Miesten yksi yleisimmistä purnauksen aiheista avo-tai avioliitossa tuntuu olevan siivoaminen ja varsinkin siitä nalkutus. Että vaimo huomauttelee elämisen jäljistä, lattialla olevista sukista ja pöydälle unohtuneista tiskeistä.
Kuitenkin jos nainen ei näistä valita tai stressaa, eikä itsekään viitsi toisen jälkiä siivota, astiat ja muut saattavat jäädä paikoilleen. Jos se ei kumpaakaan haittaa, niin silloinhan tilanne on optimaalinen. Silti tuntuu että mies ei ole siihenkään tyytyväinen. Nyt nainen onkin patalaiska, kun ei edes kotia pidä kunnossa.
Tuntuu, että miehet oikeastaan haluavat naisen, joka on siisti, ja pakottaa miehenkin siisteyteen. He hakevat sitä, että joku huomauttelee asioista, koska eivät muuten saa itseään niskasta kiinni, haluavat että joku muu ottaa vastuun kodin siisteydestä ja valittavat aiheesta, mutta salaa ovatkin tyytyväisiä siihen, että paikka ei näytä sikolätiltä. Onko näin
Kuitenkin jos nainen ei näistä valita tai stressaa, eikä itsekään viitsi toisen jälkiä siivota, astiat ja muut saattavat jäädä paikoilleen. Jos se ei kumpaakaan haittaa, niin silloinhan tilanne on optimaalinen. Silti tuntuu että mies ei ole siihenkään tyytyväinen. Nyt nainen onkin patalaiska, kun ei edes kotia pidä kunnossa.
Tuntuu, että miehet oikeastaan haluavat naisen, joka on siisti, ja pakottaa miehenkin siisteyteen. He hakevat sitä, että joku huomauttelee asioista, koska eivät muuten saa itseään niskasta kiinni, haluavat että joku muu ottaa vastuun kodin siisteydestä ja valittavat aiheesta, mutta salaa ovatkin tyytyväisiä siihen, että paikka ei näytä sikolätiltä. Onko näin
Vastaukset 18
Vanhimmat
aina epäillyt juuri tuota. Sillä erotuksella kuitenkin, että uskoisin miesten haluavan naisen hoitavan siivoukset mukisematta ja yrittämättä muuttaa miestä sen siivommaksi kuin tämä on.
On äitiään kaipaavia miehiä ja sitten on patalaiskoja miehiä. Luulen kuitenkin, että suurimmalla osalla miehistä siisteytstandardi on alempana kuin naisilla. Eli esimerkiksi nainen kestää päivän tiskit lavuaarissa. Mies kestäisi viikon tiskit, ennenkuin ärsyke kasvaisi niin suureksi, että mies tarttuisi toimeen omatoimisesti.
Ja mistä tämä kaikki mahtaneekaan johtua? Luulen, että nuoretkin nykynaiset ovat saaneet kotoaan ja äidiltään mallin, jonka mukaan kodin siisteys on viime kädessä naisen vastuulla. Vaikka nainen ei tätä hyväksyisikään, niin viimeistään vieraat muuttavat tilanteen. Kun vanha sukulaistäti tulee kylään, niin nainen tuntee häpeää sotkuista toisin kuin mies, jolle asia on aivan se ja sama.
Naiset tekevät lähes kaiken ilmaisen työn maailmassa. Näin ollen naisen keskimääräinen viikkotuntimäärä on 21 tuntia enemmän kuin miehellä. Rahaksi muutettuna ilmaisen työn määrä on niin suuri että se kaataisi läntisen maailman talouden, jos menisi maksuun.
