Ujous on varmaan yksi pahimpia suhteen ennaltatorjujia. Pitäisi pystyä olemaan mies ja menemään puhumaan kiinnostaville naisille jotain. Muuten ne eivät edes huomaa olemassa oloani.
Kuvitteellinen tilanne. Näen hänet, hän on kaunis, hän on kiehtova. Pelkään että jokin on vialla ulkonäössäni, mitä jos hän on ilkeä, mitä jos hänen kaverinsa nauravat minulle??? Sen sijaan että kävelisin nopeasti katse maassa muualle unohtamaan koko asian, otan varovaisia askelia ihastukseni kohteen luokse ja jään tämän eteen tutisemaan. Päässä huutaa ajatus joka kieltää nolaamasta itseäni ja liukenemaan nopeasti paikalta.
"H...H...Hei....." Saan keskustelun alkuun ahdistuneesti änkyttäen. Toivottavasti en sano mitään typerää. Vielä pahempaa, toivottavasti en jäädy paikalleni ja jää hiljaa lähistölle tuijottamaan jotain. Kuvitteellisessa tilanteessa en jää. Tyttö kiinnostuu ja sovimme tapaamisen.
Mitäs sitten jos pääsisin alkuun, sopisin jopa tapaamisen(!!!!!!!!!! =D)? Mitä siellä, keksisinkö mitään tarpeeksi, modernia, jännittävää ja trendikästä? Olisinko hyvää seuraa? olisin luultavasti hiljaa ja tuijottaisin maata jalkojeni juuressa. Näyttäisin siltä ettei minua kiinnostaisi tai että olisin krapulassa. En olisi lainkaan kuten ne coolit lätkänpelaajat ja naistennaurattajat. Hän tosin nauroi yhdelle jutulleni... vai nauroiko hän minulle...
Noo mitäs, treffit onnistuvat ja tapaillaan tiiviimmin. Esitelläämpä itsemme toistemme kaveripiireille. Näytän taas epäkiinnostuneelta. Etupäässä suurinpiirtein kusen housuuni pelätessäni itseni nolaamista tai näyttäväni tyhmältä. Ja kuinka tyhmältä oman elämäni ihmiset sitten näyttävät (päässäni) jos itsekin koen olevani dorka?
No joo.... esittelyt esitelty enemmän tai vähemmän kunniallisesti, epäilen tyttöystäväni vanhempien pitävän minua hyypiönä koska koko tapaamisen aikana aloittamieni keskustelujen määrä mahtuu yhden käden sormiin. "Mikä töykeä nuori mies". En uskalla tavata heitä enää. Töykeyden mielikuva tiivistyy.
Ja sitten, yhteistä elämää viettäessä ujouden demoni heittelee lisää kirouksia niskaan. Lauantai ilta. Neitokainen haluaisi lähteä viihteelle... En määää jaksa.... ääääh.... (oikeasti en vain "uskalla"/osaa olla sillä tavalla trendikkääsi baarissa ja pippaloissa, seisoisin kuin toteemi tuijottaen lattiaa lasi kourassa vilkuillen pelokkaasti ympärilleni). äääh.... repliikistäni tyttöni olettaa minun olevan tylsimys.
Ulosantini on kalsea, ilkeä ja välinpitämätön vaikka oikeasti koitan tehdä parhaani ollakseni "hyvä jätkä".
KUKA HALUAISI SEURUSTELLA TYLSIMYKSEN KANSSA? :(
Kuvitteellinen tilanne. Näen hänet, hän on kaunis, hän on kiehtova. Pelkään että jokin on vialla ulkonäössäni, mitä jos hän on ilkeä, mitä jos hänen kaverinsa nauravat minulle??? Sen sijaan että kävelisin nopeasti katse maassa muualle unohtamaan koko asian, otan varovaisia askelia ihastukseni kohteen luokse ja jään tämän eteen tutisemaan. Päässä huutaa ajatus joka kieltää nolaamasta itseäni ja liukenemaan nopeasti paikalta.
