Vuoden kestäneessä suhteessa kaikki muut alueet ovat toimineet hyvin ja meillä on paljon yhteistä, mutta seksi ei missään vaiheessa ole toiminut täysin. Alussa sitä oli enemmän, mutta silloinkin oli ongelmia yhdistää halut ja mieltymykset. Yritimme selvittää asiaa keskustelemalla, mutta mukaan tuli väärinkäsityksiä, enkä tajunnut miten herkkä asia toiselle oli koska itse pystyn puhumaan seksiasioista suoremmin. Hän otti sen kritiikkinä seksuaalisuuttaan kohtaan ja halut katosivat. Väärinkäsitysten ja niiden aiheuttamien paineiden vuoksi lähes kaikki seksi jäi vähitellen pois...
Väärinkäsitysten vuoksi hän on myös saanut sen vaikutelman, etten muka haluaisi häntä, vaikka se ei pidä ollenkaan paikkaansa! Olen todistellut hänelle että halusin/haluan kyllä ja seksittömyys johtui väärinkäsityksistä (olin ymmärtänyt hänen mieltymyksensä väärin), mutta hän ei enää usko minua.
Luulin että olisi aikaa parantaa tilannetta kaikessa rauhassa. Nyt hän on kuitenkin ihastunut toiseen ja vakuuttunut siitä, ettei suhdettamme kannata jatkaa (vaikka ei todennäköisesti näe tulevaisuutta tuon toisenkaan kanssa, vaan ihastuminen olisi merkki siirtyä eteenpäin). Että seksiä ei voida saada toimimaan, vaikka kuinka tahtoisin yrittää. Kaikilla muilla tasoilla suhteemme on toiminut hyvin, arki sujuu ja meillä on paljon hellyyttä ja keskustelua. Nyt tilanne on kuitenkin päässyt seksiongelmien takia niin pahaksi, ettei hän tahdo enää läheisyyttäni vaan suunnittelee eroa vaikka rakastaakin. Hän on tullut "allergiseksi" seksille kanssani ja toivoo, että se sujuisi helpommin jonkun muun kanssa. Voinko mitenkään saada häntä vakuuttumaan siitä, että nyt väärinkäsitysten selvittyä voisimme saada seksinkin toimimaan?
Rakastan häntä yli kaiken ja sydämeni murtuu, jos en saa edes yhtä tilaisuutta korjata asia. Miten voisin sen tehdä, kun seksittömyys on se ongelma, mutta seksiinkään ei ole nyt lupaa kun hän ei enää tahdo kosketustani... Mieleen tulisi liikaa vanhoja ongelmia ja paineita, vaikka tahtoisin vain pitää häntä hyvänä.
Kaikki neuvot otetaan suurella kiitollisuudella vastaan!
Väärinkäsitysten vuoksi hän on myös saanut sen vaikutelman, etten muka haluaisi häntä, vaikka se ei pidä ollenkaan paikkaansa! Olen todistellut hänelle että halusin/haluan kyllä ja seksittömyys johtui väärinkäsityksistä (olin ymmärtänyt hänen mieltymyksensä väärin), mutta hän ei enää usko minua.
Luulin että olisi aikaa parantaa tilannetta kaikessa rauhassa. Nyt hän on kuitenkin ihastunut toiseen ja vakuuttunut siitä, ettei suhdettamme kannata jatkaa (vaikka ei todennäköisesti näe tulevaisuutta tuon toisenkaan kanssa, vaan ihastuminen olisi merkki siirtyä eteenpäin). Että seksiä ei voida saada toimimaan, vaikka kuinka tahtoisin yrittää. Kaikilla muilla tasoilla suhteemme on toiminut hyvin, arki sujuu ja meillä on paljon hellyyttä ja keskustelua. Nyt tilanne on kuitenkin päässyt seksiongelmien takia niin pahaksi, ettei hän tahdo enää läheisyyttäni vaan suunnittelee eroa vaikka rakastaakin. Hän on tullut "allergiseksi" seksille kanssani ja toivoo, että se sujuisi helpommin jonkun muun kanssa. Voinko mitenkään saada häntä vakuuttumaan siitä, että nyt väärinkäsitysten selvittyä voisimme saada seksinkin toimimaan?
