itsevarma vai omahyväinen

Juuri tämä paradoksi hämmentää minua. Jos kerran itsevarma mies tietää, siis oman subjektiivisen arvionsa mukaan, olevansa erinomainen ja omahyväinen pitää itseään kerrassaan mahtavana tyyppinä, niin mitä eroa siinä nyt sitten on? Vai onko kenties kuitenkin kyse siitä että toisessa heistä on joku muu piirre joka tekee hänestä hurmaavan itsevarman, ja toinen koetaan omahyväisenä paskiaisena?

sulo_vilen kirjoitti:

Juuri tämä paradoksi hämmentää minua. Jos kerran itsevarma mies tietää, siis oman subjektiivisen arvionsa mukaan, olevansa erinomainen ja omahyväinen pitää itseään kerrassaan mahtavana tyyppinä, niin mitä eroa siinä nyt sitten on? Vai onko kenties kuitenkin kyse siitä että toisessa heistä on joku muu piirre joka tekee hänestä hurmaavan itsevarman, ja toinen koetaan omahyväisenä paskiaisena?

Lue lisää

"Jos kerran itsevarma mies tietää, siis oman subjektiivisen arvionsa mukaan, olevansa erinomainen ja omahyväinen pitää itseään kerrassaan mahtavana tyyppinä, niin mitä eroa siinä nyt sitten on?"

Itsevarma antaa itsevarmuutensa loistaa ja hoitaa tehtävänsä itsestään. Omahyväinen pyrkii jatkuvasti tuomaan tätä puolta esiin itsessään. Eli jos oikeasti luottaa itseensä ja on itsevarma tyyppi, sitä ei tarvitse mainostaa. Jos et tätä ymmärrä, niin tuskin sitä kukaan voi paljoa selkeämmin sanoa.

tiivistettiin täydellisesti kirjoitti:

"Jos kerran itsevarma mies tietää, siis oman subjektiivisen arvionsa mukaan, olevansa erinomainen ja omahyväinen pitää itseään kerrassaan mahtavana tyyppinä, niin mitä eroa siinä nyt sitten on?"

Itsevarma antaa itsevarmuutensa loistaa ja hoitaa tehtävänsä itsestään. Omahyväinen pyrkii jatkuvasti tuomaan tätä puolta esiin itsessään. Eli jos oikeasti luottaa itseensä ja on itsevarma tyyppi, sitä ei tarvitse mainostaa. Jos et tätä ymmärrä, niin tuskin sitä kukaan voi paljoa selkeämmin sanoa.

Lue lisää

Tarkoittaako tuo nyt sitten että oman erinomaisuutensa julkituominen on soveliasta vain eleillä ja teoilla, muttei sanoilla?

sulo_vilen kirjoitti:

Juuri tämä paradoksi hämmentää minua. Jos kerran itsevarma mies tietää, siis oman subjektiivisen arvionsa mukaan, olevansa erinomainen ja omahyväinen pitää itseään kerrassaan mahtavana tyyppinä, niin mitä eroa siinä nyt sitten on? Vai onko kenties kuitenkin kyse siitä että toisessa heistä on joku muu piirre joka tekee hänestä hurmaavan itsevarman, ja toinen koetaan omahyväisenä paskiaisena?

Lue lisää

Vaatimattomuus kaunistaa tai komistaa. Johtuiskohan siitä ero?

sulo_vilen kirjoitti:

Tarkoittaako tuo nyt sitten että oman erinomaisuutensa julkituominen on soveliasta vain eleillä ja teoilla, muttei sanoilla?

tolppa sisään tolppa ulos juttuja. Ja toisen mielestä itsevarma on toisen mielestä omahyväinen. Kyllä varmasti puhumallakin voi antaa itsevarman vaikutelman.

sulo_vilen kirjoitti:

Tarkoittaako tuo nyt sitten että oman erinomaisuutensa julkituominen on soveliasta vain eleillä ja teoilla, muttei sanoilla?

ymmärtää asian (että omahyväisyys on ylimielisyyttä). Kunhan hiuksia yrittää halkoa.