"H...H...Hei....." Saan keskustelun alkuun ahdistuneesti änkyttäen. Toivottavasti en sano mitään typerää. Vielä pahempaa, toivottavasti en jäädy paikalleni ja jää hiljaa lähistölle tuijottamaan jotain. Kuvitteellisessa tilanteessa en jää. Tyttö kiinnostuu ja sovimme tapaamisen.
Mitäs sitten jos pääsisin alkuun, sopisin jopa tapaamisen(!!!!!!!!!! =D)? Mitä siellä, keksisinkö mitään tarpeeksi, modernia, jännittävää ja trendikästä? Olisinko hyvää seuraa? olisin luultavasti hiljaa ja tuijottaisin maata jalkojeni juuressa. Näyttäisin siltä ettei minua kiinnostaisi tai että olisin krapulassa. En olisi lainkaan kuten ne coolit lätkänpelaajat ja naistennaurattajat. Hän tosin nauroi yhdelle jutulleni... vai nauroiko hän minulle...
Noo mitäs, treffit onnistuvat ja tapaillaan tiiviimmin. Esitelläämpä itsemme toistemme kaveripiireille. Näytän taas epäkiinnostuneelta. Etupäässä suurinpiirtein kusen housuuni pelätessäni itseni nolaamista tai näyttäväni tyhmältä. Ja kuinka tyhmältä oman elämäni ihmiset sitten näyttävät (päässäni) jos itsekin koen olevani dorka?
No joo.... esittelyt esitelty enemmän tai vähemmän kunniallisesti, epäilen tyttöystäväni vanhempien pitävän minua hyypiönä koska koko tapaamisen aikana aloittamieni keskustelujen määrä mahtuu yhden käden sormiin. "Mikä töykeä nuori mies". En uskalla tavata heitä enää. Töykeyden mielikuva tiivistyy.
Ja sitten, yhteistä elämää viettäessä ujouden demoni heittelee lisää kirouksia niskaan. Lauantai ilta. Neitokainen haluaisi lähteä viihteelle... En määää jaksa.... ääääh.... (oikeasti en vain "uskalla"/osaa olla sillä tavalla trendikkääsi baarissa ja pippaloissa, seisoisin kuin toteemi tuijottaen lattiaa lasi kourassa vilkuillen pelokkaasti ympärilleni). äääh.... repliikistäni tyttöni olettaa minun olevan tylsimys.
Ulosantini on kalsea, ilkeä ja välinpitämätön vaikka oikeasti koitan tehdä parhaani ollakseni "hyvä jätkä".
KUKA HALUAISI SEURUSTELLA TYLSIMYKSEN KANSSA? :(
Vastaukset 48
Vanhimmat
Eiköhän se siitä
Et ole täynnä itseäsi. Naisten kanssa riittää että olet täynnä itseäsi.
Heti alkuun. Et ole tylsä. Pystyt kirjoittamaan parempi lukuista ja mielenkiintoisempaa tekstiä kuin 90% tänne kirjoittelevista. Noin. Yksi ongelma ratkaistu. Nyt tämä kirjoitustaito pitää saada valjastettua niin, että sinusta tulee luonnollinen puhuja ihmisten keskuudessa. Se ei ole helppoa, lupaan sen, mutta se on tehtävissä.
Ja sitten seuraavaksi. Kuulostipas tutulta. Olen itse ollut täysi nolla naisten suhteen, varsinkin mitä tulee niihin ensimmäisiin tapaamisiin ja kuukausiin.
Satunnaisia onnistumisia oli tullut, mutta jostain syystä olin aina onnistunut tappamaan homman ennen kuin se pääsi kunnolla edes käyntiin. Se että homma vain sammuu, ei enää riittänyt selitykseksi. Kun kuuli taas sen "ollaan vain kavereita" naisen suusta, alkoi väkisinkin mieleen hiipiä ajatus, ettei tämä tule IKINÄ eikä KOSKAAN onnistumaan. Ei siis todellakaan.
