minä ymmärsin vihdoin ja viimein miksi oon syönyt vaikka ei oo nälkä ja vaikka jo pahaolokin on niin vaan lisää pitää ruokaa mättää...
lapsuudessa jäin ilman äitiä isän kanssa kahdestaan ja oon etsinyt sieltä ruuasta lohtua lapsuuden pahaan oloon.. luin erään kirjan , en muista nimeä mutta se avasi silmät...
aiemmin söin jo ennen kuin edes nälkä tuli..sairasta! kun selvittää itselle että miksi minä syön? miksi en kestä nälkää hetkeäkään..eihän siihen kuole jos maha vähän kurnii!
oikeestaan vois sanoa että oon löytänyt elämäni vasta nyt, aiemmin en tiennyt oikeesta elämästä mitään kun elin ruualle.
syyllisyydesta ruokaa täytyy myös päästä eroon. aiemmin aina kun söin mahan täyteen niin syyllisyys tuli mukana. hain myös ruuasta lohtua elämän eri tilanteissa, mutta kun huomasin että jos vastustan kiusausta syödä parempi olo, ja liikun siitä edestä niin paljon paremman olon siitä saa ja pitemmän hyvän mielen koska tiiän että jos söisin niin se tyydytys olisi vaan hetkellistä..
koko laihdutus hommaan innostuinkin oman terveyden takia että sais elää terveempänä pidempään ajatuksena ei oo ollut ollenkaan hyvä ulkonäkö se on tullut ihan kaupantekijäisenä :)
te jotka kamppailette syömisenne kanssa niin miettikää miksi syötte? mitä siitä hetkelliseti saatte? saisko sen hyvän olon jostakin muusta?...
lapsuudessa jäin ilman äitiä isän kanssa kahdestaan ja oon etsinyt sieltä ruuasta lohtua lapsuuden pahaan oloon.. luin erään kirjan , en muista nimeä mutta se avasi silmät...
aiemmin söin jo ennen kuin edes nälkä tuli..sairasta! kun selvittää itselle että miksi minä syön? miksi en kestä nälkää hetkeäkään..eihän siihen kuole jos maha vähän kurnii!
oikeestaan vois sanoa että oon löytänyt elämäni vasta nyt, aiemmin en tiennyt oikeesta elämästä mitään kun elin ruualle.
syyllisyydesta ruokaa täytyy myös päästä eroon. aiemmin aina kun söin mahan täyteen niin syyllisyys tuli mukana. hain myös ruuasta lohtua elämän eri tilanteissa, mutta kun huomasin että jos vastustan kiusausta syödä parempi olo, ja liikun siitä edestä niin paljon paremman olon siitä saa ja pitemmän hyvän mielen koska tiiän että jos söisin niin se tyydytys olisi vaan hetkellistä..
koko laihdutus hommaan innostuinkin oman terveyden takia että sais elää terveempänä pidempään ajatuksena ei oo ollut ollenkaan hyvä ulkonäkö se on tullut ihan kaupantekijäisenä :)
te jotka kamppailette syömisenne kanssa niin miettikää miksi syötte? mitä siitä hetkelliseti saatte? saisko sen hyvän olon jostakin muusta?...
Vastaukset 4
Vanhimmat
joku aika sit tajusin miks pakko syyä kaikki kerralla,esim. levy suklaata,litra jäätelöä..ihan mitä vaa..meil ei penskana ollu mitään herkkuja,ei aina edes ruokaa ja kyliltä saatiin pummata..eli jos jotain oli,se oli pakko syyä heti tai joku muu söi sen..tuosta tavasta vaikee päästä..siks en osta isoja määriä herkkuja:) Ja ennen tätä laihduttamista,annoin itselleni luvan lipsua ku ajattelin -kohta tuun kuitenkin raskaaks ja lihon;D Nyt on lapsi luku täys,eikä enää mitään tekosyitä..viel 2-3kg pudotettavaa,eli voiton puolella:)
minäkin aina ennen kun aloin laihduttamaan (jota en nyt tee vaan oon muuttanut kokoelämän tavan)
selittelin jo mielessäni ittelleni että nyt kun laihdutan pari kiloo niin sitten saan syyä ne takas! ajattele kuinka kieroo jo lähtiessä..
ainahan niitä hyviä selityksiä löytyy sitä on aika hyvä huijaamaan itteensä!
onnea vaan sinulle onnistumisesta :)
eikö oo hyvä olo!! :)
että pinttyneistä tavoista on tosi vaikee päästä eroon, se vaatii ittensä tutkimista ja analysointia. itsepohdiskelua miksi tekee jotain näin ja näin...
se on aina kasvun paikka! toisaalta uusista tavoista on helppo pitää kiinni ja niistä tulee sitten niitä tapoja joita noudattaa ihan yhtä orjallisesti ne vaan on hyviä sellaisia. :)
Ei tarvitse olla edes mitään lapsuuden traumaa, hetkellinen elämäntilannekin, ainakin täällä, näyttää vaikuttavan ruokailuun myös paljon. Keväällä kirjoitusten alla ja lukion päättyessä laihdutin 5 kiloa helposti, ainoa ongelma oli että muisti syödä tarpeeksi. Nyt kun en päässyt opiskelemaan, teen valehtelematta ihan p*skaa työtä ja päivän kohokohta on päästä salille, niin sitä jonkinlaista "sisäistä tyhjyyttä" yrittää täyttää syömällä. Kun ei ole oikein muuta sisältöä elämässä tällä hetkellä, niin ei jää muuta tekemistä kuin syödä tai miettiä mitä voisi syödä :/ Olenkin taas alkanut lukea vanhoja lukion kirjoja :D Ja pääsykokeetkin kun ovat muutamien viikkojen päästä, toivon että tulisi edes pientä parannusta tähän tilanteeseen..