Minun sisarukseni ovat n.10 vuottaminua vanhempia kaikki. Veljeä ihailin pikkutyttönä. Naimisiin mentyään kelpasin lapsenvahdiksi vapaana koululaisena. Sen jälkeen on tullut jos jonkinlaista tarvetta joihin apu on löytynyt pikkusiskolta, huolimatta siitä, että satun olemaan työssäkäyvä suurperheellinen. Muuta yhteyttä veli ei ole koskaan pitänyt. Koskaan hän ei soita ja kysy kuulumisia eikä hänelle voi soittaa muuten vain. Hänen luonaan ei voi myöskään piipahtaa, sillä perhe on kovin suljettu ja yllätysvierailu saattaisi kaiken raiteiltaan. Aiemmin pyytäessään vaikka kastelemaan kukkasia matkan aikana veli pyysi hakemaan avaimen kotoaan kun ei kerinnyt sitä tuomaan. Nykyään hän toisinaan tuo sen itse, mutta ei edes ota kenkiä pois seistessään eteisessä kiireisenä. Veljeltä en voisi kuitenkaan kuvitellakaan pyytäväni apua mihinkään.
Siskoista nuorimpaan oli vuosia sellaiset välit,että käytiin juhannuksena kylässä ja soiteltiin ja mailailtiin ja lapset viihtyivät keskenään. Oli hyvä tunne välittämisestä, mutta sitten alkoi tilanne muuttua kummalliseksi. Sisko alkoi puhua muille kotonaan olijoille kun oli minun kanssa puhelimessa, pisti välillä luurin sivuun ja lopulta sain mailin, jossa hän katkaisi suhteet täysin, uhkasi poliisilla ja asianajalla jos otan yhteyttä, syytti aivan mielettömistä asioista, joista suuri osa oli tapahtunut kun oli 2v.
Välit katkesivat neljä vuotta sitten, eikä hän enää vastaa jos olenkin yrittänyt ottaa yhteyttä. Kuulin, että hänellä on jotain mielenterveysongelmia, joihin on saanut lääkettä. Tilanne on kai perheessä helpottanut, mutta meidän välit ovat ja pysyvät poikki.
Vanhemman siskon kanssa ei olla oltu erityisen läheisiä, mutta ollaan mailailtu välillä tiuhaankin. Siskolla on ollut kaikenlaista sydämellään ja isoja elämän mullistuksia, joita hän on vuodattanut minulle. Sitten yllättäen, juuri kun siskon puolenvuoden avio- ja muuttokriisi oli helpottanut hän ilmoitti ettei ole kiinnostunut minun asioistani ja sanoi, ettei halua kuulla minusta mitään.
Jäin täysin ymmälläni lukemaan viimeistä viestiä ja luen sitä joskus vieläkin. Olen kahlannut sähköpostiviestejä läpi yhä uudelleen ja yrittänyt löytää ne kamalat sanat, jotka ovat suututtaneet sisareni.
Tällä hetkellä tilanne onsellainen, että sisareni lähettävät minulle toisinaan onnittelukortin syntymä tai nimipäivänä, tai onnittelut lapsenlapsen syntymästä, mutta kumpikaan ei ota vastaan minun viestejäni. Jos olen yrittänyt kutsua vaikkapa vieraaksi lapsen rippijuhliin vastaus lähetetään tyttärelleni. Kun yli 80v. äitimme joutui sairaalaan, siskot eivät ottaneet edelleenkään minuun yhteyttä, vaan olivat suoraan sairaalaan yhteydessä, vaikka erityisesti oli toivottu, että olisi joku yhteyshenkilö ja se lankesi minulle luontevasti, koska näen äidin muutenkin päivittäin mm. kauppa-asioiden ja viikkosiivouksen yhteydessä.
Olen siis täysin ulossuljettu enkä saa siskoihini yhteyttä enkä edelleenkään ymmärrä miksi.
Asumme eri paikkakunnilla ja elämme omaa elämäämme. Olen miettinyt kaikkia mahdollisuusksia, mutta tuntuu, että mikään ei riitä selittämään näin rankkaa ulosheittoa. Huomaan surevani eroa toisinaan paljonkin ja tunnen itseni yksinäiseksi. He kun nyt kuitenkin ovat ainoat sisarukseni eikä uusia voi löytää niinkuin ehkä ystäviä voi.
En tiedä voinko vaikuttaa tilanteeseen mitenkään, vai onko tämä vain hyväksyttävä tällaisena.
Siskoista nuorimpaan oli vuosia sellaiset välit,että käytiin juhannuksena kylässä ja soiteltiin ja mailailtiin ja lapset viihtyivät keskenään. Oli hyvä tunne välittämisestä, mutta sitten alkoi tilanne muuttua kummalliseksi. Sisko alkoi puhua muille kotonaan olijoille kun oli minun kanssa puhelimessa, pisti välillä luurin sivuun ja lopulta sain mailin, jossa hän katkaisi suhteet täysin, uhkasi poliisilla ja asianajalla jos otan yhteyttä, syytti aivan mielettömistä asioista, joista suuri osa oli tapahtunut kun oli 2v.