Kokeilin baarissakin kaikkea. Oli kausia jolloin kävin selvinpäin, kännissä tai aivan perseet. Selvinpäin tajusi tilanteet hyvin, mutta ei todellakaan uskaltanut mennä juttelemaan. Ei vaikka joku nainen tuijotti silmiin koko illan. Itseasiassa silloin ei ainakaan uskaltanut. Loppuillasta tuijotuskilpailun jatkuessa olin jo varma että paidassani oli jotain vialla, tai kenties silmissäni on koppakuoriainen.
Erilaisia avauksia tuli kokeiltua. Kohteliaisuuksia, pyysin saada tarjota juomaa. Sitäkin tuli kokeiltua että menee istumaan viereen eikä sano sanaakaan (yhdessä vaiheessa olin niin maissa että kuvittelin että sen TÄYTYY toimia paremmin, koska mikään muu ei toiminut).
Lopulta jos sai jonkun keskustelun aikaan tuppasi se loppumaan lyhyeen koska en yksinkertaisesti keksinyt mitään sanottavaa. Pääni tyhjeni tilanteessa kuin Ron Jeremyn pussit. Mitään ei vain tullut ulos. Kaikki ajatukset pyöri vain sen ympärillä että näytänkö mä idiootilta jos sanon tän ja tän jutun.. no nyt on jo niin pitkä hiljaisuus, ettei voi sanoa... ja hiljaisuus sen kun jatkui... Aivan kaameaa.
Olen keskivertoa paremman näköinen, hyvässä kunnossa ym, joten siitä homma ei jäänyt kiinni. Homma jäi siitä kiinni että olin todella ujo, epävarma ja roikuin naisessa kuin takiainen kun kerrankin pääsin makuun. Normaali keskustelu tuntui mahdottomalta, varsinkin hyvännäköisen naisen kanssa. Kuitenkin omien kavereitteni kanssa pystyin normaaliin keskusteluun. Jossain oli selvästi häikkää.
No, nyt olen alkanut tehdä töitä todella päättäväisesti kyseisen asian eteen. Alussa tuntui todella vaikealta. Nykyään aloitan keskusteluja keskellä päivää milloin missäkin ja aivan tuntemattomien kanssa ja varsinkin naisien :), mutta myös muiden! Mummojen, pappojen, lapsien... aloitan keskustelut niiden kanssa, siinä kehittyy väkisinkin! Ja mitä ihmettä, ihmisethän tykkää kun niille juttelee! Saan naisilta nykyään hetken keskustelun jälkeen sähköpostiosoitteita ja puhelinnumeroita ja siitähän on sitten edetty.. ;). Enkä ole enää riippuvainen naisista, kuten ennen. Kas vain. Mullahan on omakin elämä. Senkin tajuamiseen meni monta vuotta.
Muutos täytyy lähteä sisältä, kuten varmasti hyvin tiedät. Se on todella vaikeaa päästä siitä ujoudesta eroon, mutta kun pääset alkuun ja alat huomata tulosta (pidä kirjaa edistymisestä, ettet vaan "unohda" sitä ja vaivu taas epätoivoon!). Siihen muutokseen pitää asennoitua täysillä ja olla valmis vastaanottamaan kieltäviä kommentteja naisilta. Niistä ei saa masentua, se on osa harjoittelua.
Ainut tapa oppia on tehdä se erehdysten kautta. Ja on tärkeää että alat päivittäin vaikka hokea itsellesi että olet hyvä jätkä! Mitä vaan että saat tajuntaasi sen ajatuksen että mä oon hyvä jätkä ja mä pystyn tähän! Koska sehän sä olet! Hyvä jätkä. Alitajunta on pakko saada muuttumaan niin että ajattelet positiivisesti itsestäsi.
Tsemppiä!
Sulle ja myös ap:lle haluaisin sanoa, että jos pystytte näin selväsanaisesti ja mukaansatempaavasti kirjottelemaan, niin en oikeasti VOI uskoa, etteikö tulevaisuus olis valoisampi kuin uskalsitte odottaakkaan.
