liittoa lasten takia. Pelaako se? Aistivatko lapset petoksen, että vanhempien välillä ei ole aitoa rakkautta vain kaveruutta tms? Puolisoni ehdotti tätä ja on mielestäni aika kalsea minua kohtaan ,paitsi lasten nähden. Minusta tuntuu pahalta. Ennemmin eroaisin, en halua elää valheessa.
Onko mielestänne
oikein jatkaa
252247
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ei ole oikein. Lapset voi hyvin, kun vanhemmat voi hyvin. Kulissiliitossa vanhemmat ei voi hyvin, erillään parempi. Lapsille vain täytyy tehdä selväksi, että ero ei johdu niistä, ja että molemmat rakastaa lapsia yhä. Eikä sitten riitoja lasten kuullen, tapaamisjärjestelyistä varsinkaan.
Noinko, yksinkertaista luulet kaiken olevan. Esim. "Eikä sitten riitoja lasten kuullen, tapaamisjärjestelyistä varsinkaan."
Kas kun et vielä kirjoittanut että, "kyllä lasten aikaan pitää pystyä sivistyneesti riitelemään"
Taidat olla näkijä - et kokija.
Avioero on useimmiten helvettiä koko perheelle. Ei ole lapselle helppoa kun toinen vanhempi ei enää asu kotona tai sinne tuppaa joku vieras aikuinen oman äidin/isän kanssa kuhertelemaan.
En kiellä ,että joskus onnistutaankin suht hyvin. Mutta jos sanotaan ,että lapset vaistoaa kulissiliiton, niin voi myös todeta etteivät he kerro vanhemmilleen erotuskastaan vaan ovat viimeiseen asti solidaarisia.
Rakastat ilmeisesti yhä puolisoasi. Mahtaako hänellä kuitenkin olla jotain tunteita sinua kohtaan.
Samalla lailla ajattelen ettei vain lasten takia kannata jatkaa. Kova paikka se ero lapsille kyllä on , niin monta kertaa olen sen nähnyt. Siinä itketään monet itkut. Ei pidä paikkaansa ,että lapset sopeutuvat eroon helposti paitsi hyvin harvoin ,kun kotiolot ovat heillekin hankalat.
Tsemppiä sinulle miten asian hoidatkin.
Lasten sopeutuminen riippuu siitä paljon miten vanhemmat suhtautuvat lapsiin. Jos ne huomioidaan ja rakastetaan, vakuutetaan ettei ero vaikuta äidin ja isän lapsiin kohdistuvaan rakkauteen. Että isä pysyy isänä ja äiti äitinä vaikka ei asuisikaan samassa taloudessa. Keskinäiset kahinat vanhemmat käyvät sitten keskenään. Lasten pitää luottaa siihen että heitä rakastetaan vaikka vanhemmat eroavat. Emme tule toimeen exän kanssa edelleenkään vaikka erosta on jo 3 vuotta, mutta pidämme sen että toisistamme emme puhu lapsille pahaa.
Lapset aistivat vaikka tappelut käytäisiinkin heiltä salassa. Kostautuu myöhemmin käytöshäiriöinä yms.
Ilmankos suomalaiset ovat sellaisia kuin ovat. Kyllä ennen ei erottu, ns, kulissiliittoja oli maa väärällään kun ei erotakkaan voinut!
asiat kotona ovat ihan tavallisesti(paitsi poikamme). Meilä ei ole puolisoni välillä enää riitoja , ollaan puitu jo riittävästi asioita.
Puolisoni on sitä mieltä ,että mahdollista on, että tunteensa vahvistuvat minua kohtaan. Silti pelkään, että hän sanoo näin välttääkseen eron ja siitä seuraavat asiat.
Kolmannella lapsellamme on ollut rankkoja psyykkisiä ongelmia petturuuden paljastuttua, hän on pioka ja ei enää mikään pikkulapsi. Hänen mielestään isä hylkäsi hänet.Isän pettäminen selvisi hänelle todella ikävällä tavalla, hän sattui näkemään heidät seksuaalisessa puuhastelussa.
