Mitä mieltä loogikot on suomalaisesta naisesta, joka varta vasten hakee miehen Välimeren maasta (esim. Kreikasta). Eikö tässä aika törkeästi käytetä hyväksi puolustuskyvytöntä Välimeren maan miestä? Näissä liitoissa tuskin on rakkaudesta kyse? Ainakin omasta mielestäni tällainen käyttäytyminen on moraalisesti arveluttavaa.
Mielen logiikka
Markostikum
331452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Joku voisi sieltä Kreikan reissullansa tuoda hyvän ravintolanpitäjän, täältä ei saa hyvää Gyrosta mistään.
härskiä hyväksikäyttöä
No eipä asia ole niin yksinkertainen, kuin mitä aloituksessa ehdotetaan.
Ihan piruillessani sanon nyt, että alkuperäisessä kirjoituksessa aliarvioidaan mielestäni Välimeren maiden miehiä ihan kympillä. "Puolustuskyvytön" hehee. Missähän se oli se miesten välinen solidaarisuus?
Ainiin. "Ne vie meitin naiset".
:-)
Ja jotkut kurjuuteensa kypsyneet naiset hakee miehen sieltä, koska Suomesta ei sellaista löydy.
Hähää, mitäs siihen sanot?
:-)
Ehkä pitäisi miettiä mikä menee pieleen. Kukaan ei rakasta sellaista, joka ei rakasta ketään, siis edes itseään. Elämä on kurjuutta, ellei ole rohkeutta etsiä onnea. Rohkeus olla rehellisesti itsensä, rohkeus olla mies. Sitäpä kuule tarvitaan, kun naisten kanssa ollaan tekemisissä.
Hlökoht mielipide on se, että jos se vilpittömästi rakas sieltä löytyy, niin rohkeudella on onnensa ansainnut.
Ja todennäköisesti on myös rakkaudesta kysymys. Se miten pariskunta tulee muuten toimeen, kulttuurieroista ja muista johtuen, on taas sitten toinen tarina.
Niin ja: Rakastamisessa ei ole mitään moraalisesti arveluttavaa.
Ap:ltä selvästi kettuilua. Tää samansävyinen keskustelu käydään vähän väliä moku-palstalla siitä kun miehet hakee niitä alle puolta nuorempia naisia thaimaasta.
Taitaa ap:lla olla postimyyntimorsian ja joku on sitä kritisoinut just tolla tyylillä ja nyt on jäänyt vähän kaiveleen :D
Tosiasia on se että miehet on harvemmin hädänalaisia missään maassa mutta naiset on. Ne voi olla niin uskomattoman pahassa asemassa että länsimaalaisen on vaikea edes kuvitella sellaista hätää. Nää sankarit käy sitten sieltä thaimaasta hakemasta niitä naisia joiden on pakko tarttua ihan mihinkä vaan mahdollisuuteen päästä pois sieltä kurjuudesta. Nämä pariskunnat tunnistaa yleisemmin huomattavasta ikäerosta.
Onnea ei saa ostamalla.
En menisi edellisen kirjoitukseni perusteella suoraan niitäkään suomalaisen miehen ja ulkomaalaisen naisen välisiä liittoja tuomitsemaan, JOS niissäkin kyseessä on aidosti rakkaus. Tai siten, viitaten siihen, että rikkaus ei tee onnelliseksi, jos tekee businesssopimuksen thai naisen kanssa siitä, että käyttää rikkauksiaan naisen elättämiseen, on ottanut ehkä yhden askeleen pois kurjuuden aiheuttajasta, rikkaudesta? Hmm..
:-)
Se ettei edes yrittäisi päästä eroon kurjuudestaan, olisi häpeällistä... joten siinä mielessä en sitäkään postimyyntivaimo- juttua tuomitse ainakaan ihan suoraan. Ehkä se on yksi pelastusrengas vähän syvemmällä kurjuudessa rypevälle, tai ainakin sellaisena sitä tarjotaan. Ja siihen tarttuminen on rohkeutta. Ja siksi pelkästään hyvä asia.
Siitä mitkä ovat näiden postimyyntivaimojen motiivit en tiedä tuon taivaallista. Jos ovat omaa rohkeuttaan verotten laittaneet ilmoituksen kuvastoon, niin se on taas hyväksi heille.
Ja se mitä kuvastosta vaimon löytävä olettaa saavansa ja vaimopuolelta vaimoehdokas olettaa saavansa. Paljon olettamuksia, paljon mielikuvia, ehkä liian vähän realismia. Siinä on kompastuskiveä jo kerrakseen, mahdollisuudet napakymppiin pienet, mahdollisuudet epäonneen suuret. Se pitäisi tajuta.
