Mitäs mieltäolette tämmöisestä väitteestä? Voiko seuralainen alentaamiehen/naisen markkina-arvoa??
http://ihmissuhteet.blogspot.com/2003/10/markkina-arvoa-alentava-seurapaksun.html
http://ihmissuhteet.blogspot.com/2003/10/markkina-arvoa-alentava-seurapaksun.html
Vastaukset 27
Vanhimmat
Elämä on raadollista! Lihava ihminen ei osaa edes syödä oikein. Joka joutuu tyytymään tällaisen tyhmän luuserin seuraan on itsekin luuseri, joka ei parempaakaan saa. Ainakaan tämän jälkeen.
Kukaanhan tätä ei suoraan kehtaa sanoa, mutta yleinen mielipide ei ole mikään salaisuus.
huolehditaan! :D
Huolehditaanko oikein juomisesta? Huolehditaanko oikein polttamisesta...nuuskaamisesta monesta muusta terveydelle haitallisesta ööh... hyväkuntoisten, jopa urheilijoitten, harrastamasta paheesta.
Listaa voi jatkaa esim liiallisen treenaamisen kuluttavasta vaikutuksesta niveliin, äärirajoille venytetyn suorituskyvyn paukahtamista jäneteissä, lihaksissa...henkisessä hyvin/pahoinvoinnissa...
Lisäaineet, koko tämä keinotekoinen kulttuuri: Istutaan näpyttelemässä jotain konetta ja sitten mennään autolla jonnei suorituspaikkaan, joka varta vasten 'pykätty' ...kaiken huippu----> hiihtotunneli! Voisha näitä luetella juu. Jopa oma lajini uiminen...uimahalli, kloori, lämmityskustannukset, vesi...
plaa plaa plaa
Hanki sinä vaan kuntosi ja lihaksesi työssä! ja tule sitten mulle lässyttämään jotain tommosta...
On myös ihmisiä, jotka eivät ajattele ja elä markkinavoimien mukaan, eivätkä esineellistä ihmistä. He siis pystyvät jopa ajattelemaan itsenäisesti, omilla aivoillaan ja näkevät fyysisen ihmisen lisäksi myös psyykkisen ja sosiaalisen osan ihmisen kokonaisuudesta sekä myös tiedostavat perimän merkityksen.
voi olla kysymys arvoista. Erilaisia kokonaisuuksia arvoista on olemassa.
Suomen olosuhteissa sanoisin, että teoria pätee paljon huonommin kuin muualla, koska lihavahkoja naisia on tässä maassa niin paljon. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että mies on lihavan naisen seurassa.
Lisäksi sanoisin, että naisten seura parantaa miehen markkina-arvoa ylipäätänsä suhteessa siihen, ettei naisia seurassa ole. Riippumatta naisen elopainosta.
He he, tää oli hyvä oivallus! :D
Kaikee cosmo-paskaa. Markkina-arvoa, että jurppii kun ihmisistä puhutaan kuin jostakin helkkarin tuotteesta. Vitun sairasta.
Teoriassa jokaista pitäsi arvioida omana itsenään, jokainen on arvokas plaa plaa plaa...
On kuitenkin tekopyhää väittää, ettei ihmisiä arvioitaisi myös seuransa perusteella tai että se olisi elämää suurempi synti.
Jos tyttöystäväni olisi turpea pubiruusu ja ystäväni hampaattomia röhkijöitä, niin eikö se todellakaan kertoisi minusta mitään? Joko samanlaiset lapset lakkasivat leikkimästä keskenään?
Siitä olen kanssanne yhtä mieltä, että markkina-arvo-termi on ihmiseloa halventava.
potuttaakin, että sä olet oikeessa.
Mutta yhtä lailla mua harmittaa tehdään sitä arviointia suuntaan tai toiseen, siis positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan.
Se on jotenkin niin syvältä, kukahan kiero noi termit keksii tuoda kuvamaan ihmisiä.
Bussikuskin :) Esimerkki nyt oli hieman karrikoidusti ajateltuna mut vastaankaan en voi väittää. Väite pitää erinomaisesti paikkaansa.
Nykypäivänä on jostain kumman syystä tullut hirvittävä tarve lokeroida ihmisiä ? Kaikille on jaettu oma kastinsa mihinkä kuuluu, jopa mediassakin. Kohta ollaan taas kuin keski-ajalla ja silloinkin kastiajattelun isänä olivat kaikki aateliset. Onko nykypäivän aatelinen sit tuo akateeminen hyvin ansaitseva ihminen joka ajattelee olevansa korkeammassa asemassa kuin muut?