Olemme saaneet hänet terapiaan, mutta jotenkin hän ei tahdo päästä asian yli. Hänestä isä piti toista naista tärkeämpänä kuin lapsiaan.Pojallani on ollut itsetuhoisia ajatuksia.
Tämä panee minut pelkäämään eron seurauksia vaikka olen sitä mieltä ettei liittoa tulisi jatkaa vain lasten takia.
Mitenkään väheksymättä sitä, miten paljon pettäminen puolisoon sattuu, niin tärkeämpiäkin asioita on. Kuten oman lapsen mielenterveys. En yritä edes leikkiä kotipsykiatria, mutta veikkaisin, että nyt olisi todella tärkeää isän osoittaa huomiota pojalleen, näyttää että mitä tahansa tapahtuisi niin poika on hänelle tärkein. En siis osaa vastata sinun alkuperäiseen kysymykseesi, mutta toivottavasti poika pääsee pian asian yli. :(
Onhan se totta ,että ,jos nuori näkee omat saatika oman vanhemman vieraan kanssa seksipuuhissa inho ja järkytys on kova. Miten ihmeessä näin on päässyt käymään ? Olivatko he lapsen kotona panotouhuissa?? Todella ajattelematonta ja typerää mieheltäsi.
Ymmärrän epäröintisi, menisivätkö asiat parempaan vai huonompaan suuntaan? Ainakin poikanne pitäisisi saada vakuttuneeksi, että isä rakastaa häntä ja kahta hänen sisartaan.
Ehkä se aikalisä olisi sittenkin paras ja se, että te vanhempina kantaisitte vastuunne. Varmasti terapeutiltakin saisi neuvoja , miten menetellä.
Eikö nyt viimeistään olisi aikuisten aika katsoa peiliin ,selvittää suhteensa juurta jaksaen vaikka pariterapiassa.
Koti ja sen hajoaminen on todennäköisesti oireilevalle lapsellekin yksi niistä pelon syistä.
Ero voi olla lopulta ainoa ratkaisu, mutta luulisi vanhempien rakastavan lapsiaan sen verran, että tekisivät kaikkensa rakentaakseen jälleen onnellisen kodin, jossa kenenkään ei tarvitsisi kärsiä isän itsekkyyden takia.
Sillä minusta tässä kaikki juontaa isän itsekkyydestä. Jos hän koki ,että avioliitto oli loppu, hän olisi voinut hoitaa sen asiallisesti järkyttämättä lapsiaan.
Ja se malli, minkä mallin isä antaa pojalleen ??
Ja ylipäätään malli ,jos on vaikeuksia erotaan!!
jos lasten takia ruvetaan yhdessä olemaan, poika saa mallin että saa pettää ja puoliso antaa anteeksi. Parempi niin että vanhemmat huomioivat lapsia tahollaan kuin se että koko perheen normaali elämä on myrkyttynyt.
että poika oppii ,että anteeksi voi antaa, ei hänelle silti täydy opettaa, että isän teko oli oikea. Isä voi sen itse kertoa ja samalla pyytää anteeksi.
Kenelleppä lykkäisit tämän pojan petturi-isälle vai petetylle äidille ? Hän on poika siis luontaisesti luulisi isälle,mutta mikä on hänen kuvansa miehestä, jos isä ei edes yritä sovittaa tekojaan.
tämä maa on pullollaan perheitä ,joissa puolisot ei rakasta toisiaan , eivät edes sen kummemmin sitä ajattele. Voihan se olla ,että sitten pamahtaa eteen suuri ihastus ja aletaan jostakin rakastumisetapaisesta säätämään.
Ei ne lapset niissä perheissä siitä ole moksiskaan, ettei vanhemmat toisiaan sen kummemmin rakasta , se on heille arkipäivää.
Jos aikuiset ovat muuten sovussa niin tuskin se lapsia vaurioittaa. Pahempa on ,jos vanhemmat ei rakasta lapsiaan.
