Pelottaakin mennä katsomaan tulevaa anoppia, olen nimittäin kuullut häneltä, (lue: omalta pojaltaan), (niinkun se ois joku hiton ylpeydenaihe) että tämä pitää häntä vieläkin kirjaimellisesti "Omana pikkupoikanaan" Huhhuh. Hänellä ei ole sisaruksia.. Muutenkin se suku on kuulemma ihan mahdoton. Kannattaako edes yrittää, kun kaikki on nähtävästi samanlaisia mahtailijoita eikä sitten niin varmana hyväksy minua mitenkään, tavallista tallaajaa joukkoonsa? Kellään kokemuksia "tälläisistä" suhteista, ja niiden suhtautumisista?
Minkälainen anoppi, sellainen poika?
Hui.
272412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Asia on enemmänkin sen pojan murhe kuin sinun. Kaipa hän sukuaan osaa käsitellä, tavalla tai toisella. Ei sun tarvi tehdä itteäs mitenkään tykö. Jos suku on viisas, niin ne luottavat pojan valintakykyyn, jos taas ne on tyhmiä, niin väliäkö sillä ees on mitä naudat ajattelee.
Mietipä vielä kerran mihin olet ryhtymässä.
Aikanaan mieheni kertoi äitinsä olevan nuorekas ja moderni. Mieheni on ainoa poika perheessä.Kun sitten tuli tilanne , jossa äidin todellinen luonne paljastui myös pojalle, poika olikin aivan ihmeissään, että hän oli aina luulllut äitiään toisenlaiseksi kuin hän osoittautui.Kuite
nkin poika yritti jo silloin puolustella äitinsä reaktiota minua kohtaan, että se oli kai vain niin iso aisia, että se kestää aikansa tottua jne.MIeheni (silloin vasta poikaystävä)pyysi miua yrittämään ymmärtää äitiään ja sopeutumaan.
No tuota samaa selitystä minä sain kuunnella 30 vuotta ja olen yrittänyt sopeutua ja ymmärtää milloin mitäkin kohtelua anopilta.
Sanottakoon, että anoppi on alkoholisti ja lääkkeiden väärinkäyttäjä ja mitä parhain manipuloija.
Pari vuotta sitten minulla tuli mitta täyteen anoppia ja appea, naimisissa olen vielä mieheni kanssa ,tosin en tiedä kuinka kauan.Mieheni ei nimittäin tunnu vieläkään käsittävän, mitä hänen äitinsä on saanut aikaan minussa.Olen nykyään lähes hermoraunio, pienikin asia siltä suunnalta saa minut lähes tolaltani, viimeksi muutama päivä sitten, kun puhelimeni soi eikä siellä ollut ketään, kuulin vain että siellä on joku, joka ei puhu mitään.Pyysin miestäni tarkastamaan numeron ja sehän oli appeni numero.He tietysti molemmat kielsivät soittaneensa ja mies uskoi heitä.(mieheni lupasi poistaa numeroni heidän puhelimistaan 2 vuotta sitten.No, minun päiväni oli tietysti pilalla sen jälkeen ja taas säikyn aina, kun puhelin soi.(anoppi ja appi ovat jo lähes 80 eivätkä osaa enää laittaa numeroita kännykkään ja appi melko muistamatonkin)
Olen kyllä vakavasti harkitsemassa vihdoinkin muuttoa omilleni ja mahdolllisimman kauas mieheni sukulaisista, jotta voisin elää ja olla vapaasti ja normaalisti.
Oman perheeni ja omien sulukaisteni ja ystävieni kanssa minulla ei ole koskaan ollut ongelmia tulla toimeen.
ja voi lisätä: minkälainen miniä, sellainen äiti (taustalla), ,muna tulee kanasta jne. Eli jäljet johtavat sylttytehtaalle.
Sitten vielä nää pakolliset: voi sua raukkaa, väärinymmärrettyä, eihän sussa voi mitään vikaa olla, ei ajattelussa ei sanoissa ei asenteissa, ainoastaan ja tietty - pahassa anopissa, joka ainoastaan teki kaiken väärin.
Vääränlaisessa seurassa, siis kielteisessä mielessä, ihmisen mielenterveys voi mennä (ja yleensä menee) ihan piloille.
Miettisit sinäkin, millä asialla leikit tässä.
Paitsi, että hulluja tai muuten "piloille menneitä" ihmisiä ei tunnetusti nappaa, vaikka olis kauha kuormaaja päälle ajamassa.
