Olemme olleet yhdessä reilun vuoden. Nainen toteaa aika ajoin, että olen hänelle ainoa mies koskaan jota hän on rakastanut ja jota hän voisi rakastaa, eikä hänellä olisi mitään syytä elää ilman minua.
Tuntui tietty aiemmin ihan kivaltakin tuollainen into (ainakin hän tota vie pitää minusta aidosti :D) ,mutta nyttemmin on alkanut vähän pelottamaankin tuollainen käytös. Ihan kuin minulla ei olisi mahdollisuutta edes harkita tilannetta koskaan,siis että onko hän minulle se oikea (hän on ihana,mutta olen joskus sydämessäni tuntenut palavampaakin rakkautta, silti välitän hänestä paljon enkä missään tapauksessa tahdo hänelle pahaa) kuitenkaan, koska hän toiminallaan viestittää että tilanne on ehdoton; Elämme yhdessä hamaan loppuun asti,tämä on tosirakkautta. Hänellä on vaikeaa joskus historiassaan(todella vaikeita asioita,en viitsi puhua niistä enempää), ja olen yrittänyt kaikella tavalla olla hänelle hyvä. En nyt tiedä aidosti olisinko halunnut kuitenkaan tähän asemaan. Pelkään edes ehdottaa hänelle varoen jospa pitäisimme pienen tauon ( ja katselisimme suhdettamme uudesta valosta tai vastaavaa ), koska tiedän olevani hänelle kaikki kaikessa. Tuntuu kahlitulta ja ikävä kyllä sellainen olo ei ole omiaan edistämään kummankaan hyvää oloa parisuhteessa,vaikka toisin yritänkin ainakin näyttää.. En vaan tiedä jaksanko tälläistä kovin kauaa ja se pelottaa itseäkin.
Tuntui tietty aiemmin ihan kivaltakin tuollainen into (ainakin hän tota vie pitää minusta aidosti :D) ,mutta nyttemmin on alkanut vähän pelottamaankin tuollainen käytös. Ihan kuin minulla ei olisi mahdollisuutta edes harkita tilannetta koskaan,siis että onko hän minulle se oikea (hän on ihana,mutta olen joskus sydämessäni tuntenut palavampaakin rakkautta, silti välitän hänestä paljon enkä missään tapauksessa tahdo hänelle pahaa) kuitenkaan, koska hän toiminallaan viestittää että tilanne on ehdoton; Elämme yhdessä hamaan loppuun asti,tämä on tosirakkautta. Hänellä on vaikeaa joskus historiassaan(todella vaikeita asioita,en viitsi puhua niistä enempää), ja olen yrittänyt kaikella tavalla olla hänelle hyvä. En nyt tiedä aidosti olisinko halunnut kuitenkaan tähän asemaan. Pelkään edes ehdottaa hänelle varoen jospa pitäisimme pienen tauon ( ja katselisimme suhdettamme uudesta valosta tai vastaavaa ), koska tiedän olevani hänelle kaikki kaikessa. Tuntuu kahlitulta ja ikävä kyllä sellainen olo ei ole omiaan edistämään kummankaan hyvää oloa parisuhteessa,vaikka toisin yritänkin ainakin näyttää.. En vaan tiedä jaksanko tälläistä kovin kauaa ja se pelottaa itseäkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä sinä sitten naiseltasi haluaisit kuulla? Senkö, että "juu, sä oot ihan ok, mut kyllä mä ilman suakin voisin elää"?
Jos sinulla on tarve lähteä, niin sitten sinulla on. Et sinä tee häntä kohtaan yhtään sen enempää oikein, jos olet hänen kanssaan vain säälistä.
Minä olen kokenut todella rankkoja asioita menneisyydessäni ja olen tullut jätetyksi todella raa'alla tavalla. Ja nyt seurustelen ihmisen kanssa, joka on minulle todella rakas.
Totta kai minua sattuisi ihan helvetisti, jos hän ilmottaisi, ettei rakastakaan minua, mutta se sattuisi kuitenkin huomattavasti vähemmän, kuin se, että hän muutaman vuoden päästä lähtiessään kertoisi olleensa minun kanssani viimeiset vuodet pelkästään säälistä.
Mietipä itse, miten haluisit tulla vastaavassa tilanteessa kohdelluksi?
Läheisriippuvuudella ja rakkaudella on vissi ero. Siitä olen kanssasi yhtä mieltä, että sääli on väärä syy seurustella.
hiipua ja laimeta. Vaikka hän nyt ei voisikaan kuvitella loppuelämäänsä ilman sinua, tilanne voi muuttua. Totuushan on että ei teistä kumpikaan voi tietää tulevaa eikä luvata tulenpalavaa rakkautta loppuiäksi.
Ota ilo irti tästä päivästä.
Tietysti voisit pientä "hajurakoa" pitää jotta hänkin säilyttäisi jonkinlaisen itsenäisyyden. Eihän ole välttämätöntä olla ja tehdä yhdessä kaikkea 24/7 , vaan myös hänelle olisi varmasti hyväksi elää omaakin elämäänsä. Jos suhteenne sitten joskus katkeaakin, hänellä on jokin sosiaalinen verkosto ja muutakin elämänsisältöä kuin sinä.
tukehdun puolestasi. Et voi elää noin, tajuatko. Teet väärin hälle ja ennenkaikkea itsellesi. Sanoit tunteneesi palavampaakin rakkautta, eikö se jo kerro jotain?
Tuo tuli kun suoraan mun päästä.. Tää on ihan sairas tilanne..mä en halua enää sitä naista yhtään kun ajattelen että tukehdun tohon..Se tekeytyy niin heikoksi ja marttyyriksi kaikissa asioissa että en raaski jättää häntä.