Sanoisin ennemmin että medianäkyvyys määrittää nykypäivän aatelistoa. Hyvin ansaitseva palkkatyöläinen, akateeminen tai ei, taitaa olla sitä keskiluokkaa. Yhdysvalloissa tuo jako on näkyvämpi kun kouluttamattomat maahanmuuttajat täyttävät nuo duunarinhommat. Valitettavasti täälläkin näkyy jo merkkejä siitä, että ihmistä arvostetaan pelkän työn ja koulutuksen mukaan.
Ikävä kyllä menee ja ainakin mitä noita kirjoituksia lukee niin tuntuu siltä juuri tuo korkeampaan luokkaan sijoitetut eniten siitä meteliä pitää.
Siis siinä mielessä et korkeamman luokituksen omaavat eniten siitä paasaavat. Täälläkin kirjoitellaan jatkuvasti alemmista markkina-arvoluokista, duunarin luuseri ominaisuuksista, ym.
on muuallakin. Ne, jotka tuntevat menettävänsä arvoaan tai ovat menettäneet jonkun arvoaseman(eril. syistä johtuen)...käyvät kovaa kamppailua.
Myöskin 'liikkuvuus' pakottaa hakemaan paikkaa joukon hierarkiassa koko ajan...
On tietysti kiinni yksilöstä ja asemasta koko populaatiossa missä vaikuttaa.
Haluaako sit hakeutua parempaan "arvoasemaan" vai tyytyykö kaikkeen siihen mitä siihen mennessä on saavutettu. Toiset ihmiset kokevat jatkuvasti olevansa liian huonossa asemassa ja hakevat jatkuvasti aina vaan parempaa, jotkut tyytyvät kaikkeen siihen mitä on eivätkä hamua sen enempää.
Itse kyllä kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. En koe tarpeelliseksi oman aseman parantamisen vaan olen tyytyväinen nykyiseen. En koe itselleni tarpeelliseksi edes yrittää hakeutua parempiin asemiin. En ole kunnianhimoinen ihminen vaan hoidan kaikki mitä annetaan tunnollisesti ja tarkasti.
***hoidan kaikki mitä annetaan tunnollisesti ja tarkasti.***
Eikös tuokin ^ (yllä oleva lainaus tekstisi lopusta) ole kunnianhimoa?...haluat tehdä tunnollisesti kaikki työsi hyvin eikun tarkasti...
....
En tavoittelemitään muuta kuin, että saan olla olemassa.
motto: Kaikki saavat olla olemassa, minäkin.
Vois sanoa et se on vastuuntuntoa ku kunnianhimoa. Kunnianhimoinen vaatii aina enemmän ja parempaa asemaa, vastuuntuntoinen ihminen tekee työnsä hyvin ja varmasti sekä sen vaativalla vakavuudella.
Eli haluan et työ tulee tehtyä kerralla kuntoon ja voi vehnä jos se tulee takaisin ni sit potuttaa. :)
Kunnianhimo?
Minua alkoi kiinnostaa tämän sanan pohtiminen. Mitä se kunnianhimo on? Meinasin kyllä, että oman esim. korkean työmoraalinsa tuloksena syntyvän kunniansa 'puolustamiseksi' huolehtii vastuullisesti työtehtävistään... Onko kunnianhimoa HALU säilyttää oma kunniansa? Vastaan ON.
Mitä on kunnianhimo? Himoitsee kunniaa, himoitsee omaa kunniaansa. Kyllähän tämä alkaakuullostaa siltä, että haluaa myös säilyttää aiemmin jo todeksi tulleen kunniansa. Eihän olematonta kunniaa voi himoita. Sitä pitää ihmisellä olla olemassa. Siis kunnianhimoa on myös halu säilyttää olemassa oleva kunniansa.
ONKOS tämä nyt puusta-pudonneen-viloSohvin ajatuksia?
:D
Osittain kyllä olet oikeassa on tuo vastuuntunto jossain määrin kunnianhimoa.
Kunnianhimo sanamuotona vaan tuo sellaisen vaikutelman ihmisestä joka haluaa aina vaan enemmän ja parempaa. Kehittää itseään ja omaa uraansa, elämältä haluaa enemmän ja parempaa.
Tuo kunnia tulee varmaankin omasta päästä ja muiden suhtautumisesta, itse kun kokee pääsevänsä aina asioissa eteenpäin ja korkeammalle nostaa omassa mielessään tuota kunniaa.
osittain kunnianhimon voi varmasti yhdistää vallanhimoonkin.
Vastuuntunto sanan tuo taas mieleen jotain olemassa olevaa ja sillä hetkellä näkyvää. Siis hetkittäistä, heti tapahtuvaa. Vastuuntuntoa mitataan aina yhdellä hetkellä mut kunnianhimo ja sen lisääminen on tulevaisuutta. Huh onpas hankalaa saada selitetyksi :))
Kyllä pysyn ajatustesi perässä...
