haluan kertoa oman tarinani, koska en tiedä mitä tekisin. olemme seurustelleet mieheni kanssa nyt puolisen vuotta. Alusta asti ennen kuin aloimme seurustella mieheni heitteli lupauksia ilmaan täyttämättä niitä tähänkään päivään mennessä. hän vain aina lupasi asioita että sai oman tahtonsa läpi. olen huomautellut lupauksista monet kerrat mutta ei näytä auttavan. Kaiken lisäksi luulen että mieheni on juoppo, ainakin tarpeeksi juoppo, että minua ärsyttää. joka ikinen vloppu pitää juoda, jopa viikolla töiden jälkeen mäyräkoira astuu nyt kuukauden olleeseen yhteiseen asuntoomme. olen sanonut tuhansia kertoja, etten jaksa katsella ottamista joka vloppu enkä ainakaan viikolla, koska en itse juo kovinkaan paljon (kiitos vain mieheni), joisin kyllä joskus ja pitäisin hauskaa mutta en mieheni seurassa, koska silloin ainakin hermoni palavat totaalisesti. en tiedä onko suhteemme ohi, alussa olimme niin rakastavaisia, asiat menivät jokseenkin hyvin. nykyisin riitoja tulee paljon, esim.viime vloppuna mies alkoi heitellä tavaroita ja uhkailla minua vain sen takia etten hakenut laupasta lisää kaljaa, sanoi hermojen menettämiseen olevan muitakin syitä. en jaksa tälläistä suhdetta jossa mitään mukavaa yhteistä puuhaa ei voi tehdä ilman alkoholia. ystävien kanssa ei voi illastaa ilman alkoholia jonka ansiosta illat menevät aina pilalle...ainakin minun mielestä. tiedän olevani liian vaativa miesten suhteen, mutta eikö tälläinen mene jo rajojen yli?
onko tälläinen hyvää parisuhdetta?
...
71191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
totta kai menee yli rajojen, jollei juominen lopu-lähde heti, älä jää katselemaan tollasta-ethän sä oo edes tuntenut niin kauan. Se on surullisista kun alkoholi vie ihmisen-mutta sun mies lupailee myös asioita joita ei tee-ei pidä lupaustaan.
Lainauksia tekstistäsi:
"hän vain aina lupasi asioita että sai oman tahtonsa läpi."
"luulen että mieheni on juoppo, ainakin tarpeeksi juoppo, että minua ärsyttää."
"en jaksa tälläistä suhdetta jossa mitään mukavaa yhteistä puuhaa ei voi tehdä ilman alkoholia."
Vastaat jo ihan itse kysymykseesi. Aluksihan ihmissuhteissa on jonkinlainen huuma, joka estää näkemästä toisen huonoja puolia tai puutteita. Alkoholi on asia, jonka kanssa ei kannata alkaa kilpailla. Jos miehesi ei toteuta eikä pidä lupauksiaan, ei suhteessa voi olla luottamusta. Älä kiusaa itseäsi liian pitkään tälläisellä suhteella. Tietenkään en voi sanella sinulle, miten sinun tulisi elää, mutta oman mielipiteeni ilmaisen: 1) Juopoista miehistä kannattaa hankkiutua eroon. 2) Ilman luottamusta sihde ei pidemmänpäälle kestä. 3) Jos yhteistä tekemistä ei ole (ainakaan ilman alkoholia) ei suhteen jatkamisessa ole oikein mitään mieltä.
Mieti, miten asiasi voisivat olla ilman tätä miestä. Voisitko pitää enemmän hauskaa ystäviesi kanssa? Olisiko vähemmän murehtimista? Ärsyttäisikö vähemmän? Tarvitsisiko enää pettyä toisen antamiin "lupauksiin"?
kuulosti pelottavan tutulle.. olisin voinut vaikka itse kirjoittaa tuon. Suhteemme tosin on kestänyt jo vuosia ja tyhjät lupaukset ovat edelleen täyttämättä. Surkuhupaisinta asiassa on se että koko elämä on perustunut suurelle valheelle, jonka olemassaolo on vasta viimeisen vuoden aikana paljastunut. Mies on omanedun tavoittelija, joka käyttää kaikki keinot saadakseen haluamansa. Näin kävi alunperin minunkin suhteen..
Kerran se kirpasis (jos toisenkin) kun vaan ottaisin ja lähtisin. Niinhän se on.
niin se vaan on...olen ajatellut monet kerrat että se on tässä..mitään en ole vaan aikaiseksi saanut.. annoitte kaikki hyviä vinkkejä ja rohkeutta...kiitos siitä.. tuntuu vaan niin pelottavalta päästää irti jostakin tutusta ja turvallisesta vaikka tietää että itsellä olis niin paljon parempi olla...selvinpäin meillä menee hiukan paremmin, mutta joka ikinen päivä kun tulen töistä ja odotan miestäni kotiin ajattelen joka ikinen kerta että tuleeko se taas mäyrä kainalossa.. olen koko ajan rättiväsynyt eikä oma työnteko jaksa kiinnostaa..sitte meis valittaa että kun en jaksa istua iltaa vaan menen varhain nukkumaan...tuntuu pahalta miehenikin puolesta..tiedän että hän rakastaa minua sydämmensä pohjasta..mutta jos hän rakastaa niin paljon, miksei hän pysty muuttua minun ja meidän yhteisen elämän takia?
Sinulla on vain yksi vaihtoehto jos haluat selviytyä. Ja se on että lähde ja heti.
Ei mies, tai ihminen muutu. Käytös jota kuvaat on vasta alkua. Hän raivostuu nyt ja suuttuu ja heittelee tavaroita kun et ole mieliksi. Ei mene pitkää aikaa kun hän heittelee Sinua.
On tietysti pieni mahdollisuus antaa ultimaatumi: Ei yhtään olutta. Ei ensimmäistäkään. Se tosin ei pidä kuin muutaman päivän, jos sitäkään.
Lähtö nyt vaatii tietysti rohkeutta mutta sen siirtäminen vain vaikeuttaa asiaa.
Sinä olet vasta puoli vuotta ollut juomarin kanssa, itse seurustelin lähes 7 vuotta ja kun lopulta jätin hänet en ole katunut päivääkään! Usko minua, ei kannata jäädä ja pilata elämäänsä, sillä se on se kalja, joka vie aina voiton, ei ne lupaukset pidä:) Paljon onnea elämääsi, löydät varmasti paremman miehen:)
Hyvä ihminen. Et ihan selkeästi ole vaille tuota ihmnissuhdetta, joten rohkeasti vaan omille uusille urille. Kenenkään ei tarvitse pelätä.