Ex-mieheni on (kuulemma) menossa naimisiin, enkä osaa päättää pitäisikö minun onnitella vai pahoitella tapahtuvaa. Enpä olisi koskaan uskonu t joutuvani tällaiseen tilanteeseen.
ex-mieheni naimisiinmeno
myrskyluoto
181776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mihin ihmeen tilanteeseen ? Tilanne asian laidasta tulee vasta jos siitä sellaisen teet. Ex on ex eikä sinun tarvitse tehdä asialle yhtään mitään. Vai haikailetko perään ?
Elämä jatkuu.Mielestäni sinun ei tarvitse tehdä mitään,joka ei tunnu luontevalta..Ja jos vaikka tuo "pahoittelu" tuntuisikin,en suosittele;)
En haikaile perään mutta envoi väittää, että 15 yhteistävuotta olisi pyyhitty pois tuosta noin vaan, jo yhteisten lasten takia joutuu olemaan tekemisissä aina, halusi tai ei.
Ehkävoin olla sanomatta mitään ja pahoittelu oli enemminkin vitsi, vaikka kyseisestä naisesta ero alunperin johtui.
tekemisissä, niin parasta kai purra hammasta ja pysytellä onnittelulinjalla. Häihin ei tarvii osallistua, mutta laita oma kortti mukaan lasten lahjaan tms. Saa vaikka olla pelkällä printtitekstillä, kunhan siitä löytyy omakätinen allekirjoitus. Siittä tulee vähän sellainen business-as-usual-meininki, että entiseltä pohjalta tätä lastenkasvatusyhteistyötä jatketaan, vaikka siviiliarvot muuttuu. Ja eipähän sitten tu myöhemmin sanomisia.
Ei tällaisiin tilanteisiin ole oikein sopivaa sääntöä. Ex.miehet luultavasti ymmärtävät kaikenlaiset tunnemyrskyt ex.naisiltaan tällaisissa tilanteissa, uskoisin.
Itse olin onnellinen kun kuulin viime keväänä, että ex-vaimoni oli löytänyt uuden miehen ja muuttanut hänen kanssaan yhteen. Ajattelin vähän itsekkäästikin, että eipä sitten ainakaan haikaile minun perääni takaisin. Mutta uudella miehellä oli lapsia ja nyt exäni elää perhe-elämää heidän kanssaan ja on unohtanut oman tyttärensä melkein kokonaan. Viimeinen yhteydenotto (synttärikortti) tuli kesäkuussa.
Nyt vasta ymmärsin mitä kirjoitit ja ihmettelen suunnaattomasti. Oman eron tiimellyksessä on tietysti tullut mietittyä asioita ja olen onnellinen, että lapset ovat jääneet minulle, pääsääntöisesti. Uskon, että äidillä on lapsiin luonnostaan vahvempi side ja en voi käsittää kuinka joku siitä voi luopua.Omaa elämääni en voi kuvitella ilman lapsia. meidän tapauksessa lasten isä ei edes halunnut lähihuoltajuut
ta, onneksi.
Yrita jaksaa,joskus vaivasi palkitaan!:D
Pahoitteluni ex-vaimosi kylmyydestä. Epäilen että hänellä on kriisi ja etsii vimmaisesti niin itseään kuin paikkaansa elämässäkin. Hakee hyväksyntää uudelta mieheltä - aika kovaan hintaan. Tyttäresi tulee varmasti kokemaan traumoja hylätyksi tulemisesta, olkoonkin että hänellä on vastuuntuntoinen isä. Alkoholistin tyttäreni tiedän mitä on menetttää äiti, olkoonkin että itse menetin äitini viinalle, en toiselle ihmiselle. Kumpikohan on pahempi, en tiedä.