Kommentti vallanhimosta menee ihan oikeeseen suuntaan. Voin olla samaa mieltä.
Kiitos sinulle.
Tälläkin palstalla jotain kivaa keskustelua ja pohdintaa :D
Saadaan aikaiseksi kuhan vaan asiat ja ajatukset jotenkin kohtaavat. Hauskaa välillä kun joutuu oikein funtsimaan et mitenkähän tämänkin ajatuksen pukisi sanoiksi. Hyvä et joku sentäs välillä ymmärtää :D
Sairaitten ja katkerien ihmisten hapatusta. Kukaan ihminen ei ole mikään ale-tuote!
Ainoa asia mikä mun silmissä tekee miehestä/naisesta ei kiinnostavan, on hänen juopot ystävät(vaikka kyseinen henkilö itse ei olisi edes juoppo). Mikään muu ei lihavuus, ulkonäkö yms. haittaa.
Kyllä vedän juoppojen seurassa liikkuvasta johtopäätöksiä nopeasti!! Kokemukseni perusteella tekevät niin monet muutkin...jotenka viisasta välttää juoppojen seuraa, koska leiman saa itsekin otsaan... syyttä!
...........
Asiasta toiseen:
Kuvittelin tämmöistä tilannetta, että elämän mittaan esim. hyvä kaveri alkoholisoitunut. Itse seurannut prosessia vuosia...
Tuommoisessa tilanteessa voisin ehkä jotenkin 'yrittää ymmärtää'...mutta minulla ei henk. koht riitä kärsivällisyyttä juopottelun katselemiseen...
En jaksanut lukea linkkiä, mutta ihan varovaisestikin vihjaten saattaisi olla paikallaan huomioida ettei parisuhde ole markkina-arvon mittaamista ja/tai mitään sosiaalisen vaihdon teoriaa...(sitäkin tosin useimmiten iltapäivälehtitasolla ja heiveröisen arkiajattelun mukaisesti tulkittuna).
Näinköhän meidän geeneissä tai DNA:ssa on jo sisäänkirjoitettuna, että normeista poikkeava ulkonäkö kielii aina sairaudesta? Eläinkunnassakin sairas yksilö hylätään ja ihmiskunnan tiedetään ihan varmasti jättäneen kuolemaan sairaina syntyneet yksilöt.
Siihen verraten odottaisikin, että koska ihmiskunnan historia on nälän historiaa ja lihavuus meille uusi ilmiö, pidämme heitä automaattisesti sairaina. Kuten pidämme poikkeuksellisen laihojakin!
Näin ollen voisin olettaa, että hylkäysrefleksi laukeaa päälle ja ihminen pyrkii työntämään pois sitä poikkeavan näköistä ja "pelastamaan" uhrin ja torjumaan "sairaan." Puhun mieluimmin ihmisestä, en miehestä tai naisesta kuten antamassasi linkissä naisia osoitellaan, sillä miehetkään eivät ole täysin vapaita tuosta sillä lihavan miehen seurassa oleva hyvännäköinen nainen leimataan järjestään: tuo narttu(!) on nainut rahaa!
Miehet pitävät sellaista naista automaattisesti helppona nakkina ja bimbona. Moni myös kokeilee flirttaillen, kuinka helposti naisen saisi mukaansa.
Pyrkimys täydelliseen ihmiskehoon ja toisiinsa sopiviin pareihin, jotta jälkeläiset olisivat mahdollisimman hyviä valioyksilöitä on alitajuntainen juttu, joka toteutuu niin ihmisillä kuin eläimilläkin koko ajan.
pieni lainaus edellisestä:
*...tiedetään ihan varmasti jättäneen kuolemaan ...*
Näinköhän!??
Viesti kertoo paljon sen kirjoittajasta.
No juu, vanha teksti tuossa linkissä. Väitän kuitenkin, että mitä kiireisemmäksi tämä elämänmeno tulee ja mitä enemmän ihmiset joutuvat paikasta toiseen muuttamaan...sitä pinnallisemmiksi...tai 'ohuemmiksi' havaintomme toisistamme jäävät. Tuskin ehtii toiseen pitkäaikaisesti tutustuakaan. Vaikka tunteekin toisen, ei kiireeltä ehdi olla yhdessä. Sitä paitsi muutosta tapahtuu koko ajan. Niin, että arvioimme takuulla toisiamme ulkonäön ym. muiden näkyvien, kuuluvien, tuoksuvien jne. seikkojen perusteella...JOPA seuralaisten perusteella.
Tiedän tällä hetkellä ihmisiä, jotka valitsevat 'ystävänsä' ja 'tuttavansa' sillä perusteella onko heistä hyötyä itselle.