Sitä paitsi onko tässä kolmas osapuolikin kuvioissa, kun tälle palstalle kirjoittelet? Siinä tapauksessa varsinkaan...
enää kuvioissa ollut puoleen vuoteen. On palannut kiltisti oman puolisonsa luokse takaisin ruikuttamaan. Minulla ei niitä toisia tai kolmansia osapuolia ole lainkaan ollut. Siis en mieti eroa alkaakseni suhteen jonkun toisen kanssa. Siis yksinhuoltajaksi jäisin , ei olisi edes lohduttajaa.
kaveruus" on upeaa. Eroaminen on per--estä. Tätä mieltä ovat myös lapset.
kaveruus on upeaa. Ei lapsilla ole paha olla, jos vanhemmat ovat hyviä kavereita keskenään.
Jos ajatellaan että vanhemmille ei pelkkä kaveruus riitä ja repsahtavat rakastua johonkin ulkopuoliseen... katsotaanko tämä silloin pettämiseksi???? Lapsille aika sekamelskaa kun on vanhemmat puolisoita mutta kuitenkin heillä on nais/miesysätvät... ei hyvä...ei... Pidemmän päälle ei pelkkä ystävyys riitä, ihminen kun janoaa sitä rakkauttakin. Sitä oikeaa eikä pelkkä ystävyys ole sitä.
janoaa oli sitten liitossa tai eronnut mutta ei saa? Olen ollut erossa viisi vuotta ,janonnut rakkautta enkä ole sitä saanut. Minulle riittäisi edes kumppanuus ja sielujensympatia.
Mitä muuten se rakkaus on pitkässä liitossa , ei ainakaan rakastumisen huumaa. Niin paljon on liittoja ,joissa ei ole edes ystävyyttä.
Lasten tilanne on varmaan jokaisessa liitossa erilainen. Jos sitä ystävyyttä on eikä sinne vieraisiin enää repsahdeta ei kai se mahdoton yhtälö ole. Ei se ero lapsillekaan helppo asia ole, siinä aikuiset maksattavat omat nautinnonhalunsa lapsillaan.
Nykyään ero otetaan tosi kevyesti, omasta kokemuksesta voin sanoa , että luulen tehneeni virheen ,kun pikaistuksissani otin välittömästi eron. Olisi pitänyt ensin katsoa asiat perusteellisemmin. Mieheni jatkoi kakkosen kanssa suhdetta, joka osoittautuikin epäonnistuneeksi jo alkumetreillä. Nyt olemme molemmat "sinkkuja" ja alkaneet tapailla toisiamme. Olemme ystäviä!
Mielestäni ei ole ainakaan oikein erota ensimmäisen vaikeuden ilmaantuessa parisuhteeseen ja ehkä ruohon alkaessa näyttää vihreältä aidan toisella puolella. Jos aikoo jatkaa yhdessä lasten takia, elämän pitäisi tietysti olla perheessä tasapainoista ilman riitelyä, syyttelyä ja lasten syyllistämistä.
On myös väärin erota ilman lasten huomioonottamista. Huonosta avioliitosta ei välttämättä seuraa hyvää avioeroa. Automaattisesti kummallakin vanhemmalla vähenee lasten kanssa vietettävä aika. Kun uudet rakkaudet astuvat vaatimuksineen kuvioihin, lasten edun huomioon ottaminen voi olla huomattavasti vaikeampaa kuin keskinkertaisessa avioliitossa.
Mielestäni on klisee, ettei parisuhdetta kannata jatkaa lasten takia. Jos toisesta kuitenkin välittää edes jollain tasolla, aikalisä on parempi ottaa yhteiselämää jatkamalla kuin eroamalla.
ei parisuhde, pettäminen ja ero ole vain niiden kolmen aikuisen asia. Kyseessä on koko perhe, siis lapset. Tuo mitä kirjoitit, että huonosta liitosta ei välttämättä seuraa hyvä ero pitää paikkansa, useinmiten huono ero.