Suurempi kysymys silti on mihin ex-vaimosi putoaa tajutessaan mitä tuli tehtyä. Kun kriisi on ohi, tulee tilinteon hetki. On parempi elää kunnon nuoruus ja vaikka pitkittää sitä vielä vähän kuin ottaa menetettyjä hetkiä takaisin sitten kun on jo jälkikasvuakin. Miksi ihmiset kiirehtivät leikkimään kotia vaikka oma kasvu on vielä kesken? Miksi lapset pakotetaan oman kriisin välimaksajiksi?
Itse sain lapsen vähän alta kolmekymppisenä. En päivääkään liian myöhään - en päivääkään liian aikaisin. Nuoruuden sekoilut tuli koettua potenssiin kymmenen. Olen varma että sen vuoksi ja siitä huolimatta olen hyvä äiti.
Ex-vaimollasi on varmaan jäänyt monta kasvunvaihetta väliin. Miten mahtaa käydä uuden perheen, näiden lasten kanssa kun tilanne eheytyy. Niin, toivottavasti eheytyy.
Sinä olet avainasemassa tyttäresi kehityksessä. Joudut olemaan niin äitinä ja isänä. Oletan että lapsella on isoäiti/äidit? Ainakin toivon niin. Itselläni oli ihana ja turvallinen mummo joka opetti yhtä ja toista naisen elämästä. Niitä joita oma äitini ei kyennyt opettamaan. On tärkeää että lapsi saa pysyvän suhteen aikuiseen, tässä tapauksessa naiseen sillä vaikka olisit kuinka hyvä isä tahansa, tyttö kaipaa silti myös turvallista, naispuolista vanhempaa joka kykenee muodostamaan lapselle eheän naisen mallin.
Tästähän voisi kirjoittaa vaikka kuinka. Toivon että jaksat, että vielä silloinkin kun viha ex-vaimoa kohtaan tuntuisi helpolta vaihtoehdolta siirtää hänen synnyttämään tyttäreen, älä tee sitä. Katso niitä pieniä kasvoja. Ja laske kymmeneen.
Tarvitset varmasti jossain vaiheessa apua, terapiaa aivan kuten tyttäresikin tulee tarvitsemaan. Toivon että sitä myös saatte.
Itse kykenin antamaan anteeksi omalle äidilleni vasta 5 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Se hyvä puoli omassa tapauksessani oli että en siirrä omaa tuskaa enää omaan lapseeni. Päinvastoin. Jos voin jotakin antaa, niin huolettoman lapsuuden, turvaa, rakkautta ja rajoja. Vakautta ja varmuutta siitä että mitä tahansa tapahtuu, mitä tahansa teet, vanhemmat eivät sinua hylkää.
Sen suurempaa lahjaa en olisi itse osannut koskaan vanhemmiltani toivoakaan. Tai rohjennut.
Tulet löytämään sinäkin,ellet jo ole löytänyt uuden ihmissuhteen. Miten lapsi selviää tästä kaikesta on miljoonan taalan kysymys.
Onnea ja myötätuulta elämääsi. Haluaisin sanoa niin paljon muutakin mutta työt kutsuvat.
Enpä tosiaan haluaisi olla nainen joka herää jonain aamuna toteamukseen; olen hyljännyt oman lapseni.
Kiitos henkisestä tuesta ja kannustuksesta sekä viisaista sanoistasi. Olet selvästi pohtinut näitä asioita, epäilemättä omien haastavien kokemustesi pohjalta.
Moneenhan tässä on pitänyt vanhempana mukautua ja muokkautua, mutta varmasti tämä kaikki on loppujen lopuksi hyväksi, lapsenikin kannalta. Ainakin tämä tilanne on laajentanut käsitystä perinteisistä sukupuolirooleista ja osoittanut, että tarpeen tullen yksikin ihminen pystyy venymään barpapapamaisesti moneksi. Suorastaan tajuntaa laajentava kokemus...
Tähän mennessä tyttäreni on tuntunut mukautuvan elämäntilanteeseemme varsin kivuttomasti ja luontevasti. Saa nähdä sitten, mitä yllätyksiä murrosikä tuo tullessaan.
