Minulla on eräs ystävä, jolla ei tunnu olevan mitään muuta elämää kuin tietokoneensa & internet & omat pakkomielteiset rutiininsa. Muutenkin hän tuntuu olevan niin tynnyrissä kasvatettu ja yksinkertainen ihminen, semmosen 16-vuotiaan tasolla, (ite olen 28 ja hän 25) että en vaan jaksa enää.
Sitten on tämä jatkuva piittamattomuus muista ihmisistä. Hän voi esim. myöhästyä sovitusta tapaamisesta jopa tunnin (eikä ilmoita mitään myöhästymisestä, saati vastaa puhelimeen) & kun minä sitten raivosta kiehuen otan hänet vielä vastaan ja kysyn että missä olit? miksi et ilmoittanut että olet myöhässä? vastaus on vain "Jaa, eipä käyny mielessä". Silloin olen kyllä sanonut jo että minun on nyt mentävä, olen jo sopinut muuta. Tai sitten hän voikin joku kerta tulla puolta tuntia ennen sovittua tapaamista minulla vielä omat hommat kesken tai hyvässä lykyssä en ole edes kotia ehtinyt, eikä edes pahoittele/kysy että onko liian aikaisessa.
Jos pyydän häntä esim. illalliselle käymään (siis ihan syömään ruokaa yms.) tai kahville/syntymäpäiville/muihin juhliin niin hän voi sinnekin ilmestyä tunnin myöhässä.
Päivät pitkät hän sitten istuu tietokoneen äärellä ja surffaa netissä, jos minä olen hänen luonaan käymässä niin hän on niin uppoutunut siihen tietokoneeseen ettei kuule tai näe mitä ympärillä tapahtuu. Tulee vaan sellanen olo että toinen ei välitä.
Hän on myös syvästi riippuvainen omista vanhemmistaan.. vaikka hänen vanhempansa ovat selvästi ilmaisseet että hän on vahinkolapsi ja ovat menneet naimisiin vain raskauden takia (jossain vaiheessa kuulin jopa että "olet pilannut elämämme") niin silti hänen pitää VIELÄKIN 25 vuoden ikäisenä "hyväksyttää" suuremmat päätökset (työpaikan vaihto, suuremman huonekalun/kodinkoneen/tms osto, asunnon vaihto) omilla vanhemmillaan.
Ainoat puheenaiheet hänellä nykyään tuntuu olevan vaan sarjakuvat, tv-sarjat/elokuvat (mitä hän ilmeisesti netistä/tietokoneelta katsoo päivittäin).
En vaan jaksa enää.. olen yrittänyt hänelle hienovaraisesti mainita esim. jatkuvasta myöhästelystä ja tietokoneella istumisesta (kun minä olen paikalla), mutta ei vaan tunnu menevän jakeluun. Minä olen hänen ainut ystävänsä ja tuntuu sitten vaan niin pahalta ruveta hänelle nalkuttamaan/moittimaan noista tavoista.. kun hän tuntuu muutenkin olevan niin tynnyrissä kasvatettu eikä tajua (muka) tekevänsä mitään väärää.
Miten siis päästä eroon tämmöisestä ärsyttävatapaisesta ystävästä?
Sitten on tämä jatkuva piittamattomuus muista ihmisistä. Hän voi esim. myöhästyä sovitusta tapaamisesta jopa tunnin (eikä ilmoita mitään myöhästymisestä, saati vastaa puhelimeen) & kun minä sitten raivosta kiehuen otan hänet vielä vastaan ja kysyn että missä olit? miksi et ilmoittanut että olet myöhässä? vastaus on vain "Jaa, eipä käyny mielessä". Silloin olen kyllä sanonut jo että minun on nyt mentävä, olen jo sopinut muuta. Tai sitten hän voikin joku kerta tulla puolta tuntia ennen sovittua tapaamista minulla vielä omat hommat kesken tai hyvässä lykyssä en ole edes kotia ehtinyt, eikä edes pahoittele/kysy että onko liian aikaisessa.
Jos pyydän häntä esim. illalliselle käymään (siis ihan syömään ruokaa yms.) tai kahville/syntymäpäiville/muihin juhliin niin hän voi sinnekin ilmestyä tunnin myöhässä.
Päivät pitkät hän sitten istuu tietokoneen äärellä ja surffaa netissä, jos minä olen hänen luonaan käymässä niin hän on niin uppoutunut siihen tietokoneeseen ettei kuule tai näe mitä ympärillä tapahtuu. Tulee vaan sellanen olo että toinen ei välitä.
