Haluaisin vain näin monikulttuurisuuden nimissä kertoa omista kokemuksistani. Kuten otsikossa seisoo, kumppanini on suomenruotsalainen. Kielivaikeuksia ei yleensä ole, joskus harvoin jompikumpi ei tiedä esimerkiksi jonkun kasvin nimeä tms. Ei vakavaa. Naiseni puhuu parempaa suomea kuin 90% suomensuomalaisista. Itse osaan vain jonkin verran ruotsia, mutta kasvamaan päin on ymmärrys ja mielenkiinto koko ajan. Lapsemme (1kpl) olemme luonnollisesti kasvattaneet kaksikielisyyteen, joskin hänen äidinkielensä on ruotsi.
Vaikeuksia ei ole ollut vakavassa määrin. Yleensä riitaa tulee vain siivouksesta. Se tuntuu olevan suomenruotsalaisnaisille tärkeä juttu. Mitä olen heidän kotejaan nähnyt niin ei siellä pellossa eletä. Huono puoli on se, että naiseni valittaa minulle kun olen tällainen puoliboheemi suomensuomalainen.
Ja sosiaalisempiakin tuntuvat olevan. Naiseni tuskin pääsee edes kodinhoitohuoneessa käymään ilman että sieltä jo kuuluu hejdå! Joka käänteessä tervehditään ja ilmoitetaan jos lähdetään. Minä välillä lähden jopa kauppaan mitään sanomatta kun olen kerran puoli tuntia sitten tullut maininneeksi, että pitäisiköhän kauppaan mennä. Siitä tulee sanomista.
Viinaa ne juovat siinä missä mekin. Mutta musiikkimaku on huono, vaikkei se nyt naisilla muutenkaan niin hyvä ole.
Eli hyvin menee. Kehotan toisiakin liittymään monikulttuuristen perheiden joukkoon.
Vaikeuksia ei ole ollut vakavassa määrin. Yleensä riitaa tulee vain siivouksesta. Se tuntuu olevan suomenruotsalaisnaisille tärkeä juttu. Mitä olen heidän kotejaan nähnyt niin ei siellä pellossa eletä. Huono puoli on se, että naiseni valittaa minulle kun olen tällainen puoliboheemi suomensuomalainen.
Ja sosiaalisempiakin tuntuvat olevan. Naiseni tuskin pääsee edes kodinhoitohuoneessa käymään ilman että sieltä jo kuuluu hejdå! Joka käänteessä tervehditään ja ilmoitetaan jos lähdetään. Minä välillä lähden jopa kauppaan mitään sanomatta kun olen kerran puoli tuntia sitten tullut maininneeksi, että pitäisiköhän kauppaan mennä. Siitä tulee sanomista.
Viinaa ne juovat siinä missä mekin. Mutta musiikkimaku on huono, vaikkei se nyt naisilla muutenkaan niin hyvä ole.
Eli hyvin menee. Kehotan toisiakin liittymään monikulttuuristen perheiden joukkoon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerran seurustelin erään suomenruotsalaisen miehen kanssa. Meillä synkkasi hyvin, kun molemmat olemme avoimia ja sosiaalisia. Suomenruotsalaiset ovat avoimemmpia kuin suomalaiset, ainakin minä olen niin oppinut. Ovat kohteliaampia ja ottavat kanssaihmisen toisella tapaa huomioon. Ihanaa oli se, että esitteli minut hänen hienolle ja rikkaalle veljelleen ja yritti saada oloni kotoisaksi. Kaikin puolin mahtava tyyppi, voisin jopa harkita rakastuvani suomenruotsalaiseen. Kerran se vaan mainitsi, että suomenruotsalaiset naiset ovat sellaisia sievistelijöitä ja turhan hienostelijoita, että todellinen luonne meinaa jäädä huomaamatta. Eivät uskalla olla omia itsejään, käyttävät aina tietynlaista pukeutumiskaavaa (ominainen heille): valkoinen tai sinininen paitis ja kaulahuivi. Heh, heh...
Huomaa että olet itsekin saanut vaikutteita ruotsinkilestä: "otsikossa seisoo"... :)
Mikä monikulttuurinen suhde on suomalaisen ja suomenruotsinkielisen kanssa?
Mene itseesi.
viesti, täällä keskustellaan monikulttuurisista suhteista
Suomenruotsalaiset tosiaan omaavat oman kulttuurinsa... Mutta en sanoisi, että he tuovat erityisesti mitään sivistystä tänne. He eivät yleeensä osaa mitään kieltä kunnolla, ruotsia sen paremmin kuin suomeakaan. Käyttäytyä eivät osaa tippaakaan, mutta kulkevat nokka pystyssä ja kuvittelevat, että se tuo enemmän arvovaltaa ja tarkoittaa sitä käyttäytymistä. Tykkäävät pysytellä omissa porukoissaan ja harvemmin ymmärtävät mistä puhutaan. Makkara on kansallisruoka siinä missä muullekin kansalle, kaikki makea uppo erittäin hyvin. Pihtaavat raha-asioissa ja yrittävät saada kaiken ilmaaiseksi vain koska se on heidän oikeutensa. Joo ja äitini puolelta kuuluisin samaan ryhmään, mutta onnekseni saksalaissyntyinen isäni piti tarpeeliisena asua mahdollisimman kaukana äitini sukulaisista. Että sellaista:)