Olen tottunut lapsuudenkodissani puhtauteen ja siisteyteen ja avovaimoni kotona ei niinkään sotkusta välitetä. Tiskaan joka päivä ja pesen nykyään pyykitkin. Naiseni en ole taas nähnyt tiskaavan moniin aikoihin. Hän opiskelee ja minä olen työttömänä. Sinäänsä ymmärrän häntä, ettei koulun jälkeen ole niin paljon virtaa pitää huolta asunnosta, mutta nyt olen alkanut rasittua tilanteesta. Hän jättää astiansa ja roskat pitkin asuntoa. Minä tiskaan, pyyhin pöydät, kerään roskat yms. kun hän on käynyt nukkumaan. Ikinä hän ei muista kiittää minua siitä. Johtuuko se sitten siitä ettei hän huomaa eroa puhtaa ja vähän likaisen kodin välillä. Keskusteltu on aiheesta ja aina hän on sitä mieltä ettei ikinä haluaisi asua yhtä paskaisesti kuin hänen kotonaan asuttiin, mutta käytännössä tämä mielipide ei näy ikinä. Alkaa tuntua aika yksipuoliselta toistensa huolehtimiselta. Mietiskelempä vaan tulevaisuutta, kun minulla on taas töitä ja ehkä lapsikin kuvioissa, jaksankohan enää silloin. Kyllä on käynyt jo poismuuttokin mielessä. Taidan taas käydä tuohon sohvalle nukkumaan..jotain protestia pitää järjestää...
Olenko liian kiltti?
Ei kuitenkaan tossun alla.
81017
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kiltti. Eikö se olis kivempi työnjako, että molemmat siivoavat omat jälkensä ja sinä voisit (kun aikaa on enemmän) hoitaa loput, eli viikkossivouksen, pyykit jne.? Ei aikuisen ihmisen kuulu sikailla...
, mutta kummankin pitäisi pyrkiä ymmärtämään toista, ja muokata itseään siten että pystytte löytämään kultaisen keskitien. ja se EI ole helppoa!
Meillä minä olen tuo sottapytty, ja mieheni superpedantti. Hermothan siinä menee. Ja miehellä menee mun kanssa. Esimerkkejä elävästä elämästä:
Mies sanoo, että toi vaatekaappi kannattaisi varmaan siivota, ottaa kesävaatteet pois että saadaan talvivaatteille tilaa. Sanon ok. Minulle tuo tarkoitti, että otetaan se tässä parin päivän aikana projektiksi. Illalla, kun kaappi oli samassa kunnossa, mies tulee ihmettelemään etten ole tehnyt mitään. Meillä on täysin eri käsitys siitä, mitä tarkoittaa pian.
Olen imuroinut ja pessyt lattiat, vaikka edellisestä kerrasta on VAIN viikko aikaa :) Olen hyvilläni, sillä tiedän että mies ilostuu. Ja kappas, kun hän tulee töistä kotiin, hän ottaa imurin käteen ja imuroi UUDESTAAN yhden huoneen, jossa hänn mielestään oli vielä likaista. Meillä on täysin eri käsitys siitä, mikä on tarpeeksi siistiä.
kun on kaksi tarkkaa ihmistä talossa, ei ongelmia synny. Mut tällainen on yhtä helvettiä. Tulee riittämätön olo toisen rinnalla, ja toinen taas kokee helposti olevansa natsipaska suhteessa. Vielä ei olla kuitenkaan erottu, eikä toivottavasti koskaan erotakaan. Nämä asiat täytyy yrittää hoitaa kumpaakaan loukkaamatta. Etenkin kiittäminen on äärimmäisen tärkeää, mutta sun täytyy myös muistaa nuo erot teissä, ettei toinen oikeasti välttämättä huomaa jos olet imuroinut.
Koittakaa tehdä siivousvuorot. Ainakin silloin se toimii, kun kumpikin on yhtä sottapytty. Kumpikin vihaa siivoamista, niin se on pakko jakaa tasapuolisesti :) ex-miehen kanssa tämä toimi, enkä joustanu näissä "tiskaa sä nyt tää kerta ni mä tiskaan kaks seuraavaa kertaa". Ei saa joustaa, koska sitten se homma taas hajoaa käsiin :)
Tuo lapsi todennäköisesti muuttaa kuvioita aikalailla. Ystäväni, jolla oli ennen huusholli aina kuin pommituksen jäljiltä, muuttui todelliseski tehoäidiksi lapsen saatuaan. Aina paikat kiiltää, ja lelut korjataan heti talteen. Se on pakko pitää edes jonkinlaista järjestystä yllä, kun mukula on pistämässä kaikkea suuhun.
Ei sinun kuitenkaan ole pakko kestää. Mut muista, että jokaisessa on ne huonot puolet. Jossain toisessa naisessa on jotain muuta huonoa, ja silloin saatat ajatella, että ehkä olisin sittenkin kestänyt pientä epäsiisteyttä tämän rinnalla :) Mieti, mistä asioista olet valmis joustamaan ja mistä et. Täyttyvätkö tarpeesi yleisellä tasolla tämän naisen kanssa? jos vastaus on kyllä, tuntuu kyllä aika onnettomalta erota siivoamisen takia. Vaikka se itsellänikin vitutuksen alla pyörii päässä :) ei ole helppoa ei..
