todella reilu ja hyvä ystävä, uskotko. Ja hän oli varsinainen"pimeyden kuningatar", niinkuin siskoni sanoi.
Sähköpostini on välillä tukkeutunut hänen lähettämästään roskapostista. Puhelimeeni tulee aivan outoja tekstiviestejä "naisista jotka joutaisivat helvettiin",tmvastaavaa...
Aivan sama. Pääasia ettei minulla ole hänenkaltaistaan ystävää.
P.S Koskaan ei sanonut yhtään kannustavaa tai hyvää sanaa 3:ssa vuodessa!!!Neljättä vuottani tämä hapannaama ei kyllä pilaa! heti helpotti elämä ja ihmiset uskalsi tulla uudelleen juttelemaan kun liikuinkin yksin!
...aloin muuten inhota hymiöitä koska tämä sairas ihminen lähetti vittuilevia tekstiviestejä joissa oli (muka kevennyksenä) hymiö.
Ai miksikö? Koska kun kysyin miksi laitoit noin törkeään viestin mulle, niin se sanoi että "hei etkö sä ymmärrä huumoria?" ja osoitti sitä hymiötä.
Saattaa kuulostaa hassulta, mutta vieläkin tulee kylmät väreet hymiöistä. Ja vältän ihmisiä jotka käyttää niitä tuolla tavoin.
Kertomasi oli mielenkiintoinen ja opettava! Kiitos sinulle siitä. Et tiedäkään, kuinka rohkaistuin luettuani, että jotkut muut ovat myös olleet yhtä "hölmöjä" kuin minä ja antaneet itseään kohdella miten sattuu. Hyvä, oikein hyvä, että pääsit tuollaisesta paska-aivosta eroon! Kaikkea hyvää Sinulle.
Hei vielä,
Mielestäni olit fiksu kun katselit kammottavaa "ystävää" vain vuoden!
Mieti mitä teki itsetunnolle kun olin yli 3 vuotta tuon luonnevammasen kaveri...ja kuinka monta hyvää tyyppiä kiersi mut kaukaa, koska tämä ihminen torpedoi kaikki ympäriltäni (myös poikaystäväehdokkaitani ivasi jos joku oli kiinnostunut minusta, itse hän seurusteli mutta puhuin aina hänen poikaystävästään kauniisti, vaikka hän itse haukkui ja vittuili sillekin).
Osaksi sen takia jaksoin ymmärtää häntä niin pitkään, koska kotonani aina painotettiin kohteliaisuutta ja toisen huomioimista ja hyviä tapoja,jne...Ja perheeni sanoi että tulisi ymmärtää tätä ihmistä ja yrittää auttaa hyvällä....sitten kun näytin heille muutaman "meilin" ja "tekstiviestin" niin sitten vasta ymmärsivät ja hätääntyivät.
Ajattele, vuosia mietin olinko masentunut, koska oli aina niin synkkä olo. Siis saatoin olla innostunut jostain asoasta ja sitten menin alamaihin yllättäen (vasta nyt tajuan että tämä tyyppi manipuloi vähättelemällä mielialaani).
Jos hän oli pahalla päällä saattoi mököttää koko koulupäivän puhumattomana (kiva tehdä ryhmätyötä....).
Nyt kun en ole enää hänen "ystävänsä" niin ei ole kuule kummemmin masentanut pitkään aikaan mikään! Pitkästä aikaa on alkanut tunnistaa itsestään tuttuja ja kivoja piirteitä, jotka olivat kauan aikaa jossain kaiken minuun kohdistuvan aliarvostavan pottuilun alla.
Muuten tätä et taida uskoa: viime viikolla tämä "pimeyden kuningatar" aivan pokkana käveki viereeni ja kysyi menenkö hänen lopputyötiimiinsä (siis palkatta, kaverina) ???!!!
Siis mulla alkaa itselläkin lopputyö, huom vaan.
Sitten se sanoi sanasta sanaan näin: "Katos jos sä rapsutat mun selkää, niin mä rapsutan sun selkää"...
Arvaa meinasko lentää yrjöt. Henkinen oksennus ainakin lensi...