Hän on myös syvästi riippuvainen omista vanhemmistaan.. vaikka hänen vanhempansa ovat selvästi ilmaisseet että hän on vahinkolapsi ja ovat menneet naimisiin vain raskauden takia (jossain vaiheessa kuulin jopa että "olet pilannut elämämme") niin silti hänen pitää VIELÄKIN 25 vuoden ikäisenä "hyväksyttää" suuremmat päätökset (työpaikan vaihto, suuremman huonekalun/kodinkoneen/tms osto, asunnon vaihto) omilla vanhemmillaan.
Ainoat puheenaiheet hänellä nykyään tuntuu olevan vaan sarjakuvat, tv-sarjat/elokuvat (mitä hän ilmeisesti netistä/tietokoneelta katsoo päivittäin).
En vaan jaksa enää.. olen yrittänyt hänelle hienovaraisesti mainita esim. jatkuvasta myöhästelystä ja tietokoneella istumisesta (kun minä olen paikalla), mutta ei vaan tunnu menevän jakeluun. Minä olen hänen ainut ystävänsä ja tuntuu sitten vaan niin pahalta ruveta hänelle nalkuttamaan/moittimaan noista tavoista.. kun hän tuntuu muutenkin olevan niin tynnyrissä kasvatettu eikä tajua (muka) tekevänsä mitään väärää.
Miten siis päästä eroon tämmöisestä ärsyttävatapaisesta ystävästä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Haluatko eroon ystävästä vai hänen tavoistaan?
ottamaan tähän ihmiseen sellaisen asenteen että nautit hänen seurastaan sitomatta itseäsi häneen. Siis hänen tekemisiinsä tai laiminlyönteihinsä. Tuosta turhautumisesta kuultaa läpi läheisriippuvuus ja vaatimukset.. "en voi olla onnellinen jos tämä ei muutu sellaiseksi-ja-sellaiseksi". Onko tämä tosiaan ystävyyttä?
Ja minkä ihmeen takia on muka vaikeaa päästä eroon tällaisesta ystävästä?? Et vastaa puheluihin jne tai sanot suoraan että se on loppu nyt hyvästi. Ystäviä on oikeus vaihtaa ja jättää, itse ne valitset!
Ehkä hänellä on tietokoneriippuvuus, joka aiheuttaa myöhästymiset?
Mulla on vähän samantyyppinen "ystävä", jonka kanssa olen huomannut etten vain aina käy samalla aaltopituudella. Tämä ystäväni on kyllä siinä mielessä sosiaalinen, etten ole hänen ainoa ystävänsä, mutta kaikkein ärsyttävintä hänessä on hänen jatkuvat ja toistuvat maneerinsa: hän ei osaa kertakaikkiaan koskaan ja ikinä organisoida mitään, jolloin en voi koskaan luottaa siihen, jos olemme sopineet yhdessä tekevämme jotain. Ja jos itse olen suunnittelemassa jotain, hän voi yhtälailla peruuttaa osallistumisensa koko juttuun vaikka vain viimehetkeä ennen. Kertakaikkiaan ärsyttävää!! Ja oudointä tässä ihmisessä on se, että jos olemme sopineet jotain yhdessä, saattaa olla ettei hän soita/vastaa puhelimeen jos ilmenee jotain tai vastaavasti hän saattaa muuttaa mieltään koko asiansa suhteen viime tipassa.
Ja viimeaikoina konflitia meidän välillemme on tuonut se, kun hän yrittää väkisin mielistellä muita kavereitaan minun kustannuksellani, jolloin riippuu täysin näistä muista hänen kavareistaan, mitä kulloinkin teemme (esim. jos mukana on hänen ei-alkoholia käyttäviä kavereitaan, "parille meno" saattaa yhtäkkiä muuttuakin hänelle ihan joksikin muuksi tekemiseksi). Muutenkin tuntuu, että meillä on enää kovin vähän yhteistä juuri kaverini outouden takia (hän on erittäin hiljainen aina välillä ja usein arka), eikä hän uskalla juurikaan avautua minulle kuin vasta silloin kun on pakko. Ja sama vika vaivaa myös häntäkin: kerran eräissä juhlissa hän istui koko illan tietokoneen äärellä selaten ties mitä sivuja ja kun kysyin syytä sille, miksei hän tule muiden kanssa juttelemaan ja ylipäätään viettämään aikaa, niin vastaus oli "kun enhän mä tunne noita sun muita kavereita". Outoa!!
Mitä teen ? Otan etäisemmät välit ilman, että isken välejä poikki hänen kanssaan?
