kokemusten vaihtoa

Onko ketään toista jolla edes vähän samanlainen raskausaika kuin mulla:
Siihen aikaan kun kuukautisten piti alkaa tuntui alavatsassa monta päivää kova kipu, kuin kuukautiset ois ollu tulos. Tein plussatetin kun menkat oli 5 päivää myöhässä. Siitä lähtien viikoille 12 mun olo oli ihan järkyttävän kurja! En oksennellut mutta tuntui siltä että vois oksentaa. Heikotti ihan järkyttävästi ja melkeimpä nukuin vaan kaikki päivät. Olo oli oikeasti niin kurja jotta jouduin työharjoittelutkin keskeyttää ja jäädä sairaslomalle.
Kyselin silloin paljon eri foorumeilla et onko tämä alavatsan kipuilu normaalia. Samainen kuukautiskipujen tapainen kipu jatkui, vaimeampana kylläkin ku iha alussa, mutta oli silti koko ajan kipeä. Neuvolaan soittelin ja kysyin mitä tämä on ja pelottelivat vain kohdunulkoisesta raskaudesta tai keskenmenon riskistä ja että ei ole normaalia olla näin kipeä, varsinkin kun kerroin että rakastelu tekee alavatsan niin kipeäksi että itku siinä tulee. Foorumeilla taas sanoivat näiden alamaha kipujen olevan ihan normaaleja.

Ensimmäisillä ultraääni kerroilla joita tehtiin kaksi, ensin neuvolatäti ja parin viikon päästä eka lääkäri, silloin EI näkynyt et siel olis kaks nuppusta. Vasta niskapoimu ultrassa selvisi et meille tulee ihanat, odotetut kaksoset.

Kun vatsa alkoi pyöristyä (viikolla 14 oli jo tosissaan näkyvä vatsa), alkoi alaselkä, häntäluu kivut. Kerroin tästä neuvolassa ja TAAS peloteltiin... Kun neuvolalääkärille kerroin niin hän sanoi et ei ole pelkoa ellei nouse kuume ja tule veristä vuotoa. Näitä mulla ei ole koskaan tullut, kiitos siitä.

Tuli tässä 14-17 raskausviikoilla tavallaan semmoinen tauonpaikka huonovointisuudelle. Silti se alamahakipu on kulkenu rinnalla ja sitten sitä alettiin neuvolassa kutsua jo supisteluherkkyydeksi. Sitten taas lääkäri sanoo että ei se sitä ole, vaan kun siellä on niitä kaksi, että se on vaan tavallista rajumpaa venymiskipuilua. Mutta toinen lääkäri sanookin toista: "todennäköisimmin tämä on supistelua" (en vieläkään tiedä mitä tämä on).
rv17 jälkeen mulle alkoi tulla semmosta pyörrytys-huimaus "kohtauksia". Aloitin kuukausi sitten koulun luullen pystyväni käymään tämän loppuajan. Olen nyt siis rv22. Kuitenkin oloni on vain huonontunut, pyörryttää ja heikottaa, melkeimpä oksettaa. Tätä siis monesti päivässä. Vaikka vain tarvitsi istua koulunpenkillä niin tuli tunne että pyörryn justiin ja valahdan tästä tuolista alas. Tuntui kun ei saisi happeakaan tarpeeksi ja sydän tykytti. Neuvolas epäilivät et saattaa johtua alhaisesta hb:sta joka oli silloin 102. Oon nyt 2kk syöny rautaa, hb on noussu mutta ei tämä olo ole yhtään sen parempi, pahempi vaan. Ja selkäkipuni paheni niin etten pysty istumaan tai seisomaan kauan. Ristiselkä tai se häntäluuseutu tuntuu siltä niinku olisin treenannu rajusti. Samoin tämä ns. "supisteluherkkyys" on pahentunut. En ole enää aikoihin, n. kahteen kuukauteen voinut liikkua paljolti mitään. En kyllä koko raskausaikana, koska alussa pahoinvointi ja selkäkivut ja se ainainen menkkakipu. Alavatsani siis tulee kaikesta fyysisestä rasituksesta to-del-la kipeäksi. Varsinkin kävelystä! Ja se kipu ei siis ole nivusissa vaan suoraan häpyluun yläpuolella se vatsaseutu, navan alapuolella. Se on pistelevää jomotusta. Olen kertonut nämä tuhanteen kertaan neuvolassa ja lääkärissä. Itse en miellä tätä supisteluksi koska luulen tietäväni mitä supistelu on: mulla on ollu semmosta kivutonta alavatsan kovettumista kivikovaksi ja se ei ole koskaan ottanu kipeetä.
Jätin siis nyt sen koulun kesken ja jättäydyin lepäämään kotiin. Viime viikolla oli rakenneultra ja samalla lääkärin aika joka tarkisti kohdunsuun yms. Hra pahantuulinen lääkäri sanoi että kaikki on ok. Ja kun aloin sanoa että omasta mielestäni olisin sairasloman tarpeessa niin hän vain nauroi ilkeästi ja sanoi "Muttakun kaikki on kunnossa!!" Sanoin siihen että eihän ole että mistä tämä selkäkipu sitten johtuu? Siihen hän "justhan minä sut tutkin, siellä ei ole mitään mikä viittais semmosee kipuiluun, sun pitäis vaan koittaa liikkua" Minä siihen: mutta enhän MÄ VOI! tuun niin kipeäksi alavatsasta ett... *KESKEYTYS* "senkin asian tutkin, siellä ei ole mitään semmoista minkä takia sua vois supistella!" Jotta juu... meinasin alkaa itkeä siinä sen vastaanotolla. Se ei antanu kertoa mun huonosta olosta eikä mistään. Jäi sitten sanomatta sekin että eikö tämä et mun toine jalka on lyhyempi nii vaikuta siihe miten selkä jaksaa... kun mun selkä ei oo muutenkaa ennen raskautta mikään hyvä ollu... Eipä herunut sairaslomaa siltä lääkäriltä. Nyt pitää odottaa seuraavaa neuvola aikaa ja kertoa siellä ja pyytää aika neuvolalääkärille. Se sentään kuuntelee. Mutta ilmeisesti tämä ei siis ole supistelua! Oon ihan sekaisin kaikesta mitä mulle sanotaan. Tuli sen lääkärikäynnin jälkeen semmoinen olo että oon laiska ja liioittelen asioita. Noin se lääkäri ainakin selvästi musta ajatteli eikä ottanu yhtään tosissaan. Kun hän nyt niin pätevyydessään todisti. Miksi sitten olen kipeä ja huonovointinen???
Ette usko kuinka pahalta tuntui jättää koulu... Ensimmäistä kertaa viihdyin koulussa, ihana luokka ja vihdoinkin olin löytänyt oman alani. EN LIIOTTELE YHTÄÄN, en todellakaan olisi pikku syistä jäänyt pois koulusta! Musta ei oikeasti ole nyt mihinkään.

Noniin... jaksoiko kukaan lukea???
Haluisin löytää kohtalotovereita... vaikka uuden ystävyyssuhteenkin.
Jos oot kokenu samaa kuin minä niin kerro ihmeessä oma tarinaskin!