Ja miettiä myös sitä, molemmin puolin, mikä on sitten se takaportti, ellei homma toimi. Millainen häpeä se kummallekin on, miten siitä selvitään, mitä se tarkoittaa. Kulttuurit kuitenkin eroavat vaikka suomalaisen miehen ja thai naisen kohdalla kuin yö ja päivä. Ja miten pettymyksen ottaa vastaan, miten selviää takaiskusta, koska on voinut vaatia paljonkin rohkeutta lähteä hommaan mukaan.
Vaikeita asioita. Postimyyntivaimo haiskahtaa vähän peliltä ihmisten elämillä. Joku siitäkin hyödyn ottaa, tuskin Amor sitä ilmaiseksi kuitenkaan tekee.
Omakohtainen kokemus kuitenkin on, että sokkotreffeillä todella harvoin tapahtuu maatamullistavia rakastumisia. Toki siitä haaveillaan, mutta realismi on eri asia, kuin kaunis uni.
Ja kuka sitten määrittää sen, mikä on oikeaa rakkautta?
Voiko kukaan tuomita liittoa, jossa toisen osapuolen mahdollisuus tarjota huomattavasti parempi elintaso saa tämän näyttämään erittäin viehättävältä, jopa rakastettavalta? Jos siis molemmat osapuolet saavat mitä tarvitsevat ollakseen onnellisia.
Kuka kukaan meistä on sanomaan mitään siitä, mitkä ovat aidon rakkauden tunnusmerkit?
Itse en epäile yhtään etteikö rakkaus rahaan voisi olla yhtä voimakasta ja aitoa kuin ah-niin-ylevä rakkaus jonkun ajatusmaailmaa - tai sen puoleen ulkonäköä - kohtaan.
muuten, että astuit miinaan:) höhöhö
Sanopas muuta, isona ostan itselleni rahasäiliön ja uiskentelen rakkaiden kolikkojeni seassa. True Lööööööööv.
Raha ei petä. :)
Roopen ja rahojensa suhde vaikuttaa kieltämättä paljon mutkattomalta ja onnellisemmalta kuin esim. Akun ja Iineksen suhde...
Suorin vartaloin vajoan mielipiteineni sitten vaikka paskaan.
:-)
No nyt on kunnon meininki. Tyyli on pidettävä, oli se sitten kuinka väärä tahansa.
Jaa. Se on yksipuolista tai molemminpuolista.
Yleensä siinä on tunteitakin mukana. Ja se on ihmimillinen tunne. En tiedä rakastaako eläimet, ainakin ne voivat kiintyä ja kun rakkautta on niin monenlaista, niin voisi melkein väittää, että väljällä termin "rakkaus" tulkinnalla eläimissäkin emo rakastaa pentujaan.
Imisillä se vois tarkoittaa vaikka unelmia, kaipuuta, seksuaalisuutta, halua pitää huolta/hyvänä, halua omistautua ja läheisyydenkaipuuta.
Hmm ehkä noiden kohdalla sitten voi tehdä kompromisseja, jos ei johonkin noista kykene tai ei kaipaa.
Rakkaus rahaan on aika yksipuolista ja siltä kyllä ei tule tunteita takaisin. Mutta yhtälailla se on kai rakkautta sekin. Mutta jos on jo valmiiksi rikas, niin se ei tarkoita sitä, että olisi automaattisesti onneton tai ei pysty rakastamaan. Tai että voisi olla onnellinen vain antamalla kaikki pois.
:-)
Rakkaudella on kai tarkoitus päästä onneen? Tai tehdä itsensä lisäksi toinenkin entistä onnellisemmaksi?
Rahassa ja omaisuudessa on se, että kurjuus tulee tarpeesta saada lisää lisää lisää ja onneton elämä siitä, ettei voi olla tyytyväinen missään vaiheessa. Puuttuu käsite "riittävä"...
Jos rikkaalla on käsite "riittävä" selvä, niin hän voi olla onnellinen rakastamatta rahaa. Se vaan on.
Sekavaa tavan mukaan, mutta niin se on rakkauskin sekavaa.
:-)
Jos raha loppuu? Rakkaus loppuu? Tai kun antaa rahaa muille vaikka kaupan kassalla, niin eikö se ole rakkaan jakamista?
;-)
tarkoitin tietenkin, että mikä minä tai kukaan on sanomaan onko jonkun rakkaus aitoa vai ei.
