Kuukausi on kulunut, kun päätimme lopettaa 10 vuotta jatkuneen avosuhteen. Yhteisiä lapsia ei ollut, minulla kaksi lasta, toinen jo aikuinen.
Olen ostanut itselle ja pojalle asunnon ja lähes kaikki tavarat kuljetus paketeissa, kotia olen laittanut pikku hiljaa, ensin kaikki välttämättömät.
Mutta olenko aivan tunteeton kun minulla on niin niin hyvä olo, täällä omassa kodissa.
Eroa olin kyllä harkinnut jo lähes vuosi sitten, eli todennäköisesti aloitin surutyönkin jo silloin.Silloin pelkäsin miten selviän taloudellisesti, nyt minua ei pelota enää mikään.
Hän jäi entiseen kotiimme ja vaikka joudun ostamaan huonekaluja ja kaikkea kotiin, mieli on rohkea ja valoisa. Selviän kyllä ilman joitain tavaroitakin, ne on vaan tavaroita, ostan kun minulla on varaa.
Kertokaahan kokemuksistanne tällaisessa tilanteessa.
Olen ostanut itselle ja pojalle asunnon ja lähes kaikki tavarat kuljetus paketeissa, kotia olen laittanut pikku hiljaa, ensin kaikki välttämättömät.
Mutta olenko aivan tunteeton kun minulla on niin niin hyvä olo, täällä omassa kodissa.
Eroa olin kyllä harkinnut jo lähes vuosi sitten, eli todennäköisesti aloitin surutyönkin jo silloin.Silloin pelkäsin miten selviän taloudellisesti, nyt minua ei pelota enää mikään.
Hän jäi entiseen kotiimme ja vaikka joudun ostamaan huonekaluja ja kaikkea kotiin, mieli on rohkea ja valoisa. Selviän kyllä ilman joitain tavaroitakin, ne on vaan tavaroita, ostan kun minulla on varaa.
Kertokaahan kokemuksistanne tällaisessa tilanteessa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siis suru ja haikeus nimittäin. Uuteen asuntoon muuttaessa on intoa kun laittelee paikkoja ja ostelee uusia tavaroita. Sitten kun on kämppä reilassa eikä ole uusia tavaroita fiilistä nostattamaan niin arki palaa elämään. On paljon enemmän aikaa huomioida todelliset tunteensa kun ei jatkuvasti turruta itseään ostamalla uusia tavaroita. Ei välttämättä tule mitään armotona ahdistusta, mutta ei tärkeistä ihmissuhteista ihan noin vaan ylikään pääse.
Minäkin mietiskelin miten kaksikymmentävuotta kestänyt liitto oli minun kohdaltani niin helppo lopettaa...mietin pitkään olenko tunteeton?
Siksi se ei kirpaissut juurikaan kun sitä lähtöä niin kauan mietiskelin ja sitten olin ihan varma päätöksestäni...ja oikein tein,kadu en mitään!
Vuosien päästä voi joskus muistellessa vähän tulla haikea olo mutta ei sen enempää...
olen tosi tyytyväinen että erosin...
Älkää nyt joutavia puhuko!
Jollakulla tilanne menee juuri noin. Ero onkin yllättävän helppoa, mutta kun sittenkin reilusti yli puolet on niitä tapauksia, joissa eron jälkeen haluttaisiinkin palata takaisin. Vieläpä niin, että paluuta halutaankin VASTA SITTEN KUN LOPULLINEN ERO ON JO VOIMASSA.
Tämän olen nähnyt työssäni ja SIKSI EROA HAKIESSA ON SE HARKINTA-AIKA!
Miettikääpäs näitäkin kun teette päätöksiä!
Minusta on turhauttavaa auttaa ihmisiä joiden ongelmat ovat tulitikun kokoisia ja liiton perustaa horjuttaa vain muotioikkujen (Salatut elämät, Kauniit ja rohkeat...) seuraaminen ja niiden mukaan rakennetut haaveet.
Itse muutin mieheni kanssa erilleen kk sitten. Ja olo tuntuu hyvältä! Tietenkin on välillä syyllinen ja haikea olo lasten takia, mutta luulen, että lapsetkin voivat paremmin kun minä jaksan nykyisin hymyillä.
Tietenkin se suru saattaa tulla jossain vaiheessa, varsinkaan kun mieheni ei ole ihan kunnossa (takana masennuksia ja kaikkea sellaista). Toivon kumminkin sydämestäni, että hän pääsee jaloilleen vielä.
osoittaa, että et missään nimessä ole tunteeton, kun jo täälläkin sitä kyselet.
Tiedän, että olet käynyt läpi jo pahimman ja vuosi sitten teit asiasta päätöksen samalla ehkä surren ja nyt sinulla on jo parempi mieli, kun olet jo ennalta käynyt asiat läpi ja surrut surettavan.
Onnea tulevaisuuteen
http://www.netmission.fi/streaming/index.php?p=6
Kun sen surutyön joutuu tekemään jo siinä yhteiselämän aikana, niin helpotuksen tunne on ihan normaali, kun ratkaisu on vihdoin tehty ja toteutettu.
Se ei olisi normaalia jos jäisit suruusi aina vaan, etkä pääsisi siitä yli.
Valitettavan tavallista tänä päivänä, että sen eron joutuu suremaan jo etukäteen.
Miksi me ihmiset ei osata enää vilpittömästi rakastaa ja huolehtia toisistamme.
Oma etu on aina kaikessa etusijalla. Surullista.