Rakastan häntä yli kaiken ja sydämeni murtuu, jos en saa edes yhtä tilaisuutta korjata asia. Miten voisin sen tehdä, kun seksittömyys on se ongelma, mutta seksiinkään ei ole nyt lupaa kun hän ei enää tahdo kosketustani... Mieleen tulisi liikaa vanhoja ongelmia ja paineita, vaikka tahtoisin vain pitää häntä hyvänä.
Kaikki neuvot otetaan suurella kiitollisuudella vastaan!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eka lukemisella tuli se käsitys että kumppanisi ei vaan enää halua olla sinun kanssasi ja tämä muinainen seksikysymys on muka syy.
Jos hänellä on jo toinen niin aika heikolta näyttää tilanteesi...olen pahoillani...
Hän ei usko tulevaisuuteen tuon toisenkaan kanssa. Hän ei edes tiedä onko ihastus molemminpuolista tai tapaavatko he enää. Hän vain tulkitsee ihastumisen olevan merkki siitä, ettei meidän kannattaisi jatkaa, vaikka sitten jäisimmekin molemmat yksin etsimään uusia kumppaneita. Mutta tahtoisin uskoa että toivoa on niin kauan kuin rakkauttakin? Ja on varmaan paljon ihmisiä, jotka ovat suhteessa ollessaan ihastuneet toiseen - eihän se aina automaattisesti tarkoita suhteen loppumista?
Kukaan oikeasti rakastava ihminen ei lähde suhteesta ilman yrittämistä. Jos seksiasiat tökkii noin pahasti, niin ei ole tulevaisuutta vaikka kuinka vannoisi rakastavansa.
Monesti nämä eroa haluavat ihmiset keksivät jotain mutkia matkaan ja luulevat, että se helpottaa "erotetun" oloa, kun kertoo kuitenkin rakastavansa.
Niitä on maassa varmaan tuhansia tapauksia, kun vellihousut (mies/nainen), ei uskalla kertoa lopullisesta kyllästymisestä.
Minäkin olen pahoillani puolestasi, mutta et voi määrätä ketään rakastamaan sinua.
Hänellä on takanaan suhteita, joita oli yritetty herätellä uudestaan eron jälkeen, eikä hän tahdo toistaa samaa kaavaa tässä, ettemme jäisi "roikkumaan" toisiimme lopuksi ikäämme. Mutta nyt eroa ei ole vielä tapahtunut, ja tahtoisin selvittää voiko sitä estää. Tiedän että hänellä on edelleen paljon tunteita minua kohtaan, ja hän on itkenyt paljon koska tilanne on niin vaikea ja satuttaa häntäkin. :'(
Aina rakkaus ei vain riitä!
Jos asioista puhutaan suoraan, niiden oikeilla nimillä ilman syyllistämistä, ei väärinkäsityksiä käytännössä voi syntyä. Eli tapasi puhua seksi asioista suoremmin tarkoittaa kirjoituksesi perusteella sitä, ettet suinkaan ole kertonut miehelle mistä itse pitäisit/pidät enemmän vaan kertonut hänelle mitä hän voisi tehdä toisin tai mitä hän teki väärin.. En yhtään ihmettele (luetun perusteella) ettei mies enää seksiä kanssasi halua.
"Kaikilla muilla tasoilla suhteemme on toiminut hyvin, arki sujuu ja meillä on paljon hellyyttä ja keskustelua."
Käy kysymässä vaikka joltain miespuoliselta tutulta tai vaikka tuntemattomalta mielipiteitä, että kuinka moni mies haluaa suhteen jossa arki sujuu ja on keskustelua sekä hellyyttä muttei seksiä???
Todellisuus valitettavasti suhteenne tulevaisuudesta näyttää olevan tuhoon tuomittu. Jos mies on jo sanonut haluavansa erota eikä halua jäädä roikkumaan suhteeseen jossa VAIN melkein kaikki sujuu. Se olisi väärin kumpaakin kohtaan. Sillä ei ole sinun kannaltasi mitään merkitystä, jos mies on ihastunut, että näkeekö hän jotain tulevaisuutta ko. suhteelle.
Olen sen verran iäkäs että ehkä ymmärrän miestäsi.
Voisiko olla että olet antanut hänen ymmärtää että hän ei osaa eikä ole Sinulle riittävä.
Eli hän on menettänyt luottamuksensa, ei sinuun, vaan itseensä. "En ole riittävän hyvä....".
Uskoakseni kyse ei ole siitä etteikö hän halua läheisyyttäsi, (luullakseni hän "huutaa" sitä)
hän ei vain uskalla pelosta että tulee taas ojennetuksi.