Tsemppiä pojat, oikeasti, ja muistakaahan, että ihan samat huolet meidän tyttöjenkin päitä pyörittää..
Niinku et "yhyy, tälkin hetkellä vaan 4 jätkää on must kiinnostunu, eikä ykskään niistä ole se yks jota kaikki naiset kuolaa... yhyy, kuolen yksinäisenä, kukaan mies ei halua mua (ei ainakaan rikas komee ja viilee mies)", vai mitä murheita tarkoitit?
Melkeinpä joka kerta, kun tänne jotakin kirjottelen, niin saan tämmösiä vastauksia..ja olen niistä aidosti hämmentynyt!
Eipä oo kuule tarttenu tässä ihailijoita kauemmas hätistellä..
Kovasti on hiljaista, vaikka näillä palstoilla mulle annetaan ymmärtää, että naisen (myös siis mun?) elämä on semmmoista, että senkus ottaa ja valitsee tarjokkaista, joita on vallan jonoksi asti Neiti Nirsoilijan oven takana.
Siis mistä tarjokkaista, kysyn mä?!?
Ihan rauhassa tuolla saa yksin tallustaa päivästä toiseen.
Että sellaiset huolet.
Rohkaisua ei saa ikinä liikaa :). Yksi asia minkä itse huomasin lähestyessäni naista oli se, että ajatuksia pyöri aivan valtavasti päässä, enkä saanut niistä mistään kiinni. Aivan kuin kaikki elämän tapahtumat ja kokemukset kiteytyisi siihen yhteen hetkeen ja jos sen munaa on valmista miestä. Se muodosti lukon päähän eikä mitään tullut ulos. Se puoli pitää saada jotenkin hallintaan, ennen kun homma lähtee pelaamaan.
Ei nimittäin ole täysin luonnollista mennä TÄYSIN ventovieraalle juttelemaan niitä näitä, aivan kuin jo tuntisi kaverin pidemmältäkin aikaa (tämähän on tavoite). Varmasti evoluutiojuttuja. 50 000 vuotta sitten jos menit juttelemaan niitä näitä ventovieraalle, sait kivestä (se kova maassa, ei se toinen) päähäsi ja se keskustelu loppui siihen. Sama homma vainoaa vielä tänäkin päivänä alitajunnassa, paitsi ettei kivenmurikkaa saa enää päähän. Nyt pitää vaan virittää aivot sille taajuudelle ettei mitään pahaa tapahdu ja ihmiset tykkää jutella.
Näin se homma pelaa. Tai sitten ei. Hyvät yöt.
Laita yhteystietoja niin katellaan ;)
"miks mä en kelpaa kellekään, vaiks oon kiva ja ihan kivannäkönen ja raha-asiatkin on ihan kivasti, kaveritkin on kivoja ja mun tavotteetkin on ihan kivoja ja mun kanssa vois olla vaikka kuinka kivaa.."yhyy :(
No sinähän se tosiaan alotteellinen olet!
Jokainen tsäänssi on mahdollisuus..?
En etsi seuraa (seli seli..),mutta jos nyt oikeasti haluut jostain kirjoitella, niin rohkeesti vaan:
[email protected]
Lupaan pitää kivet taskunpohjalla..
Palaanpas nyt vielä siihen, että samat huolet ne meiltä tytöiltäkin löytyy..
Uh huh, tänä aamuna vain NÄIN miehen, johon olen salaa epätoivoisesti ihastunut ja menin taas aivan totaalisesti puihin.
Siis minä, muuten aina niin rohkea ja kool..
Hyvä, etten kaatunut keskelle jalkakäytävää!
(Ehkä olis pitänytkin, niin herra olis saattanut tulla auttamaan ja oltais ehkä saatu juttu alkuun.
Mutta on tosta kompuroinnista vähän huonoja kokemuksia, kerran onnistuin pääsemään sen seurauksella 3 kk:n saikulle).
