Olen ollut tässä kipeänä kolme päivää ja sen kyllä huomaa kaikesta. Astiat on pitkin pöytiä, vaatteet lattioilla, pyykit roikkuu neljättä päivää telineessä, tavaroita ei löydä kun ne ovat missä sattuu. Lämmintä ruokaa on tässä huushollissa ollut viimeksi... hmm.. varmaan ennen kuin tulin kipeäksi.
Sairastan tässä lähes neljänkympin kuumetta, päänsärkyä ja selkäsärkyä. Antibiootit tekevät olon todella kamalaksi. Yök. Joten en jaksa laittaa tikkua ristiin toisten jälkien siivoamisessa! Vitsailin jo miehelleni, että hän kuolisi nälkään ja hukkuisi paskaan jos minua ei olisi. Hän alkoi tyrmistyneenä muistella kun hän kerran teki spagettia ja jauhelihaa. "Teinhän minä silloin kerran ruokaa..."
Tämä on itseasiassa aika huvittavaa. Kuhan tästä paranen, saan palkinnoksi suursiivouksen.
Itse ihan mielelläni imuroin ja luutuan ja pesen pyykit, koska mieheni on toivoton. (Vai haluanko valkoisen paitani muuttuvan vaaleanpunaiseksi..?) Mutta olisihan se ihan kiva, jos kukin laittaisi itse levitellyt tavarat paikoilleen ja esim likaiset astiat koneeseen...
Kummallisinta on se, eikö miestä itseään häiritse että paikat on kuin myrskyn jäljiltä? En itsekään ole nyt mikään pikkutarkka, mutta tiettyä rajaa. Ois kivempi sairastaa, jos tietäisi ettei heti ole paljon hommia kun olo paranee.
Kaiken huipuksi olen huomannut, että mieheni on ollut jopa tavallista epäsiistimpi sairastamiseni aikana. Paljon herkemmin näyttää juuri esim astiat jäävän minne sattuu.
Sairastan tässä lähes neljänkympin kuumetta, päänsärkyä ja selkäsärkyä. Antibiootit tekevät olon todella kamalaksi. Yök. Joten en jaksa laittaa tikkua ristiin toisten jälkien siivoamisessa! Vitsailin jo miehelleni, että hän kuolisi nälkään ja hukkuisi paskaan jos minua ei olisi. Hän alkoi tyrmistyneenä muistella kun hän kerran teki spagettia ja jauhelihaa. "Teinhän minä silloin kerran ruokaa..."
Tämä on itseasiassa aika huvittavaa. Kuhan tästä paranen, saan palkinnoksi suursiivouksen.
Itse ihan mielelläni imuroin ja luutuan ja pesen pyykit, koska mieheni on toivoton. (Vai haluanko valkoisen paitani muuttuvan vaaleanpunaiseksi..?) Mutta olisihan se ihan kiva, jos kukin laittaisi itse levitellyt tavarat paikoilleen ja esim likaiset astiat koneeseen...
Kummallisinta on se, eikö miestä itseään häiritse että paikat on kuin myrskyn jäljiltä? En itsekään ole nyt mikään pikkutarkka, mutta tiettyä rajaa. Ois kivempi sairastaa, jos tietäisi ettei heti ole paljon hommia kun olo paranee.
Kaiken huipuksi olen huomannut, että mieheni on ollut jopa tavallista epäsiistimpi sairastamiseni aikana. Paljon herkemmin näyttää juuri esim astiat jäävän minne sattuu.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllähän noita nyt tehdään vaikka nainen olisi terveenäkin.
Flunssa meni niveliin ja nyt ollaan kotona liikkumiskiellossa. Ei hirveästi lohduta kun lääkäri sanoo, että "nyt saat hyvällä omallatunnolla passuuttaa". - jaa niin ketä?
Tietyissä tilanteissa sinkkuus kyllä sukkaa, se täytyy sanoa.
tietenkin, vaikka vaimo ei olisikaan sairas.
