Laitoin tämän myös miten mies isketään palstalle, toivottavasti ei ketään häiritse, ei kai vielä täytä massapostituksen ideaa...
Olen kolmekymppinen, iloinen, sosiaalinen, itsenäinen, mutten itsepäinen nainen. Minulla on takana pari pitempää suhdetta ja pari lyhyempää tapailusuhdetta. Miehet ovat kaikki olleet tahollaan menestyneitä, sosiaalisia ja urheilullisia. Kaikilla on takanaan/minun jälkeeni pitkiä seurustelusuhteita, joten mistään pelureista ei ole ollut kyse vaan kunnon miehistä.
Suhteeni tuntuvat kaatuvan aina samaan ongelmaan, miehet haluavat rinnalleen "perinteisen" naisen. Myönnän etten ole mikään varsinainen kodinhengetär, vaikka tykkäänkin laittautua, sisustaa ja kokkailla. Työni liikuttaa minua ja harrastuksiakin on kertynyt. Olen edelleen hyvissä väleissä eksieni kanssa. Pari miehistä on sanonut minun olevan heidän elämänsä rakkaus, mutta siitä huolimatta en ole vaimoksi kelvannut... Luulisi, että sopisin hyvin toisen menevän ja työteliään ihmisen pariksi. En istu kotona ruikuttamassa miehen perään...
Missä mättää, mitä tehdä? Millaisesta miehestä löytyisi minulle pari?
Olen kolmekymppinen, iloinen, sosiaalinen, itsenäinen, mutten itsepäinen nainen. Minulla on takana pari pitempää suhdetta ja pari lyhyempää tapailusuhdetta. Miehet ovat kaikki olleet tahollaan menestyneitä, sosiaalisia ja urheilullisia. Kaikilla on takanaan/minun jälkeeni pitkiä seurustelusuhteita, joten mistään pelureista ei ole ollut kyse vaan kunnon miehistä.
Suhteeni tuntuvat kaatuvan aina samaan ongelmaan, miehet haluavat rinnalleen "perinteisen" naisen. Myönnän etten ole mikään varsinainen kodinhengetär, vaikka tykkäänkin laittautua, sisustaa ja kokkailla. Työni liikuttaa minua ja harrastuksiakin on kertynyt. Olen edelleen hyvissä väleissä eksieni kanssa. Pari miehistä on sanonut minun olevan heidän elämänsä rakkaus, mutta siitä huolimatta en ole vaimoksi kelvannut... Luulisi, että sopisin hyvin toisen menevän ja työteliään ihmisen pariksi. En istu kotona ruikuttamassa miehen perään...
Missä mättää, mitä tehdä? Millaisesta miehestä löytyisi minulle pari?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ne eivät ole niin kotihengettärien perään.
Haluan seurustelusuhteen, en mitään epämääräisiä panosuhteita.
mennä sanomaan mitään syvällistä kenestäkään yhden ainoan kirjoituksen perusteella.
Joskus sanotaan, että vastakohdat täydentävät toisiaan, mutta pitäähän sitä jotakin yhteistäkin olla.
Ilmiselvästi miehillä joita olen tapaillut on paljon samankaltaisia ominaisuuksia keskenään ja vieläpä minunkin kanssani. Ajatukseni on tässä suhteessa aika urautunut, koska en oikein pysty ajattelemaan minkälainen olisi mies, joka olisi vastakohtani tavalla jossa eroavaisuudet eivät alkaisi aiheuttamaan ongelmia puolin jos toisin.
Mietipä miksi mies haluaisi sinusta vaimon ? Mitä sellaista juuri sinulla on tarjota, että miehen kannattaisi sitoutua sinuun ? Ja miksi mies ylipäätään haluaisi sitoutua, jos muutenkin saa haluamansa ?
Noita kun miettii ja unohtaa ne omat halunsa, niin eiköhän se siitä aukea.
Ehkä olet liian itsenäinen ja liian omillaan tuleva. Jotkut miehet haluavat, että he voivat olla suojelevia ja ikäänkuin perheen pää -tyyppisiä miehiä. Miehen ihan perustarpeita on se, että hän voi kokea olevansa hyödyllinen ja että vaimo ihailee miestään. Ehkä miehet eivät sinun seurassasi saa tyydytettyä näitä tarpeitaan.