Ilmeisesti naiset todellakin ovat tyhmempiä suostuessaan moiseen. Minä en ainakaan siivoa tai kokkaa yhtään enempää kuin mieheni, silloin kun molemmat tekevät samanpituista päivää kodin ulkopuolella
Oletko ajatellut, että joku nainen -ja miksei mieskin- voisi jopa nauttia tuosta "ilmaisesta työstä", jota hän tekee perheensä eteen? Mikähän ihme siinä on, että aiemmin niin monet naiset tuntuivat saavan suurta tyydytystä ja jopa elämänsä sisällön siitä, että pitivät huolta perheestään. Tyytyväisen miehen/lasten hymy ja kiitokset oli naiselle riittävä palkinto. Mutta kaipa tämä nuiva nykyasenne on vain luonnollista seurausta materialismin ylivallasta. Kaiken arvo mitataan rahassa ja jos jostain työstä ei saa palkkaa, niin eihän sitä viitsi tehdäkään.
joku nauttiikin, mutta minä en todellakaan! Enkä ole kyllä kenenkään kuullut sitä nautinnoksi kutsuvan. Aina vaan "pitäis siivota..."
Ja katsos, aiemminhan kotityöt olivat se naisen työ, kai se nyt pelkästään menisikin?! Mutta nykyään monella naisella on palkkatyö, lastenhoito ja kotityöt niskoillaan. Lisäksi pitäisi vielä näyttää täydelliseltä naiselta, eikä päästää itseään "repsahtamaan".
Kukaan ei maksanut minulle kun maalasin taloamme koko kesäloman.
Viime vuonna rakensin kuivaajan. Liippaa työhön, mutta rahaa en siitäkään saanut. Päinvastoin se maksoi maltaita.
Kukapa meillä tinkään auraisi ellen minä, mies?
Vaimo joskus valittaa, että olen aina töissä. Kuten täälläpäin jokaisen vaimo.
Maailma vain ei pyöri pelkästään imuroimalla ja kukkapenkkiä haraamalla.
Jos nyt olisin ilkeämielinen, sanoisin, että miehet tekevät kaiken sellaisen työ, jolla on merkitystä.
Ottavat jopa naisia töihin, etteivät aivan turhautuisi.
Mikäs pakko se on siivota, jos sotkussa viihtyy? Mutta jos taas tykkää siististä ja viihtyisästä kodista, eikö siivoaminen ole jo palkkio sinänsä? Sama juttu ruoanlaitossa. Jos tyytyy pelkkiin mikroeineksiin, niin mikäs siinä. Mutta jos arvostaa maukasta ja kunnolla tehtyä kotiruokaa, niin ruoanlaitto ei tunnu taakalta. Jokainen kai pyrkii priorisoimaan ajankäyttönsä omalla tavallaan ja tekemään sitä mistä nauttii. Joku tykkää istua joka päivä baarissa, joku toinen käydä kuntosalilla, joku taas tykkää viihtyisästä kodista.
... eilisestä siivouspäivästä täysin rinnoin. Viikon sairastelun jälkeen nurkat notkuivat pölypalloista ja huusivat apuun. Stella huusi taustalla Lumoustaan mun mopatessa. Tuntui niin hyvältä, että pesin roskiskaapinkin. *:) Siivoaminen ei aina ole silkkaa juhlaa, mutta eilen se tuntui lähes siltä.
olikin se, että miksi sen viihtyisän ja siistin kodin luominen on edelleen pääasiassa naisen velvollisuus?
On hienoa että jotkut miehet osaavat ja vieläpä tykkäävät siivota, mutta niitä tuntuu olevan harvassa kuin isopäisen korvat...
Ihanteellistahan olisi, että molemmat arvostaisivat viihtyisyyttä ja kodikkuutta ja olisivat valmiit tekemään yhteistyötä sen eteen. Kurjaa jos vain toinen joutuu siivoamaan ja laittamaan ruokaa, eikä kumppani edes osaa arvostaa :(
nainen on edelleen se "piika". Sikäli olen vähän yllättynyt että täällä miehet ilmoittautuvat "siivousintoisiksi". Hyvä niin! :)
Liikaa miesten sotkuja siivonneena tein nykyisen miehen kanssa selkeät säännöt, jotka toimii.
