Kertokaapa hyvät naiset mitä eroa on itsevarmalla ja omahyväisellä miehellä?
itsevarma vai omahyväinen
sulo_vilen
164190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itsevarma mies TIETÄÄ olevansa komea, hauska ja älykäs. Hänen ei tarvitse sitä erikseen ääneen toitottaa. Omahyväinen mies puhuu paljon omasta "erinomaisuudestaan", mutta itsevarma mies ei sen sijaan tarvitse sanoja. Esimerkiksi miehen katse, hymy ja vaikkapa kävelytyyli voivat huokua seksikästä itsevarmuutta. Omahyväisen miehen itsevarmuus perustuu ainoastaan suuriin puheisiin kun taas oikeasti itsevarman miehen itsevarmuus olemukseen ja asenteeseen.
Juuri tämä paradoksi hämmentää minua. Jos kerran itsevarma mies tietää, siis oman subjektiivisen arvionsa mukaan, olevansa erinomainen ja omahyväinen pitää itseään kerrassaan mahtavana tyyppinä, niin mitä eroa siinä nyt sitten on? Vai onko kenties kuitenkin kyse siitä että toisessa heistä on joku muu piirre joka tekee hänestä hurmaavan itsevarman, ja toinen koetaan omahyväisenä paskiaisena?
"Jos kerran itsevarma mies tietää, siis oman subjektiivisen arvionsa mukaan, olevansa erinomainen ja omahyväinen pitää itseään kerrassaan mahtavana tyyppinä, niin mitä eroa siinä nyt sitten on?"
Itsevarma antaa itsevarmuutensa loistaa ja hoitaa tehtävänsä itsestään. Omahyväinen pyrkii jatkuvasti tuomaan tätä puolta esiin itsessään. Eli jos oikeasti luottaa itseensä ja on itsevarma tyyppi, sitä ei tarvitse mainostaa. Jos et tätä ymmärrä, niin tuskin sitä kukaan voi paljoa selkeämmin sanoa.
Tarkoittaako tuo nyt sitten että oman erinomaisuutensa julkituominen on soveliasta vain eleillä ja teoilla, muttei sanoilla?
Vaatimattomuus kaunistaa tai komistaa. Johtuiskohan siitä ero?
tolppa sisään tolppa ulos juttuja. Ja toisen mielestä itsevarma on toisen mielestä omahyväinen. Kyllä varmasti puhumallakin voi antaa itsevarman vaikutelman.
ymmärtää asian (että omahyväisyys on ylimielisyyttä). Kunhan hiuksia yrittää halkoa.
Onks sua joskus kutsuttu omahyväiseksi?
Esim. minä satun olemaan eräässä asiassa yksi maailman parhaista. Välillä on todella rankkaa yrittää olla pelkästään itsevarma (tiedän että olen hyvä), koska ihmisluontoon kuuluu ripaus sitä että on päästävä jakamaan asioita muiden kanssa (kehumaan). Välillä kun tulee niin vuolaita kehuja, ettei oikein tiedä mitä vastaisi.
Omahyväisenä olisin useinkin puhumassa omasta aloitteestani suorituksistani ja siitä kuinka hyvä olen. Se ei vaan käy laatuun. Jos puhun asiasta jonkun kanssa, se lähtee lähes aina muiden aloitteesta, jolloin homma on tiettyy rajaan asti ok, koska muut ovat kysyneet asiasta.
Tottahan sanoillakin voi välillä kertoa jostakin asiasta, jonka tietää olevan itsellä paremmin kuin useimmilla, mutta siinäkin pitää olla todella tarkkana, ettei tule vaikutelmaa omahyväisyydestä. Tämä toimii ainoastaan sopivassa asiayhteydessä ja erittäin harvoin viljeltynä (suomalaiset ovat erittäin kateellista kansaa).
Eli lyhyesti sanottuna, itsevarma tietää olevansa esim. hyvä jossakin asiassa ja tietää että myös muut tietävät hänen olevan hyvä siinä (ja hän saa mielihyvää asiasta, kunhan osaa pitää sen tiedon itsellään).
Omahyväinen tietää myöskin olevansa hyvä esim. jossakin asiassa, mutta hän ei osaa tuudittautua pelkästään siihen, että muutkin tietävät hänen olevan hyvä siinä. Minkä takia hän pyrkii tuomaan asian puheeksi keskusteluissa ja sitä kautta korostamaan ja kerskailemaan asialla, toivoen että muut alkaisivat kehumaan häntä (itsevarma ei tarvitse tälläistä pönkitystä). Siinä on se ero.
Omahyväisyys on muiden ihmisten aliarvioimista ja itsensä korottamista heidän yläpuolelle.
Itsevarmuus taas on itsensä ja samalla muiden hyväksymistä sellaisena kuin kukin on.
itsevarma ihminen/mies on varma itsestään terveellä tavalla; ei tarvitse olla taydellinen eikä komea vaan tietää millainen on, tietää vahvuudet ja heikkoudet ja hyväksyy ne. Ei siis tarvitse esittää mitää, eikä kaipaa toisten hyväksyntää tai muuta käyttäytymistään aina kulloisenkin seuran mukaan jotta olisi hyväksytty. Omahyväinen mies/ihminen ei ole itsevarma vaan täynnä itseään ja usein kohtelee alentavasti toisia jotta käsitys omasta hyvyydestä ja erinomaisuudesta säilyisivät. Omahyväinen kyllä tietää jossakin sisimmässää olevansa heikoilla mutta pyrkii kaikin keinoin pettämään itseään sillä, että kuvittelee olevansa jotakin todella mahtavaa. Röyhkeys ja epäystävällisyys ovat tyypillisiä omahyväisen ihmisen ominaisuuksia.
Jos ei muuta käyttäytymistään aina kulloisenkin seuran mukaiseksi, tai esittää muuten jotenkin ns. virallisista totuuksista poikkeavan mielipiteen, niin ihmisethän jättää tälläisen henkilön täysin huomiotta ja kääntää hänelle selkänsä ilmeisesti siinä toivossa että tämä älyäisi häipyä vähin äänin.
perseennuoleminen on hyödyllistä.
Jos muuttaa käytöstään jonkun seuran tai ihmisen takia on se mielestäni eri asia kuin se, että käyttäytyy erilailla kulloisessakin seurassa (..naisen logiikkaa) Totta kai erilaisissa tilanteissa ja eri ihmisten seurassa esim. tuttujen tai ventovieraitten käyttäydytään toisin.
Itsevarma mies katsoo peiliin ennen baari-iltaa, tuumaa että ihan kivalta näyttää ja lähtee baariin, tapaa naisia ja viehättää heitä mukavilla jutusteluillaan.
Omahyväinen mies katsoo peiliin, "piru vie, että oon komee jätkä!" lähtee baariin ja luulee jokaisen naisen kaatuvan hänen jalkoihinsa, puhumattakaan sängystä. Jos näin ei käy, naisessa täytyy olla jotain vikaa ja hän usein jopa sen naiselle sanoo.
---
Itsevarma mies sanoo: "sinä olet Nainen..."
Omahyväinen mies sanoo: "Sinä olet VAIN Nainen..."
Omahyväinen mies tarvitsee (heikon) itsetuntonsa pönkitykseen jonkun jota pitää itseään alempiarvoisena.
Itsevarma mies ei tarvitse astinlautoja itselleen.