No se on selvää että ollaan erilaisia, ainakin tuon suhteen. Kaikenlaisia tiskivuoro, siivousvuoro yms juttuja olen ehdottanut ja ne on toiminu vähän aikaa ja sit taas kaikki ennallaan. Keksin ehkä maailman nerokkaimman tiskivuorosysteemin: Vuorotellen tiskataan aina, mutta itse saa päättää milloin. Mitä pidemmälle työn jättää sitä enemmän on tiskiä...mutta..tiedättehän miten siinä kävi..
Illalla taas tiskasin ja aamulla oli kolme käytettyä lasia tiskipöydällä..no oli ne sentään sinne asti viety..
Eniten tässä harmittaa se että tunnen itseni idiootiksi. Mitä jos hän tottuu siihen että minä teen kaiken eikä opi ikinä sitä arvostamaan? Vai onko jo tuttunut..en minä sitäkään voi tehdä että jätän kaiken tekemättä ja odotan että hän tekee. Minä alkaisin kuitenkin jossaa vaiheessa mainitsemaan hänelle sotkusta ja hän suuttuisi.
Onhan meillä muutenkin ongelmia ollu. Hänellä haluttomuutta ja sitten ongelmien paisuessa suurin syy hänen mielestä on aina se, etten saa tarpeeksi seksiä. Ollaan puhuttu siitä minkälaista seuraa ollaan toisillemme ja kuinka kohdellaan toisiamme. Tää siivoaminen on yksi asia mitä teen hänen vuoksi. Hieron häntä tv:n ääressä ja annan seksiä kun hän haluaa. Ahdistaa, kun tuntuu ettei saa mitään takaisin. Tämän kaiken olen myös hänelle kertonut, mutta hän vaan alkaa mököttää ja tunnin päästä kaikki on kuin ei ongelmia olisikaan. Hän on sitä mieltä, että meidän suurin ongelma on se, että kaiken pitää mennä niinkuin minä sanon. Minusta taas tuntuu siltä, että minä hoidan osuuteni pyytämättä ja hän jättää tekemättä jolloin en pysty olla mainitsematta tekemättömistä töistä tai täyttymättömistä haluistani.
Tuttuja asioita. Selvästikin sinä olet valmiimpi tekemään kompromisseja kuin naisesi. Jos sinulla on vahvempi luonne kuin naisellasi (ja naisella mahdollisesti huono itsetunto), voin hyvin uskoa että hän tuntee jonkinlaista "alemmuutta", ja että asiat pitäisi tehdä sinun mukaan.
Minusta tuntuu usein, että mieheni yrittää koko ajan muokata minusta tietynlaista, että minun pitää toimia tietyllä tavalla jotta olen "kunnon nainen" ja tarpeeksi rakastettava puoliso. Se on vain harhaa, se lähtee huonosta itsetunnosta ja siitä, että olen ikäni joutunut elämään hyvin dominoivien ihmisten keskuudessa. Kai se äänetön vastaanpaneminen on jonkinlaista kapinaa, vaikka sitä ei itse välttämättä tiedostaisikaan. Siis tietysti suhtautumiseni siivoukseen ja ajankäyttöön on myös luonnekysymys, mutta aivan kuin mieheni läsnäolo tekisi tästä luonteenpiirteestä entistä voimakkaamman. En osaa enempiä auttaa, mutta ymmärrän hyvin kumpaakin teistä.
Taidat olla aika samassa tilanteessa toisella puolella ja oma kuvauksesi sopii hyvin naiseeni..mitähän minun kannattaisi tehdä? Töitä haen ahkerasti ja huomenna on haastattelukin. Ehkä se tasoittaisi tilannetta. En haluaisi tälläisen takia lopettaa suhdetta. Ois se aika hölmöä. Kuten sanoit niin muilla naisilla voisi olla pahempia "vikoja". Ehkä tämä on tälläistä kyseenalaistamista 2v seurustelun jälkeen, että onko se nyt varmasti oikea..hmmm..onko täydellistä olemassakaan..? Ei varmaankaan. Parisuhde on toisen kaikkien ominaisuuksien oppimista, hyväksymistä ja omien tapojen parantamista niin että toisella on hyvä olla. Nyt tuntuu että minä olen siinä yksin.
useimmista naisista parisuhteessa tuntuu..ONNEA! Kuulostaa tosi tutulta... älä nyt vielä luovuta. Jätä siivoamista vähemmälle ja katso tapahtuuko mitään.
Ei se mun mielestä muuta asiaa mitenkään onko sukupuolet mitenpäin tämän asian suhteen. Minun vanhemmat tekee aina kaiken tasapuolisesti ja arvostan heitä todella paljon sen suhteen. Nyt eletään kuitenkin tasa-arvon aikaa, eikä naistenkaan tarvi alistua kodin hengettäreiksi ellei niin halua. Tosin onhan vielä niitä vanhan liiton perillisiä, jotka ajattelee, että mies tuo leivän pöytään ja nainen siivoaa..jokainen rakentaa suhteensa sellaiseksi kuin haluaa. Jos tykkää olla se huolehtivainen niin miksei. Minä kuitenkin haluaisin pientä äidinkorviketta naisestani, joka huolehtisi talosta silloin kun minä en jaksa esim. työprojektien takia.
Sinä olet kaikkien kotirintamamiesten lipunkantaja.
Jos tarina ei ollut käänteinen provo, niin mitä tästä pitäisi ajatella? Koska sinä olet kotona ja rahaton, siivoaminen on sinun hommasi. Siksi toisekseen sinä et koskaan tule saamaan kaipaamaasi arvostusta naiseltasi. Naiselle kun sinun uhrautumisesi on aivan yhdentekevää, koska hän ei edes huomaa sotkuja, joita sinä siivoat.