Ja jatkoa edelliseen:
onko teillä kaveripiirissänne ystäväni tapaisia ihmisiä, jotka eivät kertakaikkiaan uskalla avautua missään yleisessä tilanteessa? Esim. joskus saan oikein hävetä ystäväni puolesta, jos olemme esim. baarissa ja hän vain istua murjottaa samassa pöydässä samalla kun me muut pidämme hauskaa ja normaalisti keskustelemme milloin mistäkin. Onko teidän mielestänne ihminen, joka ei puhu eikä kommentoi mitään tällaisessa tilanteessa, epäkohtelias? Itse tulkitsen asian helposti näin. Vai johtuuko tämä vain ystäväni arkuudesta ja ujoudesta? En vain itse jaksa aina selitellä muille miksi "ystäväni ei juo mitään, miksi hän ei puhu paljoa, miksi sitä ja tätä". Onko tällainen epäsosiaalisuus teidän mielestänne ihan ookoo ja normaalia ja onko vika vain minussa ja minun katsantotavassani? Eli tuntuu täysin samalta kuin ensimmäinen kommentti "tynnyrissä kasvaneen ystävän" kanssa elämisestä. Tarvitseeko sietää vai mitä?
Ei ole aivan niin yksinkertaista alkaa avautumaan.
Ilmeisesti hän ei halua avautua, kyllä varmasti osaisi tehdä sen jos haluaa. Mutta nuo kaverinkaverit on ongelma. Mikä oikeus sinulla on vaatia häntä avautumaan ja olemaan sellainen kuin sinä haluaisit. Oletko itse hänen hyvä ystävä, jos et hyväksy häntä sellaisena kuin hän on?
Ei tuollaisessa tapauksessa tarvitse olla kuin yksi kaverinkaveri, joka ei pidä tästä kaveristasi tai on hänelle inhottava. Ainakin omista kokemuksista sanon, ettei sen jälkeen
a) kannata
b) haluta
c) kiinnosta alkaa mihinkään ilonpitoon, jos esim. kukaan ei häntäkään huomioi.
Tässäkin sinun kirjoituksessasi näkökulma olisi tietysti näkökulma voinut olla myös se, että sinulla on hiljainen ystävä, mutta miksi kukaan niistä sinun ilonpito-puheliaista kavereista ei yritä huomioida häntä mitenkään..
Ei ole vain tämän hiljaisen vastuulla, miksi se tilanne muodostuu. On myös niin, että jos hiljainen vaistoaa helposti muista, ettei ole samanlainen kuin muut ja muutkin vaistoavat, niin ne toisetkaan eivät reagoisi mitään vaikka hiljainen hyppäisi pöydälle strippaamaan ja laulamaan.
Itse olen joskus ollut tuollainen hiljainen, ja pahin virhe on alkaa väkisin vääntää juttua sellaisten kanssa, joista tietää, ettei ne pidä itsestä. Tai ei vastaa tai reagoi, tai jopa muljauttelee silmiään ja katselee toisiaan merkitsevästi tai alkaa hymähtelemään tai nimenomaan se hauskuus loppuu kuin seinään kun se hiljaisempi aukaisee suunsa.. Kaikki tuijottaa suu auki, että häh???
Voisiko raivostuttavampaa tilannetta olla.
Jos se hiljaisempi tajuaa, et sen pitää alkaa miellyttämään muita ollakseen hyväksytty, niin se ei ehkä siihen rupea. Mäkään en koskaan ala alkua pidempään, jos en saa vastakaikua tai kukaan, vaikka niitä olis monta, ei sano sanaakaan mulle.
Kysy itse mitä se hiljainen on mieltä. Voi tulla jotain sun silmiäsi avartavaa näkökulmaa.
Uskoisin että se hiljaisuus ryhmätilanteessa johtuu ujoudesta. Ei uskalla sanoa jotain kun on niin monta ihmistä kuuntelemassa, siitä tulee eräänlainen esiintymistilaisuus. Itse mielelläni olisin rohkea ja puhelias ryhmätilanteissa, mutta mieluummin kuuntelen muitten juttuja, nautin siitäkin tosi paljon. Jos joku kysyy jotakin minulta niin tietysti vastaan ja voin sanoa muutenkin jotain, jos se tuntuu sopivan tilanteeseen, mutta on aina pieni kynnys avata suunsa, vaikka olisi tutussakin porukassa jos porukka on isompi.
eikä pelkästään se, et olis ujo, vaan nimenomaan se, että MUUT odottavat ujon olevan ujo ja suhtautuu jo alunperinkin niin, et sen kans ei jutella, eihän ujot puhu, niin mäkään en sille..
ELi ei se ole pelkästään ujosta kiinni. Jos ujo alkaa puhua niin ei muut taas osaa käyttäytyä normaalisti, se on kaikista kiinni.
