pakko kertoa tää jollekin, vaikka sitten tänne..
on niin älyttömän paha olo.. eli tässä mun tarina: tapasin pojan puoli vuotta sitten, rakastuttiin, oltiin yhdessä. kaikki meni hyvin kunnes mä aloin kiukuttelee, en ollut vielä valmis tälläiseen rakkauteen, vaikken sitä silloin tajunnut. se jätti mut, sanoi että satutin ja tarvitaan molemmat aikaa, se oli oikeessa. se jätti mut odottamaan, itse sillä oli muita tyttöjä. tavattiin uudelleen, anelin sen takasin, se jätti mut taas odottamaan, sanoi että toivoa on. mä olin parantunut, nyt olin valmis, sain uuden mahdollisuuden. tapailimme, kunnes se teki oharit, ja jäi kiinni kun toi toisen tytön suoraan mun nenän eteen. seuraavana päivänä juteltiin, se sanoi että kokoajan on ollut muita tyttöjä ja tulee olemaan. se sanoi et ei voi olla mun kanssa enää, oli pahoillaan, sano et rakastaa, mut haluu muitakin. mä yritin vielä saada sen takasin, mut ei. nyt se on ohi, mulla on niin paha olla, mut tiedän että näin on parempi, me ei oltu oikeet toisillemme, eikä aika ollut oikee. millä saan lakattuu syyttelyn, tuhosinko mä meidän rakkauden silloin alussa? kuinka se saatto tehdä mulle näin? milloin tää kipu lakkaa, millon hyväksyn että se on nyt ohi? menetinkö mä sen oikean vai enkö nähnyt vain totuutta millanen se on? sattuu niin sairaasti.. en haluu vihata, en voi enää rakastaa, mitä mä teen?
on niin älyttömän paha olo.. eli tässä mun tarina: tapasin pojan puoli vuotta sitten, rakastuttiin, oltiin yhdessä. kaikki meni hyvin kunnes mä aloin kiukuttelee, en ollut vielä valmis tälläiseen rakkauteen, vaikken sitä silloin tajunnut. se jätti mut, sanoi että satutin ja tarvitaan molemmat aikaa, se oli oikeessa. se jätti mut odottamaan, itse sillä oli muita tyttöjä. tavattiin uudelleen, anelin sen takasin, se jätti mut taas odottamaan, sanoi että toivoa on. mä olin parantunut, nyt olin valmis, sain uuden mahdollisuuden. tapailimme, kunnes se teki oharit, ja jäi kiinni kun toi toisen tytön suoraan mun nenän eteen. seuraavana päivänä juteltiin, se sanoi että kokoajan on ollut muita tyttöjä ja tulee olemaan. se sanoi et ei voi olla mun kanssa enää, oli pahoillaan, sano et rakastaa, mut haluu muitakin. mä yritin vielä saada sen takasin, mut ei. nyt se on ohi, mulla on niin paha olla, mut tiedän että näin on parempi, me ei oltu oikeet toisillemme, eikä aika ollut oikee. millä saan lakattuu syyttelyn, tuhosinko mä meidän rakkauden silloin alussa? kuinka se saatto tehdä mulle näin? milloin tää kipu lakkaa, millon hyväksyn että se on nyt ohi? menetinkö mä sen oikean vai enkö nähnyt vain totuutta millanen se on? sattuu niin sairaasti.. en haluu vihata, en voi enää rakastaa, mitä mä teen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mitään. Jos joku jotain tuhosi, se oli se toinen osapuoli. Ajattele asiaa niin, että sinä ainakin tiedät miltä tuntuu rakastaa ja se toinen ei. Vaikka mitä se väittäisikin niin ei rakastava ihminen kohtele sillä tavoin rakastettua. Se on nyt aika kun tekee tehtävänsä sullekin. Ja silloin kun olet vahvempi ja viisaampi osaat paremmin tunnistaa minkälainen se ei ainakaan ole. Ja kun tulee sullekin vastaan joku, joka on rakkautesi arvoinen, tunnistat myös hänetkin. Kärsimystä se rakkaus on aina kun sen antaa väärällä ihmiselle, mutta kun oikea eteen tulee... Voimia sulle. Kyllä aika parantaa haavat. Aika kulunut sananparsi, mutta kokemusta on.
Taas joku pikkupimu on mennyt rakastumaan renttuun, joka ei varmaan koskaan ole edes oikeesti välittänyt susta. Käyttänyt sun ns. rakkauttas vaan hyväkseen, että on päässyt sänkyyn ja sen sellaista. Jos te olette vielä suht nuoriakin, niin mies nyt vaan halusi tapailla naisia ja pitää hauskaa, ilman mitään sen ihmeempää sitoutumista.
Älä lue tuota äsköistä viestiä.. Siellä kirjoittelee joku kyyninen elämäänsä kyllästynyt ihminen, joka ei ole enää pitkään aikaan tuntenut mitään. Kenenkään surua ja tunteita ei pitäis vähätellä, aina ero sattuu..Koita kestää ja vaikka se on vaikeeta niin ajattele et elämä jatkuu ja joskus, kun löydät sen oikeen miehen, et enää mieti tätä kusipäätä, ihmettelit vaan miten saatoit pitää hänestä..voimia!