Kaikki kotityöt on yhteisiä, eikö tämä pitäisi olla ihan päivän selvää joka miehelle nykypäivänä.
Luolamiesten leppoisat metsästysreissut ovat ohi ja kotitalous astunut tilalle.
tuo "siivoamisesta" tuossa alempana.
Meillä mies siivoaa kyllä, vaikka olen tervekin. Itselläkin tulossa leikkauksen johdosta saikkua, jolloin en saa esim. nostella mitään. Katsotaanpa vaan millainen sekasorto tulee vai tuleeko...Ruuanlaitto on yleensä ollut minun puuhaani, joten luultavasti jos en kykene hellan ääreen, syödään sit eineksiä..
Ja parempaa vointia sinulle : )
Mistä te oikein löydätte ne epäsiistit ja ruoanlaittotaidottomat miehenne? Tunnen minäkin pari sellaista miestä (ja myös naista), mutta selkeässä vähemmistössä ovat.
itselläni ihan päinvastaisia kokemuksia, missäs kokkikerhoissa oikein pyörit? ;)
Ei ystäväpiirini koostu todellakaan mistään kokkikerholaisista tai stailaushomoista, vaan ihan tavallisia miehiä ja naisia ovat. Vanhemmassa ikäpolvessa on varmasti paljonkin siivous- ja ruoanlaittotaidottomia miehiä, mutta alle 4-kymppisistä suurin osa pärjää ja viihtyykin niin soppakauhan kuin harjankin varressa. Vai voisiko asuinpaikka vaikuttaa asiaan? Kokemukseni ovat pääkaupunkiseudulta. Ehkä maaseudulla ollaan vanhoillisempia tällaisissa asioissa ja edelleen ajatellaan että on olemassa miesten ja naisten töitä.
Tietenkin naisilla voi olla myös erilainen käsitys siisteydestä kuin miehillä, eikä perfektionistiselle naiselle riitä miehen normaali työpanos alkuunkaan. Tarkoitan, että lattian imurointi kerran viikossa on mielestäni normaalia, mutta jos lattia pitäisi samalla pestä ja vahatakin, se menisi jo epänormaaliksi siisteysintoiluksi.
kokemukseni pääkaupunkiseudulta. Paras oli exäni, joka siivosi antamalla pikkusiskolleen luvan pitää bileet meillä jos tämä kavereineen siivoaisi. (Siis ennen ja jälkeen bileiden.)
Jokseenkin "luova" ratkaisu... :)
Että mitä suotta.
jos tulee valkosesta vaaleanpunaista, niin eikun kauppaan ja lasku äijälle. Mitä tuota etukäteen pelkäämään, ei kaikki voi onnistua eka kerralla. Mutta ihminen on siitä kummallinen olio, että oppii.
Oikeesti, miksi kärsitte, antakaa miehen opetella tekemään osuutensa niin pääsette itse paaljon helpommalla, jää aikaa kaikkeen muuhun mukavaan. Eikä kotona olo ole aina vain kotitöiden tekemistä, vaan saatte olla yhdessä oikeasti, kun siihen jää paremmin aikaa.
Tietty eri juttu, jos olette sitä mieltä, että teidän tapanne toimia on se ainoa oikea (pyykit ripustetaan oikealla tavalla, imuroidaan just oikein ja pölyt pyyhitään kuten te sanotte) niin sitten ei auta kuin tehdä itse. Mutta, älkää hyvät ihmiset tulko sitten muutaman vuoden päästä tänne valittamaan, ettei enää jaksa. Itse saa kaikki tehdä blaa blaa... :)
siivonnut!
mies nyt yhtäkkiä osais siivota ja laittaa ruokaa kun sä oot ite tähän asti kaiken aina tehnyt? Ensin ite omit kaikki hommat kun "teet ne paremmin" tms. ja sitte 10 vuoden jälkeen ihmettelet kun ei se mies mitään osaa ja viitti tehdä itse?? Onhan se tietty ihan käsittämätöntä..