Kiitin kohteliaasti kunniasta ja sanoin että keskityn omaan lopputyöhöni. (olisi oikeasti tehnyt mieli sanoa että mieluummin syön sangollisen p***aa).
Sitten kävelin kevein askelin hänestä (mahdollisimman kauas) poispäin.
Maailma on täynnä tollasia, mutta ajatellaan näin että hyvä että meillä on nyt kokemusta tollasista pässeistä. Henkisistä verenimijöistä, "pimeyden kuningattarista".
Tavastasi jolla ilmaiset itseäsi huokuu se, että olet älykäs ja hyvin kasvatettu. Juuri tuollaiseen yrittääkin "imaista kiinni" kuvailemasi hyväksikäyttäjät ja tunnevammaset , koska terve ihminen ei osaa ajatella toisesta heti kättelyssä pahaa, vaan yrittää vaan sopeutua.
Kaverisi oli täysi pässi.
Normaali ihminen ei tuollaisia puhu ystävälleen.
Toivottavasti kohtaa kaltaisensa.
Virpillä ol bestis joka :
-lainasi rahaa, eikä maksanut takaisin
-pyysi Virpiä takaamaan jotain luottotililainaa
-söi Virpin luona, koska oli köyhä
-joi Virpin viinat
-lopuksi oli käynyt ( erään kerran ollessaan yökylässä ja jäätyään nukkumaan vierassänkyyn Virpin mennessä töihin ) viemässä Virpin ainoat puhtaat pikkuhousut kylppärin narulta.
Virpillä oli bestis. Eipä ole enää.
Kuka tänne oikein satuilee? x'D
"Vei Virpin ainoat puhtaat alushousut" :D :D
***-**, sinäkö näitä juttuja kehität?
Usko tai älä, kyllä se vei ne.
Eli näitä "ystävinä" itseään pitäviä on moneen junaan, ei tarvitse paljoa keksiä. Ikävä kyllä.
Mutta kiva että sua jo hymyilyttää :)
p.s jostain se viimeinen pisara aina tulee ja tällä Virpillä ne oli sen alkkarit.
Mistä sun viimeinen pisara tipahti? Kuinka pääsit eroon siitä omasta kammotus-ystävästä?
saat mut niin ihanalle mielelle. =)
Viimeinen pisara taisi olla se, kun menin hänen kanssaan kahvilaan jätskille juhlimaan syntymäpäiviäni ja sain sieltä sellaisen masennus/alaspolkemis -annoksen mukaani, että itkin kokonaisen seuraavan päivän. Se oli mulle viimeinen pisara!
Mukavaa, kun kirjoitat mulle jälleen. Oli tullut jo ikävä...
Tosi kamalaa et se sontiainen pilas sun synttärit. Taisi ne jätskit mennä "viemäriin.
Mä toivon et sun seuraavat synttärit on tosi kivat. Ja epäilemättä onkin, kun se sontiainen ei ainakaan ole sun niskaas enää hönkimässä!
Jätskikin maistuu mahtavlta, eikä tarvitsee enää mielipahaa itkeä tosiaankaan!
Sanoitko sä sille ettet halua tavata sitä enää? Tajusko se ollenkaan kuinka epäreilu se oli ollut? Paitsi eihän tommoset ikinä tajuu, syy on aina toisessa.
Siksi meidän kannattaa pitää "kiinni alkkareista". Se Virpikin oppi läksynsä ja nykyään sillä on ihania ystäviä jotka ANSAITSEE sen ystävyyden ja kunnioittaa ja välittää hänestä oikeasti.
On ihanaa huomata, miten älyttömän empaattinen ihminen oletkaan. Osaat olla vihainen toisen puolesta. Se on uskomatonta, että osaat asettua niin hyvin toisen asemaan.
Aivoni olivat sen verran ruosteessa viime vuoden tapahtumien takia, että aluksi en ymmärtänyt sinun kirjoittamaasi loppukappaletta. Minun piti lukea kahteen kertaan että tajusin. Mutta toisaalta tämä "aivojen ruostuminen" on myös omaa syytäni. Laiskottelin koko vuoden enkä opiskellut tosissani. Se sai ajattelukykyni heikommalle...