Noista ihmisistä ei ole enää kauan harmia ovat kerran noin iäkkäitä. Täytyy keksiä muuta miettimistä.
Eikö miehsi osaa tai uskalla laitta äitiään kuriin ja sanoa suoraan että nyt vaimo on paljon terkeämpi nainen miehelle kuin äiti koska vaimon kanssa eletään ja lapsuuden kosissä riittää kun vierailee 2-5 kertaa vuodessa koska eri sukupolvet ovat ihan eri aaltopituudella kuin vanhukset.
Et ole tavannut ihmisiä vielä ... ja päätit sitten kysyä kaiken tietävältä Suomi24 keskustelupalstalta miten pitäisi suhtautua ??
Joku raja virtuaalielämässäkin pitäisi olla... kai.
Mitäpä jos ihan itse muodostat kuvan poikaystäväsi äidistä ja sukulaisista... äläkä nyt ihan vielä anopiksi "tituleeraa" (eix vähän ennenaikaista?)
PS. ja tee jotain tuolle itseluottamuksellesi...
Voi kuule kun tietäisit, millainen se poika on. Minulle on tehty selvinsanoin selväksi, että ilman aviehtoa on turha siihen sukuun tulla. TUo ei minua haittaisi ollenkaan, mutta vähitellen olen alkanut tuntemaan häntä, ja tiedän, miten hän puhuu äidistäänkin ja suvustaan. Saisi kuulemma oikein sydäninfraktin, jos menisi kertomaan mahdollisesta kihlauksesta. Hemmoteltu kakara se on, ja aina sukunsa puolella (vaikka muuta väittääkin) mutta minkäs teet? Nämä on niin vaikeita asioita, kun on kyse tunteista. Viime aikoina olen ajatellut, että nyt se loppuu. Tunnen itseni huonoksi. Tuntuu jopa, että se oikein haluaa nöyryyttää minua sillä suku -asialla.
Kiitoksia kuitenkin asiallisista vastauksista.
näkyy olevan itsetunnosta kysymys nyt. Jos ei riitä rahkeet noinkaan alussa niin mitä sitten jatkossa...
en tarkoita syyllistää sinua mitenkään, mutta vaikuttaa että on niin erilaiset käsitykset asioista, joten vaikeudet sitten vaan lisääntyy ellei niitä selvitetä ennenkuin oikeasti ollaan miniöitä...
lykkyä tykö!
Avioehto on sinun ja sulhasesi välinen asiakirja. Suku ei sitä allekirjoita, eikä ole asianosainen. He voivat ainoastaan tehdä pojan perinnöttömäksi (lakiosuutta lukuunottamatta), jos haluavat.
että ongelmasi on tämä "poika" eikä anoppisi, oletko nyt ihan varma että haluat edes ylipäätänsä sen pojan kanssa olla?
kyse,ongelmat varmasti selviää ja mies on puolellasi. Mut ei kuulosta parisuhteelta jos mies vielä kiinni äidissään eikä mitään hajuakaan haluta perustaa omaa elämää/perhettä. Omat ajatukset omaavaa,itsenäistä poikaa ei kuljeta suku tai äiti vaan poika tekee itse omat päätöksensä eikä anna muiden tulla sähläämään.
Njaa-a. KAikki on tähän asti mennyt hyvin, mutta olen nyt avannut silmäni kaikille valheille. Minua alkaa kyllästyttää mokomat hienohelmat, varsinkin kun tämä poika on niin läpeensä manipuloiva ja valehteleva, lellitty kakara. Päällisin puolin hän on kuitenkin kaikkea; Ihana, rakastava, hellä, ja vielä kamala mielistelijä (?) No, mietin tätä tilannetta, ja taisitte olla sittenkin oikeassa: Ehkei se niinkään se anopissa se vika vaan siinä pojassa. Tiedä sitten.. Kiitoksia vielä.
vanhempien näkökannalta avioehto on turha koska, he voivat antaa poikansa periä ihan normaalisti, ja laittaa perintöön ehdon, ettei se jakaudu miniälle koskaan, ei erotessa, eikä liiton aikana.
ja tämä on täysin sallittua, ja jopa suositeltavaa.
Mitenköhän sellaista voi valvoa, ettei perintöä voi käyttää koko perheen hyväksi? Kuinka perinnön jättäjä sitä valvoo kuoltuaan?
Eiköhän se ole niin, että perinnön saaja päättää kuinka perintönsä käyttää ja jos hän haluaa jakaa sen puolisonsa ja mahdollisesti lastensa kanssa ei kai sitä kukaan pysty estämään.