Ei oo helppoo, ei..
Aika hyvä analyysi!
Paisti toi "raha-asiatkin on ihan kivasti" on kyllä vähän katteetonta optimismia.
Meinaatko, että pitäis pyyhkiä kyyneleet?
että paljonko niitä kyyneleitä valuu..jos paljon niin sitten tietty, ettei mee kiva paita suttaseks..katos kun jos ne raha-asiat oli hieman liioitellun kivat niin ei oo rahaa mennä heti ostaa uutta. vai mitä tuumaat, lainataanko sit vaikka kaverilta rahat?
Siis näit tänä aamuna miehen, johon olet salaa epätoivoisesti ihastunut, ja joka on sika komee viilee ja varakas, ja sitten menit taas aivan totaalisesti puihin.
Kyyllä, ymmärrän. Ymmärrän ongelmasi.
Mikä sitten on murhe jos ei tuo? Eikö koko viestiketju käsittele saavuttamatonta rakkautta?
No, naisilla ja miehillä on näköjään vähän eri skaalat murheille.
yksinkertaisinta laittaa vaan paita pyykkiin?
Saattais kuivuakin jo huomiseksi.
Vois sitten alottaa saman taas alusta..
Meinaatko että miehet tuskailevat sen kanssa kuinka lähestyä naisia menestyksekkäästi ja naiset tuskailevat sen kanssa että vain väärät miehet lähestyvät?
ton varakkaan tuohon nappasit?
Sulla taitaakin olla tietoja enemmän kun mulla..
Äh, mulle näköjään vittuillaa jo toisena iltana peräkkäin.
Olen viaton! Romantikko!
Apuaaa!!
(Kohta on yöpaitakin märkä kyyneleistä..)
Mitäs jos tulisin kuivaan ne sun kyynelees?
sulla löytyy?
Nälänhätä, kenties?
Tilitä nyt vähän..
Mutta älä herätä naapureita.
Nenäliinoja on omasta takaa.
Ok... sääli sinänsä jos nuori nainen joutuu syystä tai toisesta itkemään. Olen lähestulkoon ninja, joten naapurisi eivät edes huomaa läsnäoloani ;)
Pitää alkaa toteuttaa käytännössä. Tiedä vaikka kehittyisi tuossakin asiassa.
See ya!
koska siis, miks kukaan ei huoli sua sellaisena kuin sä olet? voivoi, taidat murehtia ihan turhaan, sillä jos pystyt asiaa noinkin syvälti pohtimaan, täytyy sulla olla pää ajatuksia täynnä vaikka sille neitokaiselle jaettavaksi..kö?
Yritä puhua naisen kanssa kuten juttelisit kaverillesi. Puheenaiheet tietenkin ovat hieman erilaiset, hoksaat kyllä, mutta kunhan jotain yleistä yrität keksiä. Vaikka kaupungin eri menomestojen tarjonnasta sinä iltana voisi keskustella, ota selvää etukäteen mitä kaupungilla tapahtuu. Ehkä saat houkuteltua seuraa jonnekin tapahtumaan mistä olet itse kiinnostunut?
Miten sitten pidetään keskustelua yllä siten ettei tule kiusallisia taukoja, no, se onkin aina hieman molemmista osapuolista kiinni... Parasta olisi jos juttelusta ei tulisi yleistä kyselytuntia.
Itse olen ujoutta saanut vähennettyä jo mukavasti alkuun tällä keinoin. Tuntuukin, että juttelu sinänsä sujuu ihan mukavasti mutta se ensikohtaaminen on hankalampi.
Eihän ujous pahaa ole.
