Moi,
olen 182/78/50 mies, lenkkeilyt säännöllisesti nyt n. 4 kk, 3-5 krt viikossa 5-10 km/krt. Viimeisin Cooperin tulos oli 2300 m. Paino on tänä aikana pudonnut n. 8 kg. Taulukoiden mukaan kunnon pitäisi olla hyvä ikäisekseni. Ihmettelen sitä, että lenkkeily on jatkuvasti hyvin raskasta puurtamista. Jalat, varsinkin pohkeet puutuvat, kipeytyvät muutamassa minuutissa, ei auta vaikka vauhtia pudottaisi kuinka! Missähän vika, vai kuinka hyvä kunnon oikein pitäisi olla, että juoksemisesta voisi jopa nauttia ja että se olisi kepeämpää? Pitäisikö jalkalihaksia voimistaa jotenkin erikseen?
Marathon-Mikko
olen 182/78/50 mies, lenkkeilyt säännöllisesti nyt n. 4 kk, 3-5 krt viikossa 5-10 km/krt. Viimeisin Cooperin tulos oli 2300 m. Paino on tänä aikana pudonnut n. 8 kg. Taulukoiden mukaan kunnon pitäisi olla hyvä ikäisekseni. Ihmettelen sitä, että lenkkeily on jatkuvasti hyvin raskasta puurtamista. Jalat, varsinkin pohkeet puutuvat, kipeytyvät muutamassa minuutissa, ei auta vaikka vauhtia pudottaisi kuinka! Missähän vika, vai kuinka hyvä kunnon oikein pitäisi olla, että juoksemisesta voisi jopa nauttia ja että se olisi kepeämpää? Pitäisikö jalkalihaksia voimistaa jotenkin erikseen?
Marathon-Mikko
Vastaukset 6
Vanhimmat
En usko, että tuollainen lihasten kipeytyminen on huonosta/hyvästä kunnosta kiinni. Venytteletkö koskaan ennen ja erityisesti jälkeen lenkin? Se on erittäin suositeltavaa touhua, koska niin pidät lihakset kunnossa, ne rentoutuu ja maitohapot poistuu. Eikä tule vammoja niin herkästi.
Entä vaihteletko koskaan lenkkien tempoa? Nimittäin helposti juoksu tuntuu juuri puurtamiselta, hyvin tahmealta, jos aina junnaa samaa lenkkiä samalla vauhdilla. Tee silloin tällöin kovia veuhtileikittelyjä ja vaikka loikkaharjoituksia hieman, niin saat lihaksiin jäntevyyttä ja "kepeyttä" askeliin. Äläkä huoli, kyllä niitä huonoja päiviä on kaikilla, jolloin ei tossu tunnu nousevan millään. Mutta vaihtelu virkistää ja kannattaa.
Kiitos kommenteista! Juoksulenkkini on vain 1400 m pitkä, ehkä sekin aiheuttaa negatiivista rasitetta psyykeeseen. Kävin muuten jo eilen vetämässä parin kierroksen ajan niitä kovia vetoja.
Mikko
Vaihtelua kannattaa hakea eli käyttää mahdollisimman paljon mielikuvisusta. Yksinkertaisin temppu on vaihdella vakiolenkin kiertosuuntaa eli kiertää vakiolenkin joka toinen kerta eri suuntaan. Maisemat näyttävät yllättävän erilaisilta, äläkä välitä muiden kiertosuunnasta. Kun olet päässyt hyvään alkuun niin seuraavaksi alueen ulkoilu tms. kartta kouraan ja etsit pidempiä lenkkejä. Eli jos tarkoitus on juosta 5 km. niin koeta löytää sen pituinen yhtenäinen lenkki. Voi miettiä illan lenkille jotain teemaa eli ottaa juoksemalla oman asuinalueen ns. haltuun ja tutkii kaikki mahdollisen reitit, maisemat ja vähänkään kiinostavat paikat, tyyliin minkähän näköisiä taloja tuolla kadulla on. Silloin juokseminen jää hieman taka-alalle. Joku suunistus valmentaja on sanonut että jos on tottunut lähtemään aina lenkille ovesta, niin välillä kanattaa lähteä ikkunasta.... nauti!
4 kk ei välttämättä ole vielä hirveän pitkä aika, mutta hyvä alku kuitenkin. Tarkkailepa asennettasi koko touhuun... kirjoita vaikka paperille 10 syytä miksi harjoitella. Kun tökkii, kaiva lappu esiin. Tee mielikuvaharjoituksia, ajattele onnistumista, hyvää tunnetta lenkin jälkeen.
Kun harjoittelet, käytä mielikuvistustasi. Muista - vaihtelu virkistää, koskee maastoa, matkoja, vauhtia ja vaikkapa vrk:n aikoja.
Äläkä aliarvioi levon merkitystä.
Lopuksi - panosta hyviin juoksutossuihin.
Kun 4 kk on vaihtunut 4 vuodeksi, kuulostelepa fiiliksiäsi uudemman kerran.
Mutta hyvän tien olet valinnut. Zemppiä.
Niin, unohtui äskeisestä meilistäni: jos jaksat, voimistele, venyttele, lämmittele ja verryttele. Sopivin kevyinä annoksina jalkakyykystäkään ei tuskin olisi haittaa.
Älä luovuta, puurtaminen vielä palkitaan...
Kiitokset! Näillä hyvillä neuvoilla ja huomioilla pääsen varmasti taas tovin eteenpäin. Nähdään ehkä Lissabonin maratonilla 2008 tai jotain...