oikea palsta, mutta kirjoitanpa nyt tänne.
Puhutaan aina, että alkoholisti-isän tytär tapailee alkoholisteja jne. Harvemmin puhutaan toistepäin. Itse olen kuitenkin nuori mies, jonka äiti on alkoholisti ja inhoan tätä termiä, koska se on kaikkien huulilla, mutta kai hän on myös jonkin sortin narsisti. Hän mitätöi miehuuteni jo varhaisessa vaiheessa, olinhan epäurheilullinen, lihava ja herkkä poika. En ole koskaan ollut missään hyvä enkä osannut mitään. En ole menestynyt kuten suvussamme kuuluisi. Olen perheemme musta lammas, luuseri joka on käynyt vain amiksen. Kaikki naiset, joita olen tapaillut, ovat jatkaneet äitini linjaa. Kai he ovat tuntuneet jollakin tavalla turvallisilta ja niin tutuilta. Ei ole tarvinnut pelätä, että pettävätkö he: sen olen tiennyt jo heti alussa että näin käy.
Isäni on täys tossukka ja työnarkomaani, äitini alistuksessa. Kulissia pidetään jatkuvasti yllä ja vasta viime aikoina olen tajunnut, että olen aina tanssinut äitini pillin mukaan: esittänyt että perheemme on hieno ja menestynyt. Tällä hetkellä olen sinkku omasta tahdostani ja aionkin pysyä sellaisena pitkään. Itsetuntoni on saatava kasaan, että uskallan tapailla naisia, joita voisi arvostaa ja rakastaa. Olen täysin masentunut ja rikkinäinen persoona. Hyvää suhdetta tuskin pystyy rakentamaan jos suhde itseensä on täysin pielessä.
Olisi kiva kuulla, onko täällä muita miehiä, jotka ovat olleet naisen alistamia. Itse olen kokenut suhteissani sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Yleensähän täällä tuntuu vain naiset olevan niitä alistettuja.
Puhutaan aina, että alkoholisti-isän tytär tapailee alkoholisteja jne. Harvemmin puhutaan toistepäin. Itse olen kuitenkin nuori mies, jonka äiti on alkoholisti ja inhoan tätä termiä, koska se on kaikkien huulilla, mutta kai hän on myös jonkin sortin narsisti. Hän mitätöi miehuuteni jo varhaisessa vaiheessa, olinhan epäurheilullinen, lihava ja herkkä poika. En ole koskaan ollut missään hyvä enkä osannut mitään. En ole menestynyt kuten suvussamme kuuluisi. Olen perheemme musta lammas, luuseri joka on käynyt vain amiksen. Kaikki naiset, joita olen tapaillut, ovat jatkaneet äitini linjaa. Kai he ovat tuntuneet jollakin tavalla turvallisilta ja niin tutuilta. Ei ole tarvinnut pelätä, että pettävätkö he: sen olen tiennyt jo heti alussa että näin käy.
Isäni on täys tossukka ja työnarkomaani, äitini alistuksessa. Kulissia pidetään jatkuvasti yllä ja vasta viime aikoina olen tajunnut, että olen aina tanssinut äitini pillin mukaan: esittänyt että perheemme on hieno ja menestynyt. Tällä hetkellä olen sinkku omasta tahdostani ja aionkin pysyä sellaisena pitkään. Itsetuntoni on saatava kasaan, että uskallan tapailla naisia, joita voisi arvostaa ja rakastaa. Olen täysin masentunut ja rikkinäinen persoona. Hyvää suhdetta tuskin pystyy rakentamaan jos suhde itseensä on täysin pielessä.
Olisi kiva kuulla, onko täällä muita miehiä, jotka ovat olleet naisen alistamia. Itse olen kokenut suhteissani sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Yleensähän täällä tuntuu vain naiset olevan niitä alistettuja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä missään nimessä sano tai ajattele että "...luuseri joka on käynyt vain amiksen."
Amikset saavat työpaikat, ja ainakin minun kunnioitukseni. Kolmen pitkän suhteen perusteella sanon myös että amiksen käyneissä on paljon enemmän miestä kuin joissain yliopistohörhöissä!!!
Ole ylpeä koulutuksestasi.. ja itsestäsi!
Olet ihan oikeassa, mutta toi nyt on vaan se meidän suvun ajatus siitä. Suvussani pitäisi olla korkeasti koulutetumpi. Itse en jaa sukuni näkemystä enää, mutta jossakin vaiheessa koin häpeää, että en ollut kouluttaunut yhtä pitkälle kuin muut.
kaikkia ammatteja, mutta erityisen korkealle yliopistossa opiskelleita ja nopeasti maisterin paperit taskuun laittaneita. Se, jos jokin edustaa ryhtiä ja älyä ja sinnikkyyttä. Sellainen amisihminen saa toisen amisihmisen ja maisteri toisen maisterin etc.
Alistujia ja alistajia on molemmissa sukupuolissa. Ja heillä on kyllä taito löytää toisensa. Usein juuri kaikista kilteimmät päätyvät yhteen ihan käsittämättömien, jopa aggressiivisien tapausten kanssa.
Vikaa jos nyt näin voi sanoa on molemmissa. Alistajalla vain ei ole ongelmaa, kunhan saa toista alistaa.
mulla oli kotona juuri päinvastainen tilanne. isä oli täysi alistaja, ja äiti alistettava. minusta tuli äitini kaltainen, alistuja. parisuhteessa kykenisin pitämään puoliani, mutta alitajuisesti haluan kuitenkin itse alistua joka asiassa. ehkä mulla on kotoa jäänyt sellanen kammo, että on hirveää jos mies alistaa naista.
haluan sinulle kuitenkin sanoa, että kannattaa elämässä opetella siihen ettei missään nimessä alistu joka asiassa. mielestäni miehen perusluonne on pitää omat puolensa. saisit varmasti itsetunnonkin nostettua sillä, että vaikka vain huviksesi alkaisit väittämään vastaan jossakin tilanteessa. sitten huomaisit että sinähän voit tehdä kuten itse haluat.
ps. olen itsekin 3-4 vuotta madellut itsetuntoni kanssa pohjamudissa. masennusta... sieltä ei muuten nousta kuin sillä että alat tosissaan uskoa itseesi. jos et usko, niin et voi yrittääkään.