Maalaaminenhan lisää talosi arvoa, tai ainakin auttaa säilyttämään sitä. Sensijaan kokkaaminen menee vaan persiiseesi?! Ja tuskinpa jokapäivä kuivaimia rakentelet, kyllähän ne naisetkin tekee kaiken lisäksi vielä käsitöitä ja sensellaista.
Ja millä nyt sitten on merkitystä, miesten suosimalla sotateollisuudella, teollisella tuotannolla?! Maapallo sanoo kohta poks.
Huolestuttavinta näissä kaikissa tämäntyylisissä keskusteluissa on se, että mikisi oi miksi naiset vielä 2000-luvulla piikailevat omia ukkojaan?
Sitä kannattaisi jokatytön pohtia jo seurustelua aloittaessa, että kannattaako sottapytyn kanssa alkaa seurustella. Äitien palstoilta kun saa lukea sitten vaikerruksia siitä, ettei miehet osallistu kodinhoitoon..
jollei passaa miestä, niin mies vaihtaa sellaiseen joka passaa. Tietenkin epätoivoista ja idioottimaist a moinen ajattelu, mutta eiköhän sellaistakin paljon naisista löydy.
Mielestäni äitien jutuissa on päinvastaisia juttuja.. Olisi kiva jos linkittäisti kuvaamasilaisia vaikerruksia!
Olet ilmeisesti maanviljelijä... Kuivurihan on sinulle eräänlainen työ/tulonhankintaväline. Eiköhän se jossain vaiheessa tienaa itsensä takaisin?
Ja hei... Ethän sinä sitä tietä omin pikku kätösin lumesta putsaa, kunhan istut traktorin kyydissä ja kääntelet rattia. Vähän niinkuin vaimosikaan ei pese pyykkiä käsin, vaan kone ne hoitelee... Jos vielä käyt avaamassa naapureiden tiet omasi ohella, niin nehän maksaa sinulle siitä käypää palkkaa.
Maksoiko muuten joku vaimollesi palkkaa siltä ajalta, kun hän taloa maalatessasi vahti lapsianne, siivoili kotia ja laittoi ruokaa? Vai oliko vaimo töissä ja lapset hoidossa?
Onko muuten hoitotyö (lasten, vanhusten, sairaiden, kehitysvammaisten, mielenterveys- tai päihdeongelmaisten) mielestäsi merkityksetöntä? Entä opetustyö? Olisikohan jäänyt kuivuri rakentamatta, jos joku kiltti tätönen ei olisi opettanut ekaluokalla sinua tavaamaan?
Jos molemmat käy duunissa, palkataan siivooja. Jos toinen istuu perseellään kotona, siivoaa. Ei ole rakettitiedettä, ei.
Poikamiehenä minulla oli paikat timmissä.
Ukkomiehenä ei, lapsen syntymän jälkeen.
Imuroin kolmekin kertaa päivässä ämmän sotkuja.
Otti ***kele vielä koirankin! Paskaa ja kusta oli joka paikka täynnä, kun vähänkin olin poissa. Ämmä ei siivonnut ainuttakaan jätöstä! Puhumattakaan, että olisi ulkoiluttanut rakkiaan. Kouluttamisesta nyt puhumattakaan.
Kyllä oli mukava tulla haisevaan kotiin jossa ämmä röhnötti vauvan vieressä kuin lihava sika! Jos ei ollut jaksanut raahautua äitinsä passattavaksi. Haju oli sama.
En toki puhunut hänelle tällä tavalla, vaan normaalin herttaisesti, kuten rakastavan puolison kuuluukin, sillä minä todellakin rakastin häntä tiettyyn pisteeseen asti. Muutamia kymmeniä kertoja astuttuani kylmään kusilammikkoon, alkoi äänessä väkisinkin kuulua ärtymystä. Olin sitten "paholainen"!
Nyt olen taas sinkku, ja koti kiiltää. =)
Mitä tästä olisi pitänyt oppia? Ettei naisiin kannata liiemmin kasata odotuksia?