mulla on aika merkillinen ongelma.mun avopuolisoni pääsi nyt tammikuussa armeijasta vihdoin ja viimein pois.voin sanoa että sitä hetkeä on odotettu ja paljon.mulla oli vaan armeija aikana sotaleskenä ollessani todella huono olla yksin kotona monta päivää kun mies oli poissa ja tuntui ettei yhteistä aikaa ollut ollenkaan.
mä olin silloin todella hermostunut ja odotin joka ilta ja päivä että kuulisin edes vähäsen rakkaastani jotain koska mulla oli todella paha olla yksin ja häntä niin suunnaton ikävä koko ajan.tän armeijan aikana mä muutuin todella herkäksi ja välillä oli aikoja jolloin en kuullut hänestä pitkiin aikoihin mitään..jotenkin niiden tilanteiden kautta aloin pelkäämään että olisin itse tehnyt tai sanonut hänelle jonkun puhelumme tai viestiemme aikana jotain tyhmää josta hän olisi loukkaantunut ja jättänyt soittamatta.mä kuitenkin olen aina hänen kanssaan mukavia puheluja puhunut eikä meillä ole ollut koskaan intin aikana mitään riitaa.nää oudot kuvitelmat on tulleet aina silloin mieleeni kun on ollut niitä aikoja jolloin hän ei ole voinut ottaa minuun yhteyttä.päätin silloin yhdessä vaiheessa että pidän yhteydenpidostamme kirjaa ja kirjoitan ylös puheluitamme ja viestejämme ihan sen vuoksi koska kärsin myöskin muistikatkoista enkä muistanut mitä aina puhelun päätteeksi sanoin tai mitä jossain viestissä luki jonka lähetin hänelle.
nyt kun rakas on tullut kotiin mulla on henkisesti todella hyvä olla mutta niistä yhteydenpitoomme liittyvistä muistiinpanojen pitämisestä en ole hänelle mitään kertonut koska mua pelottaa että hän suuttuisi siitä minulle.mä olen vaan nykyään jotenkin stressaantunut koko ajan ja mulla on outoja pelkotiloja että hän löytäisi jostain jotain lappusia joihin olen kirjoittanut yhteydenpitoomme liittyviä asioita.tiedän että kaikki lappuset olen hävittänyt mutta jotenkin mua vaan stressaa ja pelottaa että niitä olisi jossain ja hän näkisi jonkun niistä.
mä en todellakaan tajua mikä mua vaivaa..eihän niissä muistiinpanoissa edes mitään pahaa ole lukenut ainoastaan vaan olen pitänyt ns.tekstiviesti päiväkirjaa ja puhelupäiväkirjaa.
auttakaa minua miten pääsen tästä vaivastani yli!
mä olin silloin todella hermostunut ja odotin joka ilta ja päivä että kuulisin edes vähäsen rakkaastani jotain koska mulla oli todella paha olla yksin ja häntä niin suunnaton ikävä koko ajan.tän armeijan aikana mä muutuin todella herkäksi ja välillä oli aikoja jolloin en kuullut hänestä pitkiin aikoihin mitään..jotenkin niiden tilanteiden kautta aloin pelkäämään että olisin itse tehnyt tai sanonut hänelle jonkun puhelumme tai viestiemme aikana jotain tyhmää josta hän olisi loukkaantunut ja jättänyt soittamatta.mä kuitenkin olen aina hänen kanssaan mukavia puheluja puhunut eikä meillä ole ollut koskaan intin aikana mitään riitaa.nää oudot kuvitelmat on tulleet aina silloin mieleeni kun on ollut niitä aikoja jolloin hän ei ole voinut ottaa minuun yhteyttä.päätin silloin yhdessä vaiheessa että pidän yhteydenpidostamme kirjaa ja kirjoitan ylös puheluitamme ja viestejämme ihan sen vuoksi koska kärsin myöskin muistikatkoista enkä muistanut mitä aina puhelun päätteeksi sanoin tai mitä jossain viestissä luki jonka lähetin hänelle.