Esimerkkinä Anna Nicole Smith ja edesmennyt miehensä. Kovasti Anna Nicole tuomittiin, mutta kuka voi määrittää sen, mihin rakkaus perustuu?
Ja mikä niistä kaikista on se paras, ainoa ja aidoin?
Minä en tiedä, ehkä tosiaan pitäisi tarkistaa omiakin kriteerejä (jos se olisi mahdollista), sillä tämä persoonakeskeinen tapa ei ainakaan henkilökohtaisella tasolla mitattuna ole mikään hedelmällisin tapa... :D
...kun seksi loppuu? Tai ulkonäön viehätysvoima katoaa? - sama homma, loppujen lopuksi.
Kun seksi loppuu: Sitten parisuhde muuttuu väkisin. Mutta ei rakkaus välttämättä katoa mihinkään, ellei sitten kyseessä ollut parisuhde, joka perustui pelkästään rakkaudesta seksiin.
Kun ulkonäkö muuttuu: Sama kuin koskien seksiä, kun se ulkonäkö liittyy mielestäni viehättävyyteen, joka taas liittyy ihtohimoon, joka taas liittyy seksiin.
Rakkaus kun voi olla monitahoisempaa, kuin pelkkä viehätys ulkonäköön ja parisuhdekin perustua muuhunkin kuin seksiin. Mutta ilman seksiä parisuhde on kyllä sitten jotain muuta, ehkä kumppanuutta tai ystävyyttä tai jotain... vanhoina tuo kumppanuus on varmaan se yhdessäpitävä voima ja tottumus toisen läheisyyteen. Ja silti vanhukset rakastavat edelleen.
Olen ihan samaa mieltä!
Mutta en silti voi olla se, joka tuomitsee muiden suhteen.
Mitä jos persoonallisuus muuttuu? Tai uskollisuuskäsite muuttuu?
Väitän, että iso osa suhteista kaatuu ihan muuhun kuin rakkauden loppumiseen. Itselläni viimeisessä suhteessani se oli itsesuojeluvaisto, rakkaus jatkui pitkään eron jälkeen.
Rakkausasioissa ulkopuolisten on parempi pysyä poissa.
:-)
Ehkä minunkin pitäisi miettiä asiaa toiselta kannalta, etten nyt lähtisi teilaamaan asioita ensiajatukselta.
Perusajatus minulla oli se, että raha on vain väline. Tavallaan yksinään ei mitään. Ja ei mitään ei voi rakastaa.
Viaton heittäköön ekan kiven. Ja pata kattilaa soimaa ja niin edelleen,.. ihan viisasta vaan, että pitää enimmäkseen omista asioistaan huolen.
:-)
Persoonallisuusmuutokset on pahempi paikka. Eikö silloin se ihminen ole eri, kuin se kehen alunperin rakastui? Ja silloin tavallaan kyllä putoaa pohja pois rakkauteen ja luottamukseen perustuvalta parisuhteelta. Pitäisi opetella tuntemaan uusi ihminen kesken parisuhteen?? Huh ei kiitos, henkilökohtainen mielipide. Ellei sitten tunne jotain moraalista velvollisuutta jäädä suhteeseen syystä, että on jotain kuitenkin sellaista yhteistä, jonka takia ei voi lähteä tai laittaa suhdetta poikki. Persoonallisuusmuutoksiakin kun on monenlaisia, esim. sairastapaukset tai sitten ihan tällainen kusetus eli feikkaustapaus. Noista sairastapaus on se vaikeampi ja moraalisuuteen/reiluuteen ja hoivatunteeseen vaikuttava, feikki on helpompi. Vaikka se feikkikään ei ole helppo, koska sitten tulee tunteet pettymyksestä tms. mutta parisuhde itsessään on helpompi lopettaa.
Miten uskollisuuskäsite voisi muuttua?
Parisuhteessa voi esimerkiksi käydä niin, että ei tunne oloaan enää turvalliseksi, jolloin parisuhde rodennäköisesti loppuu. Vaikka väkivaltainen puoliso. Ei voi elää yhdessä, mutta silti rakastaa.. ihan täysin mahdollista.
Minä kritisoin vain niitä liittoja joissa mies on n. 40-60v ja haluaa mielellään neitsytvaimon ja mahd nuoren 18-25v:n. Siinä ei ole mistään rakkaudesta kysymys. Minä tiedän muutaman pariskunnan ja ainakin yksi pariskunta ei toisiaan ollut edes henk.koht. tavannut ennen päätöstä solmia liitto. Yksi miehistä ainakin maksoi jotain "huomen" rahaa.