Osa miehistä on meneviä ja he ehkä haluaisivat, että se vaimo olisi kotona odottamassa tyyliin "ruoka valmiina, sänky kuumana". Aika iso osa miehistä haluaa myös omaa jälkikasvua. Ehkä miehet haluaisivat vähän vähemmän uraihmistä, joka jaksaisi panostaa enemmän kotiin ja lapsiin.
Moni mies ehkä tiedostamattaan etsii myös sellaista naista, joka osaisi niitä asioita, joissa oma äiti on ollut hyvä. Lapsuuden kultaamia muistoja voi olla vaikkapa kotiäidin leipomat pullat koulusta tullessa tai kiireetöntä aikaa antava lempeä ja ymmärtävä äiti.
Jos omilla vanhemmilla on pitkä parisuhde, halutaan ehkä samantyyppistä suhdetta. Parisuhteen eteen kun joutuu tekemään töitä ja liian kovasti töitä tekevä pariskunta saattaa ajautua eroon toisistaan, jos vaivaa nähdään uran eteen eikä perheen eteen.
Tiedän omasta kokemuksesta, että uran, lasten ja parisuhteen sekä kaverisuhteiden ylläpito on aika vaikeaa. Tietyssä määrin voi ulkoistaa esim. siivousta tai jopa ottaa lastenhoitajan kotiin, mutta ainakaan omalta kohdaltani avioliitto ei kestänyt, kun ei jaksanut panostaa kaikkeen.
Nämä yllämainitut on kaikki puhtaita arvauksia, sillä kirjoituksesi perusteella on vaikea sanoa tarkemmin tuntemattomasta ihmisestä.
Mistä sitten löytää mies, joka ei halua puoliskonsa olevan osa kodin seinätapettia tai oman äidin inkarnaatio? Täälläkin miehet valittavat, että naiset odottottelevat toimeettomina miesten iskuyrityksiä, ovat epäitsenäisiä ja aloitekyvyttömiä. Tosiasiassa kuitenkin samalla etsitään juuri kyseisenlaista partneria. Itse en halua kieltää mieheltä oikeutta tehdä työtä, harrastaa ja kehittää itseään.
Aika hienosti kirjoitit !
... mutta tuo äidin etsimisen uskoisin olevan kyllä aika kaukaa haetun tuntuista monille miehille. Ehkäpä se on sellainen kiva klisee millä naisen on helppo ja mukava selittää miehen käyttäytymistä...
m 40
Ehkä ongelma on siinä, että miehesi ovat olleet, kuten sanoit, "menestyneitä, sosiaalisia ja urheilullisia". Siis ilmeisesti ns. meneviä miehiä. Mies jolla on tuhat rautaa tulessa odottaa kotiin tullessaan lämmintä liettä ja pullan tuoksia: Suojasatamaa maailman myrskyiltä. Koska itsekin olet meneväinen luonteeltasi, ei sinulla ole sellaista tarjota.
Ehkä tarvitsisit suhteen, jossa roolit olisivat kääntyneet päälaelleen. Mies olisi se "kodinhengetär" ja sinä saisit työskennellä ja harrastaa sydämesi kyllyydestä ja palata sitten kotiin oman rakkaan kotitonttusesi hemmoteltavaksi.
Hirvittävää kun joutuu myöntämään, että olen yhtä fakkiutunut perinteisiin rooleihin, kuin miehet joita olen deittaillut. Joten ehkä purnaukseni ja ihmettelyni ei ole oikeutettua. Miehet joista olen ollut kiinnostunut ovat niitä "perinteisiä" miehisiä miehiä. Miksi erilainen ei kiinnosta, vaikka sanotaan, että vastakohdat viehättävät?
Ehkä pelkään, ettei kotitonttu vedä fyysisessä vetovoimassa vertoja menevälle miehelle ja yhteistä keskusteltavaa ja mielenkiinnonkohteita ei löydy. Toisaalta en ole elämässä niin monesti törmännyt vapaaseen kotitonttuun. Taitavat olla jo naimisissa?
Miehet kuolaavat sinkkuina menevien mimmien perään, mutta menevät kuitenkin naimisiin sen kotitontun/hengettären kanssa.