Välit katkesivat neljä vuotta sitten, eikä hän enää vastaa jos olenkin yrittänyt ottaa yhteyttä. Kuulin, että hänellä on jotain mielenterveysongelmia, joihin on saanut lääkettä. Tilanne on kai perheessä helpottanut, mutta meidän välit ovat ja pysyvät poikki.
Vanhemman siskon kanssa ei olla oltu erityisen läheisiä, mutta ollaan mailailtu välillä tiuhaankin. Siskolla on ollut kaikenlaista sydämellään ja isoja elämän mullistuksia, joita hän on vuodattanut minulle. Sitten yllättäen, juuri kun siskon puolenvuoden avio- ja muuttokriisi oli helpottanut hän ilmoitti ettei ole kiinnostunut minun asioistani ja sanoi, ettei halua kuulla minusta mitään.
Jäin täysin ymmälläni lukemaan viimeistä viestiä ja luen sitä joskus vieläkin. Olen kahlannut sähköpostiviestejä läpi yhä uudelleen ja yrittänyt löytää ne kamalat sanat, jotka ovat suututtaneet sisareni.
Tällä hetkellä tilanne onsellainen, että sisareni lähettävät minulle toisinaan onnittelukortin syntymä tai nimipäivänä, tai onnittelut lapsenlapsen syntymästä, mutta kumpikaan ei ota vastaan minun viestejäni. Jos olen yrittänyt kutsua vaikkapa vieraaksi lapsen rippijuhliin vastaus lähetetään tyttärelleni. Kun yli 80v. äitimme joutui sairaalaan, siskot eivät ottaneet edelleenkään minuun yhteyttä, vaan olivat suoraan sairaalaan yhteydessä, vaikka erityisesti oli toivottu, että olisi joku yhteyshenkilö ja se lankesi minulle luontevasti, koska näen äidin muutenkin päivittäin mm. kauppa-asioiden ja viikkosiivouksen yhteydessä.
Olen siis täysin ulossuljettu enkä saa siskoihini yhteyttä enkä edelleenkään ymmärrä miksi.
Asumme eri paikkakunnilla ja elämme omaa elämäämme. Olen miettinyt kaikkia mahdollisuusksia, mutta tuntuu, että mikään ei riitä selittämään näin rankkaa ulosheittoa. Huomaan surevani eroa toisinaan paljonkin ja tunnen itseni yksinäiseksi. He kun nyt kuitenkin ovat ainoat sisarukseni eikä uusia voi löytää niinkuin ehkä ystäviä voi.
En tiedä voinko vaikuttaa tilanteeseen mitenkään, vai onko tämä vain hyväksyttävä tällaisena.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Verisukulaisia ei tarvita mihinkään erityisesti. Varsinkaan semmoisia jotka vain käyttävät sinua hyväkseen.
vain äitisi hoitajaksi.
Pidä varasi, ettei sinua syytetä äitisi rahojen ja tavaroiden varastajaksi, kun äitisi kuolee.
Näin kävi hyvälle ystävälleni, joka lähes yksin oli vuosikaudet huolehtinut vanhasta sairaasta äidistään. Äidin kuoltua välit katkesivat neljään sisarukseen ja yhteen omaan tyttäreen. Syynä oli se, että ystäväni toisen tyttären nuori poika oli ostanut vanhan autorämän ja ensimmäinen tytär ajatteli, ettei pojalla ollut varaa sitä ostaa, vaan ystäväni oli varastanut rahaa omalta äidiltään ennen äidin kuolemaa ja maksanut pojan auton. Velkaahan poika oli tehnyt, mutta sitä oli turha lähteä selittämään.
Tietenkin kaikki isomamman pankkikirjat sun muut tutkittiin kissojen ja koirien kanssa, jos vaikka olisi löydetty jotain muutakin väärinkäytöstä. Mitään epärehellisyyttä ei kuitenkaan tullut ilmi, joten uhattu oikeusjuttu jouduttiin perumaan.
Asiahan ei olisi tyttärelle kuulunut ollenkaan, mutta kateus voittaa järjen. Hän sai helposti aikaan lumivyöryn tätiensä ja enojensa keskuudessa ja riitaantui itse myös kahden sisaruksensa kanssa. Toisen kanssa mm. asuu samassa kerrostalossa, mutta jos sattuvat vastakkain, eivät katso päinkään.
Ole tosiaan varovainen ja jos joudut maksamaan äitisi laskuja, säästä kuitit tarkkaan. Valmistaudu myös selvittämään mikäli nostat äidillesi rahaa hänen tililtään.
Ei sinulla näistä sisaruksista mitään iloa tai turvaa ikinä tule olemaan, joten hyväksy tilanne.
Pidä kiinni vanhoista ystävistäsi, mikäli heitä on, tai jos mahdollista, yritä tutustua johonkin uuteen ihmiseen. Se ei tosin vanhemmalla iällä ole helppoa.
Minun on aina ollut hankittava ystäviä, koska olen ainoa lapsi. Ehkäpä juuri siitä syystä minulla on jälellä kolme läheistä lapsuuden- ja nuoruudenystävää. Uskon, että he ovat läheisempiä kuin sisarukset, koska ei ole ollut mitään yhteisiä riitoja aiheuttavia asioita.