Kyllä se on tosi tärkeää millaisessa seurassa on.
Sanotaan että "samanlaiset lapset leikkii yhdessä parhaiten"
samoin kun "huono seura hyvät tavat turmelee".
Kannattaa valita seuransa tarkasti, vaikka joutuisikin olemaan välillä yksinkin.
Huonosta seurasta joutuu vielä ikävyyksiin! Tai ainaskin masentuu...
Kun taas mukavasta seurasta virkistyy ja saa energiaa!
Lyhyesti:
Hyvä seura tukee ihmisen vahvuuksia, huono seura ruokkii ihmisen heikkouksia.
Hyvän ystävän seurassa alkaa pitämään itsestään ja on parhaimmillaan!
samaa mieltä olen.
Harmittaa kun keskeytin sinut silloin, kun aloit innnoissasi jostakin asiasta kirjoittaa. Taisit kirjoittaa siitä, miten ihanaa on olla lainkaan tarkkailematta itseään. Mutta en vain ymmärrä yhtä asiaa... Sinähän et tarkkaile itseäsi, eikö totta? Et änkytä, et päästele suustasi keskeneräisiä lauseita. Voitko selittää tarkemmin mitä silloin tarkoitit? Vai halusitko vain olla minulle "mukava" eli tekeytyä samanlaiseksi kuin minä olen?
Vaikka en kylläkään änkytä enkä jätä puhuessa lauseita kesken, mutta tarkkailen silti itseäni ja se näkyy kaikin mahdollisin tavoin
Tasapainoinen ihminen on yleensä kaikille mukava ja reilu.
Ihmisen jännitys ei näy ulospäin lainkaan, vaikka itsestä siltä tuntuukin. Näin sanoi minulle eräs näyttelijär. Kuinka muka joku voisi nähdä toisen sisimpään?
Ja se on taivahan tosi että joka ainoaa ihmistä jännittää silloin tällöin, osaa jopa jatkuvasti.
Ja tämä on faktaa eikä mitään lohduttelua.
Ja sitäpaitsi jos mokaa vaikka kuinka pahasti omasta mielestään niin KUKA SITÄ 100 VUODEN PÄÄSTÄ MUISTAA? Noin minä ainakin ajattelen, ja olen tosi lahjakas mokaileen ja änkytteleen ja joskus on päässyt kaasujakin väärässä paikassa, mutta ei se mun tahtia haittaa. Jos jotain haittaa, niin voi vaihtaa kaistaa.
p.s Sinä et ole mua keskeyttänyt mitenkään. Vai sekaatko minut johonkin toiseen vahingossa?
Tuli vielä mieleen tuosta että "kuka sitä 100 vuoden päästä muistaa sun mokaasi"
että tietysti joku vois tehdä patsaan siitä mokatilanteesta torille, ja kaikki kävis pällistelemässä sitä, hih....!
Missä sinä olet tavannut jonkun näyttelijättären?? Kerro.
Hyvä keino helpottaa jännitystään on ottaa etäisyyttä..kuvitella miten hyvin asia onkaan unohtunut myöhemmin.
Aikamoinen kunnianosoitus, heh.
Ei se mikään ns. kuuluisa näyttelijär ollut, mutta olin joskus sellaisella esiintymistaidon-kurssilla, mitä veti tällainen näyttelijätär.
Ja siellä kyllä pääsi jännittämisestä eroon.
Kiva jos mä pystyin sua jotenkin rohkaisemaan.
Mutta maailma on täynnä kivoja ihmisiä, ei kannata yhden huonon kokemuksen perusteella kulkea siipi maassa.
Siis nokka pystyyn ja on aika kulkea eteen päin, ystävät!
tutustua suhun!
Ainakin itsestäsi antama kuva on ollut aivan ihastuttava: olet niin maltillinen mietiskelijä, taiteellinen ja taitava kirjoittaja. Lisäksi sinun empaattisuudellasi ei ole rajoja. =)
***-**, tule mun kanssa lenkille! Nyt aluksi..
Kukkuu?