Miehen suhde naiseen muuttuu pariutuessa täysin ja ehkä siksi miehet ovat tyytyväisiä niin vähään ja vaimon ottaessa eron puheeksi hämmästyvät: "Mitä, kaikkihan on ihan hyvin"!
Naiset taas kaipaavat menevää miestä pariuduttuaankin MUTTA lisäksi sitä kotitonttua joka olisi läsnä, kuuntelisi, hemmottelisi ja auttaisi kotitöissä. Koska suurin osa miehistä ei voi revetä kahdeksi, nainen ei ole ikinä täysin tyytyväinen.
Voit olla vaikka mikä Ferrari eli jokapojan unelmien täyttymys on päästä ajamaan sinua mutta kuitenkin kaikki vähänkin järjellä ajattelevat valitsevat perheautoksi sen Audin. Se on luotettava ja kestävä eikä käy niin kukkaron päälle.
Tulen taloudellisesti toimeen omillanikin, joten kenenkään kukkaron päälle en kävisi - päinvastoin. Jos olisin Ferrari, niin tässä Ferrarissahan olisi aina tankki täynnä ;), vaikka bensan hinta välillä nousisikin. Olen aina myös ollut uskollinen kumppaneilleni, joten mitenkään epäluotettavaksi en itseäni luokittelisi.
jatkuvasti vieraissa miehissä
Siis miten perustelet tuon väitteen? Tiedän monia kotiäitejä, joiden suurin viidyke on käydä vieraissa. Itse saan kicksit aivan jostakin muusta, kuten töistä ja harrastuksista. En tarvitse suhteen ulkopuolisia miehiä itsetuntoani pönkittämään...
"Olen hyvissä väleissä eksieni kanssa" on melkoinen este useimmille miehille. Eksät hiiteen, ei kukaan täysjärkinen ala seukkaamaan naisen kanssa, jolla eksät pyörivät vielä kuvioissa.
Seuraavia asioita voisit miettiä:
---------------------------------
Ja jos et välitä huolehtia miehestä perinteisen naisen tapaan, miksi kukaan haluaisi parisuhteeseen kanssasi? Perinteinen nainen saa luontaisen kilpailuedun juuri tässä.
Mitä annettavaa sinulla on parisuhteelle ja miehellesi? Vain sinä tiedät tämän.
Edustusvaimoksi pankinjohtajalle tai yrityksen pikkupomolle saattaisit käydä hyvinkin.
montako miestä on tällä hetkellä kierroksessa? Siis muut kuin ne exät?
En ole koskaan harrastanut yhden illan suhteita, asia josta en tingi. Olen joskus käynyt nettitreffeillä parin viikon sisällä parin eri miehen kanssa, mutta en nyt luokittelisi niitä tapaamisia vielä minkäänasteisiksi suhteiksi, jos kahvilla käy. Miksi olettaa, että itsenäinen olisi yhtä kuin kevytkenkäinen? Miksi edes etsisin parisuhdetta, jos harrastaisin ja olisin vielä tyytyväinen kertakeikkoihin?
Kokeile säkin "perinteistä" miestä, (vrt. ne miehet ja "perinteinen" nainen).
Mitä tarkoitat perinteisellä miehellä? Olen kuvitellut, että olen juuri seukannut varsin perinteisten miesten kanssa, miesten jotka käyvät töissä, pitävät itsestään huolta, harrastavat, omaavat sosiaalisen verkoston...
No en oikein selittää, mutta aloituksesi lause "menestyneitä, sosiaalisia ja urheilullisia" kuvaa mielestäni kaikkea muuta kuin "perinteistä" miestä. :D
Tarkoitin perinteisellä miehellä miestä, joka käy muutaman kerran viikossa lenkillä, ei pidä kaikista sosiaalista tapahtumista (riippuen esim. asusteesta), on ihan normaali duunissa, ei ole mikään hirveän menevä (paitsi kun on kysymys kavereista).
