Onkohan tää taas tätä sunnuntai-illan paatosta ja baari-illan jälkeistä morkkista, kun pitää mietiskellä sinkkuuttaan? Sunnuntai ja tiettävästi yleensäkin viikonloput on joillekin sinkuille tuskaista aikaa. Se on aikaa jolloin perheelliset pitävät kivaa keskenään ja sinkut sen sijaat ottavat huikkaa vinkkupullosta ja kuuntelevat musiikkia..
Oon ollu nyt vajaat kaks vuotta sinkkuna. Ja se on luultavasti vaan omaa syytä. Näin eilen vanhaa tuttua, jota en ollu tavannu pariin kuukauteen. Kyseli kovasti mun elämästä ja tietysti myös sen kyssäri et edelleenkö sinkkuna. Kun kerroin, että olen seurasi jatkokysymys, että miksi. Se ei olekaan enää niin helppo vastaus.
Helppo sanoa ettei ole löytynyt sopivaa. Tai sitten jos olisi löytynyt niin se sopiva ei olekaan kiinnostunut minusta. Eli tunteet ei matchaa. Mutta yksi asia on siinäkin, että just kun ollaan siinä pisteessä, että asia ja treffailu voisi siirtyä seuraavalle tasolle, niin tämä tyttö laittaa jarrua. Joku tekosyy aina löytyy, että voi lopettaa homman siihen. Sitäkö se on.. Sitoutumiskammoa ja luottamuspulaa?
Ja sitten eräs asia mikä myös mietityttää.. Muutaman kerran on myös käynyt niin, että mies pistää homman poikki. Sattuuhan sitä, mutta syy miksi näin on käynyt harmittaa. Ne ovat siis yleensä sellaisia tapauksia, että miehet päätyy takaisin exän luokse. Sehän ei sinänsä ole huono asia, mutta tarvitaanko siihen yhden, pahaa aavistamattoman, sinkkutytön särkynyt sydän, että tajutaan, että vielä rakastetaan, että vielä halutaan yrittää, ja se tosi asia, että ruoho ei sittenkään ole vihreämpää aidan toisella puolella.
Kaikki tuntuu olevan kertakäyttö kamaa. Se, jos mikä on surullista. Ihmisellä ei tunnu olevan enää arvoa. Mihin on joutunut se kultainen sääntö, että kohtele toista niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Minäkin olen tämän onnettoman oravanpyörän uhriksi joutunut. Ja minussa itsdessä myös syytä. Mitenkäs tästä junasta hypätään pois?
Oon ollu nyt vajaat kaks vuotta sinkkuna. Ja se on luultavasti vaan omaa syytä. Näin eilen vanhaa tuttua, jota en ollu tavannu pariin kuukauteen. Kyseli kovasti mun elämästä ja tietysti myös sen kyssäri et edelleenkö sinkkuna. Kun kerroin, että olen seurasi jatkokysymys, että miksi. Se ei olekaan enää niin helppo vastaus.
Helppo sanoa ettei ole löytynyt sopivaa. Tai sitten jos olisi löytynyt niin se sopiva ei olekaan kiinnostunut minusta. Eli tunteet ei matchaa. Mutta yksi asia on siinäkin, että just kun ollaan siinä pisteessä, että asia ja treffailu voisi siirtyä seuraavalle tasolle, niin tämä tyttö laittaa jarrua. Joku tekosyy aina löytyy, että voi lopettaa homman siihen. Sitäkö se on.. Sitoutumiskammoa ja luottamuspulaa?
Ja sitten eräs asia mikä myös mietityttää.. Muutaman kerran on myös käynyt niin, että mies pistää homman poikki. Sattuuhan sitä, mutta syy miksi näin on käynyt harmittaa. Ne ovat siis yleensä sellaisia tapauksia, että miehet päätyy takaisin exän luokse. Sehän ei sinänsä ole huono asia, mutta tarvitaanko siihen yhden, pahaa aavistamattoman, sinkkutytön särkynyt sydän, että tajutaan, että vielä rakastetaan, että vielä halutaan yrittää, ja se tosi asia, että ruoho ei sittenkään ole vihreämpää aidan toisella puolella.