Rehvastelevat itseääntäynnä olevat miehet todellakin ovat. Vaatimattomuus on mielestäni hyve. Miehestä tekee oitis epämiellyttävän jos se on pelimies.
oo paha siis jos vaan sanoo olevansa ujo ja vaikuttaa siltä. Jos taas tosiaan ihan oikeesti on ujo niin sitten se on katastrofi. UjoMpille ja Viettelykselle sanoisin, että kumpaakaan sepustusta en jaksanut lukea loppuun joka on hyvä merkki - naiset on varmaan ihan lääpällään. Se pitää vaan saada ulos. Ja siinä ei auta muu kuin viinaa naamaan sit polkastaan kerran maahan ja sit vaan menox ja sepustusta tiskiin. Ja ulkokohtainen asenne - se en oo minä joka juttelee vaan mä vaan suoritan tätä tehtävää.
ujomies siis ennemmin kuin pelimies... täytä yhtälö sinulle parhaiten sopivalla tavalla:
ennemmin [vaihtoehtosi tähän] kuin ujomies.
Kiinnostaa mitä vastaan kilpailen, jotain sen on ujouden positiivisuudesta huolimatta oltava, sillä suuri osa ikisinkuista on juuri ujoja.
"Mitäs sitten jos pääsisin alkuun, sopisin jopa tapaamisen(!!!!!!!!!! =D)? Mitä siellä, keksisinkö mitään tarpeeksi, modernia, jännittävää ja trendikästä?"
Menkää leffaan, niin ei tarvitse tuollaista murehtia. Elokuvan jälkeen voi sitten puhua siitä leffasta.
ensinnäkin. mies joka huomaa kiinnostavan naisen ympärillänsä, ei todellakaan ajattele omaa ulkonäköään. siis MIES. ennemminkin hän ajattelee että nyt pitää käydä hätistämässä muut miehet tuon kaunottaren ympäriltä, ja näin hän kävelee pää pystyssä naisen eteen kuten omistaisi kokonaisen euroopan..
toisekseen, jos sillä on kavereita ympärillänsä.. he hyvin todennäköisesti nauravat sinulle, olitpa kuinka itsevarma tahansa taikka kuinka säälittävä hyvänsä. he nauravat. jos eivät päin naamaa niin viimeistään silloin kun käännyt ja lähdet pois. näin tekevät naiset aina. mutta he NAURAVAT, hyvä etteivät itke!
Miksi ne nauravat? Itse nauran jos jokin asia on huvittava. Onko lähestyvä mies huvittava. Ainakin siitä tuntuu saavan aina päivän naurut irti, mikä ei ole kovin kohteliasta.
valehtele itsellesi. kun uskot, että olet itsevarma, niin sitä myöskin olet. ajattele:"onneksi en kuitenkaan ole mikään hissukka" kun vaikeimmissakin tilanteissa muistat aina ajatella näin, niin pikkuhiljaa sulla alitajunta muuttuu siihen, ettet todellakaan pidä itseäsi minään hissukkana.
pikkuhiljaa huomaat että sinun on vaikkapa baarissa mentävä ensiksi joillekin naisille juttelemaan, koska se kaveri jonka kanssa yleensä käyt, on hieman ujo.
se vain on niin, että naiset tykkäävät porukalla miehiä nauraa. jos vaikkapa seurustelet naisen kanssa, niin luuletko että nainen kertoo vakavamielisenä kaverilleen "että se hieroo niin ihanasti ja antaa aina pusun aamulla"
normaalisti nainen kertoo miehestä että "se oli niin avuton aamulla sen vanhan auton kanssa joka ei lähtenyt käyntiin vaikka luulee tietävänsä autoista niin paljon" ja nauraa käkättää perään.
Yllättävä määrä vastauksia, ilmeisesti en ole yksin asian kanssa. Jäi alunperin mainitsematta että naisia ei varmaankaan itse tarvitse täysin yksipuolisesti lähestyä, mutta mistä tietää koska näytetään ns. viherää valoa?
Ei viherän valon tunnistaminen ole varsinainen ongelma, vaan se että minkä hyvänsä valon näkee ujon näkökulmasta joko punaisena tai sammuneena. Huvittavaa on vielä se että tajuan kaikki tilanteet vasta kahden vuoden viiveellä. Tilannetajuni laahakin vielä vuodessa 2004.
