Seurustelevatko nykyiset lapsiaan "ylisuojelevat"vanhemmat eron jälkeen ns."nurkan takana",jotteivat vain tuottaisi lapsilleen pettymystä? Missä kulkee tuo pettymisen raja? Mikä on enää normaalia? Onko eronnut vanhempi tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen/vai tuomitseeko hän itse itsensä siihen?
Onko uusperheillä toivoa?
Onko uusperheillä toivoa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
sekamelska on kuvottavaa ..lapsia kohtaan.. aiheuttaa pelkoa mustasukkaisuutta kateutta vihaa YKSINÄISYYTTÄ alemmuuden tunteita syrjimistä jne
muuten ikävästi päättyneen eronkin voi hoitaa siististi ja parhaassa tapauksessa lapsi voittaa: kahden vanhemman sijaan onkin neljä yhteen hiileen puhaltavaa aikuista. Lähipiirissäni on yksi tällainen perhe - tai siis kahden perheen kompleksi, jossa yhdistävänä tekijänä kolme lasta.
Minä sain äidin uuden avioliiton myötä aivan ihanan lisän perheeseen (en kutsu heitä muuten kuin etunimillä), vaikka olimmekin kaikki lapset jo aikuisia kun äitini ja hänen nykyinen miehensä panivat hynttyyt yhteen. Isän yksinäisyys on taas sydäntäriipivää, mutta hänen ei tarvitse koskaan salata mitään, vaan olemmepa yhdessä katselleet hänelle deitti-ilmoituksia ja yrittäneet muotoilla omaa :)
Jos lapset joutuvat kokemaan sen noin ja jos ei ole ketään kelle kertoa tuntemuksistaan..
ns. fiksut vanhemmat ei he ikinä poista lapsilta isin ja äidin eroon liittyviä tuskia pelkoja ynnämuita kauheuksia..lapsi ei välttämättä kerro eikä tuo ilmi näitä suruisia eroon liittyviä seuraamuksia..vaan kätkee ne sisimpäänsä suojellakseen vanhempiaan..
Ei NoJustille!
on myös pysyä yhdessä "lasten takia". Minkälaisen mallin lapsi saa avioliitosta? Ja totuuden paljastuttua kantaa syyllisyyden taakkaa koko ikänsä.
eroavat heille ei lasten hyvinvoinnilla ole merkitystä -- kun valitsee oikean puolison ja hoitaa liittoaan ei tarvi erota pikku erimielisyyksien takia..juoppojen väkivaltaisten ei tarvis juuri lisääntyä koska he eroovat kuitenkin.
tämäkin taas :)niin läpinäkyvää :)
itsekkäät vanhemmat kommentaattorille, eli meni valitettavasti väärään paikkaan!
sillä tehän ootte yksi ja sama ihminen
Tämä on ...öhm... neljäs kerta, kun kuulen tuollaista :)
Aika imartelevaa, vai mitä olet mieltä, frida?
Kaikki ovat jo saanet sinun jutuista tarpeekseen, etkö huomaa ??
Pitääkö mun linkata sullekin se sivu, jossa neuvotaan tietokoneen käytön alkeet?
Jos minun juttuni eivät miellytä, niin se on voi voi. Paikallinen mielenterveystoimisto saattaa voida auttaa. :)
Kohdensit kysymyksen minulle???
En ymmärrä täällä ärhentelemistä,enkä yleensä lue niitä,jos ne ovat esim.tuon kaltaisia kuin tuo joku tässä ketjussa sinulle.Miksi en lue? On muutakin tekemistä..Parempaa!
Älä sinäkään lue,saatikka vaivaudu vastaamaan!;)
Yksi minun harvoista huonoista puolistani on se, että provosoidun kun provosoidaan. No jaa, taas yksi kehittämisen paikka tässäkin.
Antaa koirien haukkua :) Välillä en vain voi ymmärtää miksi juuri minä herätän niin paljon tunteita laidasta laitaan (saan ihan fanipostiakin!), vaikka kirjoitan vain omista aivoituksistani, kyselen jos siltä tuntuu, enkä todellakaan usko olevani mikään typerä kyselijä tai aivoton kommentoija, provoilusta puhumattakaan.
Mutta olen oikeasti imarreltu siitä, että meitä luultiin yhdeksi ja samaksi! :D Sulla on aina niin yleviä juttuja, että vetää ihan nöyräksi...
Tulevaisuudesta;))))))))
"Ulvoo naurusta"
Saa toki provosoitua,mutta turhaan hukkaat positiivista energiaasi siihen..
Miksi herätät tuntemuksia joissain? Uskoisin saman olevan IRL,rehellistä,aitoa,tuntevaa,iloista,ja nauravaista ihmistä on helppo kadehtia. Miksi? Koska kaikki haluaisivat olla sellaisia!!!Mutta kun eivät ole(näyttää pitkää nenää puskajusseille);))
"Lähtee takaisin tulevaisuuteen..no hyvä(en voi valehdella edes täällä)..saunaan!)
Minun mieheni kyllä esitteli heti lapsensa minulle, ja hyvin tultiinkin toimeen. Mutta sitten meille tulikin ero. Tuntuu vähän pahalta solmia lapseen suhde, ja sitten lopettaa suhde katoamalla lapsen elämästä. Mietin sitä, mitä lapsi mahtaa ajatella tällaisesta? Kaipa siinä voi mennä luottamus aikuisiin. Ei se voi olla vaikuttamatta.
Jos se vaan on noin,niin pirun surullista.
Miten aikuiset voivat eron tullessa hylätä esim.exän lapset,joiden kanssa esim.vuosikaudet asuttu yhdessä?Tarkoitan hylkäämisellä,että välit katkaistaan totaalisesti?