Onks sua joskus kutsuttu omahyväiseksi?

sulo_vilen kirjoitti:

Tarkoittaako tuo nyt sitten että oman erinomaisuutensa julkituominen on soveliasta vain eleillä ja teoilla, muttei sanoilla?

Esim. minä satun olemaan eräässä asiassa yksi maailman parhaista. Välillä on todella rankkaa yrittää olla pelkästään itsevarma (tiedän että olen hyvä), koska ihmisluontoon kuuluu ripaus sitä että on päästävä jakamaan asioita muiden kanssa (kehumaan). Välillä kun tulee niin vuolaita kehuja, ettei oikein tiedä mitä vastaisi.

Omahyväisenä olisin useinkin puhumassa omasta aloitteestani suorituksistani ja siitä kuinka hyvä olen. Se ei vaan käy laatuun. Jos puhun asiasta jonkun kanssa, se lähtee lähes aina muiden aloitteesta, jolloin homma on tiettyy rajaan asti ok, koska muut ovat kysyneet asiasta.

Tottahan sanoillakin voi välillä kertoa jostakin asiasta, jonka tietää olevan itsellä paremmin kuin useimmilla, mutta siinäkin pitää olla todella tarkkana, ettei tule vaikutelmaa omahyväisyydestä. Tämä toimii ainoastaan sopivassa asiayhteydessä ja erittäin harvoin viljeltynä (suomalaiset ovat erittäin kateellista kansaa).

Eli lyhyesti sanottuna, itsevarma tietää olevansa esim. hyvä jossakin asiassa ja tietää että myös muut tietävät hänen olevan hyvä siinä (ja hän saa mielihyvää asiasta, kunhan osaa pitää sen tiedon itsellään).

Omahyväinen tietää myöskin olevansa hyvä esim. jossakin asiassa, mutta hän ei osaa tuudittautua pelkästään siihen, että muutkin tietävät hänen olevan hyvä siinä. Minkä takia hän pyrkii tuomaan asian puheeksi keskusteluissa ja sitä kautta korostamaan ja kerskailemaan asialla, toivoen että muut alkaisivat kehumaan häntä (itsevarma ei tarvitse tälläistä pönkitystä). Siinä on se ero.

Jos ei muuta käyttäytymistään aina kulloisenkin seuran mukaiseksi, tai esittää muuten jotenkin ns. virallisista totuuksista poikkeavan mielipiteen, niin ihmisethän jättää tälläisen henkilön täysin huomiotta ja kääntää hänelle selkänsä ilmeisesti siinä toivossa että tämä älyäisi häipyä vähin äänin.

sulo_vilen kirjoitti:

Jos ei muuta käyttäytymistään aina kulloisenkin seuran mukaiseksi, tai esittää muuten jotenkin ns. virallisista totuuksista poikkeavan mielipiteen, niin ihmisethän jättää tälläisen henkilön täysin huomiotta ja kääntää hänelle selkänsä ilmeisesti siinä toivossa että tämä älyäisi häipyä vähin äänin.

Lue lisää

perseennuoleminen on hyödyllistä.

sulo_vilen kirjoitti:

Jos ei muuta käyttäytymistään aina kulloisenkin seuran mukaiseksi, tai esittää muuten jotenkin ns. virallisista totuuksista poikkeavan mielipiteen, niin ihmisethän jättää tälläisen henkilön täysin huomiotta ja kääntää hänelle selkänsä ilmeisesti siinä toivossa että tämä älyäisi häipyä vähin äänin.

Lue lisää

Jos muuttaa käytöstään jonkun seuran tai ihmisen takia on se mielestäni eri asia kuin se, että käyttäytyy erilailla kulloisessakin seurassa (..naisen logiikkaa) Totta kai erilaisissa tilanteissa ja eri ihmisten seurassa esim. tuttujen tai ventovieraitten käyttäydytään toisin.

---