Kaikki tuntuu olevan kertakäyttö kamaa. Se, jos mikä on surullista. Ihmisellä ei tunnu olevan enää arvoa. Mihin on joutunut se kultainen sääntö, että kohtele toista niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Minäkin olen tämän onnettoman oravanpyörän uhriksi joutunut. Ja minussa itsdessä myös syytä. Mitenkäs tästä junasta hypätään pois?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet parhaan junan parhaassa vaunussa, miks v..ssa sä haluut hypätä pois?
Ihan mukava tässä sinkkujunassa on körötellä.
Kävin äsken lukemassa www.viiviavellan.com sivuja.
www.plaza.fi/Ellit sivut ovat olleet koko viikonlopun jumissa ja etsin täältä suomi24:lta jotain luettavaa.
Pää pystyyn Sinkku Elli. Lueskelin äsken uusinta Anna-lehteä. Siellä puhutaan välivaiheen suhteista. Korvaa kauniisti sanan laastarisuhde.
Auraa, pipareita ja viinirypäleitä keskellä yötä hyvän kirjan/lehden parissa hyvää musiikkia kuunnellen, se on sinkkuutta parhaimmillaan =) Ja kyllä, siitä tosiaan nauttii ja sitä tuskin parisuhteessa olisi..
Laastarisuhteet. Kuullostaa vähän karulta, mutta tutulta..
Itsellä vuosi sinkkuilua takana ja vielä ei ole ollut mitään kiirettä etsiä suhdetta vaan rauhassa katellaan. Kyllä se sinkkuilu ajallaan loppuu kun se ihana tyyppi tulee vastaan ja molemmista tuntuu sopivalta. Jotkut kohtelee muita niin kuin tahtoo itseään kohdeltavan, vaan idioottejakin löytyy ja ne pitää vaan osata erottaa joukosta.
Mukava kuulla, että ihmiset vielä uskoo siihen, että kyllä se oikkea sitten ajallaan löytyy. Kai minäkin siihen uskon, mitä sitä muutakaan voi =) Ja nämä sinkkuuden pohdiskelut on tullu vasta tossa vuoden sinkkuuden jälkeen. Sitä on kai jotenkin tympääntynyt sinkkuuden varjopuoliin ja siihen, että suurin osa vastaantulijoista on ollut niitä mainitsemisia idiootteja.
Toivon että onni käy mahdollisimman pian kohdallesi ja sillä välin kannattaa nauttia niistä sinkkuuden hyvistä puolista että pysyy positiivinen asenne kohillaan ja ensimmäinen asia mitä se oikea tyyppi näkee on leveä hymy =)
Itse olen ainakin käyttänyt jarrua niissä tilanteissa, kun kuvio ei vain näytä täsmäävän.
Muutoin, olen aivan samanlaisessa tilanteessa kuin teikä itsekin. Olen myös toista vuotta sinkku, pian jo kolmatta. Miehiä on ollut, mutta pidemmäksi aikaa kukaan ei ole vielä mahtunut rinnalleni.
"It must have been love,
but it's over now,
it must have been good,
but I lost it somehow"
4 vuotta sinkkuna! Tässä ollaan.
Voi voi... kyllä sun elämä on pilalla. Peräti kaksi vuotta oot ollu yksin.
Itse en käytännössä koskaan mietiskele sinkkuuttani. En ole seurustellut "vakavasti" 2,5 vuoteen. Joitain yrityksiä on ollut, mutta ne ovat kariutuneet joko minun tai naisehdokkaan tahdosta.
Tuntuu, että elän elämäni parasta aikaa. Kavereita on paljon ja mielenkiintoinen työ, jossa saa matkustella ympäri maailmaa työnantajan laskuun ja vielä mielestäni hyvällä korvauksella. Taulussa on kuitenkin vasta 28 vuotta, joten uskon törmääväni kelvolliseen naiseen, jos näin on tarkoitettu. Jos ei, niin voin elää varsin hyvin yksinkin. Ajatus yksin elämistä ei tunnu mitenkään pahalta. Ainoastaan kevyesti harmittaa, jos suku kuolee.