Kun on perustanut perheen ja hankkinut lapsia ei voi elää kuin sinkku. Totta on myös se , että ei se lapsille ole mikään onnela ,kun äidin/isän punkkaan tunkee joku vieras ihminen. Vanhemmalla sitten rakastumisen huumassa ei todellakaan ole niin paljon aikaa lapsille kuin ihanan uuden suhteen kanssa pyöriminen vie ajatukset ja olemisen.
Lapset ovat tyytyväisiä kun heillä on isä ja äiti. Eivät he näe muuta kuin sen ovatko vanhemmat aidosti heidän elämässään läsnä. Jokaisen lapsen harras toive on että vanhemmat ovat kotona. Nyt on aika miettiä miten olette tähän joutuneet, missä kohtaa meni metsään? Älä luovuta vielä, itse eronneena tiedän että huonkin suhde on parempi kuin yksinhuoltajuus. Keskustelkaa, vaikka ei yhtään kiinnostaisi. Nyt on aika laittaa kissa pöydälle. Tilaa aika pariterapiaan, lasten tähden. Ero on itsekäs ajatus, se lähtee aina omista tarpeista. Lapset kärsivät ja pahin eroikä lasten kannalta on 7v.- 12v.Tässä iässä lapsi näkee vanhempansa vielä ruusun punaisin silmin. Toisen vanhemman lähtö on kova pala. Tehkää työtä suhteenne eteen, vaikka olisitte kuinka kalseita. Nämäkin tunteet kuuluvat parisuhteeseen. Lue parisuhdeoppaita ja mieti missä vaiheessa suhteenne on. Hukkuiko se arkeen? Älä luovuta vielä, tehkä ensin asian eteen jotain ja katsokaa. Vasta sen jälkeen on päätösten aika.
osasin myöntää, että suurin syy avioeroajatuksiini on oma pahaoloni ja mieheni pahaolo. Asia on meidän välinen eikä lapsia saa siinä panna maksumiehiksi. Meidän tulee olla aikuisia, sietää myös sitä pahaaoloa ja tehdä jotain sille. Todella lastemme suurin pelko on ,että eroamme. On hirveää, jos lapset joutuvat elämään tällaisen pelon alla. Olen luvannut lapsille , että niin kauan kuin se on minusta kiinni ei tule eroa. Mielessäni olen asiaa kyllä pyöritellyt joka suuntaan ,mutta aijon pitää lupaukseni lapsille, en olle pettäjä.
toivoin että minun vanhemmat olisivat eronneet aiemmin. Toivoin että se pahaolo kotona loppuu. Suunnittelimme salaa sisaruksiemme kanssa kumman mukaan haluamme jos he älyäisivät erota.. sitä inhottavaa kesti vuodesta toiseen. Meistä lapsista kukaan ei viihtynyt kotona, vaan "pakenimme" kavereiden luo nauttien heidän koti-ilmapiiristä. Huono ilmapiiri vaikutti väkisin siten että salasimme vanhemmilta sen vaikutuksen itseemme. Salasimme kavereiltamme miten asiat on kotona. Aivan hirveää lapselle. Kun me kasvoimme aikuisiksi ja muutimme pois kotoa kaikki paitsi nuorimmainen (silloin 17v) olimme vain helpottuneita. Vierailut vanhempien luo tiheentyi ja välit parani molempiin. Kenellekään lapselle en toivo vastaavaa ikinä. Erotkaa jos on paha olla yhdessä, LAPSET EI OLE OIKEA SYY PYSYÄ YHDESSÄ! Yhdessä pysyminen lasten takia saa lapset lopulta kärsimään ihan eniten, syyllistävät itsensä siitä että vanhemmat eivät eroa vaikka todellisuudessa haluaisivat. Mutta niitä asioita lapset ei kerro vanhemmille vaikka niiltä kysyttäisi, tiedän koska kokemusta on.