Kiitos kaikille, jotka jaksavat puurtaa ja edistää työpaikoilla ihmisten henkistä kuin fyysistä hyvinvointia poistamalla erilaisia vanhoja ja uusia työntekijöihin kohdistuvia epäkohtia ja puutteita.
Työpaikoilla pyörii ja puuhastelee monenlaisia lakisääteisiä työsuojelun yhteistoiminta-, asiantuntija-, ay-, ym. henkilöitä suuria määriä. He saavat myös paljon hyvää aikaan, mutta valitettavasti vain niillä työpaikoilla missä työsuojeluasioiden tärkeys ja merkitys työnantajan (päättäjän) taholla ymmärretään oikein. Toisin on niillä työpaikoilla missä työnantaja ei tätä ymmärrä tai haluakaan ymmärtää, vaan vähättelee ja pitää työsuojeluasioita tarpeettomana, vain turhia kustannuksia aiheuttavana toimintana. Tämä on tärkeää ymmärtää ja muistaa, kun puhutaan työsuojelun painopisteistä. Mihin on unohtunut painopiste siitä, mitä tehdään työantajille, jotka eivät suostu korjaamaan epäkohtia ja puutteita, vaikka heille on niistä huomautettu useita kertoja jopa useiden vuosien ajanmyös valvontaviranomaisen toimesta? Tällaista työnantajan toimintaa voidaan pitää jopa niskoitteluna ja siihen on olemassa ja säädetty myös asiaankuuluvat pakkokeinosäädökset. Tähän ongelmaan pitäisi viranomaisten puuttua yhä määrätietoisemmin. Väitän pakkokeinojen käytön laskeneen roimasti vuosien saatossa. Pakkokeinot eivät saa olla mikään itsetarkoitus, mutta ei niitä pidä laistaakkaan, kuten nykyisellään taitaa olla käynyt. Mikä on pakkokeinojen vuosittainnen määrä?
Valvontaviranomaisten tulisi keskittää toimintaansa yhä tehostetummin sinne missä on työsuojeluongelmia toistuvasti samoista asioista. On paljon työpaikkoja, missä työsuojeluviranomaiset käynneillään huomauttavat työnantajaa vuodesta toiseen. Eikö tällaisen toiminnan luulisi turhauttavan itse tarkastajia ja viranomaistakin? Mikä pahinta, tästä kärsivät vuodesta toiseen piittaamattoman työnantajan viattomat työntekijät.
Työsuojeluhenkilöstö työpaikalla ei pysty päättämään juuri mistään tärkeistä asioista. Se on vain ns. esikuntaelin työpaikalla. Epäkohtien kirjaaja, muta ei niiden poistamisesta päättävä. Työpaikalla todellista päätösvaltaa käyttää aina toiminnan rahoittaja eli työnantaja, eikä kukaan muu. Eli niin kauan kun työnantaja ei halua tai viitsi poistaa epäkohtia ja puutteita, ei niiden tila myöskään korjaannu. Tällaisia työnantajia on maassamme paljon.
Tällaisiin työnantajiin ja työpaikan epäkohtiin tulisi työsuojeluviranomaisten panostaa yhä voimakkaammin. On aivan turhaa työsuojeluhenkilöstön ja tarkastajien käydä em. työpaikoilla, jos asiat eivät korjaannu.
Tällaiset työnantajat kyllä tiedetään, mutta niitä kohtaan ei syystä tai toisesta kohdenneta riittävästi lain vaatimia toimia – miksi?
Kamalan työnantajan ja siellä kärsivän hyvän työntekijän ainoa toivo on jämäkkä työsuojeluviranomainen.
Työpaikoilla pyörii ja puuhastelee monenlaisia lakisääteisiä työsuojelun yhteistoiminta-, asiantuntija-, ay-, ym. henkilöitä suuria määriä. He saavat myös paljon hyvää aikaan, mutta valitettavasti vain niillä työpaikoilla missä työsuojeluasioiden tärkeys ja merkitys työnantajan (päättäjän) taholla ymmärretään oikein. Toisin on niillä työpaikoilla missä työnantaja ei tätä ymmärrä tai haluakaan ymmärtää, vaan vähättelee ja pitää työsuojeluasioita tarpeettomana, vain turhia kustannuksia aiheuttavana toimintana. Tämä on tärkeää ymmärtää ja muistaa, kun puhutaan työsuojelun painopisteistä. Mihin on unohtunut painopiste siitä, mitä tehdään työantajille, jotka eivät suostu korjaamaan epäkohtia ja puutteita, vaikka heille on niistä huomautettu useita kertoja jopa useiden vuosien ajanmyös valvontaviranomaisen toimesta? Tällaista työnantajan toimintaa voidaan pitää jopa niskoitteluna ja siihen on olemassa ja säädetty myös asiaankuuluvat pakkokeinosäädökset. Tähän ongelmaan pitäisi viranomaisten puuttua yhä määrätietoisemmin. Väitän pakkokeinojen käytön laskeneen roimasti vuosien saatossa. Pakkokeinot eivät saa olla mikään itsetarkoitus, mutta ei niitä pidä laistaakkaan, kuten nykyisellään taitaa olla käynyt. Mikä on pakkokeinojen vuosittainnen määrä?
Valvontaviranomaisten tulisi keskittää toimintaansa yhä tehostetummin sinne missä on työsuojeluongelmia toistuvasti samoista asioista. On paljon työpaikkoja, missä työsuojeluviranomaiset käynneillään huomauttavat työnantajaa vuodesta toiseen. Eikö tällaisen toiminnan luulisi turhauttavan itse tarkastajia ja viranomaistakin? Mikä pahinta, tästä kärsivät vuodesta toiseen piittaamattoman työnantajan viattomat työntekijät.
Työsuojeluhenkilöstö työpaikalla ei pysty päättämään juuri mistään tärkeistä asioista. Se on vain ns. esikuntaelin työpaikalla. Epäkohtien kirjaaja, muta ei niiden poistamisesta päättävä. Työpaikalla todellista päätösvaltaa käyttää aina toiminnan rahoittaja eli työnantaja, eikä kukaan muu. Eli niin kauan kun työnantaja ei halua tai viitsi poistaa epäkohtia ja puutteita, ei niiden tila myöskään korjaannu. Tällaisia työnantajia on maassamme paljon.
Tällaisiin työnantajiin ja työpaikan epäkohtiin tulisi työsuojeluviranomaisten panostaa yhä voimakkaammin. On aivan turhaa työsuojeluhenkilöstön ja tarkastajien käydä em. työpaikoilla, jos asiat eivät korjaannu.
Tällaiset työnantajat kyllä tiedetään, mutta niitä kohtaan ei syystä tai toisesta kohdenneta riittävästi lain vaatimia toimia – miksi?
Kamalan työnantajan ja siellä kärsivän hyvän työntekijän ainoa toivo on jämäkkä työsuojeluviranomainen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
työsuojeluvaltuutettu on itse johtoon kuuluva henkilö ja vetää ns. kotiinpäin.
Niinkin voi olla aivan hyvin - valitettavasti, mutta viranomaisen pitää voida - pyrkiä ainakin näkemään tämänkin yli ja ymmärtää missä mennään tekemällä oikeat ratkaisut.