En enää suostu jalkojesi tallomaksi! En enää jaksa kuunnella kuinka täydellinen olet ja kuinka sinulla menee paremmin kuin minulla. En jaksa enää kuunnella, kuinka ihania muut ystäväsi ovat! En jaksa elää enää tilanteessa, jossa pelkään pahoittavani mielesi mielipiteilläni. Olet aina ollut surkea ystävä ja minä säälittävä seuraaja! Minun elämä alkaa tästä lähtien pyöriä oman napani ympärillä, ei sinun! Miten saatoit käyttää ystävällisyyttäni ja kiltteyttäni hyväksesi! Olin aina kakkonen rinnallasi ja jaksoit muistuttaa siitä. Nyt ihmettelet, kun en vastaa viesteihisi... Ei voisi vähempää kiinnostaa täydellinen elämäsi, täydellinen poikaystäväsi, täydellinen kissasi ja täydellinen kotisi! En ole hiukkaakaan kateellinen, vaikka joka päivä yritit tehdä minut sellaiseksi. Olen tyyväinen tähän ja vielä tyytyväisempi päätökseeni. Puolestani saat painua helv......!!
Hyvästi "ystävä"
Ei enää koskaan
131553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ite tein samalla lailla. En mä nyt kerkee...ei jouda nyt kun telkkarista tulee tää..mä katon videoita..nä luen just... mä pesen just astioita..pyykki pitää ripustaa... kun nyt just syön... kaveri tuli...lähen lenkille....meen iskälle...meen kauppaan...
Mutta anna kun sillä oli "asiaa" uudesta tukkaväristä,kyllä sillon multa piti löytyä aikaa..Lopetin soittamisen kokonaan. Sit se soitti ja ihmetteli,et mikset sä enää soita..mä kerroin kaiken. Se yritti aikansa soitella ja laitella viestejä, en enää vastannut. Eikä tunnu enää missään!Ei ollut siis kunnon ystävä ollenkaan.
Minulla on ollut jo vuosia vaikeuksia irrottautua tästä ystävästä. Nyt sen uskalsin viimein tehdä! En ole näköjään ainut, jonka ystävä on ollut täysi k...pää...
Aivan kuin omasta elämästäni!
Mutta miten teit sen, miten kerroit kaiken? Olen yrittänyt miettiä tätä itse, miten kertoa ihmiselle joka ei muutenkaan ymmärrä toista vaan on itsekeskeinen narsisti?
Ellet kerro suoraan, toinen ei voi tietää
miltä sinusta tuntuu.
Ei hän välttämättä ole halunnut sinua tehdä
kateelliseksi, kunhan vain on kertonut asioistaan
sponttaanisti.
Tapa kuinka teet selväksi hänelle sen, ettet pitänyt
hänen tyylistään, on jotenkin uhmakkaan lapsellinen.
Jos olet aikuinen, selvität asiat nätimmin puhuen.
Ei ystävyyden tarvitse siihen päättyä,
ettei ystävälle voi sanoa asioista suoraan, vaan pitää
noin suuttua tuiskahtaa.
Sitähän ystävyys juuri on-voidaan puhua asioistasuoraan!
Ellei voi puhua suoraan, jos toinen siitä loukkaantuu,
silloin se ei ole aitoa ystävyyttä.
Siis, avoimmuutta, eikä suutahtelua.
Oikein! Ystävien pitää pystyä keskustelemaan kunnolla - ilman vihamielisyyttä. Älkääs käyttäytykö lapsellisesti siellä! Menkää vaan puhumaan asioista, mutta järkevällä tavalla. Ehkä ystävyys on vielä pelastettavissa! Ja ettehän tekään halua tahallanne loukata ystäviänne, ettehän?
Olin hänen kynnysmattonsa ja roskakorinsa melkein 10 vuotta. Yritin olla ystävä, luulin, että minussa on jotain vikana. Hänen kanssaan vain ei voi puhua. En ole koskaan uskaltanut puhua hänelle "ystävyyttämme" koskevia asioita. Hän vaan suuttuu. Hän alkaa mykkäkoulun, jonka hän sitten lopettaa, kun on jotain kerrottavaa jostain tyhjänpäiväisistä asioista. Minä yritin, hän ei tikkua pannut ristiin. Lopetan yrittämisen monen vuoden jälkeen, enkä jaksa syytellä itseäni siitä, että epäonnistuin. Ehkä me molemmat epäonnistuimme...
Tämä on ystävyys jota en halua korjata. 10 vuotta yritin parantaa ystävyytemme laatua, mutta tunsin itseni entistä huonommaksi. Hänen vierellään masennun, vihaan itseäni ja tunnen itseni idiootiksi. Hän vain onnistuu siinä pienillä vihjeillään. Ilkeillä huomautuksilla. Pyörittelee silmiään ja luulee, etten ymmärrä mistään mitään. Haluaisitko sinä sellaisen ystävän?
...kuulostaa ihan siltä, että kaverillas on narsistinen persoonallisuushäiriö...jätä kaveri ja etsi itsellesi uusi ystävä.
Tiedän, että olen ollut sokea jo monta vuotta. Vasta viime aikoina olen epäillyt, että hän on tosiaan narsisti. Nyt kun muutin toiseen kaupunkiin opiskelemaan ja sain vähän etäisyyttä, pystyin vihdoinkin irottautumaan hänestä. Se ei ole ollut helppoa, välissä tuntuu, että minä olen se paha. Säälin hänen kihlattuaan, joka on todellakin tossun alla... Se nainen pilaa hänenkin elämänsä. Surullista....