Minulle tietynlainen kunnianhimo, miehisen olemuksen ylläpito (urheilu) ja sosiaaliset verkostot (laaja kaveripiiri) ovat juuri perinteisiä miehisiä "arvoja", itsellä on naisena ehkä hieman epätyypillisesti juuri näitä ominaisuuksia. Perinteinen nainen on taas mielestäni nainen, joka viihtyy kotosalla, käy kävelemässä pari kertaa viikossa kaverin kanssa, suree jenkkakahvoja, paistaa pullaa perjantaisin, tilaa kotiin naistenlehtiä...
Ymmärrän kyllä nyt sinun määritelmäsi perinteisestä miehestä. Mietin vaan tuossa ketjussa jo ylempänä, sitä, että sinun määritelmäsi mukaiset miehet ovat jo naimissa, kotona elätettävänä muutama lapsi...
En usko, että minä kiinnostaisin heitä naisena ja kuinka uhkaavana mies pitäisi sitä, että panostan uraan, koulutukseen ja myös kuntooni. Ja pelkään myös sitä, että löytyykö riittävästi yhteistä. Tyyliin: "kulta, mitäs tänään olet puuhastellut" Vastaus: "en mitään, sitä samaa..."
Voisi mättää siinä, että etsit liian tarkkaan itsesi kaltaista ihmistä. Ei synny pysyvää vetovoimaa. Suhteeseen tulee ehkä liikaa kaverimeininkiä.
Sinulle voisi sopia paremmin kotikissatyyppi. En tarkoita mitään peräkamaripoikaa tai muuta nyhveröä vaan sellaista vähemmän menevää & menestyshakuista henkilöä, joka tekee työnsä, harrastaa jotain ja ottaa elämän yleensä aikasta rauhallisesti.
Sellaisen löytäminen vaan voi olla kovan takana, sillä yleensä joku toinen on jo ehtinyt ensin ja meikäläisillä ei ole tapana lennellä kukasta kukkaan. Mikäli kykenet hyväksymään sen, että miehellä on lapsi(a) ennestään ja ero takana, löytymisen mahdollisuudet paranevat.
Taisin jo tuossa ylhäällä vastata aika pitkälle myös sinun kirjoitukseesi, mutta kotikissa tyypit eivät ainakaan koskaan ole vastanneet esim. nettitreffeissä profiililleni tai jos olen ottanut yhteyttä heikäläisiin "vahingossa", aika nopeasti mies on ilmoittanut viihtyvänsä kotona ja etsivänsä tavallista perhe-elämää.
Jos on päästy kahville saakka, olen saanut pitää keskustelua yllä ja hauskuuttaa toista osapuolta varsin yksipuolisesti - jotenkin maku on jo mennyt sitten siinä, kun mies ilmestyy treffeille verkkareissa, ei osaa kertoa itsestään oikein mitään ja omaa intohimoa ainoastaan päästessään kertomaan kuinka epäreilun pomon on työpaikalleen saanut tai kuinka kusipäisiä temppuja ex-vaimo on hänelle tehnyt. Olenkin luopunut nettiprofiileista jo aika päiviä sitten juuri onnettoman menestyksen johdosta.
Hauskaa. Ei nyt millään pahalla, mutta kun tökkäsi silmään tuo - urheilullinen pitäisi olla, mutta verkkarit eivät kelpaa treffeille. Epälogiikkaa?
Omat nettitreffailuni ovat ollutta ja mennyttä, mutta olipahan yksi hyvä urheilullisuuden mittari tehdä treffit nimenomaan liikunnan merkeissä. Siinä selvisi varsin nopeasti, pitikö ne kehut omasta urheilusta paikkansa. Sitäpaitsi rapsakasti ulkoilureitillä kävellen on mukavampaa jutella, kun ei tarvitse olla jossain yleisen kälätyksen tai kuppilamenon keskellä.
Kaikenkaikkiaan nettitreffitouhu on mennyt jyrkkää alamäkeä ja joskus uteliaisuuttaan vilkaissut "profiileja", kun täälläkin on niin paljon valitusta. Ei taida tulla tyhjästä se valitus. Siellä pyörivät ne samat naamat, joita itse treffasin joskus viisi vuotta sitten. Vaatimukset ovat vahvistuneet, katkeruus kasvanut ja oma sielu entistä enemmän sirusina. Surullista. Ehkäpä tuo on johtanut myös intohimon katoamiseen tai paremminkin sen suuntautumiseen vääriin asioihin.