Hyvä esimerkki on vaikka se että olen baarissa (silloin harvoin) kavereiden kanssa ja jään ryystämään cuba libreäni nurkkapöytään kavereiden toilaillessa tanssilattialla. Viereiselle jakkaralle liihottelee diskovalojen välkkeestä vaaleahiuksinen kaunotar. Suoritan pikaisen katsauksen kuka lähistölle ilmaantuu, ja saan ehkä puolen sekunnin katsekontaktin joka loppuu kun siirryn haukan katseella vahtimaan tanssilattian tapahtumia. Muukalaisten tuijottaminen voisi olla epäkohteliasta.
Seuraa pikainen uusinta vilkaisu, nyt neiti katselee levollisesti muualle ja kaivaa puhelimensa, tarkistaa ilmeisesti kellonajan ja liihottelee pois.
Niin, neiti kaipasi vain pikaista levähdystaukoa seisoskelusta ja halusi tarkistaa kellonajan. Mielessäni ei edes käy että kenties siinä olisi hyvä sauma keskustelunavaukseen. Tai kävi ehkä, mutta oletan ettei häntä kiinnosta. Vaikka kiinnostaisi niin luultavasti ensimmäinen lauseeni olisi "mikä puhelin sulla on?" Jes, tekniikasta jutelemalla homma ei ainakaan toimi, näin ovat minua viisaammat kertoneet ja sivusta seuraaminen opettanut.
Ai niin, kerran joku tyttö hyökkäsi pimeästä pöytään, aloitti itse keskustelun ja kiusallisen tauon laskeuduttua katsoi olevan hyvä aika suutelemiselle. Ei, en pitänyt häntä kiinnostavana. Pidin häntä epäilyttävänä joskun mukavana. Kiinnostavana pidin sitten seuraavana aamuna tämän painellessa ovesta pihalle toivottaen hyvää hiihtolomaa, kevät-talvi kun oli. Oven kiinni menemisestä kymmenen minuutin päästä heräsi ajatus olisikohan kannattanut kysyä vaikka numeroa. Ei siinä mitään olisi menettänytkään.
oisit vaan kysynyt numeroa:) itse tollasen tilanteen jälkeen ajattelen/ajattelisin että mies vaan halusi yhdenillan juttua ja enpä viiti pyytää numeroa jos se ei pyydä.
Tiedän, olisi pitänyt kysyä numeroa. Seuraavat kaksi kuukautta muistutin olemukseltani lähinnä tiskirättiä, vetinen ja likainen huonoryhtinen epäonnistuja.
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH Se pieni viivyttely eteisessä, siinäkö oli se kuuluisa vihreä valo? Ehkä, miksi sama tyyppi olisi kysynyt viikkoa myöhemmin seurueessa olleeltani kaverilta missä minä olin. Juuri tuollaista ujoudesta seuraa, selvä tilaisuus ja paikka, jonka ujouslinssit päässä kääntävät mahdottomuudeksi ja epäkohtelijaisuudeksi.
Se omituinen "pelko" muistuttaa vähän tunnetta kun tiedät että joku lyö ilmat pihalle, se sekunnin kymmenesosa juuri ennen kuin nyrkki osuu mahaan, ikäänkuin tuntee (kuvitteelliset) seuraukset etukäteen.