Ehto olisi kohtuuton. Tässä on linkki:
http://72.14.221.104/search?q=cache:esmXi63BozMJ:opuslex.fi/artikkelikirjasto/index2.php?document=Perint%F6/testamenttiehdoista.doc+testamentti+ehdot&hl=fi&gl=fi&ct=clnk&cd=3
Testamentin saajan henkilökohtaisiin asioihin ja valintoihin puuttuvat ehdot katsotaan hyvin helposti kielletyiksi.
Mitä tälläinen perinnön jättäjä(=anoppi) oikein voittaa,kun pitää elämänsä loppuun asti 'kiusata'poikansa perhettä ja kehitellä kaikenlaisia ehtoja ja taistella jostain perinnöstä ynnä muusta. Perinnön saaja voi varmasti tehdä perinnölleen mitä haluaa. Nään kyllä punaista tollasia ihmisiä kohdatessani..huoh!
Hmmn, hyvä kysymys. Miksi yleensäkään kukaan tahtoo pitää pojastaan kiinni koko elämäänsä ja kiusata tämän aviopuolisoa pelkästä mustasukkaisuudesta? Huhhuh, sanon minä.
Eli seuraa tarkasti, kuinka käy anoppia tavatessasi ja jos näkyy halventavaa käytöstä anopilta, niin ei kannata pelkästään yhden vanhan eukon takia jättää omaa rakastaan. Sensijaan, jos poika ei puolusta ja asetu sinun tueksesi, ei hän ole sinua ansainnut. Joten, älä vielä tuomitse. Jos hän on niin hyvästä suvusta, kuin olet ymmärtänyt, niin kaipa hänet on kasvatettu kykeneväksi puolustamaan itseään ja morsiantaan kaikkia vastaan joka tilanteessa.
Voihan käydä niinkin, että anoppi on makee tyyppi ja poika on vaan keskenkasvuinen uhmaikään jämähtänyt.
Mitä järkeä koko suhteessa on, kun kumppanisi ärsyttää jo nyt?
Ei sillä avioehdolla mitään merkitystä ole koska sen voi aina erossa riitauttaa ja sille joka eroossa saa vähemmän niin oikeus voi määrät vaikka kotitöistä maksun että silleen.
Lapsen pitää itse kataksita se napanuora ja ruveta elämään itsenäistä elämää ja sanottava se suoraan venhemmillee että elän niinkuin itse huvittaa ja eikä antaa vanhempien hyppiä silmille. Ne ovat ne mammanpojat jotka eivät osaa tai pysty laittamaan venhempiaa käyttäytmään siten miten kuuluu. Sitten ihmetellään kun naiset häviää pojan luota j a kun aika vanhemmsitä jättää niin on liian myöhäistä.
jättäisin menemättä !
Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta , joista naimisissa 21 vuotta, mieheni kotona on maatila, jossa mieheni oman työnsä ohella paljon töissä. Olen 25 vuotta katsonut ja odottanu että minut hyväksyttäisiin , turha toivo. Nyt on tullu mitta täyteen kaikesta paskasta, ja olen lakannut anoppilassa käymästä, eikä liioin oo kukaan kaivannut ja kyselly miks en ole käynyt. mieheni ei pysty omiaan vastaan nousemaan vaikka tietää että he ovat väärin tehneet. Olen päättänyt että en tarvitse heidän hyväksyntäänsä, ja kun poistaa negatiiviset ihmiset elämästä, se on paljon helpompaa :)
Miehsi on nössö ja murrosikä elämättä jos ei aikuisean osaa tehdä niinkuin haluaa ja saako hän palkkaa siitä jos tekee vanhempiensa maatalossa töitä vapaa-ajallaan että silleen. Kannattais iruveta harrastamaan miehellesi piilovittuilua että on ihnan mammanpoika ja vätys kun täysi-ikäisenä vanhempiaa tottelee koksa niiden käskyvältä loppuu kun mittariin tulee 18v.
ei ole
jos anoppi on 80 ja "alkoholisoitunut tai lääkkeiden väärinkäyttäjä" niin anna hei olla.. Eiköhän siinä iässä saa jo vaikka poltella pilveä ja soitella vikasoittoja vaikka jokapäivä minun puolestani.. Mitäpä se sinulle kuuluu mitä nämä vanhukset tekee. Itse sitä jokainen itsensä hermoraunioksi ajaa, lopulta. Vaikken yleensä ole puolueellinen niin tämä pisti ikävästi silmään
Nimimerkille "kohta ex miniä"