Tai sitten on todella niin, että nuo alussa mainitsemasi mieltymykset eivät kohtaa. Mieltymysten suhteen on kuitenkin lähes mahdotonta löytää kaveria jolla on samat mieltymykset kuin itsellä. Aina on niin että toinen tai toinen joutuu jonkin verran tekemään sellaista jota ei välttämättä halua. Missä raja sitten kulkee on vaikeata sanoa. Niin kauan kun ei joudu tekemään sellaista joka on itselle vastenmielistä, on asia luullakseni OK. Tämä on hyvin herkkää mutta koska voit puhua avoimesti, voitko?, niin ehkä tätä kautta löytyisi ratkaisu joka auttaa teitä ohittamaan kriisin ja pääsette nauttimaan toisistanne..
Yleisesti luullaan että miesten on helppo puhua seksuaalisuudestaan mutta ei se ole sen helpompaa heille kuin naisillekaan (paitsi kaveriporukassa, jossa puhutaan aivan tolkuttomia).monille se on varmasti jopa vaikeampaa.
Kiitos ymmärtävästä viestistäsi. Ongelman ydin (tai tärkein niistä) saattaa tosiaan olla se, ettei hän usko minun haluavan häntä, vaan pitää vakuutteluani vain epätoivoisena yrityksenä mielistellä häntä. Olen kuitenkin koko tämän ajan halunnut häntä: seksin vähyys johtui terveydellisistä ongelmista ja mainitsemastani väärinkäsityksestä.
Tuntuu todella väärältä, jos en enää väärinkäsitysten selvittyä saa koskettaa häntä ja osoittaa kuinka hyvä ja riittävä hän minulle on! Tahdon niin kovasti osoittaa sen, mutta koska hän on jo etäytynyt jonkin verran, tahdon myös kunnioittaa hänen rajojaan. En voi olla liian päällekäyvä, en tahdo ahdistaa häntä. Toivon saavani tilaisuuden jos lähestyn häntä pikkuisen kerrallaan, ensin ei-eroottisesti ja sitten vähitellen... Olen jo saanut pikkuruisen positiivisen viestin, että hän saattaisi taas "sietää" kosketustani ainakin jonkin verran. Toivon ettei hän ota siitä paineita vaan antaisi minulle lähiaikoina tilaisuuden osoittaa haluani avoimesti. Kunpa vaan tietäisin mikä on oikea tapa, ja osaisin olla tarpeeksi suora ja rohkea olematta kuitenkaan päällekäyvä tai vaativa.
Tekstisi on viisas ja näen siinä paljon totuutta tämän tilanteen suhteen.
Jos ongelmanne on todella "pelkästään" seksi, niin luulisi että keinoja löytyy. En ole seksiterapeutti enkä kuvittele olevani mutta niitäkin löytyy (tutustu vaikka alan kirjallisuuteen, netistäkin löytyy varmasti perustietoa). Yleensä sitä taidetaan tuollaisissa etääntymistapauksissa suositella että lähdetään ensin vaikka ihan kädestä kiinni pitämisestä/sohvalla vieressä istumisesta/hartioiden hieromisesta. Eli opetellaan taas olemaan lähellä. Ja pikkuhiljaa edetään tai annetaan ehkä lähinnä sen kosketusta karttavan edetä siinä tahdissa kuin haluaa. Lisäksi tulee mieleen että anna asian olla, pukeudu seksikkäästi mutta älä puhu asiasta "ongelmana". Siitäkin voi tulla suorituspaineita että asiaa käsitellään liikaa.
Mutta tuo tietysti vaatii halua palata siihen läheisyyteen. Jos kumppanisi on nyt vakaasti päättänyt että suhteenne oli siinä niin ehkä sinun olisi halustasi huolimatta viisainta antaa hänen mennä. Jos uskot että hän rakastaa sinua ja etenkin jos teillä muuten menee hyvin niin ehkäpä hän tulee toisiin ajatuksiin kun saa vähän etäisyyttä asiaan. Eli alkaa kaivata sinua. Ellei niin käy niin sillekään sinä et voi sitten mitään. Mutta pakottamalla et varmastikaan saa mitään aikaiseksi muuta kuin että hän siirtyy entistä kauemmaksi.