Myöhäistä kuitenkin rypistellä jos paska on jo housussa niin sanotusti. Jos ensikerralla olisin mies ja tekisin mitä tilanne vaatii :)
Sama ongelma mulla. Tai ei oikeestaan, kun en varmaan koskaan edes mee naimisiin. Kyllä kuka tahansa pärjää ilman minua. Joskus tuntuu, etten kehtaa alkaa seurusteleen enkä oikeen kehtaa olla alkamattakaan. No, en kyllä kuolemaksenikaan keksi yhtään syytä naimisoitua, tai etes panna ketään. Kuka naimisoitumisestani hyötyis? Ei sitten Perkelekään. Mitä minunlaiseni munallaan muuta tekee kuin kusee ja runkkaa rangaistuksia kärsittäväkseen. Jumavittuako mä ees tänne synnyin? Pitänee kirota syntymäpäivä tuhannennen kerran, tai sit alkaa keksii uusii kirosanoi, ku vanhat on jo kulunu puhki. Apua, vaikka oon melko sanaseppo ja olen jo laatinut miltei oman kirosanaston, kirosanat alkaa loppua kesken. Naisis mua luultavasti kiinnostais vain pillu ja muu fyysinen. Mutta kun en pidä ittestäni ollenkaan, enkä osais puhuu kenenkään kans mitään, niin ei avioliitto ois mitenkään mahollinen. Kyllä se joskus tuntui ehkä jopa maholliselta, mutta kirotut sukulaiseni ja muutamat muut ovat vieneet kaiken yrittämisen innon, en kehtaa tehä enää juuri mitään enkä ottaa mitään riskiä missään asiassa. Ennen aattelin, että mieluummin taivaisiin kuin naimisiin, mutta taidankin mennä poikamiehenä helvettiin.
nössö. koita olla mies välillä. "en uskalla" "mitä jos" "pelkään nolata itseni" "kuka tällaista huolisi"
huoh... ansaitset olla yksin.
Juuri tuota kaipasin.
Sitten kun on vielä ruma (niinkuin minä) niin voi unohtaa kaikki ja keskittyä sinkkuuteen.
oikein hyvännäköinen mies, voi silti täysillä keskittyä sinkkuuteen. Jos ei tee aloitetta, on turha odottaa muita kuin katseita.
Naiset on saamattomia.
Syy miksi naiset eivät tee aloitteita on siinä että joku on KERRAN torjunut heidät. Mitäs sitä sen jälkeen yrittämään, sitäpaitsi miesten kuuluu tehdä aloite.
Koomista tuossa aloitteen tekemättä jättämisessä on se että miehen ikäänkuin kuuluisi kestää kaikki torjumise mukisematta... ja niin kai pitäisikin mutten itse enää jaksa
Syy miksi naiset eivät tee aloitteita on siinä että joku on KERRAN torjunut heidät. Mitäs sitä sen jälkeen yrittämään, sitäpaitsi miesten kuuluu tehdä aloite.
Koomista tuossa aloitteen tekemättä jättämisessä on se että miehen ikäänkuin kuuluisi kestää kaikki torjumise mukisematta... ja niin kai pitäisikin mutten itse enää jaksa
on juuri tuota, että kun kerran on pakit saatu, se riittää passivoitumiseen. Jos miehet tekis samoin yhdestä vastoinkäymisestä, ihmiskunta olis kuollu ajat sitten sukupuuttoon. Olen päättänyt, että kun kerran naiset ovat nostaneet itsensä prinsessa korokkeelle ja suhtautuvat miehiin niin esineellistävästi, en tee itsekään suoria aloitteita. Samassa seurueessa voin aloittaa keskustelun naisen kanssa, mutta ikinä en mene juttelemaan suoraan jollekin naiselle esim. toiseen pöytään tai kaupan kassajonossa ala kiihottamaan naista: "Olet kaunein mitä tiedän ja haluaisin nussia sinua loputtomasti!" Koska tuollaista idioottimaista juttua naiset rakastaa, vaikka eivätkään myönnä.
mielenkiintoista. mä ainakin lämpenisin noin typerälle iskurepliikille.En ehkä kassajonossa mutta jossain yksityisemmässä tilassa tai baarissa? joku toinen saattaisi kyllä suuttua
Ja naisten nauramisesta miehille- joo kyllä niin tapahtuu, mutta yleensä vain silloin jos miehen itsetunto sen kestää. Ilmeisesti aikaisemmalla kirjoittajalla on joustava itsetunto, kestää pienet hauskanpidot. Ujoille miehille emme naura päin naamaa.