Epäilemättä nyhverö ei sovi sinulle. Jos nyt et ota pahasti painetta tilanteesta, vaan keskityt lähinnä tarkkailijan rooliin. Suominaiset ovat kovia tyttöjä kierrättämään ja siinä lajittelussa roskiin lempataan myös arvotavaraa. Poimit vain talteen!
Olen itsekin urheilullinen, mutta urheiluvälineet on tarkoitettu tilanteeseen, jossa on tarkoitus suorittaa liikuntasuorituksia, hikoilla - omat verkkarini ovat puhtaana jumppakassissa tai pyykkikorissa - eivät päälläni treffeillä, illallisella, ravintolassa tai kahvilassa.
Tilanne on vaan alkanut viimeaikoina harmittamaan, kun on jo vuosia tullut otettua iisisti miesten suhteen.
olet niin menevä,sosiaalinen,itsenäinen,omaat paljon harrastuksia, ne.. Niin mihin sä sitä miestä tarvitset? Niino,varmaan sitä läheisyyttä, ja et voi jakaa elämänsä rakastamansa ihmisen kanssa.
Sinuna ehkä vain keskittyisin nauttimaan elämästä jne.. sopiva mies tulee sit kohille kun on tullakseen ja onnistuu jos on onnistuakseen.
Mutta..totta se on että joskus on ehkä joistakin asioista tingittävä jos haluaa parisuhteen. Vaikka toki pitää omiakin juttuja olla. Mut mitä iloa siitä on jos ei voi viettää yhteistä aikaa?
keskinkertaisen naisen. Siis parisuhteeseen.
miehinen logiikka tuohon sisältyy?
Miksi keskinkertainen nainen on miehelle kiinnostava? Vastaus: tavallinen nainen on kokonaisratkaisuna paras mahdollinen "pakettiratkaisu" miehelle, kun kyse on vaimon valinnasta. Hyödyt voittavat haitat. Se on siksi niin lähellä "täydellistä vaimoa" kuin nyt edes mahdollista on olla, vaikka siinä ei mitään erityistä olekaan. Puutteet ovat pienemmät kuin sellaisessa, jossa plussat ehkä olisivat huomattavasti suuremmat, mutta miinuksetkin sitten aivan liian suuret, harmonista perhe-elämää ajatellen.
Vähän sama asia, kuin jos olet ostamassa jotakin tavaraa ja harkitset usean vaihtoehdon välillä. Jossakin tavarassa olisi ehkä jokin puoli huomattavan paljon ihanampi ja kauniimpi ja parempi kuin muissa, mutta se on ehkä aivan liian kallis sinulle tai sitten siinä on jokin muu seikka, mistä et pidä alkuunkaan. Aikasi harkittuasi teet kompromissin ja päädyt hyvään tuotteeseen, joka ei ehkä ole yhtä ihana joiltakin ominaisuuksiltaan kuin mitä toivoisit, mutta jossa miinuspuolet ovat vähemmän dramaattisia kuin jossakin muuten niin ihanassa tavarassa. Olet tyytyväinen tähän hyvään, mutta ei niin ihanaan tavaraan. :)
Voiko elämä olla noin mustavalkoista? Minkäs sitä luonteelleen voi jos on vähän vauhdikkaampaa sorttia, en kuitenkaan ole vastuuton jne...Olen aina luullut että iloisuus, myönteinen elämänasenne, kiinnostus uusia asioita kohtaan ja spontaanius ovat voimavaroja, joita just parisuhteessa voidaan monasti tarvita...
huora tai madonna. Muita vaihtoehtoja ei ole.
Mut miksi se on niin, kuten jo tässäkin viestiketjussa on tullut parissa vastauksessa ilmi, että itsenäistä naista pidetään automaattisesti "huorana", vaikka itse en ole esim. koskaan edes kokeillut yhden illan juttua tai pettänyt puoliskojani. Ja miksi "kotihengetär" olisi sitten automaattisesti madonna? Avioerotilastot kertoo kyllä aivan muuta... toki siellä on miesten töppäilyjä taatusti takana aivan yhtä paljon, mutta kuitenkin.
miesten aivoissa/geeneissä. Siitä se vain johtuu.