Sitten tulee vielä mieleen että seksi on yleensä aika tarkka suhteen mittari, itse en usko että on mahdollista että kaikki osa-alueet ovat täydellisiä, paitsi seksi. Seksi kun ei ole irrallinen osa suhteesta vaan olennainen osa sitä kuten kaikki muutkin. Eli takana voi olla jotain muuta ja ellei hän ole kovin avoin keskustelemaan asioista niin ehkei hän ole kertonut kaikkea. Siis että mikä on vialla.
Keskustelu on aina hyväksi mutta jos hän kokee senkin painostavaksi ja menee karkuun niin sekään ei silloin toimi. En tosissaan keksi muuta ehdotusta kuin että nosta kädet pystyyn, sano hänelle että rakastat ja haluat häntä ja haluaisit vielä yrittää mutta ellei hän halua niin et voi muuta kuin päästää hänet menemään. Tai jos hän haluaa vielä yrittää niin että hän miettisi rauhassa että miten voisitte saada asiat toimimaan ja että olet valmis tosissasi yrittämään. Se vaatii teidän molempien ponnisteluja, ei pelkästään sinun. Eli anna vastuuta hänellekin, tuo esille ettet sinä voi etkä jaksa yksin. Jos hän haluaa erota niin voit sanoa vielä että jos hän tulee joskus toisiin ajatuksiin niin ovi on avoinna, riippuen tietysti siitä oletko itse silloin enää vapaa. Eli et tietysti voi odottaa häntä loppuelämääsi eikä siinä mitään mieltä olisikaan mutta ikinähän ei voi tietää mihin elämä vie.
Onnea teille, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.
Sinunkin postissasi on paljon totuutta. Juuri niin olen itsekin ajatellut (ja toiminut), että kerroin hänelle suoraan sen että tahtoisin jatkaa, jos mahdollista, mutta en jankuta. Ja olen lähellä, jos hän tahtoo lähestyä, mutta tungettelematta. Se on kieltämättä vaikeaa, koska kuten jo sanoin, olen halunnut häntä jo pitkään (osaamatta ilmaista sitä oikein), ja nyt muukin läheisyys on hankalampaa tilanteen kipeyden vuoksi. Se satuttaa pahasti, kun suhteessa on koko ajan ollut niin paljon hellyyttä.
Seksi tuntuu olevan ainoa asia jossa tietääkseni on ollut ongelmia, ja meillä on ollut tapana puhua kaikesta avoimesti. En vain tajunnut ajoissa, että hänellä on ollut seksielämässään huonoja kokemuksia aiemmissa(kin...) suhteissaan, ja hän on siksi tullut erittäin herkäksi ja araksi sillä alueella. En ole koskaan mielestäni möläyttänyt mitään hirveän pahaa, enka kritisoinut häntä, mutta hän on varmasti pahoittanut mielensä vain "tavallisen rehellisistä" ehdotuksistani tms. ja sittemmin menettänyt halunsa. :(
Mielestäni kuitenkin pienenä hyvänä merkkinä voidaan pitää sitä, että hän kahden yön jälkeen tahtoi taas nukkua kiinni minussa, kuten aiemmin olemme tottuneet tekemään. Olen hyvin varovasti ja hellästi silitellyt häntä nukkumaan mennessä ja herätessä, eikä hän paennut kosketustani. Päiväsaikaan en ole uskaltautunut vastaavaan, koska hän ei anna merkkejä siihen suuntaan, mutta hymyilee minulle kyllä keskustellessamme. Ja olen tarkkana, jos hän vaikka antaisikin pienen vinkin, että uskaltaisin lähestyä...
Yritän tietysti mielessäni varautua siihenkin mahdollisuuteen, ettei mitään ole enää tehtävissä, ja toimia siinä tilanteessa kypsästi jos siihen joudutaan. En vain tahtoisi vielä uskoa niin.
Ok. Hyvä merkki että hän halusi nukkua kiinni sinussa. Suhteenne ei siis ole hänenkään puoleltaan kaiketi pelkästään platoninen ja kaipaa läheisyyttäsi. Eiköhän siitä voisi noin päätellä.
Jos sitten lähdetään siitä olettamuksesta että hän rakastaa sinua ja haluaisi olla kanssasi mutta ei pysty harrastamaan seksiä kanssasi ja se häiritsee sekä häntä että sinua. Eli seksi on se ongelma. Ja voi varmaan olettaa myös että oikeastaan se ongelma on enemmän häneltä lähtöisin jos sinä olet antanut tilaa ja yrittänyt ymmärtää ja puhua ja etenkin kun hänellä on ed suhteissakin ollut ongelmia. Muttei tuo tietysti ole tosiaan mikään pieni ongelma.