Jätit hyvästit ystävällesi . Et enää suostunut hänen tallomaksi . Kuunnella kuinka täydellinen hän on ja hänen muut ystävät .
Sait pelätä joka hetki loukkaavaasi , pahoittavasi hänen mielensä . Et suostunut olla hänen seuraajansa , kakkonen hänen rinnalla .
Et suostunut enää hänen käyttävän sinun kiltteyttäsi ja ystävällisyyttä hyväksi . Hän oli itse täydellisyys !!!
Aivan kuin itse voisin kirjoittaa samalla tavalla kuinka häikäilemättömiä toiset voi olla . Kuinka kuten itseäni on ja käytetään hyväksi , kierteen jonka haluaisin katkaista täydellisesti ja lopullisesti . En ole kuin surkimus jolla on rinnassa sydän . Sydän joka etsii todellista ystävyyttä .
Olen luonteeltani liian kiltti , muut huomioon ottava liiaksikkin . Mutta täydellistä ihmistä ei ole jos näin on maailma olisi paljon paljon parempi paikka meille kaikille . Jokaisella on omat puuteet ja ne on osa jokaista meitä niin sinua kuin minuakin .
Viime torstain jälkeen en ole ollut yhteydessä entiseen ystävääni. Tuntuu pahalta. Olen vielä niin kiinni hänessä. Olihan meillä yhteinen menneisyys. En kadu päätöstäni, mutta tuntuu kuin olisin tehnyt jotain todella pahaa. Olen ennenkin yrittänyt irroittautua hänestä, huonoin tuloksin. Lopulta se olen minä, joka anelee anteeksi huonoa käytöstä. Mutta nyt tuntuu, että lopullinen loppu on todella tullut. Ehkä vielä unohdan hänet ja hänen jättämänsä arvet minuun. En halua roikkua hänessä, koska hän jos kuka ei ole täydellinen, vaikka niin luuleekin. En tuhlaa enää aikaa ystävyyteen, joka loukkaa minua itseäni. Minäkin olen ollut liian kiltti, eräs toinen ystäväni sanoi niin. Hän sanoi myös, että kiltteydellä ei pääse tässä maailmassa eteenpäin. Mutta on kyllä vaikeaa tehdä itsestään kova, jos ei sitä ole. Voimia sinullekin ja kiitos palautteesta!
Minullakin oli tuollainen "ystävä" tai "kaveri".
Lopulta kyllästyin siihen, että olen aina se huono ja kehno, vaikka väkisin, vaikkei se pidä paikkaansa. Jotkut ovat niin kilpailuhenkisiä, että ihmisten välinen aito yhteys uhrataan sellaiseen.
Ei kukaan unohda sitä, että tulee hyväksikäytetyksi. Ei sellaista paikata sillä, että seuraavana päivänä käyttäydytään taas aivan toisin ja sitten taas aivan toisin... juuri se on hyväksikäyttösuhteissa tyypillistä sitä paitsi.
Naurettavinta on, että tällaiset ihmiset kuvittelevat antavansa toisille paljon tai jopa huolehtivansa heistä. Heh. En ole koskaan nähnyt mitään pöyristyttävämpää, mutta onneksi he eivät ymmärrä hävetä itseään. Voisi olla aika kriittinen paikka.
Tiedät itsekkin et ole huono ja kehno eikö se ole tärkeintä . Kilpailu ja materialisuus maallinen törky voi tuhota täydellisesti toiset ihmiset . He ovat valmiita vaikka uhraamaan ystävyyden ja ne menee jopa ystävyyden edelle . Se jo mikä itseäni yököttää , en voi sille mitään , ehkä arvot siinäkin ovat toisenlaiset . Silloin täydellinen aito välittäminen ystävyys tuhoutuu . Sinä kuin uhraa itsensä oman kiltteydensä vuoksi ja ettei vain sattumoisi loukkaa ketään . Ennen kärsii itse kuin sanoo mikä on todellisuus ja yksin ja ainoastaan ajatellen muita . Hyväksikäyttöä , se loukaa syvimmätkin tunteeni sisältä , se tuo särmiä ystävyyteen . Mutta ne vain hiljaa nielee .
Omaa tyhmyyttään itse , tietäen ettei näin voi jatkua .
NIIN , OSA KUVITTELEE ANTAVANSA JOTAIN , MUTTA MITÄ ? En ainakaan itse saa kuin säröjä , hävetä ... he eivät todella edes osaa tai tiedäkkään mitä se on . Itse häpeän tietyllä tavalla itseäni kuinka tyhmä olen ja annan käyttää itseäni hyväksi .
Mutta olen päättänyt , ja toivon että kykenisin siihen pitämään pintani . Olen miettinyt paljon asioita . Miksi , miksi päivästä toiseen annan tapahtua kaiken .
Jonain päivänä kun voin nauraa asioille olla asioiden kanssa sinut , elämä jatkuu . Se vaatii vai työtä hiljaa edeten .
Tiedän etä monet kerrat vielä sydän itkee , puukko viiltää mutta periksi en aio antaa . Toivon todella jonain päivänä löytäväni ystävän jolle voisin purkaa kaiken tämän taakan , yksin on usein raskasta kantaa . Tämäkin on yksi keino purkaa ja käydä asioita läpi , mutta jokaien meistä kaipaa LÄMMINTÄ SYDÄMMELLISTÄ AITOA YSTÄVYYTTÄ . Se voi johtaa kohti parempaan , antaa sen takaisin monin verroin mitä olen menettänyt . Ehkä...?