Ja sitten saa kuunnella näitä retosteluja kun on niin palvelualtis muija. Sen vanhemmatkin käski sen totella ja palvella miestään kuin herraansa ja kyllä olenkin tyytyväinen, yhtään se ei uskalla mistään nurista.
Täällä ne naiset on miestensä oikkujen varassa kieltä osaamattomana eikä varmastikkaan tiedä mistä saa apua kun mies hakkaa yms. Naisilla ei välttämättä ole edes omaa rahaa, kyllä mies hoitaa .. Eli suo siellä, vetelä täällä.
Suomalaista naista harvemmin nykyaikana pystytään alistaan tuollaiseen tilanteeseen joten JOTKUT hakevat sen "orjansa" muualta.
En sano että kaikki suomi-aasia-liitot olisi sellaisia mutta niin paljon sitä esiintyy että se on tahrannut kaikkien maineen.
Aivan moraalitonta, Aika moista hyväksikäyttöä suomalaisilta naisilta. Esim. vaikka Portugalissa on sen verran alhaisempi elintaso kuin Suomessa, ettei suhde voi perustua mihinkään rakkauteen, selkeää hyväksikäyttöä sen on pakko olla, törkeää!
ei kreikkalaisissa, venäläisissä, espanialaisissa, thaimaalaisissa ymv, ole mitään vikaa.
Jos nyt vaan suhtaudutaan avomieliseti muunmaalaisiin ihmisiin eikä mustasukkaisuksissaan lauota mitä sattuu, koskee sekä miehiä että naisia...
Mitenkäs joku 70-vuotias mummeliini osaa edes käyttää 20-vuotiasta baarimikkoa hyväkseen? Eiköhän se Jorgos ole silloin se kuka sokeaa vedättää..kö?
mummo kun se tulee paremman elintason maasta...
Sama asia muuten 70-vuotias pappa ja 20-vuotias nainen Thaimaasta.
tämä on tätä perse-edelpuuhun ajattelua, jota jotkut vähä-älyiset tekee. Jos vähän yrittää ajatella aivoillaan niin sehän tässä on se voittaja ja hyötyjä joka tulee sieltä alemman elintason maasta. Korkeamman elintason puoli ottaa sen riskin onko se todellista vai ei ....
mutta se on hänen/heidän asiansa eikä sen pitäisi kuulua hevon helvettiä kellekkään muille.
Perusteeton pahaa puhuminen on väärin. Tai yleistäminen joidenkin erikoistapauksien varjolla.
Rakkaudeton parisuhde on vaan niin erikoista, että sitä äkkiä vieraksutaan.
Ja itsellenikin tulee ekana mieleen, että siinä voi mennä melkoisen kummalliseksi, jos toinen osapuoli ajattelee vaan voittoja ja hyötyjä. Ihminen ja inhimillisyys häviää pahimmassa tapauksessa.
Ja sitten on nämä YK:n ihmisoikeus julistukset, joihin Suomikin on YK:n jäsenenä sitoutunut, joissa kielletään mm. ihmisen arvoa halventava kohtelu. Joka on hyvin lähellä silloin, jos ihminen vasten tahtoaan, vaikkakin maksusta, joutuu jossain olemaan ja "palkkansa" eteen tekemään jotain..
Tässä asiassa olen asenteellinen. Olen pahoillani. Yritän löytää siitä tien ulos. Ehkä jos tutustuisi tällaiseen pariskuntaan ja näkisi, että homma toimii, auttaisi.
Kaikki erikoinen herättää huomiota. Mitä pienempi yhteisö, sitä enemmän.
Ja se taas tarkoittaa sitä, että on jatkuvasti muiden mielenkiinnon ja tarkkailun alla.
Joka rasittaa takuulla. Ei suurennuslasin alla ole helppoa elellä.
YK:n peruskirjaa ei saa tietenkään rikkoa se on selvää. Eri maissa arvostetaan eri asioita. Amerikassakin naisen tärkein tehtävä on löytää rikas ja siellä elintaso on korkeampi kuin Suomessa.
Rakkaudetomia parishteita on muuten paljon Suomessa, joku rakastaa rahaa ja menee sen takia toisen kanssa naimisiin tai sitten nämä parisuhteet, että ollaan vaan yhdessä lasten takia tai yllätysraskauden takia mennään naimisiin. Tai toinen on rakastunut, toinen ei niinkään mutta haluaa perheen jne...
aseentellisuutta erimaalaisia pariskuntia kohtaan vaikka liitto olisi solmittu rakkaudessa(tai mistä toinen osapuoli voi sitä täysin varmasti tietää koskaan täysin suomi-suomi suhteissakaan). Rasismi on periaatteessa kiellettyä Suomessa mutta sitä esiintyy kumminkin paljon.
mistä rakkaus aina tulee, joku saattaakin rakastaa ihmisessä ulkonäköä, toinen hänen menestymistä tai rahaa, joku toisen hyvää itsetuntoa jne....