Minäkin varmaan toimisin juuri kuten sinä olet toiminut. Enempää ei oikein omin voimin pysty tekemään. Kaipa hän sen itsekin käsittää mutta varmaan pitäisi tehdä selväksi myös se sinä et kuitenkaan halua elää ilman seksiä loppuelämääsi joten asialle pitäisi tehdä jotain. Ei välttämättä tänään tai huomenna mutta lähiaikoina. Ja ellei hän halua tehdä asialle mitään niin sittenhän sinulle ei, lopulta jää vaihtoehtoja. Ellet sitten halua elää ilman seksiä loppuelämääsi. Uskon kuitenkin että jos olet hänelle tärkeä niin ei hän ihan heti luovuta eli lopulta lähtee esim terapiaan, voit vaikka tarjoutua sinne hänen kanssaan ellei yksin halua lähteä.
Vaikea juttu kyllä.. arka aihe molemmille. Asioita on lisäksi helpompi paeta kuin kohdata. Naisen vaihtaminen kuullostaa pakenemiselta jos aikaisemmissakin suhteissa ollut seksin kanssa ongelmia. Sen kun saisit hänet tajuamaan..
On pää aivan sekaisin kun tulee ristiriitaisia viestejä - varmaan yhtä ristiriitaisia kuin hänen tunteensakin. :( Eilisiltana hän oli taas etäinen... Se johtuu kyllä osittain työstressistä ja terveydellisistä huolista, mutta hän ei päästä minua lähelleen että voisin lohduttaa. Ja yöllä kun heräsin, herätin vahingossa hänetkin, mikä sai hänet pahalle tuulelle ja vaikeutti molempien uudelleennukahtamista - eikä hän tosiaankaan tahtonut nukkua minussa kiinni, kuten edellisenä yönä... Vaikka hän sanoikin ettei ole minulle vihainen, vaan kiukustunut heräämisestä aamuyöllä keskellä viikkoa.
Hän on sanonut, että tuntee kyllä minua kohtaan paljon tunteita jotka liittyvät nimenomaan parisuhteeseen, ja että olen hänelle tällä hetkellä rakkain ihminen. Mutta hänen on hyvin vaikea kuvitella tuntevansa minua kohtaan mitään seksuaalista. Ongelmamme ovat aiheuttaneet pahaksi päässeen "seksiallergian".
Seksi on se suurin ongelma, mutta tilanteen ollessa näin paha siihen ei voi edes yrittää keksiä ratkaisua eikä tehdä sen eteen mitään. Jos hän on niin etäytynyt minusta ja huonolla tuulella, miten voisin lähestyä edes "tavallisen hellästi", seksistä puhumattakaan? On selvää ettei hänellä ole haluja minun suuntaani enää koskaan, ellemme ensin saa välejämme muuten kuntoon. Ja sekin näyttää niin vaikealta, kuin hän olisi jo luovuttanut.
Sain hänet suostumaan kanssani yhdelle terapiakäynnille, vaikka hän sanoikin että terapeutti tulee todennäköisestsi kertomaan minulle saman kuin hän: että suhteella ei luultavasti ole enää tulevaisuutta. Se tuntuu niin käsittämättömältä, kun tunteita kuitenkin on! Voi kunpa tietäisin miten hellän, luonnollisen läheisyyden voisi saada takaisin. :(
Tuosta naisen vaihtamisesta: Hän epäilee itsekin löytääkö koskaan ketään jonka kanssa seksi todella sujuisi. (Toivo(i)n tietysti että me voisimme vielä saada sen sujumaan...) Siitä huolimatta tilanne on ilmeisesti niin paha, että hänen on helpompi kuvitella seksiä jonkun muun kanssa kuin minun, ilman menneisyyden painolastia ja "väkisinyrittämistä".
Ja minä kun niin kovin tahtoisin osoittaa että haluni on todellista eikä yrittämistä, ja voisin hyvin olla asettamatta mitään odotuksia (vaatimuksista puhumattakaan!) kunnes todella löytäisimme toisemme intiimisti uudestaan. En vain usko enää saavani siihen tilaisuutta. :'( Miten voisin saada hänet ajattelemaan, että olisi ehkä helpompi virittää uudestaan seksuaalisuutta tutun kumppanin kanssa joka haluaa häntä, kuin lähteä etsimään täysin uutta ihmistä...?