Olen saanut aika paljon tukea ja apua myös vanhemmiltani. Kuten sanoit, on hienoa että lapsella on lämmin ja kiinteä yhteys isovanhempiinsa. Onneksi lapseni on saanut myös fiksun ja kannustavan luokanopettajan, joka on mielestäni vallan erinomainen roolimalli nuorille tytöille.
Uusi parisuhde vähän arveluttaa minua. Vaikka en etsisikään tyttärelleni äitipuolta ja naisen mallia, vaan rakastavaa kumppania itselleni, pelkään että tyttäreni kiintyisi häneen paljon syvemmin kuin sellainen lapsi, jolla on kiinteä suhde etävanhempaansa. Jos sitten suhteemme ei syystä tai toisesta onnistuisikaan, joutuisi tyttäreni ikään kuin kokemaan hylkäämisen uudestaan. Siksi haluan edetä tällaisissa asioissa varovasti tunnustellen, mieluummin kuin syöksyä päättömästi uusiin suhteisiin.
Kiitos myös Timantille ja Myrskyluodolle lämpimistä ja kannustavista sanoista :)
äiti voi unohtaa oman lapsensa melkein kokonaan? Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että nainen kykenisi elämään perhe-elämään uuden miehen ja tämän lasten kanssa unohtaen kokonaan oman lapsensa.
En voi ymmärtää.
Vaikka ei ole exän uudella edes lapsia. Uusi vaimonsa vaan on niin mustasukkainen siitä, että exäni näkisi minua poikaansa hakiessa ja tuodessa, niin tilanne on mennyt siihen, ettei hän tapaa poikaa enää ollenkaan. Ei mitään yhteydenottoa, ei edes voinnin tiedustelua ole kuulunut aikoihin. Vaikka kyseessä on vielä pieni, alle kouluikäinen lapsi. Emme eronneet riidoissa ja muutenkin meillä oli sivistyneet välit siihen saakka kunnes hän tapasi tämän uuden vaimonsa. Sen jälkeen menikin sitten kaikki rumaksi, mutta ei siitä sen enempää...
Minun mieli ei pysty käsittämään sitä, että lapsensa voi hylätä tai unohtaa tai missään olosuhteissa asettaa uuden suhteen tai toisen ihmisen lapset oman lapsen edelle.
"Koska en tunne tulevaa vaimoasi, en voi onnitella Sinua.
Koska tunnen Sinut, en voi onnitella tulevaa vaimoasi."
Tää oli helevetin hyvin sanottu - kiitos tylsän perjantai-iltapäivän piristyksestä. Tää pitää painaa mieleen :-D
Loistava oivallus kerta kaikkiaan... :-D
Ei sun tarvitse tehdä mitään. Ex-miehesi naimisiin meno ei kuulu sulle pätkääkään!
Jatka vain omaa elämääsi. Exät ovat mennyttä elämää, joten turha heidän tekemisiään noteerata.
kuolisi niin sä vaan jatkat tekemisiäsi samoin kuin ennenkin, ihan niinkuin ei mitään olisi tapahtunut?! no ajattelutapoja on monenlaisia, itsekkäitäkin.
On sekumminkin aika iso juttu hänelle, reagoisin ehkä onnittelemalla jos vaikka naapuri menisi naimisiin, ei entistä elämää niin vain pois pyyhkäistä. Enkä halua hänelle pahaa vaan toivon hyvää, se olisi myös lapsieni etu.
Itse olen täällä "luodollani", syystuulien puhallellessa, kohtalaisen tyytyväinen, vaikka harmittelen sitä ettei harmonia yhteisestä loppuelämästä toteutunutkaan, mutta kaikkea ei voi saada...
Näitä tarinoita tuntuu riittävän, joskus ahdistaa kunnes muistan, että elämäähän tää vaan on.
Käsittelemään eroon liittyviä tunteita;)