Rasismi- termiä käytetään vähän väärin tai sille annetaan melko vapaasti väljempi merkitys, kuin mitä se tarkoittaa.
Varmasti on asenteellisuutta ja ennakkoluuloisuutta. Minä olen asenteellinen tässä postimyyntivaimo- asiassa, mutta en rasisti. Asenteellinen siksi, että minulla on ennakkokäsitys asiasta, jonka paikkansapitävyyttä epäilen.
Rasismi on aate tai toiminta ja tarkoitaa systemaattista rotusyrjintää perustuen oppiin rotujen paremmuudesta tai hallitsijarodusta. Olisin rasisti, jos väittäisin vaikkapa, että "suomalainen rotu ja aasialainen rotu ei saa sekoitua, koska tällöin suomalaisen rodun paremmat piirteet sekoittuvat ja menevät pilalle aasialaisen heikomman rodun takia".
Ja tuo esimerkkilause on puhdasta potaskaa, vain esimerkki siitä, mitä rasistinen ajattelu olisi. Ei mielipide.
Rasismi on kiellettyä ja sitä esiintyy uusnatsien piirissä ainakin. Muusta esiintymisestä en tiedä ja villi veikkaus on, että ei esiinny paljon.
Ei pidä käyttää terminologiaa väärin. Ainakaan tahallaan.
ostaisivat, niin mitäs hyväksikäyttöä se nyt tässä ajassa olisi?
Läksyt luettu värilliset lasit päässä vai?
Voisimme, mieluiten loogisesti, miettiä kaikkea sitä hyväksikäyttöä, mitä on vuosisatojen ajan harrastettu taloudellisen voiton tavoittelussa "sivistyneen" Euroopan kansalaisten ja sivistymättömän muun maailman kansalaisten välillä. Hyvinvointimme perustuu pitkälti alusmailta riistettyyn omaisuuteen ja toisaalta kuvitelmamme hyvinvoinnista perustuu tietoon siitä, että muilla menee "huonommin".
Nyt sitten ostetaan lihaa ulkomailta. Niin naiset kuin miehet. Kauppatavarapa vaan saattaapi saada meidän arvossa pitämän elintason kylkiäisenä.
Eiköhän noi kaupat siis ole reiluja, ellei sitten osteta Zorbasta kellarissa pidettäväksi leluksi...
..lukematta & mitenkään not intentionaalisella veetuilutarkoituksella ap:lle: niin missä tossa oli se logiikka, kun kerran itseasiallisesti logiikan perään kysyt?
Mikä muka on "mies Välimeren maasta?" Määrittely kiitos ensin! Mies "Välimeren maasta" on yhtälailla ihmisenä yksilö, kuin tilanteetkin voidaan katsoa yksilöllisiksi. Ei ole mitenkään erityisen mieltä ylentävää huomata, että sinä ap arvioit "Välimeren maan miehen" (hauska termi btw;D) henkisen potentiaalin vastata omista valinnoistaan tuolla tavalla, eikä sinun mielipiteesi ap myöskään riitä mulle todisteeksi "Välimeren maan miehen" puolustustuskyvyttömyydestä, sori vaan. ("Suomalainen nainen, joka varta vasten hakee miehen Välimeren maasta", on myös täysin järjellisen keskustelun ulkopuolella, lisähuom.)
Ei tosta voi loogisesti keskustella, etenkään kun sä et edes nostanu esiin mitään tosiasiallista yksittäisesimerkkiä tapauksesta, jossa olisi käytetty hyväksi "puolustuskyvytöntä Välimeren maan miestä".
* heitin kolikkoa, mut kolikko katosi*
Kreikassa esim. on ihanien miesten, ihmisten lisäksi, ihana kreikkalainen, lämmin ja välittävä suuren perheen ja Välimeren kulttuuri aurinkoisine luontoineen. Sekä tietenkin ihana musiikki, ihmisten mukava luonne ja letkeä elämänasenne, hyvä ja terveellinen ruoka sekä pitkä, ansiokas historia. Nämä kaikki yhdessä ovat tosi hyvä kokonaisuuden paketti.