Minä itse olen entinen ujo ja aina kun huomaan et joku on ujona, niin tietysti juttelen sille. Ja melkein aina siitä tulee hyvä keskustelu, mut mä osaan ottaa ne sillä tavalla normaalisti ihmisenä, enkä suhtaudu, et sähän olet ujo, mitäs mä ujon kanssa mitään puhuisin, kun sekään ei puhu.
Yleensä muut pitää ujoa ääliönä kun se on hiljaa ja se saa ujon sisuuntumaan ja olemaan vielä hiljempaa muiden kiusallakin.
"Uskoisin että se hiljaisuus ryhmätilanteessa johtuu ujoudesta. Ei uskalla sanoa jotain kun on niin monta ihmistä kuuntelemassa, siitä tulee eräänlainen esiintymistilaisuus."
Ja monesti, varsinkin baarissa käy niin että monta ihmistä puhua pälpättää samaan aikaan toistensa päälle, niin kyllä siinä hiljaisemman/ujomman ihmisen on vaikea saada omaa suunvuoroa kertoakseen oman mielipiteensä. Sitten jos on kahdestaan jonkun kanssa niin on huomattavasti helpompaa alkaa keskustelemaan. Itse olen ainakin huomannut sen että monesti sitä tulee vain seurattua toisten keskustelua, kun ei halua alkaa puhumaan toisten päälle, kun ei siitä kilpaa huutamisesta kuitenkaan mitään tule. Tietysti sitä voi joku ihmetellä että miksi on vain hiljaa mutta miksi pitäisi väkisin yrittää sanoa jotain toisten päälle?
kurjaa kyllä sinulle,tunnut potevan huonoa omaatuntoa siitä että aioit lopettaa ystävyytenne,mitä se sitten lienee.
Olisiko lopettaminen helpompaa jos hänellä olisi muitakin ystäviä?
Mutta mutta,itsellä ystävä joka kerran vapunpäivänä tuli meille päiväjuhliin,syömään ja nauttimaan lonkkua,alkoikin vaan katsella Turhapuroa!!
Öööks,siinä sitten kivaa joo.Yksinään se siinä sitten naureskeli ja mutusti pähkinöitä.
Kun menin sitten vastavuoroisesti hänelle kylään,niin hän vaan siirtyi kahvin jälkeen tylysti katselemaan Kauniita ja Rohkeita.
Itse en noin riippunainen siitä toosasta,mielestäni arvostan läheisiäni niin paljon että seurustelen heidän kanssaan.
Muutaman kerran hän pyyteli kyläilemään,mutta kieltäydyin kohteliaasti ja olemmekin siirtyneet hiljalleen joulukorttitasolle.
Jos samaa henkeä ei löydy niin turha sitä on jankata ja jauhaa.
Luulenpa että rupean pikkuhiljaa ottamaan etäisyyttä häneen.. on tuon epäkohteliaisuuden ja kaverini oudot tavat muutkin ystäväni huomanneet ja siitä minulta kysyneet että käykö ystäväni ihan täysillä. Oon siinä sitten noloa selitellä miksi toinen käyttäytyy niinkuin käyttäytyy..
Olkoot sitten vaikka loppuelämänsä sen tietokoneen kanssa jos on niin rakas ettei muuta elämää voi olla.
Mitähän vaikeeta siinä on päästä tuollaisesta eroon? Etkö jo ole hänestä erossa, kun kerran ei tule sovittuna aikana ja ym. Ihmeellistä valitusta. Miksi pitäisi erikseen lopettaa suhde?? Et vastaa puheluun tai vastaat että "ei tänään, ehkä joku muu päivä" ja sitten sulla on vielä aikaa miettiä ja ehkä antaa anteeks. siis voi hyvät hyssykät. ja oletko ite muka joku täydellinen?
Hän on selkeesti juurtunut kiinni siihen tietokoneeseensa ja elokuviinsa, ettei edes huomaa muun maailman menoa. Varmaan sekin on yks syy miksi se tulee aina myöhässä. Ehkei se vaan edes välitä, jos on löytänyt jonkun siistin pelin tai saitin netistä. Se näyttää voittavan ne vähäiset ystävät mitä hänellä on. Ehkä se on muuten vähemmän sosiaalinen tapaus. Tee nyt ensin silleen, että et enää kutsu sitä mihinkään juhliin...ym juttuihin. Otat siihen harvemmin puhelimen kanssa yhteyttä. Jos se ehdottaa jotain, niin sanot että sulla on jo menoa, tai muuten kiire jonnekin. Voi olla ettei se edes huomaa teidän olemassaoloa, tai sitten se hätääntyy kun on menettämässä kaverin/kavereita. Aika näyttää miten tässä käy. Kerro meille sitten uutisia.