nyt kun rakas on tullut kotiin mulla on henkisesti todella hyvä olla mutta niistä yhteydenpitoomme liittyvistä muistiinpanojen pitämisestä en ole hänelle mitään kertonut koska mua pelottaa että hän suuttuisi siitä minulle.mä olen vaan nykyään jotenkin stressaantunut koko ajan ja mulla on outoja pelkotiloja että hän löytäisi jostain jotain lappusia joihin olen kirjoittanut yhteydenpitoomme liittyviä asioita.tiedän että kaikki lappuset olen hävittänyt mutta jotenkin mua vaan stressaa ja pelottaa että niitä olisi jossain ja hän näkisi jonkun niistä.
mä en todellakaan tajua mikä mua vaivaa..eihän niissä muistiinpanoissa edes mitään pahaa ole lukenut ainoastaan vaan olen pitänyt ns.tekstiviesti päiväkirjaa ja puhelupäiväkirjaa.
auttakaa minua miten pääsen tästä vaivastani yli!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyse taitaa olla vain siitä, että taidat olla aika epävarma itsestäsi - itseluottamuksesi on pohjamudissa. Ota itsellesi muuta ajateltavaa kuin poikaystäväsi - vaikka hän sinulle onkin kovin rakas. Tapaa ystäviäsi tai aloita jokin uusi harrastus. Taidat pelätä sitä, että hän jostain syystä jättää sinut. Jos teillä on kovin läheiset välit keskenänne, niin voisit puhua tästä pelosta poikaystäväsi kanssa.
Minusta on hyvä, että itse huomaat oman käytöksesi häiritsevyyden tällä hetkellä. On raskasta pelätä koko ajan jotain. Oletko miettinyt mitä pohjimmiltaan pelkäät. Jos miesystäväsi huomaisikin ne laput ja suuttuisi niin ei se varmaan maailmaa kaataisi. Pelkäät hänen suuttuvan - miksi pelkäät suuttumista. Pelkäätkö, että hän ei antaisi sinulle anteeksi ja haluaisi jopa erota tämä takia. Jos silloin viimeistään puhuisit siitä miksi näin teit, niin kyllä hän sinua varmaan ymmärtäisi. Tuskin hän sinua sen vuoksi jättäisi.
Voimia sinulle. Yritä ottaa rennommin...
Jos asia kalvaa, etkä voi sitä unohtaa, niin mitäpä jos kertoisit hänelle ihan suoraan, että kirjoitit ylös keskustelujanne eronne aikana? Mitä pahaa siitä voisi seurata, pikemminkin hyvää. Veikkaisin monen pitävän sitä rakkauden osoituksena, että halusit muistella ja ajatella häntä silloinkin kun ette olleet ja jutelleet yhdessä.
Itse sain useinkin mieheltäni eron aikana viestejä, kuinka hän ajatteli mitä olin sanonut puhelimessa, tai mitä hän oli sanonut ja sanoillaan tarkoittanut... puhuupa niistä joskus vieläkin, vaikka siitä on jo melkoinen aika.
Eli mikset siis voisi kertoa asiasta?
kyllähän mulla ja armaallani on avoimet ja hyvät välit että voisin tietty hänelle asiasta puhua mutta mua pelottaa todellakin hänen reaktionsa.armeija aikana meille tuli kerran puhetta tästä vaivastani.mainitsin hänelle että kun olemme laittaneet viestiä vaikka iltaisin niin mua alkaa vähän ajan päästä pelottamaan että olisin laitanut hänelle jotain tyhmää.hän siitä vähän suutahti ja sanoi että ihan turhaa pelkoa tuollainen-jos en lopeta kuvittelua hän ei enää laita mulle viestiä olenkaan vaan soittaa ainoastaan.kuitenkin erossa ollessamme pienet viestitkin joossa hän kertoi että rakastaa mua olivat mulle todella tärkeitä ja voimaa antavia.lupasin että lopetan kuvittelut koska halusin että yhteypitomme säilyy ennallaan.kuitenkin vaiva on säilynyt ennallaan mutta en voipuhua koska pelkään.